"Perheen haluavista miehistä on huutava pula"
Mistä tämä naisten harhaluulo johtuu, että väitetään noin?
Johtuuko siitä, että koska naiset haluavat vain itseään tasokkaampia panómíehiä niin siitä aiheutuu tämä harhaluulo? Todellisuudessahan perhettä haluavia miehiä on joka puolella sinkkuina, mutta näiden miesten kohtalona on saada treffien jälkeen aina pakit kun ei ikinä ole "kipinää" eikä "kemiaa".
Huutava pula tuntuu todellisuudessa olevan tasokkaimmista panómíehistä.
Kommentit (189)
Minulla on selitys kyllä tähän kaikkeen mutta ette tule pitämään siitä. Ei ole pulaa hyvistä miehistä tai hyvistä naisista, ihan niinkuin olisi olemassa jotenkin suhteettoman iso joukko tasokkaita yhden sukupuolen edustajia jotka toivoisi että samaa tasoa löytyisi toisesta sukupuolesta.
On vain iso joukko tasottomia molemman sukupuolen edustajia, joilla jostain syystä on fantasia siitä että ovat itse jotenkin tosi hyvä catch.
Miksi sanon näin? Monia vuosia kuuntelin näitä stooreja ja symppasin että voi voi kun sulle ei löydy yhtä hyvää pariksi... Mutta kun ethän sinä itsekään sitten ole mitenkään kovin hieno ja jännittävä? On vain ihmismassa joka kipuilee omaa keskinkertaisuuttaan. Terve ratkaisu kai olisi että huolii sentasoisen kuin mitä itse on, se edellyttää että lakkaa luulemasta olevansa jotain ihmeellistä itse. En ole oikeasti koskaan tavannut ketään joka olisi niin upea että en voi lakata ihmettelemästä miksi tuolle ei ole löytynyt ketään. Yleensä kaikenlainen itsensä voivottelu on luontaantyötävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on suhteeellisesti eniten lapsettomia miehiä
Lapset tehdään tiettyjen miesten kanssa. Nuo muut kelpaa laskujen maksuun tokalla kierroksella
Tätä olen ihmetellyt. Jos nainen on lapseton niin hän ei edes vastaa nettideiteissä, sitten yksinhuoltajanainen vastaa aina innokkaasti leveillä hymynaamoilla.
Pariutuminen on ihan hirveän kaavamaista tyytymistä.
Pullukka kroppa tai lapset tai erityisen ruma naama tai vanha ikä, siinä kaava naisen kiinnostukseen.
Sama täällä. Itse olen kovakuntoinen mies ikäisekseni, enempi uimarinvartaloinen kuin maratoonari, ja kasvotkaan ei ole rypistyneet eikä tukka pudonnut. Ja kokopäivätöissä, ihan keskipalkkaisena. Tästä huolimatta nettideiteissä aina saakeli aina saan vaan niitä läskitylleröitä. Ja yh:t yrittää kanssa, mutta niiden kanssa en edes keskustele. Haluan hoikan ja lapsettoman naisen.
M/40
Sanoisin että huonoa tuuria. Tämä uimari (eikä siis pelkästään vartaloinen, vaikka sekin löytyy) vietiin aivan liian nuorena... lähes 20 vuotta sitten...
M/42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa koskea ennemmin sitä tilannetta, kun ihmetellään, miksei kukaan mies halua jonkun toisen ukon siittämiä penikoita vaivoikseen.
Pitää paikkansa, näitä vonkuvia yh-naisia alkaa olemaan deittiapit pullollaan. Tuntuu ettei lapsettomia naisia 30-40v ikäluokassa kertakaikkiaan ole.
Meitä on kyllä, ystäväpiirini koostuu lähes pelkästään lapsettomista tuon ikäisistä naisista. Meitäpä ei sitten kukaan mies ole parisuhteeseen huolinut, en tiedä miksi kun olemme ihan nättejä ja mukavia. Itse toki olen vela ja jo 38v. että lapsia en missään nimessä ulos pukkaisi. Mutta ystävistäni moni toivoo saavansa perheen.
Tiedän tähän vastauksen: Ette tee aloitteita
ohis
Teemme. Itse olin erittäin aktiivinen ikävuosina 25-35. Sitten väsyin jatkuvaan torjuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Naisten pinnallisuus ja hypergamia on synnyttänyt ilmiön jossa kukaan ei enää pariudu.
Kun vain itseään reilusti tasokkaampi mies kelpaa niin ei se mies halua pysyvää suhdetta eikä varsinkaan perhettä matalatasoisemman naisen kanssa.
Jos vain se pitkä mallinaamainen lääkärijuristipankkiiri kelpaa niin hänelle olet vain pano numero x ja taas saamme kuulla miten "kaikki miehet haluavat vain seksiä".
Meanwhile se omantasoinen kiltti ja kunnollinen mies saa kuulla kerta toisensa jälkeen, että "tunnut enemmän kivalta kaverilta".
Paskaa. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä pariutuu, menee naimisiin jne. Se että sinä et näine naurettavine teorioinesi löydä ketään, on aivan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että miehet herää jotenkin liian myöhään siihen että haluaa sittenkin vaimon ja perheen. Kunnolliset tytöt on jo aika aikaisin vakavissa parisuhteissa. Minä etsin pitkään sopivaa kumppania, olin yli 20 ja kaikki kaverit oli jo silloin parisuhteissa. Yritin 25-30 v. miehiä ja vanhempiakin katsoin mutta en löytänyt sopivaa, koska monet näistä sanoi että ei halua vakavampaa suhdetta/ ei lapsia eikä halua sitoutua. Muutin ulkomaille töihin ja rakastuin 24 vuotiaana tosi ihanaan kolmekymppiseen ulkomaalaiseen mieheen. Tällä oli samanlaisia toiveita kuin itsellä, etsi vaimoa ja sellaista joka toivoo lapsia. Meillä on nyt 2 lasta yhdessä. Ei naiset voi odottaa nelikymppiseksi ennenkuin yrittää lapsia, ne toiveet täytyy toteuttaa nuorena. Jos ei miehiä kiinnosta silloin, niin sitten ei kiinnosta. Se on voi voi.
Miksi et yrittänyt omanikäisiäsi poikia silloin, kun olit 20?
Miehillä on siinä heti nuorena sellainen herkkyyskausi, kun uskovat vielä rakkauteen ja luottavat naisiin ja elämään, mutta jo nuissa mainitsemissasi 25-30v sinkkumiehissä alkaa olla aika kyynistä ja naisiin pettynyttä porukkaa joka ”ei halua mitään vakavaa”.No, löysit sen vähän vanhemman miehen sitten ulkomailta, mutta jos olisit ollut järkevä, niin olisit kohdistanut silloin parikymppisenä huomiosi omanikäisiin perhepoikiin etkä 25-30v kokeneisiin sinkkumiehiin jotka ”ei halua mitään vakavaa”.
Taktiikkasi siis oli vain tosi typerä.N28
Voi olla. Mutta silloin parikymppisenä ei ollut hirveästi mitään yhteistä niiden samanikäisten poikien kanssa. Jotkut oli niin ujoja myöskin ettei edes uskaltaneet puhua mitään. Paitsi viinan voimalla. Ei sellaisen kanssa voi seurustella.
Eli olit klassinen ”oom ikäistäni kypsempi”-tyttö, eli typerä.
Kuten jo sanoin.N28
Sellainen parisuhde ei vaan toimi, jossa ei olla henkiseltä kehitykseltä samalla tasolla, joten ihan turhaan haukut tuota naista.
Se ”kypsyys” vain on yleensä näissä nuorten naisten tapauksissa joku naisen oma illusio, ei totta ollenkaan.
Tai sitten hänessä on vain ollut joku vakava vika, ettei ole niille mukaville ja fiksuille ikäisilleen perhepojille kelvannut.Minusta on muutenkin aivan älytöntä olettaa, että 20-vuotiaan ihmisen pitäisi saada kumppaniksi joku valmis, virheetön olento eikä ikäisensä keskeneräinen kelpaa.
N28
Mutta kun siitä miehestä ei voi tietää, onko hän jo kehityksen huipulla vai kypsyykö hän lisää. Jos kasvu on kesken, se voi mennä ihan eri suuntaan mitä itselle olisi sopivaa.
Eli kenenkään ei kannata pariutua kakskymppisenä? ;)
Kun eihän sitä voi kenestäkään tietää, mihin suuntaan sitä kehittyy.N28
Minä pariuduin alle kaksikymppisenä, mies oli pari vuotta vanhempi. Meillä oli tuuria, että kehityttiin samaan suuntaan, mutta ongelmia aiheutti se, että kehitys kulki eri aikaan. Asian ymmärsi kunnolla vasta jälkeenpäin. Ihmiset muuttuvat paljon vuosien myötä, ei nelikymppiset ole enää samanlaisia mitä kaksikymppiset.
Meidän kaveripiiri muuttui tiiviistä sellaiseksi, että kaikkien kanssa ei ole enää mitään yhteistä. Iloisista juhlijoista pari ei ollut enää elossa, heillä alkoholiongelmat oli pahoja jo alle kolmekymppisinä. Ylläri, kumpikaan heistä ei ollut enää yhdessä nuoruusaikojen seurustelukumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten pinnallisuus ja hypergamia on synnyttänyt ilmiön jossa kukaan ei enää pariudu.
Kun vain itseään reilusti tasokkaampi mies kelpaa niin ei se mies halua pysyvää suhdetta eikä varsinkaan perhettä matalatasoisemman naisen kanssa.
Jos vain se pitkä mallinaamainen lääkärijuristipankkiiri kelpaa niin hänelle olet vain pano numero x ja taas saamme kuulla miten "kaikki miehet haluavat vain seksiä".
Meanwhile se omantasoinen kiltti ja kunnollinen mies saa kuulla kerta toisensa jälkeen, että "tunnut enemmän kivalta kaverilta".
Ok
Vierailija kirjoitti:
Minulla on selitys kyllä tähän kaikkeen mutta ette tule pitämään siitä. Ei ole pulaa hyvistä miehistä tai hyvistä naisista, ihan niinkuin olisi olemassa jotenkin suhteettoman iso joukko tasokkaita yhden sukupuolen edustajia jotka toivoisi että samaa tasoa löytyisi toisesta sukupuolesta.
On vain iso joukko tasottomia molemman sukupuolen edustajia, joilla jostain syystä on fantasia siitä että ovat itse jotenkin tosi hyvä catch.
Miksi sanon näin? Monia vuosia kuuntelin näitä stooreja ja symppasin että voi voi kun sulle ei löydy yhtä hyvää pariksi... Mutta kun ethän sinä itsekään sitten ole mitenkään kovin hieno ja jännittävä? On vain ihmismassa joka kipuilee omaa keskinkertaisuuttaan. Terve ratkaisu kai olisi että huolii sentasoisen kuin mitä itse on, se edellyttää että lakkaa luulemasta olevansa jotain ihmeellistä itse. En ole oikeasti koskaan tavannut ketään joka olisi niin upea että en voi lakata ihmettelemästä miksi tuolle ei ole löytynyt ketään. Yleensä kaikenlainen itsensä voivottelu on luontaantyötävää.
Sinkkunaisena allekirjoitan tämän. Itse kyllä ymmärrän oman upeuteni rajallisuuden, enkä koe olevani mitenkään erityisen mahtava saalis. Siis ihan ok, mutta en mikään yksisarvinen. Mutta mä en halua lapsia, joten en tarvi miestä lasteni isäksi. Voin hankkia kodin yksinkin ja arki rullaa ihan kivasti ilman kumppania. Viihdyn omassa seurassani ja lisäksi minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa näen usein ja harrastan mielekkäitä asioita. Seksiä harrastan kun elämääni saapuu joku haluttava, minusta kiinnostunut mies (olen ihan hyvännäköinen, joten seksiä kyllä halutessani saan) ja jos ei tällaista miestä ole näköpiirissä, niin olen oman avun varassa ja sekin on ihan jees.
Mitä joku "ihan ok" ihminen toisi mun elämääni? Toinen ihminen tuo tullessaan omat tapansa ja elämien yhdistäminen vaatii sopeutumista ja kompromisseja. Mä en vaan koe, että se "ihan ok" tyyppi antaisi minulle yhtä paljon tai enemmän positiivisia asioita elämääni kuin mitä menettäsin sopeutumisen ja kompromissien myötä. Ainoa syy minulle alkaa parisuhteeseen on hulluna rakastuminen johonkin. Mutta kun en kovin helposti rakastu.
Miehen pitää olla aika poikkeuksellinen jotta ihastun (tämä on pätenyt ihan yläasteelta asti, joten en ole "deittaillut itseäni pilalle", vaan olen aina ollut tällainen nirsoke). Ne poikkeukselliset miehet vaan pariutuva poikkeuksellisten naisten kanssa, ja se on ihan ok. Minä tyydyn seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, eli itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pinnallisuus ja hypergamia on synnyttänyt ilmiön jossa kukaan ei enää pariudu.
Kun vain itseään reilusti tasokkaampi mies kelpaa niin ei se mies halua pysyvää suhdetta eikä varsinkaan perhettä matalatasoisemman naisen kanssa.
Jos vain se pitkä mallinaamainen lääkärijuristipankkiiri kelpaa niin hänelle olet vain pano numero x ja taas saamme kuulla miten "kaikki miehet haluavat vain seksiä".
Meanwhile se omantasoinen kiltti ja kunnollinen mies saa kuulla kerta toisensa jälkeen, että "tunnut enemmän kivalta kaverilta".
Paskaa. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä pariutuu, menee naimisiin jne. Se että sinä et näine naurettavine teorioinesi löydä ketään, on aivan eri asia.
Ohis kommentoi että avioliiton tai suhteen muodostaminenhan ei tilastollisesti ole mikään kovin pysyvänluonteinen juttu... Eeli aika huono argumentti pointtisi tueksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on suhteeellisesti eniten lapsettomia miehiä
Lapset tehdään tiettyjen miesten kanssa. Nuo muut kelpaa laskujen maksuun tokalla kierroksella
Tätä olen ihmetellyt. Jos nainen on lapseton niin hän ei edes vastaa nettideiteissä, sitten yksinhuoltajanainen vastaa aina innokkaasti leveillä hymynaamoilla.
Pariutuminen on ihan hirveän kaavamaista tyytymistä.
Pullukka kroppa tai lapset tai erityisen ruma naama tai vanha ikä, siinä kaava naisen kiinnostukseen.
Sama täällä. Itse olen kovakuntoinen mies ikäisekseni, enempi uimarinvartaloinen kuin maratoonari, ja kasvotkaan ei ole rypistyneet eikä tukka pudonnut. Ja kokopäivätöissä, ihan keskipalkkaisena. Tästä huolimatta nettideiteissä aina saakeli aina saan vaan niitä läskitylleröitä. Ja yh:t yrittää kanssa, mutta niiden kanssa en edes keskustele. Haluan hoikan ja lapsettoman naisen.
M/40
Sinulla on ryppyjä ja näytät muutenkin keski-ikäiseltä. Älä huijaa itseäsi.
Ihmiset pitävät minua ihan järjestään 30-35 -vuotiaana. Minulla ei ole ryppyjä, minulla on tuuhea tukka, ja minulla ei ole valtavaa vatsaa. Lisäksi minulla on jonkinlainen haukkarikin, vaikkei mitään bodarilihaksia todellakaan ole.
M/40
M/40
Jostain syystä ei kuitenkaan ole seuraa löytynyt...
On täysin luonnotonta, että jokainen mies saisi vaimon. Kansa ei sillä tavalla kehity. Mikään ei kehittyisi niin.
Kysely on ilmeisesti tehty vain pääkaupunkiseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on selitys kyllä tähän kaikkeen mutta ette tule pitämään siitä. Ei ole pulaa hyvistä miehistä tai hyvistä naisista, ihan niinkuin olisi olemassa jotenkin suhteettoman iso joukko tasokkaita yhden sukupuolen edustajia jotka toivoisi että samaa tasoa löytyisi toisesta sukupuolesta.
On vain iso joukko tasottomia molemman sukupuolen edustajia, joilla jostain syystä on fantasia siitä että ovat itse jotenkin tosi hyvä catch.
Miksi sanon näin? Monia vuosia kuuntelin näitä stooreja ja symppasin että voi voi kun sulle ei löydy yhtä hyvää pariksi... Mutta kun ethän sinä itsekään sitten ole mitenkään kovin hieno ja jännittävä? On vain ihmismassa joka kipuilee omaa keskinkertaisuuttaan. Terve ratkaisu kai olisi että huolii sentasoisen kuin mitä itse on, se edellyttää että lakkaa luulemasta olevansa jotain ihmeellistä itse. En ole oikeasti koskaan tavannut ketään joka olisi niin upea että en voi lakata ihmettelemästä miksi tuolle ei ole löytynyt ketään. Yleensä kaikenlainen itsensä voivottelu on luontaantyötävää.
Sinkkunaisena allekirjoitan tämän. Itse kyllä ymmärrän oman upeuteni rajallisuuden, enkä koe olevani mitenkään erityisen mahtava saalis. Siis ihan ok, mutta en mikään yksisarvinen. Mutta mä en halua lapsia, joten en tarvi miestä lasteni isäksi. Voin hankkia kodin yksinkin ja arki rullaa ihan kivasti ilman kumppania. Viihdyn omassa seurassani ja lisäksi minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa näen usein ja harrastan mielekkäitä asioita. Seksiä harrastan kun elämääni saapuu joku haluttava, minusta kiinnostunut mies (olen ihan hyvännäköinen, joten seksiä kyllä halutessani saan) ja jos ei tällaista miestä ole näköpiirissä, niin olen oman avun varassa ja sekin on ihan jees.
Mitä joku "ihan ok" ihminen toisi mun elämääni? Toinen ihminen tuo tullessaan omat tapansa ja elämien yhdistäminen vaatii sopeutumista ja kompromisseja. Mä en vaan koe, että se "ihan ok" tyyppi antaisi minulle yhtä paljon tai enemmän positiivisia asioita elämääni kuin mitä menettäsin sopeutumisen ja kompromissien myötä. Ainoa syy minulle alkaa parisuhteeseen on hulluna rakastuminen johonkin. Mutta kun en kovin helposti rakastu.
Miehen pitää olla aika poikkeuksellinen jotta ihastun (tämä on pätenyt ihan yläasteelta asti, joten en ole "deittaillut itseäni pilalle", vaan olen aina ollut tällainen nirsoke). Ne poikkeukselliset miehet vaan pariutuva poikkeuksellisten naisten kanssa, ja se on ihan ok. Minä tyydyn seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, eli itseeni.
Olen se jolle kommentoit ja minulle henkilökohtaisesti seksikommenttisi oli se joka pudotti sinut jonnekin keskinkertaisen alarajoille omissa silmissäni. Minä en ikinä ottaisi ihmistä jolle seksi on hyödyke jonka voi poimia ihmisyyden joukosta erilleen. En ottaisi ihmistä joka voi erikseen harrastaa seksiä ilman kaikkea sitä muuta ja olla ihan ok sen kanssa. Ehkä tämä on se syy että minulle tulee ovista ja ikkunoista tarjouksia hyviltä miehiltä. Siis ei seksitarjouksia vaan sitä itseään mitä kaikki etsii. Pidän standardit tosi korkealla ja olen sen takia yksin. En kuitenkaan koskaan missään sano että miksi ei ole hyviä miehiä. Hyviä miehiä on. Se ole minun tapauksessani se juttu. En etsi hyvää vaan sitä oikeaa. Tai siis en enää etsi. Etsimällä ei löydä. Teen muita asioita ja epäilen vahvasti että tämän seurauksena lopulta napsahtaa ja se joku vain tulee kohdalle eikä pakoon pääse. Minulla henkilökohtaisesti on vähän vaikeaa hyväksyä sitä intohimon määrää jota hyvillä miehillä on tarjottavana. Ihmettelen sitä että se on mennyt naisilta ihan ohi ja se on edelleen tarjolla ja ottamatta. Siitä tulee jotenkin nihilistinen olo kun ajattelee että eikö kukaan nyt oikeasti ole vielä tarttunut tuohon. Mikä naisia oikein vaivaa tms. On niin paljon ihania rakastajapupuja jotka vain odottaa naista joka kestää ottaa sen vastaan eikä pelailla naisten perus paskajuttuja ja niskojen nakkelua ja monimutkaistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on suhteeellisesti eniten lapsettomia miehiä
Lapset tehdään tiettyjen miesten kanssa. Nuo muut kelpaa laskujen maksuun tokalla kierroksella
Tätä olen ihmetellyt. Jos nainen on lapseton niin hän ei edes vastaa nettideiteissä, sitten yksinhuoltajanainen vastaa aina innokkaasti leveillä hymynaamoilla.
Pariutuminen on ihan hirveän kaavamaista tyytymistä.
Pullukka kroppa tai lapset tai erityisen ruma naama tai vanha ikä, siinä kaava naisen kiinnostukseen.
Sama täällä. Itse olen kovakuntoinen mies ikäisekseni, enempi uimarinvartaloinen kuin maratoonari, ja kasvotkaan ei ole rypistyneet eikä tukka pudonnut. Ja kokopäivätöissä, ihan keskipalkkaisena. Tästä huolimatta nettideiteissä aina saakeli aina saan vaan niitä läskitylleröitä. Ja yh:t yrittää kanssa, mutta niiden kanssa en edes keskustele. Haluan hoikan ja lapsettoman naisen.
M/40
Sinulla on ryppyjä ja näytät muutenkin keski-ikäiseltä. Älä huijaa itseäsi.
Ihmiset pitävät minua ihan järjestään 30-35 -vuotiaana. Minulla ei ole ryppyjä, minulla on tuuhea tukka, ja minulla ei ole valtavaa vatsaa. Lisäksi minulla on jonkinlainen haukkarikin, vaikkei mitään bodarilihaksia todellakaan ole.
M/40
M/40
Ei, eivät pidä. Älä nyt ole noin saamarin säälittävä. Tuon ikäisenä pitäisi olla itsetunto rakennettu jonkin muun kuin ulkonäön varaan. Ei ole mitään surkeampaa kuin mies joka luulee että näyttää 10 vuotta nuoremmalta kuin on.
Miksi minusta sitten kiinnostuu kolmekymppiset, jopa kaksvitoset naiset? Nekin vaan kyllä ovat niitä läskitylleröitä. Ja kolmekymppiset yh:t kiinnostuu kanssa. Pari vuotta sitten kiinnostui yksi 28v taiteilijanainenkin, yyhoo, oli aika viehättävä kyllä ja silloin teki tiukkaa pitää ei yh:ita -periaatteesta kiinni. Yleensä ei tee tiukkaa torjua yh:t samantien. Jostain syystä niille kelpaisin, olen varmaan kiltimpi kuin heidän ex-miehet.
M/40
Jos sä olet kuuma ja näyttäisit 10v nuoremmalta, niin silloin susta kiinnostuisi kuumat 30-vuotiaat. Nyt susta kiinnostuu ehkä tasokkaat +40-vuotiaat (paitsi jos vaikutat livenä yhtä epäkypsältä ja pinnalliselta kuin täällä) ja nuoremmat lihavat ja yh:t, koska et heidän kokemuksellaan ehkä vaikuta niin lapselliselta ja toisaalta he eivät ehkä löydä niitä omanikäisiään kumppaneita.
Suomessa ongelmaksi on ehkä muodostunut se, että naiset käyttävät aikaansa jopa 30-vuotiaaksi asti opiskeluun sekä työelämän aloitteluun, siihen sun tähän, jolloin elämänkumppanin saaminen jää ehkä liikaakin oman onnensa nojaan. Tulee kiire, kun pitäisi napata joku jäljellä oleva tai toisella kierroksella oleva. Ikävä kyllä heille on jo seuraa tarjolla, Tinderissä, josta haetaan jännitystä pienin panoksin sekä hyötyä rahatuilla pärjäämisen lisukkeeksi. Yltäkylläisyys luo kertakäyttökulttuurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on selitys kyllä tähän kaikkeen mutta ette tule pitämään siitä. Ei ole pulaa hyvistä miehistä tai hyvistä naisista, ihan niinkuin olisi olemassa jotenkin suhteettoman iso joukko tasokkaita yhden sukupuolen edustajia jotka toivoisi että samaa tasoa löytyisi toisesta sukupuolesta.
On vain iso joukko tasottomia molemman sukupuolen edustajia, joilla jostain syystä on fantasia siitä että ovat itse jotenkin tosi hyvä catch.
Miksi sanon näin? Monia vuosia kuuntelin näitä stooreja ja symppasin että voi voi kun sulle ei löydy yhtä hyvää pariksi... Mutta kun ethän sinä itsekään sitten ole mitenkään kovin hieno ja jännittävä? On vain ihmismassa joka kipuilee omaa keskinkertaisuuttaan. Terve ratkaisu kai olisi että huolii sentasoisen kuin mitä itse on, se edellyttää että lakkaa luulemasta olevansa jotain ihmeellistä itse. En ole oikeasti koskaan tavannut ketään joka olisi niin upea että en voi lakata ihmettelemästä miksi tuolle ei ole löytynyt ketään. Yleensä kaikenlainen itsensä voivottelu on luontaantyötävää.
Sinkkunaisena allekirjoitan tämän. Itse kyllä ymmärrän oman upeuteni rajallisuuden, enkä koe olevani mitenkään erityisen mahtava saalis. Siis ihan ok, mutta en mikään yksisarvinen. Mutta mä en halua lapsia, joten en tarvi miestä lasteni isäksi. Voin hankkia kodin yksinkin ja arki rullaa ihan kivasti ilman kumppania. Viihdyn omassa seurassani ja lisäksi minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa näen usein ja harrastan mielekkäitä asioita. Seksiä harrastan kun elämääni saapuu joku haluttava, minusta kiinnostunut mies (olen ihan hyvännäköinen, joten seksiä kyllä halutessani saan) ja jos ei tällaista miestä ole näköpiirissä, niin olen oman avun varassa ja sekin on ihan jees.
Mitä joku "ihan ok" ihminen toisi mun elämääni? Toinen ihminen tuo tullessaan omat tapansa ja elämien yhdistäminen vaatii sopeutumista ja kompromisseja. Mä en vaan koe, että se "ihan ok" tyyppi antaisi minulle yhtä paljon tai enemmän positiivisia asioita elämääni kuin mitä menettäsin sopeutumisen ja kompromissien myötä. Ainoa syy minulle alkaa parisuhteeseen on hulluna rakastuminen johonkin. Mutta kun en kovin helposti rakastu.
Miehen pitää olla aika poikkeuksellinen jotta ihastun (tämä on pätenyt ihan yläasteelta asti, joten en ole "deittaillut itseäni pilalle", vaan olen aina ollut tällainen nirsoke). Ne poikkeukselliset miehet vaan pariutuva poikkeuksellisten naisten kanssa, ja se on ihan ok. Minä tyydyn seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, eli itseeni.
Olen se jolle kommentoit ja minulle henkilökohtaisesti seksikommenttisi oli se joka pudotti sinut jonnekin keskinkertaisen alarajoille omissa silmissäni. Minä en ikinä ottaisi ihmistä jolle seksi on hyödyke jonka voi poimia ihmisyyden joukosta erilleen. En ottaisi ihmistä joka voi erikseen harrastaa seksiä ilman kaikkea sitä muuta ja olla ihan ok sen kanssa. Ehkä tämä on se syy että minulle tulee ovista ja ikkunoista tarjouksia hyviltä miehiltä. Siis ei seksitarjouksia vaan sitä itseään mitä kaikki etsii. Pidän standardit tosi korkealla ja olen sen takia yksin. En kuitenkaan koskaan missään sano että miksi ei ole hyviä miehiä. Hyviä miehiä on. Se ole minun tapauksessani se juttu. En etsi hyvää vaan sitä oikeaa. Tai siis en enää etsi. Etsimällä ei löydä. Teen muita asioita ja epäilen vahvasti että tämän seurauksena lopulta napsahtaa ja se joku vain tulee kohdalle eikä pakoon pääse. Minulla henkilökohtaisesti on vähän vaikeaa hyväksyä sitä intohimon määrää jota hyvillä miehillä on tarjottavana. Ihmettelen sitä että se on mennyt naisilta ihan ohi ja se on edelleen tarjolla ja ottamatta. Siitä tulee jotenkin nihilistinen olo kun ajattelee että eikö kukaan nyt oikeasti ole vielä tarttunut tuohon. Mikä naisia oikein vaivaa tms. On niin paljon ihania rakastajapupuja jotka vain odottaa naista joka kestää ottaa sen vastaan eikä pelailla naisten perus paskajuttuja ja niskojen nakkelua ja monimutkaistamista.
Kummasti valtaosaa kiinnostaa nimenomaan niskojaan paiskovat ja keinottelijat.
Vastineeksi odotetaan saavansa elämänsä kyydit just siltä IG tyrkyltä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ongelmaksi on ehkä muodostunut se, että naiset käyttävät aikaansa jopa 30-vuotiaaksi asti opiskeluun sekä työelämän aloitteluun, siihen sun tähän, jolloin elämänkumppanin saaminen jää ehkä liikaakin oman onnensa nojaan. Tulee kiire, kun pitäisi napata joku jäljellä oleva tai toisella kierroksella oleva. Ikävä kyllä heille on jo seuraa tarjolla, Tinderissä, josta haetaan jännitystä pienin panoksin sekä hyötyä rahatuilla pärjäämisen lisukkeeksi. Yltäkylläisyys luo kertakäyttökulttuurin.
Näin meille ollaan sanottu: elätä itsesi ja maksa omat menot.
Joten? Pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on selitys kyllä tähän kaikkeen mutta ette tule pitämään siitä. Ei ole pulaa hyvistä miehistä tai hyvistä naisista, ihan niinkuin olisi olemassa jotenkin suhteettoman iso joukko tasokkaita yhden sukupuolen edustajia jotka toivoisi että samaa tasoa löytyisi toisesta sukupuolesta.
On vain iso joukko tasottomia molemman sukupuolen edustajia, joilla jostain syystä on fantasia siitä että ovat itse jotenkin tosi hyvä catch.
Miksi sanon näin? Monia vuosia kuuntelin näitä stooreja ja symppasin että voi voi kun sulle ei löydy yhtä hyvää pariksi... Mutta kun ethän sinä itsekään sitten ole mitenkään kovin hieno ja jännittävä? On vain ihmismassa joka kipuilee omaa keskinkertaisuuttaan. Terve ratkaisu kai olisi että huolii sentasoisen kuin mitä itse on, se edellyttää että lakkaa luulemasta olevansa jotain ihmeellistä itse. En ole oikeasti koskaan tavannut ketään joka olisi niin upea että en voi lakata ihmettelemästä miksi tuolle ei ole löytynyt ketään. Yleensä kaikenlainen itsensä voivottelu on luontaantyötävää.
Sinkkunaisena allekirjoitan tämän. Itse kyllä ymmärrän oman upeuteni rajallisuuden, enkä koe olevani mitenkään erityisen mahtava saalis. Siis ihan ok, mutta en mikään yksisarvinen. Mutta mä en halua lapsia, joten en tarvi miestä lasteni isäksi. Voin hankkia kodin yksinkin ja arki rullaa ihan kivasti ilman kumppania. Viihdyn omassa seurassani ja lisäksi minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa näen usein ja harrastan mielekkäitä asioita. Seksiä harrastan kun elämääni saapuu joku haluttava, minusta kiinnostunut mies (olen ihan hyvännäköinen, joten seksiä kyllä halutessani saan) ja jos ei tällaista miestä ole näköpiirissä, niin olen oman avun varassa ja sekin on ihan jees.
Mitä joku "ihan ok" ihminen toisi mun elämääni? Toinen ihminen tuo tullessaan omat tapansa ja elämien yhdistäminen vaatii sopeutumista ja kompromisseja. Mä en vaan koe, että se "ihan ok" tyyppi antaisi minulle yhtä paljon tai enemmän positiivisia asioita elämääni kuin mitä menettäsin sopeutumisen ja kompromissien myötä. Ainoa syy minulle alkaa parisuhteeseen on hulluna rakastuminen johonkin. Mutta kun en kovin helposti rakastu.
Miehen pitää olla aika poikkeuksellinen jotta ihastun (tämä on pätenyt ihan yläasteelta asti, joten en ole "deittaillut itseäni pilalle", vaan olen aina ollut tällainen nirsoke). Ne poikkeukselliset miehet vaan pariutuva poikkeuksellisten naisten kanssa, ja se on ihan ok. Minä tyydyn seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, eli itseeni.
Olen se jolle kommentoit ja minulle henkilökohtaisesti seksikommenttisi oli se joka pudotti sinut jonnekin keskinkertaisen alarajoille omissa silmissäni. Minä en ikinä ottaisi ihmistä jolle seksi on hyödyke jonka voi poimia ihmisyyden joukosta erilleen. En ottaisi ihmistä joka voi erikseen harrastaa seksiä ilman kaikkea sitä muuta ja olla ihan ok sen kanssa. Ehkä tämä on se syy että minulle tulee ovista ja ikkunoista tarjouksia hyviltä miehiltä. Siis ei seksitarjouksia vaan sitä itseään mitä kaikki etsii. Pidän standardit tosi korkealla ja olen sen takia yksin. En kuitenkaan koskaan missään sano että miksi ei ole hyviä miehiä. Hyviä miehiä on. Se ole minun tapauksessani se juttu. En etsi hyvää vaan sitä oikeaa. Tai siis en enää etsi. Etsimällä ei löydä. Teen muita asioita ja epäilen vahvasti että tämän seurauksena lopulta napsahtaa ja se joku vain tulee kohdalle eikä pakoon pääse. Minulla henkilökohtaisesti on vähän vaikeaa hyväksyä sitä intohimon määrää jota hyvillä miehillä on tarjottavana. Ihmettelen sitä että se on mennyt naisilta ihan ohi ja se on edelleen tarjolla ja ottamatta. Siitä tulee jotenkin nihilistinen olo kun ajattelee että eikö kukaan nyt oikeasti ole vielä tarttunut tuohon. Mikä naisia oikein vaivaa tms. On niin paljon ihania rakastajapupuja jotka vain odottaa naista joka kestää ottaa sen vastaan eikä pelailla naisten perus paskajuttuja ja niskojen nakkelua ja monimutkaistamista.
Kummasti valtaosaa kiinnostaa nimenomaan niskojaan paiskovat ja keinottelijat.
Vastineeksi odotetaan saavansa elämänsä kyydit just siltä IG tyrkyltä.
Niin. No minähän sanoin että vedän puoleeni hyviä, en sanonut että valtaosaa. Heh.
Ihmiset menettää paljon olemalla itse niin ala-arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa koskea ennemmin sitä tilannetta, kun ihmetellään, miksei kukaan mies halua jonkun toisen ukon siittämiä penikoita vaivoikseen.
Pitää paikkansa, näitä vonkuvia yh-naisia alkaa olemaan deittiapit pullollaan. Tuntuu ettei lapsettomia naisia 30-40v ikäluokassa kertakaikkiaan ole.
Jaa-a, ei minusta kyllä kiinnostu nuokaan joilla on lapsia sen kummemmin. Lapseton mies tuntuu päinvastoin olevan monelle turn off. En ole edes mikään ikisinkku. Kait minussa on jotain vikaa kun vaan tietäs mitä.
M38
Olet oikeilla jäljillä. Meissä kaikissa on jotain vikaa. Pitää vaan löytää toinen ihminen, jonka viat ei häiritse sua, ja joka hyväksyy sun viat.
Ei siis kannata martyroida aiheesta "oi, minussa on jotain vikaa, kun en kelpaa", vaan olla avarakatseisempi ja olla valmis hyväksymään toistenkin ihmisten (naisten, jos heterosuhdetta kaipaat) vikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on selitys kyllä tähän kaikkeen mutta ette tule pitämään siitä. Ei ole pulaa hyvistä miehistä tai hyvistä naisista, ihan niinkuin olisi olemassa jotenkin suhteettoman iso joukko tasokkaita yhden sukupuolen edustajia jotka toivoisi että samaa tasoa löytyisi toisesta sukupuolesta.
On vain iso joukko tasottomia molemman sukupuolen edustajia, joilla jostain syystä on fantasia siitä että ovat itse jotenkin tosi hyvä catch.
Miksi sanon näin? Monia vuosia kuuntelin näitä stooreja ja symppasin että voi voi kun sulle ei löydy yhtä hyvää pariksi... Mutta kun ethän sinä itsekään sitten ole mitenkään kovin hieno ja jännittävä? On vain ihmismassa joka kipuilee omaa keskinkertaisuuttaan. Terve ratkaisu kai olisi että huolii sentasoisen kuin mitä itse on, se edellyttää että lakkaa luulemasta olevansa jotain ihmeellistä itse. En ole oikeasti koskaan tavannut ketään joka olisi niin upea että en voi lakata ihmettelemästä miksi tuolle ei ole löytynyt ketään. Yleensä kaikenlainen itsensä voivottelu on luontaantyötävää.
Sinkkunaisena allekirjoitan tämän. Itse kyllä ymmärrän oman upeuteni rajallisuuden, enkä koe olevani mitenkään erityisen mahtava saalis. Siis ihan ok, mutta en mikään yksisarvinen. Mutta mä en halua lapsia, joten en tarvi miestä lasteni isäksi. Voin hankkia kodin yksinkin ja arki rullaa ihan kivasti ilman kumppania. Viihdyn omassa seurassani ja lisäksi minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa näen usein ja harrastan mielekkäitä asioita. Seksiä harrastan kun elämääni saapuu joku haluttava, minusta kiinnostunut mies (olen ihan hyvännäköinen, joten seksiä kyllä halutessani saan) ja jos ei tällaista miestä ole näköpiirissä, niin olen oman avun varassa ja sekin on ihan jees.
Mitä joku "ihan ok" ihminen toisi mun elämääni? Toinen ihminen tuo tullessaan omat tapansa ja elämien yhdistäminen vaatii sopeutumista ja kompromisseja. Mä en vaan koe, että se "ihan ok" tyyppi antaisi minulle yhtä paljon tai enemmän positiivisia asioita elämääni kuin mitä menettäsin sopeutumisen ja kompromissien myötä. Ainoa syy minulle alkaa parisuhteeseen on hulluna rakastuminen johonkin. Mutta kun en kovin helposti rakastu.
Miehen pitää olla aika poikkeuksellinen jotta ihastun (tämä on pätenyt ihan yläasteelta asti, joten en ole "deittaillut itseäni pilalle", vaan olen aina ollut tällainen nirsoke). Ne poikkeukselliset miehet vaan pariutuva poikkeuksellisten naisten kanssa, ja se on ihan ok. Minä tyydyn seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, eli itseeni.
Olen se jolle kommentoit ja minulle henkilökohtaisesti seksikommenttisi oli se joka pudotti sinut jonnekin keskinkertaisen alarajoille omissa silmissäni. Minä en ikinä ottaisi ihmistä jolle seksi on hyödyke jonka voi poimia ihmisyyden joukosta erilleen. En ottaisi ihmistä joka voi erikseen harrastaa seksiä ilman kaikkea sitä muuta ja olla ihan ok sen kanssa. Ehkä tämä on se syy että minulle tulee ovista ja ikkunoista tarjouksia hyviltä miehiltä. Siis ei seksitarjouksia vaan sitä itseään mitä kaikki etsii. Pidän standardit tosi korkealla ja olen sen takia yksin. En kuitenkaan koskaan missään sano että miksi ei ole hyviä miehiä. Hyviä miehiä on. Se ole minun tapauksessani se juttu. En etsi hyvää vaan sitä oikeaa. Tai siis en enää etsi. Etsimällä ei löydä. Teen muita asioita ja epäilen vahvasti että tämän seurauksena lopulta napsahtaa ja se joku vain tulee kohdalle eikä pakoon pääse. Minulla henkilökohtaisesti on vähän vaikeaa hyväksyä sitä intohimon määrää jota hyvillä miehillä on tarjottavana. Ihmettelen sitä että se on mennyt naisilta ihan ohi ja se on edelleen tarjolla ja ottamatta. Siitä tulee jotenkin nihilistinen olo kun ajattelee että eikö kukaan nyt oikeasti ole vielä tarttunut tuohon. Mikä naisia oikein vaivaa tms. On niin paljon ihania rakastajapupuja jotka vain odottaa naista joka kestää ottaa sen vastaan eikä pelailla naisten perus paskajuttuja ja niskojen nakkelua ja monimutkaistamista.
Tarjouksia tulee hyviltä miehiltä ovista ja ikkunoista, mutta olet yksin koska pidät standardit korkealla? Miksi sinä et tarttunut niihin kaikkiin hyviin miehiin? Ai niin, sä etsit "sitä oikeaa" kun taas minä etsin sitä johon rakastun ihan hulluna. Ihan eri asia ilmeisesti. Ja vaikka sinä et ymmärrä miten seksi voi olla ihan hauskaa ellei ole rakastunut ihan hulluna, niin itse olen kohdannut elämässäni miehiä, joiden kanssa parisuhde ei syystä tai toisesta tullut kysymykseen, mutta seksi on ollut kivaa. Mitä se sinulle kuuluu?
Ja kieltämättä sinut tiputti minun silmissäni keskitason alapuolelle kaksoismoralismi, jossa dissaat muita naisia kun eivät ole kelpuuttaneet kaikkia niitä ihania ja hyviä miehiä jotka sinä olet elämässäsi kohdannut vaikka itsekin olet nirsoke-sinkku lapsellisesti etsimässä jotain maagista "oikeaa" käyttäen sitä jonain oikeutuksena nirsoilullesi, vaikka legioonittain hyviä miehiä olisi tarjoamassa sinulle rakkauttaan ja intohimoaan.