Miten voidaan pakottaa ihminen maksamaan toisen lapsen elatusta?

.. Ja näitä tapauksiahan riittää.. Joillekin selviää vasta erossa. Miehellä oli 4 lasta. Tai niin hän luuli. Teetti testit ja vain yksi oli hänen neljästä. Koko avioliitto ollut petosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillä oli puoli vuotta aikaa kumota isyys, mutta ei tehnyt niin. Nyt sitten valittaa, kun on itse mokannut. Lain mukaan lapsen isyys tulee kiistää ja vastia isyyden kumoamista siihen mennessä, kun lapsi täyttää 2 v.

Tämä. Joku aikaraja pitää olla, ja olisi lasta kohtaan väärin, jos isyys kiistettäisiin vasta kun lapsi on 3 tai 4 tai 5 vuotta. Alle kaksivuotiaalle ei todennäköisesti jää muistoja "väärästä" isästä. Muissakin asioissa on lainmukainen määräaika, jolloin valitus, haastehakemus tai rikosilmoitus pitää tehdä.

Eikö tällöin myös eroaminen olisi väärin lasta kohtaan?.

Vierailija kirjoitti:

Shokki ja shokki, ihme vätys toi äijä.

Puolta vuotta ei kukaan ole shokissa.

Mulle paljastui kerran parisuhteessa, että mies oli valehdellut mulle oikeastaan ison osan elämäntarinaansa. Alkoi paljastua, kun työkuvioissa läheiseksi työparikseni ja siitä ystäväkseni tuli mieheni ex-vaimon sisko. Olivat eronneet kauan vuosi kuin minä tutustuin mieheen ja minulle kerrottu tosiaan aivan eri stoori. Siitä sitten kävi selväksi, että asiat eivät olleet menneet niinkuin ne mulle oli kerrottu. Tällaista paljasyui paljon, mies oli ikäänkuin näytellyt roolia, johon ymmärsi minun rakastuvan.

Meillä ei ollut lapsia, emme olleet naimisissa, olimme olleet yhdessä kaksi vuotta ja juuri muuttamassa yhteen ja naimisiinmenosta oli alustavsti puhuttu. Eli sitoutumisen taso oli paljon pienempi kuin "Markolla" ja tuolla naikkosella.

Oli kummallista, kuinka paljon minussa mureni. Kykyni luottaa, kykyni uskoa omaan loogiseen päättelykykyyni tai kenenkään kertomaan tarinaan, se mureni niinkuin hiekkalinna. Minulla ei ollut aimemmin ollut mitään psyykkisiä ongelmia. Oli omituista vähän kuin seurata sivusta, mitä minulle tapahtuu, miten mieleni hajoaa. Jätin miehen, yritin reippaasti jatkaa elämääni. Ero vaikeutti asemaani töissä, mies oli liittynyt työhöni.

Tarvitsin ammattiapua ja meni kaksi vuotta ennen kuin uskalsin edes deittailla seuraavaa. Seuraava suhde alkoi vähän väärin, koska tavallaan hän tuli paikkaamaan tätä kokemusta. Eli puolessa vuodessa en usko kenenkään pääsevän yli siitä, että oma puoliso paljastuu seikkaperäiseski huijariksi. Kuj ymmärrät, että joka päivä hän on tietoisesti valehdellut sinulle etkä edes tiedä mistä kaikesta.

Kun kuviossa on vielä ollut yhteinen koti, avioliitto, yhteiseksi luultu lapsi, on täysin kohtuutonta ja lapsellista väittää, että puolessa vuodessa homma on taputeltu ja kaikki sujuu business as usual. Minä sentään sain ammattiapua heti, minulla oli mahdollisuus maksaa siitä yksityisellä heti. Kaikilla ei todellakaan ole. Minä en olisi ensimmäisen puolen vuoden aikana todellakaan kyennyt mihinkään juridiseen selvitystyöhön ja suuriin loppuelämän päätöksiin ja minulla ei siis ollut muuttoa eikä mitään jörkyttäviä tunteita suhteessa lapseen. Ja minulla oli koko ajan ammattiapua ja tiivis perheyhteisö ja ystävät.

Puolessa vuodessa toipuminen ihan rauhanomaisesta avioerosta ilman petetyksi tulemista on jo todella erikoista, en usko sellaista tapahtuvan koskaan. Tämä on todella monimutkainen tilanne tunnemaisemaltaan, ihan hirvittävää julmuutta ja vääryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillä oli puoli vuotta aikaa kumota isyys, mutta ei tehnyt niin. Nyt sitten valittaa, kun on itse mokannut. Lain mukaan lapsen isyys tulee kiistää ja vastia isyyden kumoamista siihen mennessä, kun lapsi täyttää 2 v.

Miten tuo nainen ei ole käräjillä vastaamassa rikossyytteisiin? Petos ja emmä tiedä, on tuo vakavaa henkistä pahoinpitelyä niin puolisoa kuin lasta kohtaan

Mä en ymmärrä, miksei pettämistä muutenkin rikosoikeudellisesti rinnasteta pahoinpitelyyn? Se on henkistä pahoinpitelyä?

Samoin se on toisen fyysisen terveyden asettamista vaakalaudalle. On hirveästi sukupoulitauteja, jotka leviää myös oireettomina ja toisella voi sitten olla vaikka se oireeton klamydai niin pitkään, että tulee hedelmättömäksi. Eikä tule käytyä testeissä, kun ei tiedä, että olisi syytä, kun kuvittelee olleensa vain sen uskolliseksi luulemansa kumppanin kanssa.

En tajua miten tällaiset asiat ei ole mitenkään rikoslain piirissä. Onhan pettäminen yksi kaikkein pahimmista asioista, jonka voit toiselle tehdä. Oikeuteen ja rikosvastuuseen voit joutua, jos sanot toisen olevan vaikka "huo a", se on kielletty Suomen laissa, on kunnianloukkaus, mutta on ihan luvallista pettää vaikka kuinka.

Tällaisen lakiuudistuksen tekijöiksi tarvittaisiin kansanedustajia, joilla on itsellään puhtaat jauhot pussissa ja joiden äänestäjillä on. Että ihan siksi kai ei vielä ole.

Musta olisi oikeus ja kohtuus joutua maksamaan korvauksia henkisestä särystä ja esim maksaa toisen kaikki sukupoulitestit ja niiden hoidot. Meistä jokainen kun voi oikein hyvin olla pettämättä. Jos tykkää liikkua kukasta kukkaan, kuten itse olen tykännyt, voi olla olematta parisuhteessa. Pettäminen on aina itsekäs ratkaisu ja siinä toinen pakotetaan petetyksi. Ilmankin tällaisia hirveän epäreiluja isyys-huijauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillä oli puoli vuotta aikaa kumota isyys, mutta ei tehnyt niin. Nyt sitten valittaa, kun on itse mokannut. Lain mukaan lapsen isyys tulee kiistää ja vastia isyyden kumoamista siihen mennessä, kun lapsi täyttää 2 v.

Miten tuo nainen ei ole käräjillä vastaamassa rikossyytteisiin? Petos ja emmä tiedä, on tuo vakavaa henkistä pahoinpitelyä niin puolisoa kuin lasta kohtaan

Mä en ymmärrä, miksei pettämistä muutenkin rikosoikeudellisesti rinnasteta pahoinpitelyyn? Se on henkistä pahoinpitelyä?

Samoin se on toisen fyysisen terveyden asettamista vaakalaudalle. On hirveästi sukupoulitauteja, jotka leviää myös oireettomina ja toisella voi sitten olla vaikka se oireeton klamydai niin pitkään, että tulee hedelmättömäksi. Eikä tule käytyä testeissä, kun ei tiedä, että olisi syytä, kun kuvittelee olleensa vain sen uskolliseksi luulemansa kumppanin kanssa.

En tajua miten tällaiset asiat ei ole mitenkään rikoslain piirissä. Onhan pettäminen yksi kaikkein pahimmista asioista, jonka voit toiselle tehdä. Oikeuteen ja rikosvastuuseen voit joutua, jos sanot toisen olevan vaikka "huo a", se on kielletty Suomen laissa, on kunnianloukkaus, mutta on ihan luvallista pettää vaikka kuinka.

Tällaisen lakiuudistuksen tekijöiksi tarvittaisiin kansanedustajia, joilla on itsellään puhtaat jauhot pussissa ja joiden äänestäjillä on. Että ihan siksi kai ei vielä ole.

Musta olisi oikeus ja kohtuus joutua maksamaan korvauksia henkisestä särystä ja esim maksaa toisen kaikki sukupoulitestit ja niiden hoidot. Meistä jokainen kun voi oikein hyvin olla pettämättä. Jos tykkää liikkua kukasta kukkaan, kuten itse olen tykännyt, voi olla olematta parisuhteessa. Pettäminen on aina itsekäs ratkaisu ja siinä toinen pakotetaan petetyksi. Ilmankin tällaisia hirveän epäreiluja isyys-huijauksia.

Totta. Ihmisen lyöminen avokämmenellä on kielletty ja täyttää rikoksen tunnusmerkistön, mikä on hyvä. Mutta onhan pettäminen todella pahemmin vahingoittava juttu. Miksi laki ei ota siihen mitään kantaa muuten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shokki ja shokki, ihme vätys toi äijä.

Puolta vuotta ei kukaan ole shokissa.

Mulle paljastui kerran parisuhteessa, että mies oli valehdellut mulle oikeastaan ison osan elämäntarinaansa. Alkoi paljastua, kun työkuvioissa läheiseksi työparikseni ja siitä ystäväkseni tuli mieheni ex-vaimon sisko. Olivat eronneet kauan vuosi kuin minä tutustuin mieheen ja minulle kerrottu tosiaan aivan eri stoori. Siitä sitten kävi selväksi, että asiat eivät olleet menneet niinkuin ne mulle oli kerrottu. Tällaista paljasyui paljon, mies oli ikäänkuin näytellyt roolia, johon ymmärsi minun rakastuvan.

Meillä ei ollut lapsia, emme olleet naimisissa, olimme olleet yhdessä kaksi vuotta ja juuri muuttamassa yhteen ja naimisiinmenosta oli alustavsti puhuttu. Eli sitoutumisen taso oli paljon pienempi kuin "Markolla" ja tuolla naikkosella.

Oli kummallista, kuinka paljon minussa mureni. Kykyni luottaa, kykyni uskoa omaan loogiseen päättelykykyyni tai kenenkään kertomaan tarinaan, se mureni niinkuin hiekkalinna. Minulla ei ollut aimemmin ollut mitään psyykkisiä ongelmia. Oli omituista vähän kuin seurata sivusta, mitä minulle tapahtuu, miten mieleni hajoaa. Jätin miehen, yritin reippaasti jatkaa elämääni. Ero vaikeutti asemaani töissä, mies oli liittynyt työhöni.

Tarvitsin ammattiapua ja meni kaksi vuotta ennen kuin uskalsin edes deittailla seuraavaa. Seuraava suhde alkoi vähän väärin, koska tavallaan hän tuli paikkaamaan tätä kokemusta. Eli puolessa vuodessa en usko kenenkään pääsevän yli siitä, että oma puoliso paljastuu seikkaperäiseski huijariksi. Kuj ymmärrät, että joka päivä hän on tietoisesti valehdellut sinulle etkä edes tiedä mistä kaikesta.

Kun kuviossa on vielä ollut yhteinen koti, avioliitto, yhteiseksi luultu lapsi, on täysin kohtuutonta ja lapsellista väittää, että puolessa vuodessa homma on taputeltu ja kaikki sujuu business as usual. Minä sentään sain ammattiapua heti, minulla oli mahdollisuus maksaa siitä yksityisellä heti. Kaikilla ei todellakaan ole. Minä en olisi ensimmäisen puolen vuoden aikana todellakaan kyennyt mihinkään juridiseen selvitystyöhön ja suuriin loppuelämän päätöksiin ja minulla ei siis ollut muuttoa eikä mitään jörkyttäviä tunteita suhteessa lapseen. Ja minulla oli koko ajan ammattiapua ja tiivis perheyhteisö ja ystävät.

Puolessa vuodessa toipuminen ihan rauhanomaisesta avioerosta ilman petetyksi tulemista on jo todella erikoista, en usko sellaista tapahtuvan koskaan. Tämä on todella monimutkainen tilanne tunnemaisemaltaan, ihan hirvittävää julmuutta ja vääryyttä.

Ei kai kukaan ole sanonutkaan, että puolessa vuodessa olisi pitänyt toipua täysin tuosta kokemuksesta. Tuommoinen jättää takuulla jäljen ihmiseen. Mutta kyllä puoli vuotta on semmoinen aika, että siinä voisi jo tuommoisen asian selvittää ja hoitaa. No, ei pystynyt, tajunnut tai mitä vaan, mutta yhtä kaikki laki on sama kaikille eikä siitä voida tehdä poikkeuksia. Ja se laki on tehty lapsen etua ajatellen.

Naisen petos on kyllä järkyttävä, sitä ei käy kiistäminen. Ja syyttömät, Marko ja lapsi, joutuvat siitä nyt kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laki on vanhentunut. Sen voisi nyt muuttaa kun on olemassa Dna-testit.

Tarkoitat että dna-testin voisi tehdä ja isyyden kiistää esimerkiksi kun lapsi on 16- tai 17-vuotias? Tai 50?

Tietysti pitäisi voida, jos käy ilmi ettei lapsi olekaan oma. Niin kauan, kuin sekä isä että lapsi ovat elossa.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shokki ja shokki, ihme vätys toi äijä.

Puolta vuotta ei kukaan ole shokissa.

Mulle paljastui kerran parisuhteessa, että mies oli valehdellut mulle oikeastaan ison osan elämäntarinaansa. Alkoi paljastua, kun työkuvioissa läheiseksi työparikseni ja siitä ystäväkseni tuli mieheni ex-vaimon sisko. Olivat eronneet kauan vuosi kuin minä tutustuin mieheen ja minulle kerrottu tosiaan aivan eri stoori. Siitä sitten kävi selväksi, että asiat eivät olleet menneet niinkuin ne mulle oli kerrottu. Tällaista paljasyui paljon, mies oli ikäänkuin näytellyt roolia, johon ymmärsi minun rakastuvan.

Meillä ei ollut lapsia, emme olleet naimisissa, olimme olleet yhdessä kaksi vuotta ja juuri muuttamassa yhteen ja naimisiinmenosta oli alustavsti puhuttu. Eli sitoutumisen taso oli paljon pienempi kuin "Markolla" ja tuolla naikkosella.

Oli kummallista, kuinka paljon minussa mureni. Kykyni luottaa, kykyni uskoa omaan loogiseen päättelykykyyni tai kenenkään kertomaan tarinaan, se mureni niinkuin hiekkalinna. Minulla ei ollut aimemmin ollut mitään psyykkisiä ongelmia. Oli omituista vähän kuin seurata sivusta, mitä minulle tapahtuu, miten mieleni hajoaa. Jätin miehen, yritin reippaasti jatkaa elämääni. Ero vaikeutti asemaani töissä, mies oli liittynyt työhöni.

Tarvitsin ammattiapua ja meni kaksi vuotta ennen kuin uskalsin edes deittailla seuraavaa. Seuraava suhde alkoi vähän väärin, koska tavallaan hän tuli paikkaamaan tätä kokemusta. Eli puolessa vuodessa en usko kenenkään pääsevän yli siitä, että oma puoliso paljastuu seikkaperäiseski huijariksi. Kuj ymmärrät, että joka päivä hän on tietoisesti valehdellut sinulle etkä edes tiedä mistä kaikesta.

Kun kuviossa on vielä ollut yhteinen koti, avioliitto, yhteiseksi luultu lapsi, on täysin kohtuutonta ja lapsellista väittää, että puolessa vuodessa homma on taputeltu ja kaikki sujuu business as usual. Minä sentään sain ammattiapua heti, minulla oli mahdollisuus maksaa siitä yksityisellä heti. Kaikilla ei todellakaan ole. Minä en olisi ensimmäisen puolen vuoden aikana todellakaan kyennyt mihinkään juridiseen selvitystyöhön ja suuriin loppuelämän päätöksiin ja minulla ei siis ollut muuttoa eikä mitään jörkyttäviä tunteita suhteessa lapseen. Ja minulla oli koko ajan ammattiapua ja tiivis perheyhteisö ja ystävät.

Puolessa vuodessa toipuminen ihan rauhanomaisesta avioerosta ilman petetyksi tulemista on jo todella erikoista, en usko sellaista tapahtuvan koskaan. Tämä on todella monimutkainen tilanne tunnemaisemaltaan, ihan hirvittävää julmuutta ja vääryyttä.

Ei kai kukaan ole sanonutkaan, että puolessa vuodessa olisi pitänyt toipua täysin tuosta kokemuksesta. Tuommoinen jättää takuulla jäljen ihmiseen. Mutta kyllä puoli vuotta on semmoinen aika, että siinä voisi jo tuommoisen asian selvittää ja hoitaa. No, ei pystynyt, tajunnut tai mitä vaan, mutta yhtä kaikki laki on sama kaikille eikä siitä voida tehdä poikkeuksia. Ja se laki on tehty lapsen etua ajatellen.

Naisen petos on kyllä järkyttävä, sitä ei käy kiistäminen. Ja syyttömät, Marko ja lapsi, joutuvat siitä nyt kärsimään.

Tollaisen lakiasian selvittäminen vaatii ihmiseltä tervettä toiminnanohjausta. Ja sitä sulla ei ole, jos on masennus tai ahdistushäiriö tai paniikkihäiriö tai unettomuus tai syömisongelmia, joista jokaine olis täysin looginen seuraus tuollaisesta uutisesta.

Sitä pystyy hoitamaan jotain asioita, mutta ei omaksumaan ihan uusia asioita. Erityisesti, jos ei ole mitäön kokemusta juridiikasta ja tuollaisesta byrokratiasta ja monella ei ole.

Musta on huono perustelu tuo, että laki on laki. Lait ovat toisinaan virheellisiä tai ne vanhentuvat ja siksihän niitä korjataan ja uusitaan jatkuvasti.

Tässä pakotetaan ihminen maksamaan kymmeniä tuhansia euroja siitä hyvästä, että häntä on petetty seksuaalisesti ja sitten petetty systemaattisesti noin suuressa asiassa kuin lapsen isyys. On aivan kohtuuton oikeusmurha, että hänen pitäisi vuosikausia jatkaa rikoksen uhriksi joutumisesta ihmiselle, joka on tietoisesti tämän tehnyt. Tämä on aivan käsittämätön linjaus oikeudelta. Menee usko yhteiskuntaan.

Joo tää on kohtuuton keissi ja tää päätös pitää purkaa. Ainoa, jolla on vastuu tässä asiassa mistään, on se nainen, joka on ihan tietoisesti junaillut vuosia tätä juttua hedelmöittymisestä alkaen.

MITEN mikään oikeuslaitos voi katsoa tässä minkään olevan miehen vastuulla?

Todella kuten tuossa kirjoitettiin, mies pakotetaan maksamaan petoksesta petoksen tekijälle vieläpä niin, että hän joutuu ajattelemaan tätä asiaa vuosikausia. Täysin, absoluuttisen kohtuuton ja väärä päätös, joka on purettava.

Vastuu sinne, minne se kuuluu. Eli naiselle. Koko asia on hänen tietoisesti tekemänsä. Toisella ei ole ollut mahdollisuutta mitenkään suojautua. Ei miehellä eikä lapsella. Miten ihmeessä tästä ei ole nostettu syytteitä tuota naista kohtaan?

Nainen tietoisesti tekee huijauksen, petoksen ja sitten "isää" syyllistetään " miten voi jättää lapsesi, hän jo kiintynyt sinuun". Miten itse pystyit valehtelemaan. Ihan itse nainen on soppansa keittänyt.

Järkyttävintä on, että ilmeisesti tämä nainen on Kokoomus-poliitikko, jolla tuomio työnantajan varojen kavaltamisesta kymmenien tuhansien eurojen edestä, osteli firman kortilla lapsen vaatteita yms jne kymmenillä tuhansilla euroilla. Toivottavasti hän ei enää ole töissä Tuusulan kunnalla asinatuntijatehtävissä. Hieno ihminen, ei hyvää päivää.

Tämän vielä ymmärtäisi jostain kulmasta vähän, jos nainen olisi köyhä. Mutta hänellä on ilmeisesti vain sairaalloinen tarve maksattaa muilla elämäsnä eikä mikään valehtelu tai rahojen haaliminen epärehellisin keinoin tunnu hänestä väärältä. Hirveää, että tuollainen ihminen on ajatellut, että hänen kuuluu saada kasvattaa maailmaan lapsi, että hän on kelvollinen kasvatusvastuuseen, että hän voi olla esimerkki lapselle.

Sydäntä kylmää, millaisia yksilöitä joukossamme liikkuu.

En ihmettelisi jos imisi piippua pian.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävintä on, että ilmeisesti tämä nainen on Kokoomus-poliitikko, jolla tuomio työnantajan varojen kavaltamisesta kymmenien tuhansien eurojen edestä, osteli firman kortilla lapsen vaatteita yms jne kymmenillä tuhansilla euroilla. Toivottavasti hän ei enää ole töissä Tuusulan kunnalla asinatuntijatehtävissä. Hieno ihminen, ei hyvää päivää.

Tämän vielä ymmärtäisi jostain kulmasta vähän, jos nainen olisi köyhä. Mutta hänellä on ilmeisesti vain sairaalloinen tarve maksattaa muilla elämäsnä eikä mikään valehtelu tai rahojen haaliminen epärehellisin keinoin tunnu hänestä väärältä. Hirveää, että tuollainen ihminen on ajatellut, että hänen kuuluu saada kasvattaa maailmaan lapsi, että hän on kelvollinen kasvatusvastuuseen, että hän voi olla esimerkki lapselle.

Sydäntä kylmää, millaisia yksilöitä joukossamme liikkuu.

Ja jos on näin, niin tuo ihminen on sairas. Hänen aivoissaan yhdistyvät asiat väärin, aivan väärät jotkut neuroniketjut aktivoituvat vääristä asioista. Okei, en ole neurologi, parempi etten yritä kirjoittaa neurologista tekstiä kun en osaa.

Mutta terve ihminen ei käytä firman korttia tuolla tavalla eikä terve ihminen ihan pokerina huijaa omaa, vapaaehtoisesti elämäänsä valitsemaansa puolisoaan noin. Ja että omasta laosesta välittää niin vähän, että tekee tällaisen asian.

Toivon, etten koskaan joudu tekemisiin tällaisen "ihmisen" kanssa. Selkeästi hänen logiikkansa ontuu pahasti. Hänellä on oikeus mihin hän itse haluaa. Mutta ei ole.

Se, että oikeusjärjestelmä lähtee tukemaan tällaisen ihmisen vaatimuksia, on todella pelottavaa ja väärin. Kuka meistä on turvassa, jos rikoksen uhri voidaan pakottaa maksamaan 18 vuotta kuukausittain rikoksen tekijälle? Onko tutkittu, onko tuomarit vieraita vai tuttuja tämän naisen kanssa, jos hän onkin vaikutusvaltainen.

Mietin sitäkin, että päihdeongelmaisilta ihmisiltä otetaan lapsi huostaan ja se on hyvä. Miksei tällaiselta selkeästi moraalittomalya huijarilta oteta tai miksei häntä pakoteta lastensuojleujn kanssa yhteistyöhön. Miten tuollainej ihminen muka kykenee takaamaa lapselle psyykkisesti turvallisen elämän, jossa lapsi esim oppii oikean ja väärän? Tuntuu näillä tiedoilla siltä, että ei mitenkään. Lapsella pitäisi olla pääsy psykiatrisen avun piiriin, häntä pitäisi jotenkin tarkkailla.

Kun biologinen isä on tiedossa, miten hän ei joudu maksamaan ja miten se ei kumoa "Markon" elatusvastuuta? Onko täällä joku oikeusoppinut, joka osaisi selittää tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shokki ja shokki, ihme vätys toi äijä.

Puolta vuotta ei kukaan ole shokissa.

Mulle paljastui kerran parisuhteessa, että mies oli valehdellut mulle oikeastaan ison osan elämäntarinaansa. Alkoi paljastua, kun työkuvioissa läheiseksi työparikseni ja siitä ystäväkseni tuli mieheni ex-vaimon sisko. Olivat eronneet kauan vuosi kuin minä tutustuin mieheen ja minulle kerrottu tosiaan aivan eri stoori. Siitä sitten kävi selväksi, että asiat eivät olleet menneet niinkuin ne mulle oli kerrottu. Tällaista paljasyui paljon, mies oli ikäänkuin näytellyt roolia, johon ymmärsi minun rakastuvan.

Meillä ei ollut lapsia, emme olleet naimisissa, olimme olleet yhdessä kaksi vuotta ja juuri muuttamassa yhteen ja naimisiinmenosta oli alustavsti puhuttu. Eli sitoutumisen taso oli paljon pienempi kuin "Markolla" ja tuolla naikkosella.

Oli kummallista, kuinka paljon minussa mureni. Kykyni luottaa, kykyni uskoa omaan loogiseen päättelykykyyni tai kenenkään kertomaan tarinaan, se mureni niinkuin hiekkalinna. Minulla ei ollut aimemmin ollut mitään psyykkisiä ongelmia. Oli omituista vähän kuin seurata sivusta, mitä minulle tapahtuu, miten mieleni hajoaa. Jätin miehen, yritin reippaasti jatkaa elämääni. Ero vaikeutti asemaani töissä, mies oli liittynyt työhöni.

Tarvitsin ammattiapua ja meni kaksi vuotta ennen kuin uskalsin edes deittailla seuraavaa. Seuraava suhde alkoi vähän väärin, koska tavallaan hän tuli paikkaamaan tätä kokemusta. Eli puolessa vuodessa en usko kenenkään pääsevän yli siitä, että oma puoliso paljastuu seikkaperäiseski huijariksi. Kuj ymmärrät, että joka päivä hän on tietoisesti valehdellut sinulle etkä edes tiedä mistä kaikesta.

Kun kuviossa on vielä ollut yhteinen koti, avioliitto, yhteiseksi luultu lapsi, on täysin kohtuutonta ja lapsellista väittää, että puolessa vuodessa homma on taputeltu ja kaikki sujuu business as usual. Minä sentään sain ammattiapua heti, minulla oli mahdollisuus maksaa siitä yksityisellä heti. Kaikilla ei todellakaan ole. Minä en olisi ensimmäisen puolen vuoden aikana todellakaan kyennyt mihinkään juridiseen selvitystyöhön ja suuriin loppuelämän päätöksiin ja minulla ei siis ollut muuttoa eikä mitään jörkyttäviä tunteita suhteessa lapseen. Ja minulla oli koko ajan ammattiapua ja tiivis perheyhteisö ja ystävät.

Puolessa vuodessa toipuminen ihan rauhanomaisesta avioerosta ilman petetyksi tulemista on jo todella erikoista, en usko sellaista tapahtuvan koskaan. Tämä on todella monimutkainen tilanne tunnemaisemaltaan, ihan hirvittävää julmuutta ja vääryyttä.

Ei sinulle tullut mieleen, että jokaisella erolla on yleensä kaksi eri tarinaa?

Minäkin kuulin muutaman vuoden päästä erosta, että ex oli levitellyt mitä ihmeellisimpiä tarinoita minusta kylillä joissa ei ollut mitään totuutta.

Ja hänen oma osuutensa joka oli aika keskeisessä osassa (jonka vuoksi jätin hänet) oli jätetty kokonaan pois siitä tarinasta mitä hän kertoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shokki ja shokki, ihme vätys toi äijä.

Puolta vuotta ei kukaan ole shokissa.

Mulle paljastui kerran parisuhteessa, että mies oli valehdellut mulle oikeastaan ison osan elämäntarinaansa. Alkoi paljastua, kun työkuvioissa läheiseksi työparikseni ja siitä ystäväkseni tuli mieheni ex-vaimon sisko. Olivat eronneet kauan vuosi kuin minä tutustuin mieheen ja minulle kerrottu tosiaan aivan eri stoori. Siitä sitten kävi selväksi, että asiat eivät olleet menneet niinkuin ne mulle oli kerrottu. Tällaista paljasyui paljon, mies oli ikäänkuin näytellyt roolia, johon ymmärsi minun rakastuvan.

Meillä ei ollut lapsia, emme olleet naimisissa, olimme olleet yhdessä kaksi vuotta ja juuri muuttamassa yhteen ja naimisiinmenosta oli alustavsti puhuttu. Eli sitoutumisen taso oli paljon pienempi kuin "Markolla" ja tuolla naikkosella.

Oli kummallista, kuinka paljon minussa mureni. Kykyni luottaa, kykyni uskoa omaan loogiseen päättelykykyyni tai kenenkään kertomaan tarinaan, se mureni niinkuin hiekkalinna. Minulla ei ollut aimemmin ollut mitään psyykkisiä ongelmia. Oli omituista vähän kuin seurata sivusta, mitä minulle tapahtuu, miten mieleni hajoaa. Jätin miehen, yritin reippaasti jatkaa elämääni. Ero vaikeutti asemaani töissä, mies oli liittynyt työhöni.

Tarvitsin ammattiapua ja meni kaksi vuotta ennen kuin uskalsin edes deittailla seuraavaa. Seuraava suhde alkoi vähän väärin, koska tavallaan hän tuli paikkaamaan tätä kokemusta. Eli puolessa vuodessa en usko kenenkään pääsevän yli siitä, että oma puoliso paljastuu seikkaperäiseski huijariksi. Kuj ymmärrät, että joka päivä hän on tietoisesti valehdellut sinulle etkä edes tiedä mistä kaikesta.

Kun kuviossa on vielä ollut yhteinen koti, avioliitto, yhteiseksi luultu lapsi, on täysin kohtuutonta ja lapsellista väittää, että puolessa vuodessa homma on taputeltu ja kaikki sujuu business as usual. Minä sentään sain ammattiapua heti, minulla oli mahdollisuus maksaa siitä yksityisellä heti. Kaikilla ei todellakaan ole. Minä en olisi ensimmäisen puolen vuoden aikana todellakaan kyennyt mihinkään juridiseen selvitystyöhön ja suuriin loppuelämän päätöksiin ja minulla ei siis ollut muuttoa eikä mitään jörkyttäviä tunteita suhteessa lapseen. Ja minulla oli koko ajan ammattiapua ja tiivis perheyhteisö ja ystävät.

Puolessa vuodessa toipuminen ihan rauhanomaisesta avioerosta ilman petetyksi tulemista on jo todella erikoista, en usko sellaista tapahtuvan koskaan. Tämä on todella monimutkainen tilanne tunnemaisemaltaan, ihan hirvittävää julmuutta ja vääryyttä.

Ei sinulle tullut mieleen, että jokaisella erolla on yleensä kaksi eri tarinaa?

Minäkin kuulin muutaman vuoden päästä erosta, että ex oli levitellyt mitä ihmeellisimpiä tarinoita minusta kylillä joissa ei ollut mitään totuutta.

Ja hänen oma osuutensa joka oli aika keskeisessä osassa (jonka vuoksi jätin hänet) oli jätetty kokonaan pois siitä tarinasta mitä hän kertoi. 

Kiva kun tuut opastaan. Mutta vastaanpa kysymykseesi. Tuli mieleen.

Kun tarinat vahvisti miehen ystävät, vanhemmat, entiset työkaverit, niin ei siinäpaljoo enää mieti, valehteleeko miehen exä. Näin myös yhdet oikeuden paperit.

Toki olet oikeassa, että,ei ehkä pidä uskoa ihan noin vain jos joku kertoo jotain uskomatonta, tosin oma elämänkokemukseni on, että juuri ne uskomattomat tarinat kuten tämä Markonkin keissi, ovat totta. Kukaan ei keksisi niin hulluja tarinoita kuin mitä joku patologinen hyväksikäyttäjä saa aikaiseksi kuten tämä "Markon" tapaus osoittaa.

Jos jostakusta on paljon huhuja, yleensä ainakin osa niistä pitää paikkansa. Ja minulle kun tutustuin tuohon exän siskoon, asiat alkoivat sillai pikkuhiljaa avautua. Että kun olimme tunteneet monta kuukautta, hän oletti minun tietävän jonkun ihan perusasian mieheni lapsesta. Tarinat eivät mätsänneet ollenkaan ja siinä vaiheessa tunsin jo aika hyvin tämän siskon, joka oli luotettava ja pidetty ihminen.

Se, että tarinat ei mätsää LAINKAAn, on aina hälytysmerkki. Siskolle tuli täytenä yllätyksenä, etten tiennyt itsestäänselvää asiaa. En nyt kerro sitä asiaa, mutta vastasi touusarvoltaan sellaista, että jos jollakin on kaksoet ja on sinulle kaksi vuotta kertonut, että on vain yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kun biologinen isä on tiedossa, miten hän ei joudu maksamaan ja miten se ei kumoa "Markon" elatusvastuuta? Onko täällä joku oikeusoppinut, joka osaisi selittää tämän?

Tämä on hyvä kysymys. Miksi ei ole näin? Osaako joku kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No avioliitto on juridinien sopimus ja siihen kuuluu vaimolle avioliiton aikana syntyneiden lasten huoltajuus. Tasa-arvon vuoksi huoltajuus voitaisiin antaa myös miehelle syntyneisiin lapsiin, sen bioäidin ohelle :)

Pakollinen isyystesti jo synnytyssalissa, kaikille.

Sitten puolet lapsista olisi isättömiä.

Mikäs ongelma siinä sitten on? Kyllä nainen antaa nimiä jos meinaa elarit jäädä saamatta. Ja eikös poliisi hae testeihin jos mies yrittäää vältellä vastuutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun biologinen isä on tiedossa, miten hän ei joudu maksamaan ja miten se ei kumoa "Markon" elatusvastuuta? Onko täällä joku oikeusoppinut, joka osaisi selittää tämän?

Tämä on hyvä kysymys. Miksi ei ole näin? Osaako joku kertoa?

Koska marko oli naimisissa ja silloin puoliso on automaattisesti isä

Aviorikos taas on kumottu laista joten naiset saa jakaa pilluaan miten huvittaa, mies maksaa kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun biologinen isä on tiedossa, miten hän ei joudu maksamaan ja miten se ei kumoa "Markon" elatusvastuuta? Onko täällä joku oikeusoppinut, joka osaisi selittää tämän?

Tämä on hyvä kysymys. Miksi ei ole näin? Osaako joku kertoa?

Todennäköisesti laissa ei ole tuollaista kohtaa.