Lasten kotihoito tuhoaa naisen uramahdollisuudet ja ammatillisen pätevyyden.

sai hyvin selkeäsanaisen viestin, että kannattaisi katsella töitä muualta. Tiedän, että työnantajani olisi irtisanonut tämän työntekijän heti töihin palaamisen jälkeen ellei hän olisi itse irtisanoutunut :(



Toisaalta ymmärrän, sijaisena 5 vuotta työskennelleestä henkilöstä oli tullut lähes korvaamaton yrityksessämme (hänen työsuhteensakin olikin jo vakinaistettu) eikä töitä olisi riittänyt pienessä yrityksessä vielä yhdelle. Kaikki tietokoneohjelmat ja muut systeemit olivat tuon 5 vuoden aikana uudistuneet täysin, joten tuon töihin palaajan kouluttamisessa " ajan tasalle" olisi ollut tosi iso työ.

Itselläni on 2 alle kouluikäistä lasta ja ura juuri nyt hyvässä nousussa. Olen myös ammatissa, joka vaatii jatkuvaa kädentaitojen ylläpitämistä. Kun sain esikoiseni, määräaikaista työsuhdettani ei tietenkään enää jatkettu. Toisen lapseni syntyessä pidin äitiyslomaa 2 kk, tosin työtä oli vain muutama tunti viikossa. Olen koko ajan pitänyt ammattitaitoani yllä, käynyt kursseja ja tehnyt jatko-opintoja, ja se kantaa nyt hedelmää. Työtilaisuuksia on alkanut tulla enemmän,saan enemmän palkkaa ja jopa luottamustehtäviä. Minulla ei ole suurta sukulaisverkostoa, mutta isä on myöskin kantanut vastuuta lasten hoidosta. Vuoden verran ovat olleet päiväkodissa. Aika paljon on itsestä kiinni, mitä haluaa ja miten organisoi elämänsä. Yhtä hyvin voi vapaahetket käyttää itsensä kehittämiseen, kuin esim. telkkarin tuijotukseen tai naistenlehtien selailuun. Sori vaan jos joku tästä suuttuu, mutta lasten kanssa kotona olo ei tarkoita, että pitäisi vetää oma elämä vessasta alas.

äitiyslomani takia jouduttiin ottamaan 2 kk vielä sijainen, ennen kuin tämä vuorotteluvapaalla oleva henkilö palasi töihin.

olin kotona 2.5 vuotta kodinhoidontuella kun kuulin että samasta yrityksessä jää toinen henkilö puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle. teen nyt sitä sijaisuutta ja jään sitten tämän jälkeen äitiyslomalle.



olen opiskellut ammattitutkintoa iltaopintoina hoitovapaan aikana ja uskon että saan töitä jatkossakin vaikka olisin taas kotona melkein 3 vuotta. vakipaikan saaminen pienellä paikkakunnalla on harvinaista mutta sijaisuuksia varmasti saan koska osaa työni hyvin ja päivitän taitojani kotona ollessani lasten kanssa.

Toisaalta jokainen päättää ihan itse mikä elämässä on tärkeää, uran luominen vai lapset ja perhe. Toisaalta aitoja oikeita uraa luovia on aika vähän, joten loppujen lopuksi kyse on pienestä marginaaliryhmästä. Tavalliset työssäkäyvät naiset eivät kärsi kotona olosta. Niin kuin ei heidän työnsäkään.

Taloudellisesti heille varmaan olisi mahdollista jäädä kotiin, mutta ammattitaito tai ura ei ilmeisesti kestä pidempää poissaoloa. Isompien ryhmissä vanhempien ammatit edustavat selvästi tasaisemmin eri tasoja, mutta pienissä on selvä yliedustus lääkäreistä, diplomi-insinööreistä, juristeista, kuappatieteenmaistereista ym.

Eli itsekin kävin lukion jälkeen lääkiksen 5,5v, sen jälkeen vähän aikaa töissä ja sitten erikoistuminen 5v., joka tietenkin pätkätöinä, ei mitään takeita samasta työpaikasta mahd. äitiysloman jälkeen. Erikoistumisvaiheen lopussa esikoinen. Äitiysloman jälkeen vähän aikaa hoitovapaalla ja lapsi perhepäivähoitoon 1v. ikäisenä, itse nyt osittaisella hoitovapaalla eli teen n. 6h päiviä. Nyt sitten vihdoin jo virassakin, eli toisen lapsen hankintayritys suunnitteilla, ei tarvi miettiä onko työtä, johon palata. Esikoinen syksyllä 2v.



Itsestä olisi kyllä tuntunut hullulta hankkia ensin kovalla työllä yli kymmenen vuoden vaativa erikoistutkinto ja uhrata sen takia elämästä paljon kivaa ja sitten heittää kaikki työ hukkaan. Ainakin oma ala on sellainen, että aika nopeasti tippuu kärryiltä, jos pidempään on pois. Tällainen kompromissi kyllä sopii meidän perheelle paremmin. Enkä usko, että lapsikaan on asiasta kärsinyt. Itse jaksan kyllä olla parempi äiti, kun päivät menee nopeasti työn kiireessä ja iltapäivällä saa vaihtaa ihan eri maailmaan ja koska on päivät pois, on hyvä tavallaan " pakottaa" itsensä olemaan " hyvä äiti" . Vähän sekavasti sanottu mutta kun on tavallaan huono omatunto siitä, ettei ole lapsen kanssa kotona koko päivää(vaikka rationaalisesti ajatellen siihen ei ole syytä ja lapsi kyllä viihtyy ikäistensä kanssa hoidossa hyvin) ei iltaisin tule sitten istuttua netissä tai telkkarin edessä vaan illat kyllä sitten touhutaan lapsen kanssa aika totaalisti. Itse jätän suosiolla kotityöt vähemmälle ja ruuanlaitossa käytetään puolivalmisteita ym. ajansäästöä.

niiden opiskeluaikaisten deittien kanssa perhe-elämä olisi ollut yhtä helvettiä

Onko kukaan teistä aikaisin töihin menneistä koskaan mennyt uuteen työpaikkaan? Luulisi, että on, koskapa töissä kerran olette. Oletteko koskaan vaihtaneet työtä? Ilmeisesti ette, koskapa ette tiedä, että aina on mahdollista oppia uutta. Ja silloin en ymmärrä tätä keskustelua urasta, joka tarkoittanee kai uuden luomista ja oppimista omalla alallaan.

Samalla koulutuksella pääsee yleensä useampaan eri työhön ja mikäli uuden palkkaa maksavan firman työnkuva ei ole aivan sama kuin edellisen työnantajan, on jokaisen uuteen paikkaan menevän täytynyt opetella jotain uutta. Hyvin usein uudessa paikassa toimintatavat ovat täysin erilaisia, kuin edellisessä työssä ja silloin joutuu opettelemaan koko työn lähtöpisteestä. Ei silloin paljoa auta, jos on edellisessä työssä pysynyt kärryillä kolme viimeistä vuotta, uudessa paikassa sillä on vain se merkitys, että olet saanut siitä todistuksen ja meriittejä saadaksesi uuden työpaikan.

Jos siis joku hoitovapaalla oleva putoaa aivan täysin kärryiltä oltuaan kolme tai useamman vuoden kotona, hänellä on aivan sama mahdollisuus opetella asiat uudelleen. Työnhakuun kotona olo toki vaikuttaa, mutta mikäli kotona olevalla on työpaikka odottamassa, on aivan sama onko hän pudonnut kärryiltä, hänellä on mahdollisuus opetella oma työnsä uudelleen. Uraa tällä ei kotihoitovuosien aikana pääse juurikaan rakentamaan, mutta normaaliin työntekoon se ei vaikuta. Toisaalta taas... aika harva sellainen, joka priorisoi lapset, haluaa myöhemminkään luoda itselleen uraa. Yleensä he haluavat vain mielekkään työn, jolla tienata elantonsa.

Ihan varmasti nainen putoaa kelkasta jos on vuosikausia kotona lapsia hoitamassa. Ainakin omalla alallani on näin, vaikka " vain" kielten maisteri olenkin... Mutta jo kielessä käytettävät termit ja käyttämämme tietokoneohjelmat ehtivät muuttua huimasti muutamassa vuodessa. Jos olen poissa alalta 3 vuotta niin joudun uudelleenkouluttautumaan.



Kaksosten kanssa olin kotona 3 vuotta ja syy siihen oli se että koin kotonahoidon tärkeäksi, mutta MYÖS SE, että työpaikkani ei ollut mieleinen ja irtisanouduin siitä lopulta.



Sitten perustinkin oman yrityksen ja ehdin olla töissä vuoden ajan ennen kolmosta. Tällä kertaa en voi olla poissa kuin äitiyslomani ajan, mies onneksi hoitaa vauvaa ½ vuotta vielä ettei tarvii pikkuista hoitoon laittaa. Menettäisin liikaa asiakkaita jos olisin kotosalla esim. 2 vuotta lisää.



Onhan sitä kuitenkin rahaakin valitettavasti ajateltava. Yhden lapsen kanssa sitä ehkä pystyykin olemana pitkään hoitovapaalla, mutta kun on kolme lasta jolle on ostettava vaatteet ja isompi asuntokin on jo oltava...

Aloitan uudessa työssä, suht' vaativassa sellaisessa. En tiedä, mitä tarkoitat " uudelleenkouluttautumisella" tässä yhteydessä, koska muutenkin ainakin omalla alallani täydennyskoulutusta muodossa tai toisessa tarvitaan jatkuvasti. Eikä ne kaikki tietokoneohjelmat ym. nyt sentään kolmessa vuodessakaan ihan muuksi muutu. Toki pitkän kotonaolon jälkeen joudun varmaan enemmän tsemppaamaan ja kertaamaan tiettyjä asioita. No, tänä syksynä näen itse, miten tämä käytännössä sujuu. Kaverien kokemuksista päätellen ei mitenkään ylivoimaista pitäisi kuitenkaan olla (ja stressinsietokykyä on kaksi alle 3-vuotiasta kehittänyt varmasti :-).