Lasten kotihoito tuhoaa naisen uramahdollisuudet ja ammatillisen pätevyyden.

mulla sama tilanne!! joo, sama juttu: en kelpaa kellekään. Paisti kun itselleen on kelvattava, on luovittava vaan jotenkin.

ja tämä aika on jo nyt ollut niin ihanaa, että tekisin saman vaikka joutuisin viettämään lopun työurani ns. paskaduuneissa! Sitä ei tosin ole näköpiirissä, mutta jos pitäisi valita



1) lyhyt aika lasten kera kotona + hyvä ura

tai

2) pitkä aika lasten kera kotona + keskinkertainen ura



niin valitsisin koska tahansa jälkimmäisen vaihtoehdon. Vuosikymmenetkään hulppeassa työssä eivät voisi korvata lasten kanssa vietettyä aikaa.

Elämässä yleensä pitää tehdä valintoja, harvoin saa kaikkea.

Täälläkin on jo muutamilla ollut omituinen viime vuosisadan alkupuolelle sopiva käsitys, että naisilla ei ole (ei kuulukaan olla?) uraa. Se on ihan OK että miehet johtavat työelämää ja saavat parempaa palkkaa.



Ura usein luotaisiin siinä iässä kun lapset ovat pieniä. Vaikka sitä " uraa" (mikä se sitten onkaan) ei vielä ekan lapsen syntyessä olisikaan, niin työelämään palatessa se miespuolinen kolleega onkin edennyt jo ainakin pykälän ylöspäin. Eli " ura" on luotu juuri siinä vaiheessa.



Tämä on lisäksi laajempikin tasa-arvo kysymys. Niin kauan kuin nuoret naiset ovat työnantajille suurempia riskejä kuin nuoret miehet, naisten työn saanti, palkkaus ja eteneminen työelämässä takkuaa. Kyse ei siis ole ainoastaan jokaisesta nuoresta vanhemmasta yksilönä, vaan sukupuolten tasa-arvosta laajemmassakin merkityksessä.

t. mies joka jää vanhempainvapaalle

Ja en nyt tiedä, muuttaako se esim. sen it-ammattilaisen kohdalla mitään, vaikka olisikin kotona vain 7 vuotta putkeen kolmen lapsensa kanssa, näitäkin perheitä tiedän useita, jossa näin oltu kotona, ei tosin it-ammattilaisia, yleensä ovat kouluttamattomia tai matalastikoulutettuja äitejä.



Ap

Meille (minä + mieheni) on ensiarvoisen tärkeää, että lapsemme saavat olla kotihoidossa ainakin 2-vuotiaiksi, mieluusti 3 vuoden ikään.

Minun onnekseni mies ei halua jäädä kotiin, joten saan itse viettää lastemme kanssa tämän tärkeän ajan varhaislapsuudesta. Tosin miehen kotiinjääminen ei olisi mahdollistakaan, sillä hän tienaa reilusti enemmän kuin minä

alalta, jossa aika vähän työpaikkoja, vaikka yo-kaupungissa asunkin.

Kun jäin ä-lomalle, se oli ihan ok, mutta kyllä proffa alkoi jo kyselemään takasin töihin (leikillään) kun vauva oli 6 kk. n ikäinen....



Ä-ja v-loman jälkeen saimmekin hoitsut molemmille lapsille. Ei puhettakaan hoitovapaista... kyllä olisin sitten saanut jättää " hyvästit" yo-uralleni vähäksi aikaa - joku muu olisi ottanut paikkani ja " ylenemismahikset" .



Kyllä uran ja lapset voi yhdistää ihan hyvin, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, varsinkin jos voi tehdä osittain töitä kotona.

Onhan niillä lapsilla useimmiten isätkin!!!!

mies voi hoitaa lasta kotona 2-2,5 vuotta,. Miksi naisen pitäisi tehdä se, jos siitä on hänelle ammatillista haittaa?

Vierailija:

mies voi hoitaa lasta kotona 2-2,5 vuotta,. Miksi naisen pitäisi tehdä se, jos siitä on hänelle ammatillista haittaa?

eikö se ole arvojasi vastaan - ristiriitaisesti kirjoitat

on joskus pakko miettiä sitä työssä oloa, jota tulee olemaan seuraavat 40 vuotta, johon tänään tehdyt ratkaisut saattavat vaikuttaa.

Mitä vikaa sairaanhoitajan ammatissa? Veikkaan, että suuri osa palstailijoista on vähemmän koulutettuja.

Vierailija:

Jos ammatti on sairaanhoitaja, ei ole ihme, jos ei ymmärrys riitä ap:n kirjoituksen tasolle.

Mitä arvoja tarkoitat?

Itse arvostan kotihoitoa, oma työurani tulee vasta kakkosena.

Mies ei voi jäädä kotiin, koska minun palkallani emme eläisi.

Mikä tässä on vaikea ymmärtää?

t. 22

törmään jatkuvasti naisiin, jotka ovat olleet kotona useita vuosia, kymmeniäkin vuosia. Tyypillistä on, että heillä on jo ammatti, mutta ammattitaito on täysin rapistunut kotona vietettyjen vuosien jälkeen. Kaikkein eniten ehkä " säälittää" ne naiset, joilla on akateeminen loppututkinto, johon on aikoinaan satsanneet sen viitisen vuotta elämästään, mutta nyt sillä ei tee yhtään mitään. Tietojen päivittäminen ja täydennyskouluttautuminen ei kannata työnantajalle, koska aina saat tuoretta, ammattitaitoista työvoimaa. Niinpä moni nainen nöyrtyy ja lähtee opiskelemaan uutta alaa ammattioppilaitoksessa, koska koulutus on lyhyt ja töitä on hyvin tarjolla. Tosin palkka nyt on mitä on. Ja kyse ei ole tosiaankaan mistään uraa luovista naisista, vaan ihan tavallisista työntekijöistä.

Itte oli 7 vuotta kotiäitinä ja nyt rupesin luomaan uraa. Opiskelin ensin siinä lasten hoidon ohessa, ja valmistuin. Aiemmin oli lapet etusijalla elämässäni. Nyt nuorin on täyttänyt kolme ja lähti päivähoitoon. Ura on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Joten en ole kyllä ap:n kanssa ihan samoilla linjoilla.

Sinulta kysytään mitä haluaisit tehdä toisin?



Kuinka moni vastaa katuvansa kun tuli tehtyä niin vähän töitä.



Ja kuinka moni katuu, ettei tullut vietettyä aikaa perheensä parissa enemmän.

Eli JOKO ura TAI lapset. Jos on lapsia ja hoidat heidät kotona, olet auttamattomasti out työmaailmasta. Jos viet päiväkotiin, olet julma uraäiti.



Pari vinkkiä, miten itse olen asiat hoitanut: Jos mahdollista, tee (etsi mies itsellesi ajoissa) lapset ennen 30v. Tee (yritä tehdä) ne pienellä ikäerolla. Opiskele äitiysloman/hoitovapaan aikana. Kouluta ja kehitä itseäsi. Älä jää tuleen makaamaan. Mies hoitamaan lapsia illalla, kun itse lähdet iltakouluun. Pysyy mieli virkeänä ja lapsille muodostuu läheinen suhde isän kanssa. Etäopiskele. Verkko-opiskele. Ja kun aikanaan olet palaamassa työelämään, isket nämä kortit pöytään työnantajallesi. Miksi äippälomalla pitää jäädä aivojaan kutistamaan vaippavuoren keskelle??

Saa yhden elämän aikana molemmat

että osasyy korkeastikoulutettujen pikaiseen työhönpaluuseen on myös raha. Nimittäin korkeastikoulutetuilla on yleensä paremmat palkat ja myös suuremmat menot ja velat (opintolainat, kalliimpi asunto/talo jne.). Vaikka haluja kotiin jäämiseen olisikin, se ei välttämättä ole taloudellisesti mahdollista. Yhden ihmisen suht' hyvälläkään palkalla kun ei oikein maksella isoja talolainoja jne.



Meillä ei ole isoa omakotitaloa eikä kahta autoa, mutta asutolainasta otettiin vuosi lyhennysvapaata, koska halusin hoitaa lapset kotona vähintään 2-vuotiaiksi.

vaan ponttina se, että sairaanhoitajan työ ei muutu esim. viidessä vuodessa paskan vertaa ja muutenkin sairaanhoitajista on krooninen pula -> Töitä löytyy vaikka olisit ollut kotona 20v.

Sen sijaan korkeasti koulutetuilla tilanne on todella erilainen. Itse ainakin diplomi-insinöörinä en voisi ikinä jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi, koska sen jälkeen saisin sanoa hyvästit työpaikalleni. Ei auta lakitekstit, jos työnantaja irtisanoo heti hoitovapaan loputtua. Kolmessa vuodessa on tilalleni taatusti palkattu joku (mies?) joka on myös tuota työtä tehnyt ja siten pitänyt ammattitaitonsa ajantasalla.

Siitä syystä palaan töihin jokaisen lapsen jälkeen kun lapsi on n. vuoden ikäinen. Lapset hoitoon tutulle pph:lle. Haluamme lisää lapsia ja välissä on töihin mentävä, jos työnsä aikoo pitää. Mitään erityistä URAA en minäkään halua, ihan vaan yksinkertaisesti jonkun työpaikan jossa tehdä työnsä ja josta saada elantonsa.

Enpä tosiaan kyllä osannut näitä juttuja silloin 19v. ajatella kun koulutukseen hain... Oma vika tietenkin...

Vierailija:

Mitä vikaa sairaanhoitajan ammatissa? Veikkaan, että suuri osa palstailijoista on vähemmän koulutettuja.