Kumpi on lapselle parempi, päivähoitoon meno pienenä vai se, että perhe elää toimeentulotuilla?

Itse koen, että perheen talouden pitää olla vakaa, muuten stressaannun rajusti. Haluan, että laskut maksetaan ajallaan ja saadaan tarpeelliset vaatteet ilman hankittua ilman luottoa.



Tärkeää lapselle on myös vanhempien henkinen jaksaminen ja kodin hyvä ilmapiiri. Käyn töissä, se on meille paras ratkaisu, vaikka talous kesäisi kotiin jäännin.



Kannattaa myös tutustua osittaiseen hoitovapaaseen: silloin lapsen hoitopäivän saa kohtuullisen mittaiseksi.

Jos toinen vanhempi on töissä niin kyllä sitä aina pärjää. Vuokra-asuntoon saa asumistukea, asuntolainasta voi maksaa vain korkoja.

Sitten on tietysti omat valinnat muun elämän suhteen, pitääkö olla autolainaa, kulutusluotot, tarvitseeko tilata 5 lehteä, kuinka paljon haluaa laittaa vaatteisiin rahaa jne.

Ja kuten todettua, köyhyys aiheuttaa niitä psyykkisiä ongelmia ja nimenomaan suhteellinen köyhyys, ei pelkästään se, että ei olisi ruokaa tai asuntoa tms. vaan se, että on vähemmän kuin muilla ja ei ole varaa niihin uusiin vaatteisiin ja viiteen lehteen.

Ja kovanluokan väestöasiantuntijat sanovat, että lapsia pitää tehdä, että ikärakenne ei vääristy enää pahemmin.



Ja jos lapset tekee nuorina, ei yleensä ole säästöjä, joista paikata kotihoidontuen ja palkan erotusta kahta vuotta per lapsi.

Tulot kotihoidontuki ja miehen palkka 1100 euroa kuussa köteen. Hyvin pärjätään, eikä olla toimeentulotuilla.



Kysymykseesi: En tiedä, nämä asiathan ovat jokaisen oma valinta.

Valintoja voi aina tehdä, mutta seuraukset on hyvä tiedostaa. Kotona olo on valinta teidänkin tapauksessanne.

Vierailija:

Tulot kotihoidontuki ja miehen palkka 1100 euroa kuussa köteen. Hyvin pärjätään, eikä olla toimeentulotuilla.

Kysymykseesi: En tiedä, nämä asiathan ovat jokaisen oma valinta.

että lapselle päiväkoti ei ole mitenkään vahingoksi!! ..ja juuri sellaisia, joissa verrataan aikuisia päiuväkodissa/ kotona hoidettuja



ihme konsensus nykyään tästä kyllä lapsen on parasta olla 3 vuotta kotona... tutkimuksellisesti todella monimutkainen kysymys.

Hoidan lapset kotona. Vuosi tai kaksi " köyhyydessä" ei jätä minkäänlaista pysyvää jälkeä lapseeni. Vuosi tai kaksi erossa äidissä lapsen kasvun kannalta tärkeimmässä iässä jättää. Siksi ei tarvinnut asiaa miettiä.

Vierailija:

Valintoja voi aina tehdä, mutta seuraukset on hyvä tiedostaa. Kotona olo on valinta teidänkin tapauksessanne.

Vierailija:

Tulot kotihoidontuki ja miehen palkka 1100 euroa kuussa köteen. Hyvin pärjätään, eikä olla toimeentulotuilla.

Kysymykseesi: En tiedä, nämä asiathan ovat jokaisen oma valinta.

Monesta asiasta kyllä tingitty, mutta palaan töihin kun lapsi on 3-vuotias. Pieni ei tajua vielä rahalla saatavan luksuksen päälle. Hänellä on ruokaa, vaatteita, leluja ja rakastavat vanhemmat. Mitä vielä sitten pitäisi olla?

Jos lapsestani tulee tämän takia mielenterveysongelmainen, niin voi voi!

joopas, jaapas, muttas jne





Minä taas olen kuullut yhdestä tutkimuksesta jossa tultiin siihen johtopäätokseen että tärkeintä on hoidon laatu.



Oli hoitaja äiti, mummo, isä tai tarha täti jne.



Ja nyt se on se yksi tutkimus mikä mielestäni oli oikessa.

Onneksi! Me ei esimerkiksi haluta edes uutta autoa tai hienoa omakotitaloa. Ihanaa olla välittämättä rahasta.



8

Ei se niin yksinkertaista ole, että jos on materialistisesti köyhä lapsuus, niin se altistaa mielenterveysongelmille. Paljon suurempi tekijä on köyhyyden SYY, sillä usein köyhyyteen liittyy niitä vanhempien mt-ongelmia, työkyvyttömyyttä, alkoholismia jne. JOs taas perhe elää jokusen vuoden tiukemmalla budjetilla, jotta lapset saavat olla kotona 3-vuotiaiksi, niin se ei altista kyllä yhtään millekään.

Vierailija:

joopas, jaapas, muttas jne

Minä taas olen kuullut yhdestä tutkimuksesta jossa tultiin siihen johtopäätokseen että tärkeintä on hoidon laatu.

Oli hoitaja äiti, mummo, isä tai tarha täti jne.

Ja nyt se on se yksi tutkimus mikä mielestäni oli oikessa.

Kukin tehkööt kuten haluaa. Pakko tässä on kuitenkin puolustella omaa köyhyyttä ja sitä, että onnellinen elämä ei ole rahasta kiinni.

8

Vierailija:

Ei se niin yksinkertaista ole, että jos on materialistisesti köyhä lapsuus, niin se altistaa mielenterveysongelmille. Paljon suurempi tekijä on köyhyyden SYY, sillä usein köyhyyteen liittyy niitä vanhempien mt-ongelmia, työkyvyttömyyttä, alkoholismia jne. JOs taas perhe elää jokusen vuoden tiukemmalla budjetilla, jotta lapset saavat olla kotona 3-vuotiaiksi, niin se ei altista kyllä yhtään millekään.

Joskus pitää vaan mukautua olosuhteisiin ja tehdä se mikä on tehtävissä. Mulla itsellä on taloudellisesti varaa hoitaa lapsia kotona ainakin niin kauan kun kotihoidontukea saan, mutta ei se sitä tarkoita etten ymmärtäis miks jollain toisella ei ole varaa...päinvastoin ymmärrän hyvinkin.

Itse olin tässä välissä hetken töissä, palasin kotiin lähinnä pääsykokeiden takia enkä lapsen. Toki siis lapsi on ollut nyt siis kotona eikä hoidossa.



Minusta kaikkein tärkeintä on vanhempien jaksaminen. Jos toimeentulotuen rajoilla eläminen ei stressaa ja jompi kumpi vanhempi viihtyy kotona, niin tokihan kotiin kannattaa jäädä.

Jos taas rahan puute stressaa eikä kumpikaan vanhemmista ole " kotiäiti" -tyyppiä, niin parempi mennä töihin ja pistää lapsi hoitoon.

Hyvinvoivat vanhemmat -> hyvinvoiva lapsi (yksinkertaistetusti).

Siis jos todella vaihtoehtona on jostakin syystä toimeentulotuki tai hoitoon meno niin kannatan hoitoon menoa! Turha tulla sanomaan, että " yksi palkka riittää" , jos ei ole sitä yhtäkään palkkaa. Esim. yksinhuoltajilla, alkoholistien puolisoilla jne. Kysymys ei siis kai ollut tässä siitä, että " jäätkö kotiin ja pienennät elintasoa" vaan " jos vaihtoehdot ovat toimeentulotuki tai lapsen hoitoon vietin, kumman valitset" .



Ja muistakaa, että perheissä on usein monta lasta. Se, että äiti on kotona yhden kerran kolme vuotta, tuskin hetkauttaakaan taloutta, mutta jos sen on esim. kolme kertaa, asia voi olla jo erilainen. Jos esim. silmälääkäriin lapsi ei pääse silloin kuin pitäisi tai ei ole varaa ostaa kenkiä, jotka tukisivat oikealla tavalla, asialla voi olla pitkäaikaisempiakin vaikutuksia. On helppo aliarvioida materiaalista köyhyyttä (ja nyt en puhu siis siitä montako lehteä kotiin tulee vaan ihan perustoimeentulosta) lapsen näkökulmasta. Omaan elämääni lapsuudenperheeni köyhyys on kyllä jättänyt jälkensä.