Tämä laihduttaminen on ihan karmean pitkä ja tympeä työmaa. Lisäksi ällötän itseäni sitä enemmän mitä enemmän laihdun.

Kuulostaa rankalta. Muista, että muille - ainakin kaikille järkeville - tärkeämpää on sinä itse, luonteesi ja persoonasi, kuin painosi.

Yritä opetella arvostamaan itseäsi. Olet hyvä noinkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa rankalta. Muista, että muille - ainakin kaikille järkeville - tärkeämpää on sinä itse, luonteesi ja persoonasi, kuin painosi.

Yritä opetella arvostamaan itseäsi. Olet hyvä noinkin.

Olen toista mieltä. Lihavana en arvosta itseäni pätkääkään, lisäksi olen koko ajan huonovointinen ja huonokuntoinen. En tiedä arvostanko itseäni hoikempanakaan, mutta laihdutan silti vaikka väkisin tavoitteeseeni. Oksettaa vaan miten olen antanut sen painon tulla ja kuvitellut että kaikki on ok. Ihmiset eivät ole minua suoraan arvostelleet, mutta silti ajattelen että he mieltävät minut läskinä ikuisesti vaikka tekisin mitä.

ap

Itse olen laihduttanut puoli vuotta, ja mitä enemmän laihdun, sitä enemmän tajuan miten paljon on vielä jäljellä.

Läski muuttuu aina välillä pehmeäksi hyytelöksi, ja se ällöttää. Onneksi kroppa kiinteytyy aina jossain vaiheessa, mutta siinä kestää.

Suurin ongelma joka kerta on saada aivot mukaan laihdutukseen. Ne kun on sitä mieltä, että sinun tulee olla lihava aina ja iankaikkisesti.

Oliko mukavaa hankkia niitä kiloja silloin? Kivaa oli!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen laihduttanut puoli vuotta, ja mitä enemmän laihdun, sitä enemmän tajuan miten paljon on vielä jäljellä.

Läski muuttuu aina välillä pehmeäksi hyytelöksi, ja se ällöttää. Onneksi kroppa kiinteytyy aina jossain vaiheessa, mutta siinä kestää.

Suurin ongelma joka kerta on saada aivot mukaan laihdutukseen. Ne kun on sitä mieltä, että sinun tulee olla lihava aina ja iankaikkisesti.

Todellakin samoja ajatuksia. Tuntuu että tätä on ihan järjetön työmäärä jäljellä. Ei sillä että olisin luovuttamassa, mutta ärsyttää silti. Joinakin aamuina tuntuu hyvälle, ikään kuin kropasta huomaisi selvästikin laihtumisen ja olo on jopa jäntevä. Mutta toisina aamuina taas koko kroppa on taikinaa, olo on tarmoton ja veltto, ikään kuin olisi lihonut takaisin. Vaaka ja mittanauha kuitenkin osoittaa että paino tippuu koko ajan. Ehkä tosiaan aivot ei seuraa tätä tai jotain. 

ap

Hyvä että edes joku onnistuu, itse olen yrittänyt laihduttaa jo kohta 5 vuotta. Aina vaan +-3 kg

N35 ja 100kg

Tiedän niin tunteen! Mulla suunnilleen saman verran pudotettavaa josta noin 20 kiloa tiputettu.

Kolmatta vuotta puurran ja joo, häpeän itseäni edelleen. Tuo on niin totta että nyt vasta realisoituu kuinka iso on ja kuinka paljon on vielä jäljellä.

Niin tuttua myös tuo miten muut kohtelee.

Olen ollut hoikka ja ero on iso. Todella iso. Nyt jo huomaa eron lähtötilanteeseen vaikka vielä ylipainoinen olen.

Nytkin nälkä mutta en syö.

Laihdutan kaikkea kohtuudella tyylillä. Siksi näin hidasta. Nyt taas noussut paino pari kiloa niin siksi pitää nähdä taas nälkää että paino putoaa.

Joo ei pitäisi nähdä nälkää laihduttajan mutta niin se vaan on että et voi syödä koskaan vatsaa täyteen. Ja ei, vatsan täyteen syöminen salaatinlehdistä ei ole sama asia kun jättiannos pastaa kermapohjaisella kastikkeella.

Joskus vielä olen hoikka!

Tsemppiä ap sulle urakkaan 👍

Meitä on muitakin samassa junassa.

Laihduttaminen ei tunnu puurtamiselta, jos löytää sellaisen ruokavalion, jota voi jatkossakin noudattaa. Ainakin itsestäni oli mukavaa, kun näin hiilihydraattien poisjättämisen aikaansaavan rasvakerroksen pienenemistä. Liikkuminen alkoi tuntua ihanan kevyeltä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa rankalta. Muista, että muille - ainakin kaikille järkeville - tärkeämpää on sinä itse, luonteesi ja persoonasi, kuin painosi.

Yritä opetella arvostamaan itseäsi. Olet hyvä noinkin.

Olen toista mieltä. Lihavana en arvosta itseäni pätkääkään, lisäksi olen koko ajan huonovointinen ja huonokuntoinen. En tiedä arvostanko itseäni hoikempanakaan, mutta laihdutan silti vaikka väkisin tavoitteeseeni. Oksettaa vaan miten olen antanut sen painon tulla ja kuvitellut että kaikki on ok. Ihmiset eivät ole minua suoraan arvostelleet, mutta silti ajattelen että he mieltävät minut läskinä ikuisesti vaikka tekisin mitä.

ap

Lopeta "laihduttaminen" ja keskity liikuntaan ja kunnon kohottamiseen. Toki syömisiä kannattaa vähän katsoa ja herkuttelua vähentää, mutta ei siitäkään mitään tule, että elämä on vaan pelkkää laihduttamista ja itseinhoa kilojensa takia. Sitä paitsi olet jo saanut painoa putoamaan 13kg, sehän on jo hieno saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen ei tunnu puurtamiselta, jos löytää sellaisen ruokavalion, jota voi jatkossakin noudattaa. Ainakin itsestäni oli mukavaa, kun näin hiilihydraattien poisjättämisen aikaansaavan rasvakerroksen pienenemistä. Liikkuminen alkoi tuntua ihanan kevyeltä :)

Ei se laihduttaminen itsessään ole mitenkään raskasta, oikeastaan se on yllättävän helppoa. Mutta tämä "odottaminen" on raskasta, tiedän että tässä menee vielä aikaa ja en jaksaisi odottaa. Ehkä lopussa kiitos seisoo. Se on varma että tämän jälkeen käyn puntarissa joka aamu niin en pääse uudestaan lihomaan.

ap

Olen 180cm mies ja painoin yhdessä vaiheessa elämääni ~130kg. Mulla ei ollut itselläni mitään hajua kuinka lihava mä olin, ennen kuin näin vuosia myöhemmin ja -50kg laihtuneena vanhan kuvan itsestäni. Kyllä mä tiedostin olevani erittäin ylipainoinen, mutta kuinka turvonnut olin (olin melkein kirjaimellisesti Michelin-mies), niin sitä mun aivot ei jotenkin vain ikinä rekisteröinyt, en tiedä miksi?

Laihdutus täälläkin. Paino putoaa hitaasti, mutta kuitenkin pienenen.

Olen huomannut, ettei ennen haitannut kilot, jotka itsellä kerääntyi kaikki keskivartaloon. Nyt kun normalisoidun niin inhottaa jo sekin mikä jäljellä. Ennen en edes huomannut muiden lihomista tai laihtumista, mutta nyt inhottaa kun näen jonkun ihmisen läskisen mahan, takapuolen tai kaksoisleuan. Inhottaa todella.

En tiedä syytä ajatuksiini, mutta mitä ilmeisemmin olen tajunnut ylipainon vaarat ja sen kuinka epätervettä ja rumaa se on. Mieli päässyt mukaan laihdutukseen ja kehitykseen siinä, että saan takaisin normaalin painoni sekä vartaloni.

Harmittaa aika, jolloin päästin itseni tähän kuntoon, jätin liikunnan ja en tajunnut tilannetta. Maailma mullistui täysin kun asetin normaalin tavoitteen ja askeleet saavuttaa se normaalilla ja terveellä tavalla.

Ylipainoa ei ole kymmeniä kiloja, mutta siltikin enemmän kuin kymmenen kiloa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 180cm mies ja painoin yhdessä vaiheessa elämääni ~130kg. Mulla ei ollut itselläni mitään hajua kuinka lihava mä olin, ennen kuin näin vuosia myöhemmin ja -50kg laihtuneena vanhan kuvan itsestäni. Kyllä mä tiedostin olevani erittäin ylipainoinen, mutta kuinka turvonnut olin (olin melkein kirjaimellisesti Michelin-mies), niin sitä mun aivot ei jotenkin vain ikinä rekisteröinyt, en tiedä miksi?

Itsekin lihoin aikanaan paljon mutta en vaan halunnut ymmärtää sitä. Vaatteet kävi pieniksi, ostin isompia ja unohdin asian. Ajattelin että olen lihonut ehkä kymmenen kiloa, mutta lopulta paljastui että painoa oli tullut +30 kiloa lisää. Ihan karmea tunne kun vaaka heilahti. Kyllä hävetti, jos rehellisiä ollaan. Ihminen tulee sokeaksi itselleen ja kropalleen, jos ei ole tarkkana.

Taitaa kuulua prosessiin. Itselle tuli tuo sama olo aika ajoin ja olen katsellut entisiä kuviani miettien, että olinko päästäni sekaisin vai psykoosissa. Näytän niissä hirveälle. Oikein nolottaa, että ihmiset on nähneet ja todellakin tuolla on ihmisiä joilla on muistikuva minusta niin. Olen laihduttanut ennenkin elämässäni jo yli 30kg eikä sen ajan kaverit ja työkaverit edes tunnista minua kun vastaan tulevat. En ole sanonut mitään vaan elellyt huomaamatta jo vuosia. Facessa silti ollaan kavereita ja saatetaan vaihtaa kuulumisia😁 Nyt olen laihduttanut lisää ja se entinen ihan hyvä olikin karmea pullero😱 Meidän on aivopesty näkemään lihavuus normaalina. Eihän se muusta kerro.

Minä painan 120kg. Mieheni heitti, että kunhan vaan jättäisin herkut arkipäiviltä pois, laihtuisin taatusti. No, minäpä kokeilin sitä. Vaikutus painoon oli 0kg. :D 

Tänään olen syönyt aamupalaksi 2 ruispalaa margariinilla, leikkeleellä ja kurkulla. Lounas oli puolukkarahka (iso kasa puolukoita, rasvaton rahka, puolukkahillon jämät). Päivälliseksi on makaronilaatikkoa (tumma makaroni, rasvaton munamaito, vähärasvainen naudan paistijauheliha), jota söin jo eilen pienemmän annoksen kuin 8-vuotias tyttäreni. :/ 

Ainoat "ylimääräiset" jutut ruokavaliossani ovat rasvattomaan maitoon tehdyt kaakaot, niitäkään en juo jatkuvasti ja teen aina pieneen mukiin, vähäkalorisesta jauheesta. Että joo, ihan hirveän palkitsevaa. ":D"

t. ikiläski

Vierailija kirjoitti:

Taitaa kuulua prosessiin. Itselle tuli tuo sama olo aika ajoin ja olen katsellut entisiä kuviani miettien, että olinko päästäni sekaisin vai psykoosissa. Näytän niissä hirveälle. Oikein nolottaa, että ihmiset on nähneet ja todellakin tuolla on ihmisiä joilla on muistikuva minusta niin. Olen laihduttanut ennenkin elämässäni jo yli 30kg eikä sen ajan kaverit ja työkaverit edes tunnista minua kun vastaan tulevat. En ole sanonut mitään vaan elellyt huomaamatta jo vuosia. Facessa silti ollaan kavereita ja saatetaan vaihtaa kuulumisia😁 Nyt olen laihduttanut lisää ja se entinen ihan hyvä olikin karmea pullero😱 Meidän on aivopesty näkemään lihavuus normaalina. Eihän se muusta kerro.

Itse kun lihoin muutamassa vuodessa sen 30 kiloa niin oli todella noloa kun törmäsin vanhaan työkaveriin (oltiin useampi vuosi samassa duunissa) kaupassa ja morjestin. Ja hän ei alkuun tunnistanut minua :/ Ihan ahdistaa vieläkin se tilanne koska se oli selvää että hän ei tunnistanut koska olin lihonut niin paljon. Olen itsekin törmännyt joskus vanhaan tuttuun, joka oli ennen simpsakka ja hyväkuntoinen, mutta kaiketi raskautensa takia lihonut ja paino oli sitten jäänyt. Minäkään en ollut tunnistaa häntä, koska se kasvojen muotokin oli muuttunut niin paljon ja hän oli jotenkin ihan kuin eri ihminen. Ja sitten jouduin itse samaan tilanteeseen. Ihan hirveän noloa.

Älkää hyvä ihmiset antako itsenne lihoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä painan 120kg. Mieheni heitti, että kunhan vaan jättäisin herkut arkipäiviltä pois, laihtuisin taatusti. No, minäpä kokeilin sitä. Vaikutus painoon oli 0kg. :D 

Tänään olen syönyt aamupalaksi 2 ruispalaa margariinilla, leikkeleellä ja kurkulla. Lounas oli puolukkarahka (iso kasa puolukoita, rasvaton rahka, puolukkahillon jämät). Päivälliseksi on makaronilaatikkoa (tumma makaroni, rasvaton munamaito, vähärasvainen naudan paistijauheliha), jota söin jo eilen pienemmän annoksen kuin 8-vuotias tyttäreni. :/ 

Ainoat "ylimääräiset" jutut ruokavaliossani ovat rasvattomaan maitoon tehdyt kaakaot, niitäkään en juo jatkuvasti ja teen aina pieneen mukiin, vähäkalorisesta jauheesta. Että joo, ihan hirveän palkitsevaa. ":D"

t. ikiläski

Minä vaihdoin margariiniin tuorejuustoihin. Paljon vähemmän energiaa ja makuja mistä valita.

Vierailija kirjoitti:

Minä painan 120kg. Mieheni heitti, että kunhan vaan jättäisin herkut arkipäiviltä pois, laihtuisin taatusti. No, minäpä kokeilin sitä. Vaikutus painoon oli 0kg. :D 

Tänään olen syönyt aamupalaksi 2 ruispalaa margariinilla, leikkeleellä ja kurkulla. Lounas oli puolukkarahka (iso kasa puolukoita, rasvaton rahka, puolukkahillon jämät). Päivälliseksi on makaronilaatikkoa (tumma makaroni, rasvaton munamaito, vähärasvainen naudan paistijauheliha), jota söin jo eilen pienemmän annoksen kuin 8-vuotias tyttäreni. :/ 

Ainoat "ylimääräiset" jutut ruokavaliossani ovat rasvattomaan maitoon tehdyt kaakaot, niitäkään en juo jatkuvasti ja teen aina pieneen mukiin, vähäkalorisesta jauheesta. Että joo, ihan hirveän palkitsevaa. ":D"

t. ikiläski

Ei mikään ihme, että et laihdu, jos syöt noin kuin kerroit.

Joo. Mä aloitin 109 kilosta, nyt painoa 85 kg. Ja tuntuu että olen vain RUMENTUNUT entisestään. Se ahdistaa. Naama on mennyt ryppyiseksi ja entistä roikkuvammaksi, vatsaläskit löllyvämmäksi kun ennen oli raskausmahamainen pinkeä kaljamaha jne. 

On kyllä rankkaa tunkea suuhun ison määrän sijaan pienempi määrä ruokaa.