Mistä kasvosokeudessa on kyse?

Täällä kanssa yksi jolla lievähkönä. Vaikeuksia tunnistaa esim.naapureita muualla kuin rapussa. Sama koskeee työkavereita, vaikka heitä näkee useammin ja katsoo useammin, siten myös tunnistaa helpommin. Mutta silti ei välttämättä tunnista työn ulkopuolella.

Voisikohan tuossa lapsuuden huononäköisyydessä olla tosiaan vaikutusta siihen, että tunnistaa ihmisten olemuksia ja ääniä paremmin kuin kasvoja. Sain lasit viisivuotiaana kun huomattiin, että olen puolisokea. Tosin olen myls as-kirjolla.

Tutulta kuulostaa myös tuo kaikille moikkailu. Olen tehnyt sitä aina kohteliaisuuttani: on ikävä mennä ihmisestä ohi katsetta vältellen (peitellen sitä etten tunnista) tai tuijottaen intensiivisesti ilman puhetta (luulen, että olen juuri tunnistamaisillani kyseisen henkilön).

Vierailija kirjoitti:

Neurologinen varmaan eniten. Esiintyykö tuo koskaan yksinään, vai onko aina myös asperger mukana?

Toki liittyy usein ASsiin, mutta esiintyy myös ihan yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali ominaisuus. Jokainen voi helposti kokea sen esim. katsomalla jotain aasialaista sarjaa. Hahmoja on vaikea erottaa toisistaan ja siten etsitään erottavia tekijöitä muualta kuin kasvoista. Kun erottava tekijä (esim. vaatetus) muuttuu ei hahmoa enää tunnista. Joillain tämä koskee kaikkia ihmisiä, jopa niitä tuttuja.

No ei todellakaan ole normaalia. Eikä muilla kuin rasisteilla ole noin pahoja vaikeuksia erottaa erirotuisia toisistaan. Ei ole ainakaan minulle käynyt noin.

Olen itse kasvosokea ja asiaa tämän vuoksi tutkinut. Tuo on ihan tutkittu tosiasia, että ihmisten on vaikeampi erottaa toisten rotujen kasvonpiirteitä, kuin sen jonka parissa on itse kasvanut. Ei ole kyse rasismista.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7067904/

Eri

Kaikkein helpommalla pääsee, kun kertoo uusille ihmisille asiasta. Koskaan kukaan ei ole pahasti sanonut, vaan yleensä olleet tyytyväisiä, että kerron, etteivät luule ylimieliseksi tms.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös on tuo. En tunnista ihmisiä melkein lainkaan. Sama nimien kanssa. Korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä nimeen liity mitään naamaa muistissani. Hävettää sanoa, mutta alkuaikoina tarkastin kännykkäkuvasta, miltä lapseni näyttää, kun menin häntä hakemaan päiväkodista. Nyt tunnistan jo lapseni. Sisareni lapset menevät koko ajan sekaisin, vaikka olemme yhtenään tekemisissä.

Jossain harrastuspiirissä en opi koskaan kenenkään naamoja tai nimiä. Minusta on ihmeellistä, että joku muistaa minut ja nimeni yhden tapaamisen jälkeen. Äänestä tunnistan ihmiset paremmin.

Maskit vielä pahentavat tilannetta, kun ihmisestä ei näy kuin silmät.

Olen vieläpä opettaja ja opetan samoja oppilaita kolme vuotta. En ehdi siinä ajassa oppia kuin kourallisen oppilaita naamasta ja ehkä nimeltä. Päivässä kun tulee vastaan 120 oppilasta, se on vain soljuvaa massaa. Kenenkään huoltajia en edes yritä muistaa. Oppimiskeskustelun jälkeen menee viisi minuuttia ja olen jo unohtanut, miltä huoltaja näytti.

Minä vihasin hakea lapsiani tarhasta kun en tunnistanut hänen ryhmänsä aikuisia kasvoilta. Lapseni sentään. Mies onneksi kertoi tämän kerran kun siellä ihmeteltiin miksi aina isä tuo ja hakee... Sen jälkeen hoitajat osasivat heti hakeutua minun seuraani kun tulin portista ja kertoa lasten päivästä. Ilmeisesti asiaa oli ihmetelty siellä laajasti hoitajien kesken, ja hyvä niin. Minun elämäni helpottui.

Tunnistan itseni, perheeni ja läheiseni, julkkiksia ja sellaiset joiden kanssa olen ollut pitkään ja usein tekemisissä lähiaikoina. Lisäksi ihmiset joissa on kasvoissa jotain mieleenpainuvaa, mutta kaikki vähänkään taviksen näköiset häviävät massaan.

En tiedostanut tätä ennenkuin huomasin että aviomieheni kykenee seuraamaan sotaelokuvien juonta paremmin kuin itse - hän erotti nekin tyypit joilla ei ollut esim kummallisia viiksiä mistä tuntea, vaikka kaikki olivat samanlaisissa vaatteissa. Olin aidosti kuvitellut että muutkaan eivät tunnista ihmisiä jos he vaihtavat hiustyyliä tai takkia. Ilmeisesti ainakin isoäidilläni ja äidilläni on samaa vikaa. En myöskään tunnista ihmisten ääniä, mikä oli äärimmäisen noloa kun työskentelin aikanaan aulavastaanotossa ja joku tuttu asiakas soitti lankapuhelimeen että “minä täällä moi”.

En myöskään erota oikeaa ja vasenta, tai itää ja länttä automaattisesti vaan tämä vaatii sekunnin parin mietinnän. Muuten minulla ei ole mitään lukihäiriöitä, en ole millään kirjolla tms. ÄO on mensan luokkaa, joten en usko sen liittyvän siihenkään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tämä lievähkönä. Olen esim. joutunut tilanteeseen, jossa opiskelukaverini oli kaupan kassalla töissä, enkä kerta kaikkiaan tunnistanut häntä ennen kuin hän ihan kertoi, kuka on. Oltiin opiskeltu kolme vuotta samassa alle 20 ihmisen porukassa. Supernoloa.

Olen itse ajatellut, että kenties yksi syy tähän on se, että olin jo varsin huonönäköinen kun sain 1. luokalla lasit. Ehkä aivoni siksi harjaantuivat tunnistamaan äänen, hiukset, siluetin jne.

Katsottiin joskus poikakaverin kanssa leffaa, jossa samat näyttelijät esittivät useampaa hahmoa, mutta juonen kannalta oli olennaista huomata, että kyseessä oli samat näyttelijät. Tajusin asian joskus ihan leffan lopussa, poikakaverini ei millään ollut uskoa, että luulin kaikkien olleen eri näyttelijöitä.

Esimerkiksi alkuperäinen Tuntematon sotilas on myös äärettömän vaikea katsottava, kun kaikki on mustavalkoista ja kaikki hahmot ovat hoikkia miehiä univormuissa. Siinä tulee päinvastainen efekti, eli ihan kuin kaikki olisivat sama henkilö.

Positiivista on se, että mielestäni olen oppinut vähän paremmaksi ihmisten tunnistajaksi, kun olen alkanut tietoisesti katsoa kasvoja eikä kaikkea siinä ympärillä. Tämänkin tukee ajatustani, että ehkä tunnistamistapani on vaan kehittynyt lapsena hiukan pieleen.

Mielenkiintoinen sivuvaikutus on se, että olen tosi hyvä tunnistamaan esim. lintulajeja ja kasveja niiden yleisen olemuksen perusteella. Samoin vaikkapa kaksi samanväristä hevosta ovat minusta ihan eri näköisiä.

Täysin samat minulla. En tunnista ihmisiä joiden kanssa olen ollut vaikkapa tapaamishuoneessa 5 minuuttia sitten, jos näemme yhtäkkiä keittiössä. Vaatteista saatan tunnistaa. Työoloissa auttaa se jos ihmiset istuvat tietyillä paikoilla jotka voin oppia. Tosi kiusallisia ovat ne tilanteet kun pitää laittaa sähköpostia jollekulle jonka näin juuri, ja sitten yritän tihrustaa hänen säponsa profiilikuvasta että onko tämä se ihminen nyt vai ei, jos on useita joilla on sama nimi. :D En vaan jotenkin tunnista mitään piirteitä.

Mutta minulla on sama myös tuo että erotan sitten taas eläimet toisistaan erittäin tarkasti, vaikka ne muille näyttäisivät samalta. Olen myös melko hyvä piirtämään, ja tätä olen joskus ihmetellyt, että miten voin osata piirtää niin tarkasti kun havaintokykyni on ihmiskasvojen suhteen jotenkin vinksallaan. Tuntuu että keskityn kokonaisuuden sijaan hyvin pieniin yksityiskohtiin, jotka voivat olla missä tahansa toisen kasvoilla. Niistä saatan myös joskus tunnistaa jonkun, jos vaikka nenän kaari tai huulen kulma on tietyllä tavalla. Mutta kokonaiset kasvot ovat aivoilleni vaikeat hahmottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali ominaisuus. Jokainen voi helposti kokea sen esim. katsomalla jotain aasialaista sarjaa. Hahmoja on vaikea erottaa toisistaan ja siten etsitään erottavia tekijöitä muualta kuin kasvoista. Kun erottava tekijä (esim. vaatetus) muuttuu ei hahmoa enää tunnista. Joillain tämä koskee kaikkia ihmisiä, jopa niitä tuttuja.

Eräässä sarjassa rikkaan länsimaisen miehen kimppuun hyökättiin, ja ainoa silminnäkijä oli hänen korealaine autonkuljettajansa. Poliisin kuullustellessa tätä korelaista autonkuljettajaahän totesi, että ei voi kertoa muuta kuin että hyökkääjä oli valkoihoinen, mutta ei osasi kuulemma tunnistaa, koska häne mielestään kaikki valkoiset näyttävät täsmälleen samannäköisiltä. Poliisi kysyi häneltä,että mistä hän sitten tunnisti tämän työnantajansa ketä kuskaili. Korealaine vastasi että vaatteista!

Aasialaisilla on käytännössä kaikilla mustat hiukset ja ruskeat silmät syntyjään, ja kasvonpiirteet kyllä muistuttavat muutenkin toisiaan, joten kyllä heitä on huomattavasti vaikeampi erottaa toisistaan, kuin valkoisia, joilla on jo ihan luonnostaankin kaikenmaailman värisiä hiuksia ja silmien värejä! Myös vartaloiden koot vaihtelevat huomatavsati enemmän valkoiten kesken, kuin aasialaisten parissa!

Joten kyllä valkoihoisilla länsimaalaislla on kaikkein eniten vaihtelua ulkoisesti, verrattuna muihin etnisyyksiin, ja heidät on helpoin erottaa ulkönäkönsä perusteella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali ominaisuus. Jokainen voi helposti kokea sen esim. katsomalla jotain aasialaista sarjaa. Hahmoja on vaikea erottaa toisistaan ja siten etsitään erottavia tekijöitä muualta kuin kasvoista. Kun erottava tekijä (esim. vaatetus) muuttuu ei hahmoa enää tunnista. Joillain tämä koskee kaikkia ihmisiä, jopa niitä tuttuja.

Eräässä sarjassa rikkaan länsimaisen miehen kimppuun hyökättiin, ja ainoa silminnäkijä oli hänen korealaine autonkuljettajansa. Poliisin kuullustellessa tätä korelaista autonkuljettajaahän totesi, että ei voi kertoa muuta kuin että hyökkääjä oli valkoihoinen, mutta ei osasi kuulemma tunnistaa, koska häne mielestään kaikki valkoiset näyttävät täsmälleen samannäköisiltä. Poliisi kysyi häneltä,että mistä hän sitten tunnisti tämän työnantajansa ketä kuskaili. Korealaine vastasi että vaatteista!

Aasialaisilla on käytännössä kaikilla mustat hiukset ja ruskeat silmät syntyjään, ja kasvonpiirteet kyllä muistuttavat muutenkin toisiaan, joten kyllä heitä on huomattavasti vaikeampi erottaa toisistaan, kuin valkoisia, joilla on jo ihan luonnostaankin kaikenmaailman värisiä hiuksia ja silmien värejä! Myös vartaloiden koot vaihtelevat huomatavsati enemmän valkoiten kesken, kuin aasialaisten parissa!

Joten kyllä valkoihoisilla länsimaalaislla on kaikkein eniten vaihtelua ulkoisesti, verrattuna muihin etnisyyksiin, ja heidät on helpoin erottaa ulkönäkönsä perusteella!

Ei muille kuin valkoisille. Kuten korelainen sanoi - valkoiset näyttävät heille samanlaisilta. Sama efekti on todettavissa kaikilla roduilla. Linkkasin tuosta jo tutkimuksen aiemmin ketjuun, kyseessä on ihan oikea asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali ominaisuus. Jokainen voi helposti kokea sen esim. katsomalla jotain aasialaista sarjaa. Hahmoja on vaikea erottaa toisistaan ja siten etsitään erottavia tekijöitä muualta kuin kasvoista. Kun erottava tekijä (esim. vaatetus) muuttuu ei hahmoa enää tunnista. Joillain tämä koskee kaikkia ihmisiä, jopa niitä tuttuja.

No ei todellakaan ole normaalia. Eikä muilla kuin rasisteilla ole noin pahoja vaikeuksia erottaa erirotuisia toisistaan. Ei ole ainakaan minulle käynyt noin.

Olen itse kasvosokea ja asiaa tämän vuoksi tutkinut. Tuo on ihan tutkittu tosiasia, että ihmisten on vaikeampi erottaa toisten rotujen kasvonpiirteitä, kuin sen jonka parissa on itse kasvanut. Ei ole kyse rasismista.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7067904/

Eri

Eikä vain kasvonpiirteitä, vaan myös ilmeiden tulkitseminen on vaikeampaa. Tätä on tutkittu sellaisilla testeillä, joissa pyydetään koehenkilöitä katsomaan hidastettuja videota siitä, kun eri rotuisten henkilöiden ilme muuttuu neutraalista vihaiseksi ja neutraalista hymyksi. Koehenkilöitä on pyydetty kertomaan heti kun he havaitsevat ilmeen muuttuneen vihaiseksi/iloiseksi. Vieraan rotuisten ihmisten kasvoilla saatetaan havaita vihainen ilme jo ennen kuin kasvoilla on edes mitään merkkejä vihasta. Vastaavasti iloinen ilme huomataan hitaammin kuin tutun rotuisilla.