Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä sellaisia ihmisiä, joille voitte puhua oikeasti ihan kaikesta?
14.02.2021 |
Elokuvissa ja kirjoissa puhutaan aina, että ystävät ja puoliso ovat sellaisia, joille voi kertoa mitä tahansa ja joille uskaltaa avautua ihan kaikesta. Ystävänpäivän Instagram-postausten perusteella kaikilla on tällaisia ihmisiä elämässään.
Itselläni on muutama läheinen ystävä, kaikista läheisin olen mieheni kanssa. Hänen seurassaan pystyn hassuttelemaan ja olemaan ihan oma itseni.... tavallaan.
Minulla on sellaisia asioita, joista en puhu kenellekään. En puolisolle, en äidille, en ystäville. Esimerkiksi syömishäiriöhistoriastani ja ruokakipuilustani en puhu kellekään, lemmikin menettämisestä itkut itkin miehen sylissä, mutten ikinä avannut sanallisesti sitä kaikkea surua mitä tunsin ja kävin läpi. Yleisesti kaikki synkemmät asiat, esimerkiksi lapsuuden epäkohdat ja muut pidän mielelläni itselläni.
Vedän tavallaan tiettyyn pisteeseen rajan, enkä tiedä johtuuko se siitä, etten luota lähipiiriini (että reagoisivat "oikein" tai kohtelisivat minua jatkossakin normaalisti) vai yksinkertaisesti siitä, etten vain osaa tai tunne luontevaksi paljastaa itsestäni kaikkea.
Huomaan itsessäni paljon välttelevän kiintymyssuhteen merkkejä, ja mietinkin, juontuuko tämä henkinen rajanvetoni jopa lapsuudesta saakka, vai eivätkö muutkaan oikeasti puhu ihan kaikesta.
Kommentit (71)
Ei ole ketään sellaista jolle voisi kertoa KAIKEN. Häpeän sitä että flirttailen varatun miehen kanssa ja sänkyyn päätyminen on varmasti vain ajan kysymys. Ei tuommoista voi kertoa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Minulla on vakavia mielenterveysongelmia, opin jo lapsena että muut naiset pyörittelevät mielessään lähinnä kotiaskareita ja vaatteita /kampausta. Avautumisesta ei ole koskaan koitunut mitään hyvää minulle, joka toisille mt-ongelmaisille avautuminen yleensä päättyy siihen että se toinen osapuoli huutaa pää punaisena koska uskoo että HÄNEN ongelma on suurempi, ja siksi kenenkään ei sovi puhua mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
On. Eksän kanssa voi puhua ihan mistä tahansa, kun opittiin tuntemaan toisemme liiankin läpikotaisin. Siis likaisimmatkin salaisuudet tuli julki. Lopulta liika avoimuus rikkoi suhteemme, mutta ystävyys on jäänyt. Ja siis todellakin voi kertoa kai-ken. Molemmat ymmärretään ihmismielen kammottavampiakin puolia niin ei järkytytä mistään. Ei missään nimessä hyväksytä, mutta ymmärretään.
Kiinnostaa kuulla lisää, miten avoimuus rikkoi suhteen? Kun sitä avoimuutta aina niin ihannoidaan ja pariterapiaohjelmat on sitä samaa?
Vierailija kirjoitti:
On asioita joita en halua jakaa, enkä jaa. Miksi kaikesta pitäisi voida puhua?
Tämä.
Minulla on ollut yksi sellainen ystävä. Pystyimme puhumaan kaikesta, myös negatiivisista tunteista välillämme. Häneen luotin kuin kallioon kaikessa. Sen jälkeen samanlaista ihmissuhdetta ei ole ollut. (Hän on kuollut.) Toiselle puhun yhdestä ja toiselle toisesta aiheesta, vaikka olen periaatteessa avoin. Pettymyksiäkin on ollut. Arvostan luotettavuutta korkealle, mutta kaikille se ei ole tärkeä arvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiselle sisarukselleni ja äidille pystyn kyllä puhumaan ihan kaikesta. Miehelle ja isälleni lähes kaikesta. Ei löydy asiaa, josta en jollekulle heistä voisi puhua ja siitä olen kyllå valtavan kiitollinen <3
Ei ole enää. Mummoni kuoli puoli vuotta sitten. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tälläinen ystävä. Olen puhunut hänelle mustimmista asioista, eikä hän ole siltikään lähtenyt luotani.
Terapeuttini on myös sellainen. Alkuaikoina "testasin" häntä ja kerroin salailematta asioita, joiden luulin hätkähdyttävän muita. Ilmekään ei värähtänyt, joten eiköhän hänkin ole vakaa peruskallio minulle. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Eksän kanssa voi puhua ihan mistä tahansa, kun opittiin tuntemaan toisemme liiankin läpikotaisin. Siis likaisimmatkin salaisuudet tuli julki. Lopulta liika avoimuus rikkoi suhteemme, mutta ystävyys on jäänyt. Ja siis todellakin voi kertoa kai-ken. Molemmat ymmärretään ihmismielen kammottavampiakin puolia niin ei järkytytä mistään. Ei missään nimessä hyväksytä, mutta ymmärretään.
Kiinnostaa kuulla lisää, miten avoimuus rikkoi suhteen? Kun sitä avoimuutta aina niin ihannoidaan ja pariterapiaohjelmat on sitä samaa?
Kiinnostaa minuakin. Kuvittelen että se on ollut tyyliin "haluaisin panna parasta kaveriasi" -tason totuuden puhumista? Tai tulee liian kaverillinen tai sisarellinen suhde jolloin ei ole sijaa intohimolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Eksän kanssa voi puhua ihan mistä tahansa, kun opittiin tuntemaan toisemme liiankin läpikotaisin. Siis likaisimmatkin salaisuudet tuli julki. Lopulta liika avoimuus rikkoi suhteemme, mutta ystävyys on jäänyt. Ja siis todellakin voi kertoa kai-ken. Molemmat ymmärretään ihmismielen kammottavampiakin puolia niin ei järkytytä mistään. Ei missään nimessä hyväksytä, mutta ymmärretään.
Kiinnostaa kuulla lisää, miten avoimuus rikkoi suhteen? Kun sitä avoimuutta aina niin ihannoidaan ja pariterapiaohjelmat on sitä samaa?
Kerro huomenna, jooko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita joita en halua jakaa, enkä jaa. Miksi kaikesta pitäisi voida puhua?
Tämä.
Tämä!!!
Ehkä olisi, mutten ole ikinä kaivannut. Sellaisista "tavallisista syvällisistä asioista" voin puhua, vaikkapa lapsettomuus ylätasolla, kolmenkympin kriisi, lemmikin kuolema ja niin edelleen, mutta tiettyä tasoa syvemmälle en halua mennä.
En tiedä pelkäänkö näyttäväni heikolta, tai pelkäänkö muiden jotenkin käyttävän kertomaani minua vastaan, vai enkö aidosti vain halua jakaa syvempiä asioita itsestäni.. mutta en jaa. Ystäville voin esimerkiksi sanoa, että 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen alkaa jo pelottaa, että saadaanko me koskaan lapsia, mutta mitä en sano on se, että pelkään olevani niin epäkelpo äiti, että kehonikin tietää sen ja estää raskauden. Ja että nämä epäkelpouden tunteet kumpuavat lapsuudestani, koska äitini oli mielestäni huono äiti ja lapsuudessani sain aina huudot jos satutin itseäni (ei lohdutettu), sisarus kiusasi mielivaltaisesti (eikä äiti koskaan puuttunut), kehuja sain vain jos sain kokeista 9 tai paremman, ikinä ei halattu, ikinä ei kerrottu että rakastetaan, sohvallakin istuttiin eri päissä ja tuijotettiin telkkaria, ja auta armias jos itki Titanicissa - siitä sai sellaiset naurut ja pilkat ettei ole tosikaan. Ja tämän takia pelkään, että minusta puuttuu kokonaan sellainen osa, joka pystyisi aidosti huolehtimaan lapsista ja kasvattamaan heidät rakkaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Eksän kanssa voi puhua ihan mistä tahansa, kun opittiin tuntemaan toisemme liiankin läpikotaisin. Siis likaisimmatkin salaisuudet tuli julki. Lopulta liika avoimuus rikkoi suhteemme, mutta ystävyys on jäänyt. Ja siis todellakin voi kertoa kai-ken. Molemmat ymmärretään ihmismielen kammottavampiakin puolia niin ei järkytytä mistään. Ei missään nimessä hyväksytä, mutta ymmärretään.
Kiinnostaa kuulla lisää, miten avoimuus rikkoi suhteen? Kun sitä avoimuutta aina niin ihannoida.an ja pariterapiaohjelmat on sitä samaa?
Kerro huomenna, jooko?
Oletko linjoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Eksän kanssa voi puhua ihan mistä tahansa, kun opittiin tuntemaan toisemme liiankin läpikotaisin. Siis likaisimmatkin salaisuudet tuli julki. Lopulta liika avoimuus rikkoi suhteemme, mutta ystävyys on jäänyt. Ja siis todellakin voi kertoa kai-ken. Molemmat ymmärretään ihmismielen kammottavampiakin puolia niin ei järkytytä mistään. Ei missään nimessä hyväksytä, mutta ymmärretään.
Kiinnostaa kuulla lisää, miten avoimuus rikkoi suhteen? Kun sitä avoimuutta aina niin ihannoida.an ja pariterapiaohjelmat on sitä samaa?
Kerro huomenna, jooko?
Oletko linjoilla?
On useampiakin, mutta en koe tarpeelliseksi puhua kenellekään ihan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
On myös asioita, joita muut eivät kykene ymmärtämää, jos eivät ikinä ole kokeneet vastaavaa. Niistä puhumalla vain pahimmillaan asettaa itsensä asemaan, jossa tulee väheksytyksi, loukatuksi ja jopa pilkatuksi. Kaikki eivät kykene ymmärtämään eivätkä kokoemaan empatiaa. Ja jotkut puhuvat ne asiat sitten eteenpäin juoruina ja vääristeltyinä.
Kun hain opiskelemaan psykologiaa, sanoin tuon siellä. Että kaikkea ei voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut. En päässyt sisään. Ovatko siis sitä mieltä, että he ymmärtävät kaiken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös asioita, joita muut eivät kykene ymmärtämää, jos eivät ikinä ole kokeneet vastaavaa. Niistä puhumalla vain pahimmillaan asettaa itsensä asemaan, jossa tulee väheksytyksi, loukatuksi ja jopa pilkatuksi. Kaikki eivät kykene ymmärtämään eivätkä kokoemaan empatiaa. Ja jotkut puhuvat ne asiat sitten eteenpäin juoruina ja vääristeltyinä.
Kun hain opiskelemaan psykologiaa, sanoin tuon siellä. Että kaikkea ei voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut. En päässyt sisään. Ovatko siis sitä mieltä, että he ymmärtävät kaiken?
Mitä alapeukutat?
Mies ja bestis (miespuoleinen hänkin). Mutta kuten tuossa ylläkin...mä tykkään pyöritellä ajatuksia itsekseni ja kun ajatukset on järjestyksessä, ei niitä ole enää tarvetta kertoa muille, asia on silloin valmis.