Uupumus ja herkästi loukkaantuva
Liittyykö uupumukseen oire jossa ihminen loukkaantuu hyvin pienestä? Vähäisenkin viitteen keskustelusta ottaa itseänsä arvosteluna ja kokee huonommuutta?
Kommentit (7)
Ainakin itsellä liittyy. Taustalla on myös vanhemmat jotka eivät mitään positiivista minusta löytäneet, virheitä kyllä kommentoitiin. Ja ex joka löysi tekemisistäni pientä korjattavaa, tai "parannettavaa", jatkuvasti. Kun jaksaminen on kohdallaan pystyn elämään ajattelematta että kaikki on minun vika mutta uupuneena tipahdan samoin tein mielentilaan jossa tulkitsen kaiken kritiikiksi itseäni kohtaan ja etsin vikaa itsestäni. Olen siis tottunut että minua moititaan.
En tunnista tuota itsessäni. Uupumukseni ei ole kenenkään vika ja kaikki tietävät että se johtuu sairaudesta. En yksinkertaisesti enää välitä heistä jotka asiaa vähättelevät.
En loukkaannu herkästi enkä selittele itseäni. Se ei muuta mitään jos on kuin perseeseen ammuttu karhu, on vain entistä pahempi olo.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista tuota itsessäni. Uupumukseni ei ole kenenkään vika ja kaikki tietävät että se johtuu sairaudesta. En yksinkertaisesti enää välitä heistä jotka asiaa vähättelevät.
En loukkaannu herkästi enkä selittele itseäni. Se ei muuta mitään jos on kuin perseeseen ammuttu karhu, on vain entistä pahempi olo.
En ainakaan itse ollut perseeseen ammuttu karhu, mutta sietokyky toisten perseilylle madaltui heittämällä. Yleensä on lehmän hermot ottaa vastaan arvostelua ja tyhmyyksiä, mutta uupuneena itsesäätelykapasiteetti kului ihan päivästä selviämiseen.
Mulla liittyy. Muutenkin uupuneena kaikki alkaa pyöriä itsen ympärillä ja asiat paisuvat suhteettomiksi. Totta kai sitä on herkillä, kun ei yksinkertaisetkaan työt enää onnistu ja yrittää peitellä tilaansa, koska luulee että se menee viikonlopun lepäämisellä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista tuota itsessäni. Uupumukseni ei ole kenenkään vika ja kaikki tietävät että se johtuu sairaudesta. En yksinkertaisesti enää välitä heistä jotka asiaa vähättelevät.
En loukkaannu herkästi enkä selittele itseäni. Se ei muuta mitään jos on kuin perseeseen ammuttu karhu, on vain entistä pahempi olo.En ainakaan itse ollut perseeseen ammuttu karhu, mutta sietokyky toisten perseilylle madaltui heittämällä. Yleensä on lehmän hermot ottaa vastaan arvostelua ja tyhmyyksiä, mutta uupuneena itsesäätelykapasiteetti kului ihan päivästä selviämiseen.
Juuri näin. Itse eristäydyn uupuneena kokonaan. En jaksa edes (näennäisen ystävällistä) päänsilittelyä. Saati tsemppausta. Olisitte auttaneet silloin, kun vielä olin autettavissa! Nyt menee pitkälti aikaa ennen kuin olen taas tolpillani ja jaksan kuunnella tarinoita menevästä elämästänne.
Ja mikä tärkeintä: olla teidän apunanne!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista tuota itsessäni. Uupumukseni ei ole kenenkään vika ja kaikki tietävät että se johtuu sairaudesta. En yksinkertaisesti enää välitä heistä jotka asiaa vähättelevät.
En loukkaannu herkästi enkä selittele itseäni. Se ei muuta mitään jos on kuin perseeseen ammuttu karhu, on vain entistä pahempi olo.
Uupunut yleensä reagoi sisäänpäin, masentuu ja ahdistuu itsekseen. Ei ole enää energiaa raivota, vaikka olisi aihettakin.
Kyllä. Menee ohi kun parantuu.