Ärsyttikö ketään muuta se eilinen Hesarin mielipidekirjoitus alle kolmivuotiaiden päivähoidosta?

EI tarvitse itkeä jos ukko jättää ; )

Nämä kotona vietetyt vuodet ovat todella kantaneet hedelmää.

Isommat lapset ovat jo niin pärjääviä + koulussa ja kavereiden kanssa menestyviä, että voin näin sanoa.



Suosittelen kotiäitityttä/isyyttä jokaiselle omanarvon tuntevalle ja itsenäisesti pärjäävälle!

niin kärkkäästi kyseenalaistaa... Onko teillä itsellä lapset vielä pitkälti alle 3 v? Nimittäin meillä on lapsi kohta 3 ja menossa hoitoon, ja nyt ei epäilytä enää ollenkaan samalla lailla, kuin olisi esim. kaksivuotissynttäreiden aikoihin epäilyttänyt. Alle vuoden ikäistä mua ei olisi saanut viemään hoitoon ei sitten niin millään. Kolmevuotias ymmärtää jo niin paljon paremmin mitä tapahtuu, rupeaa pikkuhiljaa ymmärtämään aikamääreitä, osaa kertoa miten menee ja niin edelleen. Ihan maalaisjärjellä tämä tuntuu hyvältä vaiheelta laittaa hoitoon. Selvästi kaipaa jo kaveriseurakin enemmän, on ruvennut oikeasti leikkimään lasten kanssa kerhoissa ja niin edelleen.

Onnen avaimet ovat muualla.

jossa viisikymppinen mies jätti samanikäisen vaimonsa, kun löysi nuoremman. Nainen oli hoitanut kotona parin neljä lasta ja jäänyt siinä ajassa täysin työelämän kelkasta. Avioeron myötä hän jäi täysin tyhjän päälle, ilmeisesti jonkin osan hyväpalkkaisen miehen tuloista sai tietysti mutta esimerkiksi vanhemmilta peritty talo meni alta ja kunnon töitä oli mahdotonta saada.



En tietenkään ole niin kyyninen, että ajattelen vain ja ainoastaan mahdollista tulevaa eroa, mutta valitettavasti en myöskään voi sulkea silmiäni siltä mahdollisuudelta. Oma alani myös kehittyy huimaa vauhtia, ja kolmen vuoden poissaolo, puhumattakaan esim. kuudesta tai yhdeksästä vuodesta, haukkaisi todellakin aukon ammattitaidostani. En myöskään usko viihtyväni kotona monta vuotta.



Muun muassa näistä syistä en voi kuvitellakaan jääväni kotiin kolmeksi vuodeksi per lapsi. Olemme tosin puhuneet asiasta mieheni kanssa (vielä lapsia ei meillä ole), ja todennäköisesti hän jää koti-isäksi. Olen tietysti iloinen ja tyytyväinen hänen mikäli hänen päätöksensä pitää, mutta mitenkään en häntä voi enkä halua pakottaa.



Niinkuin täällä ovatkin jo muut sanoneet, " lapsen parhaan" ja hirveän kidutuksen välillä on muitakin vaihtoehtoja. Mikäli päivähoitoon vieminen on lapselle toiseksi paras vaihtoehto, mutta kuitenkin jees, ja kotiin jääminen vanhempien kannalta paljon pahempi vaihtoehto, niin mielestäni silloin katsotaan kokonaisuutta eikä mietitä yksisilmäisesti sitä, miten saadaan marttyyrivanhemman kruunu kirkkaimmin kiiltämään ja siinä sivussa jotakin pätemisen aihetta av-palstalle.

Minusta olen pikemminkin etuoikeutettu kuin marttyyri. Ja se päteminenkin on vähän niin ja näin. Minä koen että ne jotka pystyy viemään pienenä lapsen tarhaan " pätee" enemmän kuin minä. Onhan se osoitus jonkinmoisesta stressinsietokyvystä, että sen lapsen pystyy sinne jättämään.



Mä en vaan ole pystynyt viemään lasta hoitoon, piste. Ja köyhästi ollaan jouduttu elämään, mutta ollaan pärjätty kumminkin. Ehkä sinunkin lapseton kommentoija kannattaisi odotella että saat niitä lapsia, ennen kuin kommentoit. Kokemuksesta voin kertoa, että asiat näkee aika lailla eri tavalla sen jälkeen kun lapsi on syntynyt.

Onkohan itsetunnossa parantamisen varaa?=)



Ajatelkaa, jotkut oikeasti haluavat jäädä kotiin, ja arvostavat tätä työtä.

en tarkoittanut kaikkia kotiäitejä tietenkään mutta luin tämän ketjun läpi ja sen lisäksi myös muita ketjuja ja näitä kaikkitietäviä kyllä riittää. Upeaa, jos jaksaa lapsia kotona hoitaa, en sitä väheksy ollenkaan.

Ja totta, lasten myötä ajatukset voivat muuttua, mutta näyttää nyt kuitenkin siltä että täällä monet " lapsellisetkin" ajattelevat kanssani samalla lailla. Niin ja taloudellisilla syillä en omaa kantaani perustele.

Vierailija:

Minusta olen pikemminkin etuoikeutettu kuin marttyyri. Ja se päteminenkin on vähän niin ja näin. Minä koen että ne jotka pystyy viemään pienenä lapsen tarhaan " pätee" enemmän kuin minä. Onhan se osoitus jonkinmoisesta stressinsietokyvystä, että sen lapsen pystyy sinne jättämään.

Mä en vaan ole pystynyt viemään lasta hoitoon, piste. Ja köyhästi ollaan jouduttu elämään, mutta ollaan pärjätty kumminkin. Ehkä sinunkin lapseton kommentoija kannattaisi odotella että saat niitä lapsia, ennen kuin kommentoit. Kokemuksesta voin kertoa, että asiat näkee aika lailla eri tavalla sen jälkeen kun lapsi on syntynyt.

Yhden lapsen vanhempana (eikä ole tarkoitus tulla lisää) voin vain suositella kolmea vuotta kotona, ihan sopiva aika. Meillä ollaan nyt viimeisiä aikoja kotona, ja just tänään ajattelin miten ihanaa tää on ollut, nyt kun lapsi on vähän isompi. Se kömpi syliin kun tultiin kaupasta, pussasi naaman märäksi ja sanoi " mä olen onnellinen susta" :' ).

ei ole missään tapauksessa lapselle parasta, ellei äiti ole sitten täysi narkkis, alkkis tai skitso. Kaikki muu on selittelyä että olisi parempi omatunto töihin menosta. Miksi ei voi myöntää että on pakko mennä töihin riippumatta lapsen parhaasta vaan yritetään keksiä että päivähoidossa olisi paremmin.



Todellisuudessa päiväkodin täditkään eivät järin innostu alle 1 vuotiaista, vaativathan he paljon enemmän resursseja ja työtä kuin esimerkiksi yli 3-vuotiaat. Ja jos hoitajilla on hommaa enemmän kuin resursseja, niin eihän sitä jaksa iloisena hoidella. Ihmisiähän hekin ovat, aika harva on nykyään siellä " kutsumuksesta" . Ja eiväthän he sitä tietenkään voi vanhemmille sanoa.



Eli kyllä kotihoito on parasta pienelle, muutenhan lapset voisi laittaa päiväkotiin heti laitokselta tultua, kun siellä on niin paljon parempi kuin kotona. Minusta on tosiaan kummaa, että äidit oikeasti pitävät itseään päiväkodin tätiä huonompna hoitajana, vaikka tämä täti tekee sitä palkasta, ei kukaan muu voi rakastaa lasta niin varauksetta kuin äiti ja isä, sanotaan mitä sanotaan ja sillä pääsee aika pitkälle. Ja hoidossa ja koulussa kerkiää kyllä ihan varmasti olla yli kolmevuotiaananakin, jolloin siitä oikeasti voi olla hyötyäkin lapselle. Mutta ihan yhtä hyvä on olla kotona eskariin asti, se vaan on nykyaikana mahdotonta useimmille.



Ei työssäkäyntikään lapsista mitään psykopaattia tee, sillä joidenkin on oikeasti pakko sinne töihin mennä, niin se vaan on, mutta tuskin sinne lapsen edun takia mennään vaan palkan takia tai on asuntolainaa tai että pelkää uran puolesta tms ja kun kerran " pakottavat" syyt ovat näitä, niin turha puhua että lapsella on parempi hoidossa. Vai tunnetko ketään joka sanoi menneensä töihin, koska lapsella on parempi päiväkodissa?

Ymmärrän toki jos rahatilanteen vuoksi pakko käydä töissä, mutta kyllä minä itse lapseni hoidan, vielä kun ne ovat pieniä.

Se hetki kun menee pian ohi.

Ja en ymmärrä että koko ajan pitää olla hyväntuulinen, elämään kuuluu kiukut ja suuttumukset, missäs muualle lapsi saa perheen mallin ja oppii perheen arjen kuin kotona.

että päivähoidossa olevien lasten perheet nyt yleensä ovat näitä, joissa vanhemmilla on vakavia ongelmia itsensä/vanhemmuutensa kanssa. Näinhän tuskin kuitenkaan on, valtaosa lienee aivan tavallisia perheitä joissa vanhemmat tekevät parhaansa lastensa kanssa.



Sitten tämä, että syyllistetään vanhemmat siitä, että alle 3-vuotiaat ovat hoidossa. No, monet vanhemmat eivät suinkaan ole töissä pelkän oman egonsa piristämiseksi - kuten kirjoittaja minusta jälleen antoi ymmärtää -, vaan puhtaasta taloudellisesta pakosta. Silloin kuvaan astuu yhteiskunnan vastuu asiasta. Pitäisi yksinkertaisesti tunnustaa, että tämä 70-luvulla luotu lasten suursäilöntälaitos on tullut tiensä päähän. Alle kolmivuotiaiden kotihoito pitäisi tehdä OIKEASTI mahdolliseksi - taloudelliselta kannalta - ja päivähoidon puolella ryhmäkoot pienentää 5-6 lapsen ryhmiksi.

Voisitko eritellä? Mitkä tutkimukset olet lukenut? Vai onko tuo ihan mutu-tuntumalla heitetty kommentti? Siis yleinen ja yleisesti hyväksytty mielipide, mutta ärsyttää, kun sitä ei saisi ollenkaan kyseenalaistaa, vaan kyseessä on joku ihme dogmi.



Ja muitakin tutkimustuloksia asiasta on.

lapsipsykologian kannalta lapsen paras paikka on varmankin koti kolmivuotiaaksi asti (tosin kyllä minä tätä vähän epäilen päihdevanhempien lisäksi myös moni tavisvanhempi saisi minun mielestä hakea tukea myös ulkopuolelta)



Näin äidin ja naisen näkökulmasta mielestäni on valtava riski, että minä nyt jäisin kotiin kolmeksi vuodeksi ja sitten taas kolmeksi ja sitten ehkä vielä kerran kolmeksi vuodeksi. Tai sitten toinen vaihtoehto, että lapset tehdään " putkeen" ja kotona ollaan VAIN vaikka kuusi vuotta - tuohonkaan rumbaan minusta ei ole..



Ei ole hirveän realistista olettaa, että ns. normaali koulutettu, työpaikan omaava nainen ja otetaan päälle vielä asuntolainat, jäisi kotin kuudeksi saati yhdeksäksi vuodeksi. Tämä päivä on edessä sitten, kun miehet ottavat noista vuosista osuutensa ja maailmaa muuttuu muutoinkin



Kyllä koulutus menee hukkaan (eli oman alan töitä on turha hakea) jos kotia jää kuppaamaan.. Toiset taas nimenomaan kuppaavat kotona, kun koulutus on jo mennyt hukkaan.. helppohan siinä on sitten osoitella sormella muita

(Keltikangas-Järvinen, Tamminen, korvalääkäri OYS:sista. jne)

t. 3-vuotiaana tarhauransa aloittaneen äiti

Vierailija:

Mulla ylipäätänsä nousee karvat aina pystyyn, kun mies kirjoittaa tällaista, oli sitten kuinka terveydenhuollon maisteri. Jos hän itse on ollut vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla pitkiä aikoja, niin ok, mutta jos oli lapseton tai uhrautuvan/supervaimoäidin puoliso, niin kirjoitus oli lähinnä ärsyttävä.

Vierailija:

Voisitko eritellä? Mitkä tutkimukset olet lukenut? Vai onko tuo ihan mutu-tuntumalla heitetty kommentti?

Onko sinulla mielipide VAIN niistä asioista, mistä olet lukenut joitain tutkimuksia?

ei siihen keltinkankaita tarvita todistelemaa ja päiväkodit nyt ovat niin hirveitä paikkoja, että jo niiden naisten (siis hoitajien) näkeminen riittää vakuutamaan, että lastani en sinne laita.



Kyse on ennemminkin siitä, miten lasten kotihoito järjestetään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti sekä äidin että isän kesken ja toiseksi vanhemman ja työnantajan kesken.



Tässä nyt taas yritetään sulloa kaikki samaan muottiin: naiset kotiin hoitamaan lapsia (onko kukaan maininnut sanallakaan vielä isää??) vuositolkuksi älyttömän pienillä tuloilla, sosiaalisten verkostojen puutteella tai huonolla laadulla (kaikkia eivät lapsi-äiti piirit loputtomasti viihdytä)



Vain HÖLMÖ ja marttyyrimainen nainen suostuu tällaiseen!!!!!!!!



Tai sitten sossunpummi, työnpakoilija

nykyään kenenkään ei oikeasti tarvitsisi tehdä itsensä eteen mitään, ei pidä kasvaa henkisesti, vana nakataan lapset yhteiskunnan hoiviin kun " äiti on vähän väsynyt" .



Mulle oli ainakin itsestään selvää, että kun ekan kerran läppäsin esikoista (lapsuuden malli), niin tein tooodella pitkän ja raskaankin matkan omana itseeni ja opettelin ne keinot, joilla pärjään niin, että en lapsiini fyysisesti kajoa. TÄn palstan keskiverttoäidin ratkaisu olisi varmaan ollut viedä lapsi hoitoon, kun äiti on NIIIIN väsynyt, että ihan käy läpsimään. Mieleen ei tulisikaan opetella toimimaan toisin.

Työelämässä olette kenties huonossa asemassa, palkkaa ja eläkettä on kertynyt kehnonlaisesti. Mut eipä katkeruus herää silloinkaan, olettehan saaneet hoitaa lapsenne itse kouluikäisiksi.



Julkisuudessa näitä perheensä eteen uhrautuneita naisia vaan näkee silloin tällöin. Eipä käy kateeksi.

Riippuu tärkeysjärjestyksestä.

Jossain tapauksissa ehkä on pakko mutta harvassa ne ovat.

Vähän sama asia kuin imetyksessä. Väitetään että maito loppui vaikka ei vain jakseta imettää. Viedään tarhaan kun on muka pakko mutta oikeasti se vain tuntuu mukavammalta kuin että itse joutuisi lasta hoitamaan.