Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ärsyttikö ketään muuta se eilinen Hesarin mielipidekirjoitus alle kolmivuotiaiden päivähoidosta?

Vierailija
07.08.2006 |

Mulla ylipäätänsä nousee karvat aina pystyyn, kun mies kirjoittaa tällaista, oli sitten kuinka terveydenhuollon maisteri. Jos hän itse on ollut vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla pitkiä aikoja, niin ok, mutta jos oli lapseton tai uhrautuvan/supervaimoäidin puoliso, niin kirjoitus oli lähinnä ärsyttävä.



En ylipäätänsä ymmärrä sitä, että jos lapset ovat päivähoidossa, niin muka kasvatusvastuu olisi siirretty päiväkodille. Mielestäni olen edelleen 100% kasvatusvastuussa, vaikka lapseni ovatkin hoidossa. Tarkkailen tilannetta ja puutun kyllä päiväkodissa tapahtuviin asioihin, jos tarvetta.



Ja kuinka moni kotona pitkään oleva äiti jaksaa olla hyväntuulinen, mukava ja hyvä kasvattaja 24 h /vuorokaudessa??



Itse ainakin olen paljon hyväntuulisempi ja kivempi äiti, nyt kun saan käydä töissäkin. Lapset jäävät hoitoon mielellään, tykkäävät hoitajistaan, mutta tulevat sieltä mielellään myös kotiin. Kotona ovat iltaisin iloisia ja hyväntuulisia. Kerrassaan ihania lapsia! Ja samaa viestiä tulee päiväkodista. Kyseessä siis kaksi alle kolmevuotiasta.



Ärsyttävää, kun yleistetään, että ainoastaan päihdeperheissä lasten paras (alle 3 v) on olla päiväkodissa. Meidän kokemusten perusteella eivät kaikki alle 3 v. suinkaan kärsi päiväkodissa... päinvastoin.

Kommentit (70)

Vierailija
41/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan oikeasti, joskus äidin ja isän hyvinvoinnin laittaminen lapsen hyvinvoinnin edelle voi pidemmän päälle olla myös lapselle PARASTA. Jos hampaat irvessä vararikon partaalla sitkutellaan kotona 3 vuotta tai enemmän jos tulee lisää lapsia, niin helposti ollaankin sitten myös avioeron partaalla. Sekö on mielestäsi lapselle parasta?

Vierailija
42/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos äiti ja isä voivat hyvin, niin lapsetkin voivat hyvin. Jos jompikumpi " uhrautuu" , niin se heijastuu lastenkin hyvinvointiin.



Ensin on huolehdittava itsestään, että voi huolehtia jälkikasvustaan.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Monikohan näistäkin asiantuntijoista on oman uraputken takia laittanut lapsensa hoitoon jo alle 1-vuotiaana? Eikös täällä joskus palstaillutkin jonkin näiden asiantuntijan tytär, joka kertoi näin tapahtuneen... Että oma äiti jakelee tällaisia " hyviä" neuvoja ja toimii sitten omassa elämässään toisin.



Että silleen.

Vierailija
44/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hoitajat eivät jaksa hoitaa, jos eivät hoida ensin itseään! Näin se on kaikissa hoitoalanammateissa. Sama pätee myös äiteihin ja vanhempiin yleensäkin!



Näin ehkäistään vielä kaheammat seuraukset...esim. lapsen kohdalla kodin hajoaminen.

Vierailija
45/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Totta kai on vaikea työllistyä, jos ei ole oman alan töitä tehnyt ja on jäänyt lasten kanssa kotiin. Mutta eikös valtaosa äideistä jää vanhempain- ja hoitovapaalle vakinaisesta työpaikasta?! Silloin en ole pätkääkään huolissani siitä, mitä joku 3 vuoden poissaolo tekee työuralleni. Se on loppujen lopuksi koko työhistoriani ajalla hemmetin lyhyt ajanjakso!!! Palaan samaan työpaikkaan, samoihin töihin joista lähdin (siihen on jo lain nojallakin oikeus). Kolmessa vuodessa tapahtuu yllättävän vähän työrintamalla -sen olen jo nyt huomannut kun olen ollut yli 2v. pois töistä. Kolme ensimmäistä vuotta lapseni elämässä sen sijaan on tärkeintä kasvuaikaa perusturvallisuuden muodostumisen näkökulmasta.



Unohdatte nyt sen, että on mahdollista yhdistää ura ja äitiys menestyksekkäästi. Ainakin monet kaltaiseni, korkeasti koulutetut asiantuntijatehtävissä työskentelevät, tulevat tekemään sen verran pitkän työuran, että siinä on jotkut lasten kanssa kotona vietetyt vuodet kevyttä valuuttaa.



Tietenkin on suuri epäkohta, ettei kaikilla ole varaa valita, kuten esim. itselläni on. Se asettaa vanhemmat epätasa-arvoiseen asemaan, kun toisilla on vaihtoehtoja ja toisilla ei :(

Vierailija
46/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todellakin, kuten joku sanoin niin besserwisser-touhua.



Varsinkin ärsyttää seuraavat seikat:

-kyllä ihmisiä saa syyllistää toisin kuin kirjoittaja kirjoitti, se on elämää

-lasten hoitaminen kotona/päiväkodissa _ei ole vain naisen _ päätös eikä sitä pidä esittää niin

-jos ½ kaikkien alla 3-vuotiaiden vanhemmista jäisi pois työelämästä, niin tämä yhteiskunta ja sen rakenteet kaatuisivat



Minun mielestä naiset ovat jo liian kauan taputelleet miehiä päähän - hoitakoot miehet vuorostaan lapset ja tehköön niihin kohdistuvat hoitopäätökset. Minulle riitti tämä hurskastelu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja todellakin olen asian käynyt läpi kantilt jos toiseltakin.



Olen vajaa kaksivuotiaan kanssa kotona. Töihin piti mennä, mutta en raskinutkaan laittaa pienempää hoitoon. Päiväkoti toimii isommalle mummolana, kummilana, tätilänä ja muuna linkkinä oman ydinperheen ulkopuolelle. En varmaankaan olisi laittanut lasta hoitoon, jos hänellä olisi mummola tme., jossa voisi käydä edes joskus. Isompi nauttii hoidosta, menee sinne mielellään. Ja pienempi nauttii kun saa olla yksin äidin kanssa. Ja minä nautin, kun kaikilla on asiat hyvin.



Jos joku urputtaa minulle asiasta, menen töihin ja etsitytän kunnalla päivähoitopaikat molemmille lapsille. Minä olen sentään yli neljä vuotta hoitanut kotona lapsia. Se on aika paljon verrattun siihen, että olisin laittanut molemmat jo aikaa sitten hoitoon.

Vierailija
48/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko koskaan kuullut termistä: pätkätyö? Aika usein käy myös niin, että perheen perustaminen, opintojen loppuminen, töiden etsiminen ja erilaisten työpätkien tekeminen osuvat samoille vuosille. Esim. jos on valmistuessaan noin 25-vuotias, tekee pari vuotta määräaikaisia, saa lapsia, on aika äkkiä 30-vuotias ilman vakituista työpaikkaa ja ilman kovinkaan pitkää työkokemusta. Kyllä tässä tilanteessa kannattaa punnita aika tarkkaan, ottaako vastaan työpaikka vai jäädäkö vielä useaksi vuodeksi kotiin.

Vierailija:


Totta kai on vaikea työllistyä, jos ei ole oman alan töitä tehnyt ja on jäänyt lasten kanssa kotiin. Mutta eikös valtaosa äideistä jää vanhempain- ja hoitovapaalle vakinaisesta työpaikasta?! Silloin en ole pätkääkään huolissani siitä, mitä joku 3 vuoden poissaolo tekee työuralleni. Se on loppujen lopuksi koko työhistoriani ajalla hemmetin lyhyt ajanjakso!!! Palaan samaan työpaikkaan, samoihin töihin joista lähdin (siihen on jo lain nojallakin oikeus). Kolmessa vuodessa tapahtuu yllättävän vähän työrintamalla -sen olen jo nyt huomannut kun olen ollut yli 2v. pois töistä. Kolme ensimmäistä vuotta lapseni elämässä sen sijaan on tärkeintä kasvuaikaa perusturvallisuuden muodostumisen näkökulmasta.

Unohdatte nyt sen, että on mahdollista yhdistää ura ja äitiys menestyksekkäästi. Ainakin monet kaltaiseni, korkeasti koulutetut asiantuntijatehtävissä työskentelevät, tulevat tekemään sen verran pitkän työuran, että siinä on jotkut lasten kanssa kotona vietetyt vuodet kevyttä valuuttaa.

Tietenkin on suuri epäkohta, ettei kaikilla ole varaa valita, kuten esim. itselläni on. Se asettaa vanhemmat epätasa-arvoiseen asemaan, kun toisilla on vaihtoehtoja ja toisilla ei :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työt ei mihinkään karkaa, mutta lapsi on pieni vain kerran. On totta, että tämä yhteiskunta varmaan lakkaisi pyörimästä, jos kaikki alle 3-vuotiaan äidit (tai isät) jäisivät kotiin -mutta pitäisikö minun puolestani tuntea syyllisyyttä siitä???!!! Itse nautin suunnattomasti tästä mahdollisuudesta tehdä jotain muutakin kuin pakertaa uraa. Sitä kun on jäljellä vielä vähintään 30 vuotta tulevaisuudessa! Minä en valitettavasti edes luovuttaisi tätä oikeutta miehelleni, vaikka hän haluaisi... tai no, totta kai olisi pakko, jos hän todella haluaisi. Mutta tarkoitan, että en todellakaan ole vaatimassa, että joku muu tekisi tämän homman puolestani :) Tämähän on luksuselämää verrattuna siihen, että työpäivän päälle pitäisi tehdä kotihommat ja hoitaa lapset. Sitäkin kun ehtii aika monta vuotta tekemään, kun lapset menevät päiväkotiin!



Aika moni unohtaa, että nekin lapset, jotka menevät 3-vuotiaina päiväkotiin, ehtivät ihan mainiosti laitostua ennen kouluikää :) Eli nekin kotona " hyysätyt" herrantertut ehtivät olla ihan tarpeeksi monta vuotta päiväkodissa! Ei kotona 3-vuotiaaksi lasta hoitavat ole mitään päivähoidon vastustajia! Muutenhan lapset olisivat kotona kouluikään saakka. Muut kaltaiseni vain sattuvat ajattelemaan, että kolme vuotta on lyhyt aika työelämässä mutta pitkä aika varhaislapsuudessa.

Vierailija
50/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

MUTTA minusta se kotiinjäämisen ongelma ei siis kosketakaan niitä, joilla se vakinainen työ on. Jos asiat on niin onnekkaasti, niin silloin on yleensä realistinen mahdollisuus olla kotona sen 3 vuotta. Jos sittenkin laittaa lapsen mieluummin päiväkotiin, on kyse jostain ihan muusta kuin siitä, ettei ole vaihtoehtoja.



t. se vakinaisessa työsuhteessa oleva kotiuraäiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pääosin kyllä omat vanhemmat ovat parempia hoitajia kuin päiväkoti.



Silti...mitä järkeä on taistella kotihoito vs. päivähoito, kun kaikkien etu olisi, että kiinnitettäisiin huomio päviähoidon laatuun. Parannettavaa riittää!!!!!!!!!!!!

Vierailija
52/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt kun olen töissä, niin nautiskelemme uimisesta, ulkoilusta, leikeistä ja lukemisesta lasten kanssa 16-20. Meillä on tosi ihanaa! Emme tee kotitöitä tuolloin, muutenkin kotityöt on viety minimiin. Ja miehen kanssa yhdessä tehdään.



Kun olin kotona, niin olin niin poikki klo 17, etten jaksanut mitään muuta kuin katsoa Dr Philiä :-) yms. telkkarissa ja kiukuttelin miehelle (ja lapsillekin). Päivällä aikaa meni hurjasti kotitöiden pyörittämiseen ja varsinkin sotkujen siivoamiseen lasten ruokailujen jäljiltä. (Mies teki valitettavasti tuolloin paljon ylitöitä)



Minusta tämä elämä on ihanampaa näin.



Joku toinen kotiäiti varmasti hoitaisi homman paremmin, mutta minä en ole niin hyvä organisoimaan. En siis ole niin hyvä äiti, kuin tämän palstan kerma. Mut mielestäni kuitenkin riittävän hyvä äiti näinkin :-)!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hoitovapaan jälkeen töihinpalaaja palaa tyhjän pöydän ääreen: työt jaettu muille hoitovapaan aikana. Periaatteessa täytyisi työnantajan tarjota samaa työtä mutta minkäs teet, kun eivät työt riitä kaikille. Siinä sitten istut ja pyörittelet peukaloitasi 8 h/pvä ja pomo odottaa, että koskakohan tuo ymmärtää irtisanoutua. Pienten lasten äidit eivät tosiaan ole kovaa valuuttaa työmarkkinoilla, sillä lapsethan sairastelevat yhtenään ja sairaslomia ei saisi olla.



Olin kotona yhtäjaksoisesti 3 vuotta. Tänä aikana mies joutui tekemään pitkiä päiviä että saatiin talovelkaa lyhennettyä. En ihmettele yhtään, että paljon pienten lasten vanhempia eroaa tämän ainaisen raha- ja aikapulan keskellä. Hoitovapaa on hieno asia, jos sen toteutus olisi parempi. Myös isät pitäisivät olla hoitovapaalla ja toisaalta jos hoitovapaan rahallinen tuki olisi parempi, ehkäpä useammat sitä käyttäisivät. Päivähoito kun on kunnallekin kalliimpi vaihtoehto.

Vierailija
54/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävisi niin, että useampi sanisi, että ei ole varaa laittaa hoitoon, vaan lapset on hoidettava itse. Lapset hyötyisivät. En käsitä, miksi jotkut sanovat, etteivät jaksa hoitaa lapsiaan. Ennen oli sentään suuret perheet. Miten joku ei jaksa muka muutamaa hoitaa. Kyllä on vieraannuttu normaalista elämästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosi hyvä, mitäs naiset teette 20 vuoden kuluttua jos mies jättää jne.. voi hyvä ihme, menitkö töihin ihan sen vuoksi että pelkäät että mies joskus jättää? jos sun parisuhde on noin hatara niin parempi olis jättää ne lapset tekemättä. minä olen näillä näkymin hyvällä omatunnolla kolmen lapsen kanssa maksimin kotona, enkä pelkää parinkymmenen vuoden pääähän asioita. silloinhan lapset on jo lähteneet kotoa, ja jos ukko jättää niin tulen kyllä omin voimin tiomeen aivan hyvin =) katsos on olemassa eläketurvaa yms joilla voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.

Vierailija
56/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsilisät, päivähoidon, erilaiset tuet.



Sen sijaa koulu- ja terveydenhoitojärjestelmä tulisi säilyttää.



Vierailija
57/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

en oikein osaa nähdä sellaista tilannetta että olisin katkeroitunut ja elämääni pettynyt sen vuoksi että olen hoitanut lapsiani itse kotona. enkä ole mikään marttyyri, meillä nämä asiat on päätetty yhdessä miehen kanssa, ja myös hänen kotiinjäämisensä lapsia hoitamaan oli yksi vaihtoehto. ei minua ole jätetty " hellan ja nyrkin väliin" .

Vierailija
58/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin tulemme saamaan satikutia tämän palstan tyranniäideiltä.



Se kirjoittaja kyllä mainitsi myös, että tarvittaisiin yhteiskunnalta toimenpiteitä, mikä oli ihan hyvä asia. Olisi vihdoin syytä tajuta se, että jokaisella äidillä tai isällä ei ole käytännössä mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle taloudellisen tilanteen vuoksi. Eli valinta ei aina todellakaan ole itsestä kiinni.



Minua tuollainen kirjoittelu satuttaa. Lapseni on menossa hoitoon kohta 14 kk:n ikäisenä, eikä minulla ole mitään mahdollisuutta jäädä kotiin.

Vierailija
59/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä tämä Liisa Keltikangas-Järvinen tai mikälie sanoi, kuinka on aivan selvää, että lapsen paras paikka on kotona. Sitten lastenpsykiatrisen osaston ylilääkäri kommentoi, että se ei ole mitenkään selvää, ja että asiasta on erilaisia mielipiteitä. Mainitsi myös, että on jopa mahdollista, että äidit jäävät kotiin käyttäen tätä verukkeena päästä työelämän myllytyksestä



Tiedä häntä, mutta taatusti jokainen kotiin jäänyt äiti on onnellinen, kun hänen ratkaisuaan kompataan. Minun lapseni menee vuoden vanhana tarhaan ja vähän harmittaa, mutta pakko mikä pakko. En usko, että siitä seuraa kauheuksia.

Vierailija
60/70 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tottuneet).



Väitän, että kotiäiditkään eivät jaksa 100% ajatella lapsensa parasta, vaan juovat kahvia ja katsovat televisiosta saippuaoopperoita. Lapset viihdyttäkööt itseään parhaaksi katsomallaan tavalla.