Annatko anteeksi ihmiselle joka ei edes pyydä?

Vierailija kirjoitti:

Persereikylit on persereikyleitä vaikka voissa paistais. Marinoitukoot omissa ripuleissaan.

Mutta entä jos "asshole" vetoaa aina siihen, että hänellä on vaikeaa kuten sydänsairaus 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Joskus saatan oikein syväluodata hänen ongelmansa ja täräyttää ne hänelle. Ja hän jatkaa tylyttävää ja väheksyvää kommentointia. Sen jälkeen kun tomu on laskeutunut edellisestä kerrasta (anteeksi ei siis ole pyydetty, ja tämä painaa ainakin minua, mutta ilmeisesti häntä ei?)  Ottaa taas yhteyttä jollain neutraalilla ja ystävällisellä asialla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos tilanne on päällä ja hän joutuisi vastaamaan teoistaan, vetoaa sydänsairauteensa ja katkaisee puhelun. Aina, lähestulkoon.

ap

No aika selvä ettei tuo ihmissuhde ole ylläpitämisen väärti, mutta jos se on ”pakollinen”/ välttämätön, niin sitten vaan enemmän etäisyyden ottoa. Huonoja puolia kestää paremmin kun ne on vain hetkellisiä ja omissa rajoissa pysyviä.

Vierailija kirjoitti:

En ole henkilökohtaisesti tekemisissä vapaaehtoisesti ihmisten kanssa jotka teoillaan tai osaamattomuudellaan satuttavat minua, vieläpä

niin että se ei häiritse heitä, vaan pitävät muita asioita tai ihmisiä tärkeämpänä eivätkä siten aio käytännössä muuttaa käytöstään mitenkään.

Tämä ei liity anteeksiantoon vaan siihen, että ensisijaisesti minun on suojeltava itseäni ja itselleni tärkeitä asioita. Elämääni voi tulla taas kun pystyy huomioimaan minut, ei ole ollut tunkua taisisin.

Omat tunteeni osaan käsitellä.

Olen tottunut häneen. Mutta se että jatkuvasti on asoita joita ei ole sovittu kun hän on lyönyt luurin kiinni (siinä hetkessä kun hänen pitäisi vastata sanoistaan, vetoaa sydämeensä) , vie jaksamistani.

ap

ap

Sanotaan, et pitää antaa anteeksi oman itsensä takia.  Mä en ihan tajua tätä.

Jos mua joku tosi pahasti ja tarkoituksella loukkaa, en edes halua siltä kuulla mitään typeriä anteeksipyyntöjä, koska ihmisen pitää itsensä ymmärtää, että ei se loukattu voi noin vain antaa asian olla, että sillä anteeksi pyytämisellä ja "antamisella" sitten koko asia pois päiväjärjestyksestä ja jatketaan entiseen malliin.

Eikä jatketa!  Minä pistän välit poikki ja se on siinä.  Minulle asian anteeksi antaminen tarkoittaa sitä, että tekemisissä ei enää olla.  Ja että mitään kostotoimia en haudo.  Olkoon omillaan.  Mutta minua ei enää lähestytä.

Pikkujutut on asia erikseen.  Voi pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, ei niistä kannata numeroa tehdä.  Ja varsinkin, jos on tehnyt jotain vahingossa.    Mutta se, kuka minulle tahallisesti ison vahingon aiheutti ja suunnattomasti loukkasi, ei millään anteeksi pyytämisillään asiaa sovita ja sen jälkeen tyytyväisenä jatkaisi elämäänsä, että eihän tässä nyt sitten mitään tapahtunutkaan, kun pyysin ja sain anteeksi.  Joku vastuu se on meillä itse kullakin tekemisistämme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Joskus saatan oikein syväluodata hänen ongelmansa ja täräyttää ne hänelle. Ja hän jatkaa tylyttävää ja väheksyvää kommentointia. Sen jälkeen kun tomu on laskeutunut edellisestä kerrasta (anteeksi ei siis ole pyydetty, ja tämä painaa ainakin minua, mutta ilmeisesti häntä ei?)  Ottaa taas yhteyttä jollain neutraalilla ja ystävällisellä asialla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos tilanne on päällä ja hän joutuisi vastaamaan teoistaan, vetoaa sydänsairauteensa ja katkaisee puhelun. Aina, lähestulkoon.

ap

Tosi sekavaa että ”syväluotaat” jonkun toise ongelmia, taidatte olla kumpikin todella hukassa itsenne kanssa. Ei mikään ihme että ei halua niihin kanssasi paneutua. Olisi kummallekin parempi käsitellä omia ongelmia eikä liimautua tuohon sairaaseen dynamiikkaan. Jompi kumpi jos tervehtyy henkisesti päättyy suhde joka tapauksessa kun tuota yhteen tuovaa vellomista ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sinun valintasi annatko anteeksi vai et, toisaalta onko sinun pakko olla tekemisissä kyseisen henkilön kanssa?

Kerran sanoin että katkaisen välit ja sekin ahdisti. Ja häntä ahdisti,  eikä hänellä ei ole kauheasti ihmisiä. Voi kyllä kysyä miksi.

ap

Soitteleeko läheisriippuvuus mitään kelloja?

Ei, ainakaan omasta puolestani. Hän on vaan aika yksin kun väheksyy muita ihmisiä ja on vaikeaa seuraa. Ja fyysisesti sairas .

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Joskus saatan oikein syväluodata hänen ongelmansa ja täräyttää ne hänelle. Ja hän jatkaa tylyttävää ja väheksyvää kommentointia. Sen jälkeen kun tomu on laskeutunut edellisestä kerrasta (anteeksi ei siis ole pyydetty, ja tämä painaa ainakin minua, mutta ilmeisesti häntä ei?)  Ottaa taas yhteyttä jollain neutraalilla ja ystävällisellä asialla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos tilanne on päällä ja hän joutuisi vastaamaan teoistaan, vetoaa sydänsairauteensa ja katkaisee puhelun. Aina, lähestulkoon.

ap

Tosi sekavaa että ”syväluotaat” jonkun toise ongelmia, taidatte olla kumpikin todella hukassa itsenne kanssa. Ei mikään ihme että ei halua niihin kanssasi paneutua. Olisi kummallekin parempi käsitellä omia ongelmia eikä liimautua tuohon sairaaseen dynamiikkaan. Jompi kumpi jos tervehtyy henkisesti päättyy suhde joka tapauksessa kun tuota yhteen tuovaa vellomista ei enää ole.

Ei ole minullakaan paljoa sellaisia ihmissuhteita joissa saisin levätä ja kokisin iloa. "Syväluotaus" tarkoittaa sitä että hän sanoo jotain vähättelevää ja vastaan hänelle "sanot minulle noin koska olet ottanut vaikutteita paikasta xyz" tms.

ap

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole henkilökohtaisesti tekemisissä vapaaehtoisesti ihmisten kanssa jotka teoillaan tai osaamattomuudellaan satuttavat minua, vieläpä

niin että se ei häiritse heitä, vaan pitävät muita asioita tai ihmisiä tärkeämpänä eivätkä siten aio käytännössä muuttaa käytöstään mitenkään.

Tämä ei liity anteeksiantoon vaan siihen, että ensisijaisesti minun on suojeltava itseäni ja itselleni tärkeitä asioita. Elämääni voi tulla taas kun pystyy huomioimaan minut, ei ole ollut tunkua taisisin.

Omat tunteeni osaan käsitellä.

Olen tottunut häneen. Mutta se että jatkuvasti on asoita joita ei ole sovittu kun hän on lyönyt luurin kiinni (siinä hetkessä kun hänen pitäisi vastata sanoistaan, vetoaa sydämeensä) , vie jaksamistani.

ap

ap

No aloita sitten ensi kerralla niin kauan palaamalla sinua häiritseviin asioihin kun ne sinua häiritsee ja tulevat käsitellyiksi.

”Ymmärrän että sinulla on terveyden kanssa ongelmia, mutta kun olet tarpeeksi voimissasi, niin haluaisin vielä käydä läpi viime keskustelumme joka loppui kovin yllättäen, palaathan asiaan sopivan hetken tullen. Jos koet että terveytesi vuoksi tarvitset tilaa huolehtia hyvinvoinnistasi ja tämä suhteemme jossa loukkaamme toisiamme kuormittaa terveyttäsi niin ymmärrän jos haluat ottaa etäisyyttä. Omakin terveyteni kuitenkin kärsii tästä toistemme haukkumisesta joten näin mielestäni ei voi jatkua.”

Ja katso kuinka hän katkoo välit eikä tunteesi kiinnosta p*skaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä kannalta voi olla hyvä antaa anteeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi mitään tarvetta olla tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa. Koen, että voi tavallaan päästää kaunasta irti ja vapauttaa itsensä siitä tilanteesta, toivoen toiselle kuitenkin hyvää. 

Mä ajattelen ihan samalla tavalla. Annan anteeksi itseni vuoksi enkä niinkään toisen vuoksi. Asiasta sitten riippuu, jatkanko yhteydenpitoa tai missä määrin olen enää tekemisissä, mutta oma elämäni on anteeksi antamisen jälkeen helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Joskus saatan oikein syväluodata hänen ongelmansa ja täräyttää ne hänelle. Ja hän jatkaa tylyttävää ja väheksyvää kommentointia. Sen jälkeen kun tomu on laskeutunut edellisestä kerrasta (anteeksi ei siis ole pyydetty, ja tämä painaa ainakin minua, mutta ilmeisesti häntä ei?)  Ottaa taas yhteyttä jollain neutraalilla ja ystävällisellä asialla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos tilanne on päällä ja hän joutuisi vastaamaan teoistaan, vetoaa sydänsairauteensa ja katkaisee puhelun. Aina, lähestulkoon.

ap

Tosi sekavaa että ”syväluotaat” jonkun toise ongelmia, taidatte olla kumpikin todella hukassa itsenne kanssa. Ei mikään ihme että ei halua niihin kanssasi paneutua. Olisi kummallekin parempi käsitellä omia ongelmia eikä liimautua tuohon sairaaseen dynamiikkaan. Jompi kumpi jos tervehtyy henkisesti päättyy suhde joka tapauksessa kun tuota yhteen tuovaa vellomista ei enää ole.

Olen yrittänyt päättää sen mutta hän ottaa aina yhteyttä ja hetkeksi näyttää että korjaantuu, tai jotain pinnallista. Sitten taas. Sama paska jatkuu ja  jatkuu. Jotain hyvää välissä . Pohjalla jatkuva negatiivinen virta vain vie ja vie ,  välillä pintaan pulpahtaa jotain hyvää, sitten jatkuu neutraalina kunnes taas jotain vähättelevää, ja kun vastaan (en hyväksy) on raivo päällä ja puhelu katkaistaan taas. Jatkuva odotustila, jatkuva keskeneräisyys, jatkuvasti painaa. Oma elämäni ei mene eteenpäin kun tämä ihmissuhde vetää ja painaa sitä taakse, ja vellon taas jossain pyörteessä. Ei tämä ole mitään elämää. 

ap

En ja joo. En ole katkera enkä muistele kohtaamaani väkivaltaa. Mutta en sillä tavalla anna anteeksi, että asia olisi mitenkään "sujut".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Joskus saatan oikein syväluodata hänen ongelmansa ja täräyttää ne hänelle. Ja hän jatkaa tylyttävää ja väheksyvää kommentointia. Sen jälkeen kun tomu on laskeutunut edellisestä kerrasta (anteeksi ei siis ole pyydetty, ja tämä painaa ainakin minua, mutta ilmeisesti häntä ei?)  Ottaa taas yhteyttä jollain neutraalilla ja ystävällisellä asialla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos tilanne on päällä ja hän joutuisi vastaamaan teoistaan, vetoaa sydänsairauteensa ja katkaisee puhelun. Aina, lähestulkoon.

ap

Tosi sekavaa että ”syväluotaat” jonkun toise ongelmia, taidatte olla kumpikin todella hukassa itsenne kanssa. Ei mikään ihme että ei halua niihin kanssasi paneutua. Olisi kummallekin parempi käsitellä omia ongelmia eikä liimautua tuohon sairaaseen dynamiikkaan. Jompi kumpi jos tervehtyy henkisesti päättyy suhde joka tapauksessa kun tuota yhteen tuovaa vellomista ei enää ole.

Ei ole minullakaan paljoa sellaisia ihmissuhteita joissa saisin levätä ja kokisin iloa. "Syväluotaus" tarkoittaa sitä että hän sanoo jotain vähättelevää ja vastaan hänelle "sanot minulle noin koska olet ottanut vaikutteita paikasta xyz" tms.

ap

ap

Tutustu läheisriippuvaisuuteen ja omien rajojen asettamiseen. Toisten kyökkipsykologisointi pyytämättä on todella rajatonta ja asiatonta käytöstä. Tuollainen tilanne pitää lopettaa, toisen pitää antaa voida poistua tilanteesta turvallisin mielin ilman että ainoa pakotie on vastahyökkäys. On tunteetonta ja epäempaattista toista kohtaan ajaa häntä nurkkaan henkisistä ongelmista kun hän on jo solmussa itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä kannalta voi olla hyvä antaa anteeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi mitään tarvetta olla tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa. Koen, että voi tavallaan päästää kaunasta irti ja vapauttaa itsensä siitä tilanteesta, toivoen toiselle kuitenkin hyvää. 

Tämä on oikein hyvä neuvo, jota minäkin noudatan. Anteeksi voi antaa niin, että ei tunne vihaa tai katkeruutta kyseistä ihmistä kohtaan. Se kannattaa tehdä, koska ainoa joka noista tunteista kärsii, on loukattu itse. 

Kuitenkin se, että loukkaaja ei pyydä anteeksi, tarkoittaa ettei hän kadu tekoaan. (Olettaen että hän tietää loukanneensa sinua). Silloin on viisasta pysyä erossa tästä ihmisestä, koska mikäli hän pitää oikeutenaan loukata sinua, hän tulee tekemään sen uudestaankin.

Riippuu tilanteesta, anteeksi saatan antaa mutten unohda koskaan. Luottamusta ei saa takaisin anteeksi pyytämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Joskus saatan oikein syväluodata hänen ongelmansa ja täräyttää ne hänelle. Ja hän jatkaa tylyttävää ja väheksyvää kommentointia. Sen jälkeen kun tomu on laskeutunut edellisestä kerrasta (anteeksi ei siis ole pyydetty, ja tämä painaa ainakin minua, mutta ilmeisesti häntä ei?)  Ottaa taas yhteyttä jollain neutraalilla ja ystävällisellä asialla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos tilanne on päällä ja hän joutuisi vastaamaan teoistaan, vetoaa sydänsairauteensa ja katkaisee puhelun. Aina, lähestulkoon.

ap

Tosi sekavaa että ”syväluotaat” jonkun toise ongelmia, taidatte olla kumpikin todella hukassa itsenne kanssa. Ei mikään ihme että ei halua niihin kanssasi paneutua. Olisi kummallekin parempi käsitellä omia ongelmia eikä liimautua tuohon sairaaseen dynamiikkaan. Jompi kumpi jos tervehtyy henkisesti päättyy suhde joka tapauksessa kun tuota yhteen tuovaa vellomista ei enää ole.

Olen yrittänyt päättää sen mutta hän ottaa aina yhteyttä ja hetkeksi näyttää että korjaantuu, tai jotain pinnallista. Sitten taas. Sama paska jatkuu ja  jatkuu. Jotain hyvää välissä . Pohjalla jatkuva negatiivinen virta vain vie ja vie ,  välillä pintaan pulpahtaa jotain hyvää, sitten jatkuu neutraalina kunnes taas jotain vähättelevää, ja kun vastaan (en hyväksy) on raivo päällä ja puhelu katkaistaan taas. Jatkuva odotustila, jatkuva keskeneräisyys, jatkuvasti painaa. Oma elämäni ei mene eteenpäin kun tämä ihmissuhde vetää ja painaa sitä taakse, ja vellon taas jossain pyörteessä. Ei tämä ole mitään elämää. 

ap

Vanha viisaus sanoo että kun asiat tekee joka kerta samalla tavalla niin lopputulos on sama. Sinuna en niinkään miettisi mitä tuo toinen tekee vaan mikä sinut saa roikkumaan tuossa kuviossa. Se on sinun vikasi, ei kenenkään muun vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Joskus saatan oikein syväluodata hänen ongelmansa ja täräyttää ne hänelle. Ja hän jatkaa tylyttävää ja väheksyvää kommentointia. Sen jälkeen kun tomu on laskeutunut edellisestä kerrasta (anteeksi ei siis ole pyydetty, ja tämä painaa ainakin minua, mutta ilmeisesti häntä ei?)  Ottaa taas yhteyttä jollain neutraalilla ja ystävällisellä asialla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos tilanne on päällä ja hän joutuisi vastaamaan teoistaan, vetoaa sydänsairauteensa ja katkaisee puhelun. Aina, lähestulkoon.

ap

Tosi sekavaa että ”syväluotaat” jonkun toise ongelmia, taidatte olla kumpikin todella hukassa itsenne kanssa. Ei mikään ihme että ei halua niihin kanssasi paneutua. Olisi kummallekin parempi käsitellä omia ongelmia eikä liimautua tuohon sairaaseen dynamiikkaan. Jompi kumpi jos tervehtyy henkisesti päättyy suhde joka tapauksessa kun tuota yhteen tuovaa vellomista ei enää ole.

Olen yrittänyt päättää sen mutta hän ottaa aina yhteyttä ja hetkeksi näyttää että korjaantuu, tai jotain pinnallista. Sitten taas. Sama paska jatkuu ja  jatkuu. Jotain hyvää välissä . Pohjalla jatkuva negatiivinen virta vain vie ja vie ,  välillä pintaan pulpahtaa jotain hyvää, sitten jatkuu neutraalina kunnes taas jotain vähättelevää, ja kun vastaan (en hyväksy) on raivo päällä ja puhelu katkaistaan taas. Jatkuva odotustila, jatkuva keskeneräisyys, jatkuvasti painaa. Oma elämäni ei mene eteenpäin kun tämä ihmissuhde vetää ja painaa sitä taakse, ja vellon taas jossain pyörteessä. Ei tämä ole mitään elämää. 

ap

Vanha viisaus sanoo että kun asiat tekee joka kerta samalla tavalla niin lopputulos on sama. Sinuna en niinkään miettisi mitä tuo toinen tekee vaan mikä sinut saa roikkumaan tuossa kuviossa. Se on sinun vikasi, ei kenenkään muun vika.

Hän pyytää että yhteydenpito jatkuu, silloin kun olen katkaissut sen. Hän näkee vaivaa vaikka jonkun muun ihmisen kautta päästä tekemisiin (ja aina kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan). Minä olen aina ymmärtänyt väärin, hän ei vain osannut asettaa sanojaan oikein jne..... odottaa aina niin kauan kuin tomu laskeutuu enkä enää muista asioita. Siis onhan jo psykologisesti vaikeaa elää arkea sillä tavalla, siis muistellen.  Sitä hän sitten hyödyntää ja puhuu kaiken uusiksi.

ap

Anteeksi pyytäminen ja antaminen on prosessi. Toinen ymmärtää tehneensä jotakin väärin ja katuu aktiivisesti sitä. Pyytää anteeksi. Toinen saa tuntea mielipahaa tapahtuneesta ja käsitellä sitä. Anteeksi annon käsittely vaatii, että vastaavaa ei enää sopimuksen jälkeen tapahdu. 

Ap:n tapauksessa anteeksi antaminen ei ole olennaista. Ap lienee läheisriippuvainen, joka ei osaa asettaa rajoja toisen ihmisen haitalliselle käytökselle ja yrittää "auttaa" tavalla, joka ei auta. Myös loukkaaja on rajaton. Kuvio ei johda mihinkään. Suosittelen pistämään välit poikki ja paneutumaan läheisriippuvuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Joskus saatan oikein syväluodata hänen ongelmansa ja täräyttää ne hänelle. Ja hän jatkaa tylyttävää ja väheksyvää kommentointia. Sen jälkeen kun tomu on laskeutunut edellisestä kerrasta (anteeksi ei siis ole pyydetty, ja tämä painaa ainakin minua, mutta ilmeisesti häntä ei?)  Ottaa taas yhteyttä jollain neutraalilla ja ystävällisellä asialla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos tilanne on päällä ja hän joutuisi vastaamaan teoistaan, vetoaa sydänsairauteensa ja katkaisee puhelun. Aina, lähestulkoon.

ap

Tosi sekavaa että ”syväluotaat” jonkun toise ongelmia, taidatte olla kumpikin todella hukassa itsenne kanssa. Ei mikään ihme että ei halua niihin kanssasi paneutua. Olisi kummallekin parempi käsitellä omia ongelmia eikä liimautua tuohon sairaaseen dynamiikkaan. Jompi kumpi jos tervehtyy henkisesti päättyy suhde joka tapauksessa kun tuota yhteen tuovaa vellomista ei enää ole.

Ei ole minullakaan paljoa sellaisia ihmissuhteita joissa saisin levätä ja kokisin iloa. "Syväluotaus" tarkoittaa sitä että hän sanoo jotain vähättelevää ja vastaan hänelle "sanot minulle noin koska olet ottanut vaikutteita paikasta xyz" tms.

ap

ap

Tutustu läheisriippuvaisuuteen ja omien rajojen asettamiseen. Toisten kyökkipsykologisointi pyytämättä on todella rajatonta ja asiatonta käytöstä. Tuollainen tilanne pitää lopettaa, toisen pitää antaa voida poistua tilanteesta turvallisin mielin ilman että ainoa pakotie on vastahyökkäys. On tunteetonta ja epäempaattista toista kohtaan ajaa häntä nurkkaan henkisistä ongelmista kun hän on jo solmussa itsensä kanssa.

Sanoitit sen mistä tunnenkin syyllisyyttä. Mutta hänellä on mielestään oikeus vain laukoa asioita, ei näe mitään. 

ap

Kuvaat hyvin sitä kuinka läheisriippuvaisen elämä kietoutuu toiseen ihmiseen. Vaikka hän ei ole tekemisissä kanssasi, sinä mietit vain häntä etkä osaa elää eteenpäin. Sitten kun hän tiputtelee jotakin hyvää sinulle, niin koet taas saaneesi arvostusta. Sitten romahdat, kun hän taas loukkaa sinua. Koko tunne-elämäsi ja minä-kuvasi ovat riippuvaisia tämän toisen (kipeän) henkilön toiminnasta. Hän ei osaa välittää eikä oikeasti rakasta sinua. Hänen kiintymyssuhdetyylinsä ei tule muuttumaan, vaikka kuinka analysoisit häntä ja antaisit asioita anteeksi. Edessä vuosien prosessi, jos hän oikeasti havahtuu siihen, että haluaa muuttua empaattiseksi, vastuuta kantavaksi aikuiseksi ihmiseksi tunne-elämältään. En laittaisi kovin paljoa sen varaan. Sinun sen sijaan kannattaa aloittaa prosessi sitä kohti, että olisit onnellinen ja tasapainoinen ihminen riippumatta siitä, mitä joku toinen sinusta ajattelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Joskus saatan oikein syväluodata hänen ongelmansa ja täräyttää ne hänelle. Ja hän jatkaa tylyttävää ja väheksyvää kommentointia. Sen jälkeen kun tomu on laskeutunut edellisestä kerrasta (anteeksi ei siis ole pyydetty, ja tämä painaa ainakin minua, mutta ilmeisesti häntä ei?)  Ottaa taas yhteyttä jollain neutraalilla ja ystävällisellä asialla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos tilanne on päällä ja hän joutuisi vastaamaan teoistaan, vetoaa sydänsairauteensa ja katkaisee puhelun. Aina, lähestulkoon.

ap

Tosi sekavaa että ”syväluotaat” jonkun toise ongelmia, taidatte olla kumpikin todella hukassa itsenne kanssa. Ei mikään ihme että ei halua niihin kanssasi paneutua. Olisi kummallekin parempi käsitellä omia ongelmia eikä liimautua tuohon sairaaseen dynamiikkaan. Jompi kumpi jos tervehtyy henkisesti päättyy suhde joka tapauksessa kun tuota yhteen tuovaa vellomista ei enää ole.

Olen yrittänyt päättää sen mutta hän ottaa aina yhteyttä ja hetkeksi näyttää että korjaantuu, tai jotain pinnallista. Sitten taas. Sama paska jatkuu ja  jatkuu. Jotain hyvää välissä . Pohjalla jatkuva negatiivinen virta vain vie ja vie ,  välillä pintaan pulpahtaa jotain hyvää, sitten jatkuu neutraalina kunnes taas jotain vähättelevää, ja kun vastaan (en hyväksy) on raivo päällä ja puhelu katkaistaan taas. Jatkuva odotustila, jatkuva keskeneräisyys, jatkuvasti painaa. Oma elämäni ei mene eteenpäin kun tämä ihmissuhde vetää ja painaa sitä taakse, ja vellon taas jossain pyörteessä. Ei tämä ole mitään elämää. 

ap

Vanha viisaus sanoo että kun asiat tekee joka kerta samalla tavalla niin lopputulos on sama. Sinuna en niinkään miettisi mitä tuo toinen tekee vaan mikä sinut saa roikkumaan tuossa kuviossa. Se on sinun vikasi, ei kenenkään muun vika.

Hän pyytää että yhteydenpito jatkuu, silloin kun olen katkaissut sen. Hän näkee vaivaa vaikka jonkun muun ihmisen kautta päästä tekemisiin (ja aina kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan). Minä olen aina ymmärtänyt väärin, hän ei vain osannut asettaa sanojaan oikein jne..... odottaa aina niin kauan kuin tomu laskeutuu enkä enää muista asioita. Siis onhan jo psykologisesti vaikeaa elää arkea sillä tavalla, siis muistellen.  Sitä hän sitten hyödyntää ja puhuu kaiken uusiksi.

ap

Itse joudut päättämään jatkatko tuota vai et, siihen ei vaikuta se antavatko muut omissa tilanteessaan anteeksi. Kirjoita päiväkirjaan seuraavaksi kun harmittaa ja palaa siihen seuraavan kerran kun ottaa yhteyttä. Kyseenalaistaisin kyllä myös niiden ihmisten toiminnan joiden kautta hän elämääsi luikertelee, normaalit ihmiset eivät sekaannu toisten ihmissuhteisiin ja voit hyvin pyytää etteivät he enää tee niin.

Mukavaa illanjatkoa!