Annatko anteeksi ihmiselle joka ei edes pyydä?

Ja hänen kanssa itsellekin tulee huono omatunto enemmän kuin kenenkään muun kanssa, silloin kun vastaan hänelle takaisin.

ap

Se on sinun valintasi annatko anteeksi vai et, toisaalta onko sinun pakko olla tekemisissä kyseisen henkilön kanssa?

Mä uskoon vain ainoastaaan ihmisen pahuuuteen.

Mä annan helposti anteeksi. En jaksa olla pitkävihainen. Tikulla silmään joka vanhoja muistelee ja sillai.

Sinullako on vielä tuollaisia ihmisiä elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Se on sinun valintasi annatko anteeksi vai et, toisaalta onko sinun pakko olla tekemisissä kyseisen henkilön kanssa?

Kerran sanoin että katkaisen välit ja sekin ahdisti. Ja häntä ahdisti,  eikä hänellä ei ole kauheasti ihmisiä. Voi kyllä kysyä miksi.

ap

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Itse en ole antanut anteeksi ainakaan kokonaan. Vihan tunteet yritän hallita minimiin.

Joo. Ei sen toisen mielipide ole aina edes tarpeellinen, jos ymmärtää sen toimintaa, ja mitä positiivista asiassa oli. Mutta tietty se vähän riippuu mitä se teki.

Itsensä kannalta voi olla hyvä antaa anteeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi mitään tarvetta olla tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa. Koen, että voi tavallaan päästää kaunasta irti ja vapauttaa itsensä siitä tilanteesta, toivoen toiselle kuitenkin hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sinun valintasi annatko anteeksi vai et, toisaalta onko sinun pakko olla tekemisissä kyseisen henkilön kanssa?

Kerran sanoin että katkaisen välit ja sekin ahdisti. Ja häntä ahdisti,  eikä hänellä ei ole kauheasti ihmisiä. Voi kyllä kysyä miksi.

ap

Soitteleeko läheisriippuvuus mitään kelloja?

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Mä annan kaikille anteeksi. En siksi että olisin jotenkin hyvä ihminen, vaan koska en kerta kaikkiaan piittaa. Muut ihmiset on mulle lähes yhdentekeviä.

Riippuu ihan tapauksesta. Kaikille en anna anteeksi vaikka pyytäisivät, jos en usko vilpittömyyteen ja toiminnan muuttumiseen, tai teot on olleet riittävän törkeitä. 

En usko siihen että väärintekijän kanssa voi kokea olevansa "samalla rasolla", kaveri, enää jos on ollut vaikea antaa anteeksi. Jos yrittää olla kaveria, tulee vain p*ska olo että nöyristelee. Pitää antaa itselleen lupa nousta tilanteen yläpuolelle. Sieltä sitten jatkaa keskustelua, lyttäämättä. Tämän ihmisen kanssa oman henkisen ylemmyyden saa aina muistaa ja silti tehdä päätöksen olla sivistynyt.

Eli vähän kuin vieraiden pikkulasten kanssa: tiedän että olen fiksumpi tässä asiassa kuin hän mutta en lällättele enkä holhoa vaan kohtelen inhimillisesti - enkä ota hänen juttujaan niinkään todesta kuin kolmivuotiaan.

Uskon että oikea anteeksianto on tätä. Ihminen on menettänyt luottamuksen ja minkäänasteisen "auktoriteetin", mutta on silti ihan ok. Ei vain vaikuta minun elämäni tuleviin käänteisiin jne mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan kaikessa mikä ei ole ns. maata kaatavaa tai välirikon arvoista, koska yksinkertaisesti anteeksi on suomenkielen vaikein sana, jota ei tule itsekään käytettyä aina kun pitäisi :D toisessa viestissäsi oli kyllä jotain muuta sekavaa ongelmaa, joten en osaa noin muuten sanoa mitä tilanteessa pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Niin siis, hän puhuu ilkeästi. Ja minä sen jälkeen tuomitsen hänen sanat ja kerron miten ilkeä hän on. 

Se mistä poden huonoa omatuntoa, on että jatkuvasti puhun hänelle noin. (johtuen siitä hänen toiminnasta)

ap

Joskus saatan oikein syväluodata hänen ongelmansa ja täräyttää ne hänelle. Ja hän jatkaa tylyttävää ja väheksyvää kommentointia. Sen jälkeen kun tomu on laskeutunut edellisestä kerrasta (anteeksi ei siis ole pyydetty, ja tämä painaa ainakin minua, mutta ilmeisesti häntä ei?)  Ottaa taas yhteyttä jollain neutraalilla ja ystävällisellä asialla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos tilanne on päällä ja hän joutuisi vastaamaan teoistaan, vetoaa sydänsairauteensa ja katkaisee puhelun. Aina, lähestulkoon.

ap

Anteeksianto ei helpota mitään, se on vaan syyllisten sanahelinää. Edes anteekispyyntö ei hyvitä kaikkea, joitakin asioita ei edes pidä antaa anteeksi, ikinä. Pahasti traumatisoituneelle anteeksi antaminen on jopa pahasta.

Persereikylit on persereikyleitä vaikka voissa paistais. Marinoitukoot omissa ripuleissaan.

Vahingot annan anteeksi, mutta tahallisia tekoja en anna anteeksi vaikka anelisivat vaan kostan.

En ole henkilökohtaisesti tekemisissä vapaaehtoisesti ihmisten kanssa jotka teoillaan tai osaamattomuudellaan satuttavat minua, vieläpä

niin että se ei häiritse heitä, vaan pitävät muita asioita tai ihmisiä tärkeämpänä eivätkä siten aio käytännössä muuttaa käytöstään mitenkään.

Tämä ei liity anteeksiantoon vaan siihen, että ensisijaisesti minun on suojeltava itseäni ja itselleni tärkeitä asioita. Elämääni voi tulla taas kun pystyy huomioimaan minut, ei ole ollut tunkua taisisin.

Omat tunteeni osaan käsitellä.