Miten lopettaisit kiusaamisen, jos olisit yläkoulun opettaja? Kerro konkreettisia tekoja, joita tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajilta on viety auktoriteetti. 

En tiedä onko jälki-istuntojakaan enää nykyään. 

Mutta minä pitäisin kunnon puhuttelun, ainakin tunnin, uhkailisin kaikella mahdollisella, sanoisin että seuraavalla kerralla soitan poliisit koska tuo on väkivaltaa, myös henkinen väkivalta, ei se ole mitään kiusaamista vaan väkivaltaa ja väkivalta on rikos. 

Ihan kiva idea, mutta jälleen ylitetään opettajan valtuudet.

Opettajalla on oikeus määrätä oppilas tunnin jälki-istuntoon, opettaja voi omalla päätöksellään käyttää jälki-istunnon vaikka tunnin mittaiseen keskusteluun kiusaamisen haitoista. Samoin opettajalla on oikeus kutsua poliisi jos hän näkee rikoksen.

Luitko ketjua? Tämä kaikki on käytössä. Vaste huono. Ps. Jokaisen joka näkee rikoksen PITÄÄ soittaa poliisille.

Aika moni meistä aikuisista, jotka muka paheksumme kiusaamista ja haluamme siihen kouluissa puututtavan tehokkaasti, jauhamme kuitenkin skeidaa työpaikalla jostakin ihmisestä tämän selän takana, jätämme jonkun hiljaisemman tai meidän mielestä oudon tuntuisen yksikseen, emme puolusta heikompaa työntekijää vaan osallistumme hänen työpanoksensa arvosteluun ja olemme sitä mieltä, ettei hän pärjää. Tiimissä yksi saatetaan jättää ulkopuolelle ja sopia asioista meidän hyvien tyyppien kesken.

Jokainen voisi aloittaa itsestään. Ehkä pikku hiljaa silmät avautuisivat huomaamaan kaikenlaista ulkopuolelle sulkemista.

"Aika moni meistä aikuisista, jotka muka paheksumme kiusaamista ja haluamme siihen kouluissa puututtavan tehokkaasti, jauhamme kuitenkin skeidaa työpaikalla jostakin ihmisestä tämän selän takana, jätämme jonkun hiljaisemman tai meidän mielestä oudon tuntuisen yksikseen, emme puolusta heikompaa työntekijää vaan osallistumme hänen työpanoksensa arvosteluun ja olemme sitä mieltä, ettei hän pärjää. Tiimissä yksi saatetaan jättää ulkopuolelle ja sopia asioista meidän hyvien tyyppien kesken.

Jokainen voisi aloittaa itsestään. Ehkä pikku hiljaa silmät avautuisivat huomaamaan kaikenlaista ulkopuolelle sulkemista."

Tässäkin on perää. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

Kiusaamista esiintyy paljon kouluissa, mutta se ei ole pelkästään sieltä lähtöisin. Kiusaamista esiintyy kaikkialla. Opettajat eivät voi sitä lopettaa, jos vanhemmat, sukulaiset, tuttavat, poliitikot, yritysjohtajat, kauppojen henkilökunta, hiihtäjät, kioskinmyyjät jne näyttävät päivittäin kiusaamisesta esimerkkejä.

Esimerkiksi Helsingissä jatkuu vuodesta toiseen bussikuskien käsittämätön sikailu: pysäkillä odottavan ala-asteikäisen näyttäessä merkkiä bussikuski ei ole huomaavinaan koululaista tai pysähtyy ja avaa vain takaoven poistuville, mutta ei etuovea koululaiselle. Tätä tapahtuu jatkuvasti vuodesta toiseen. Olen myös nähnyt raitiovaunun päätepysäkillä, kun koululainen juoksee lähtöä odottavaa spåraa kohti. Kuski lähtee liikkeelle kaksi minuuttia etuajassa juuri ennenkuin koulupoika ehtii ovelle.

Ilmoitan aina näistä kiusaamistapauksista eteenpäin, toivottavasti muutkin tekevät niin.

Vierailija kirjoitti:

Menisin lakkoon siihen asti kunnes lainsäädäntö ja resurssit ovat ongelman mukaiset. Vetäisin siihen mukanani kaikki muut opettajat.

Ja sitten heräsit ja päästit kissan ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ensimmäisellä luokalla vuonna 1970 Koskelan ala-asteella. Siellä opettaja oli tiukka nainen ja jos joku kiroili, niin suu oikeasti pestiin saippualla. Ihan vaan vanhat keinot takaisin, turha lepsuilu ei auta. Kunnon kuri ja selvät säännöt kaikille. Jos on kotona löperöä menoa niin koulussa ne lapset ottavat helposti kiusaajan roolin. Ja ilman muuta tarkkailuluokat takaisin, nykyään ei yksi luokka/koulu riittäisi, koska häiriintyneitä oppilaita on niin paljon. Turha hyssyttely ei ole hyvästä. Lapsilla on oikeus opiskella rauhassa.

Vuonna 1970 opettajat olivat vanhoja kansakoulun opettajia, jotka olivat tottuneet siihen että he olivat suunnilleen Jumalasta seuraavia, niitä jotka hakkasivat sota-aikana oppilaita karttakepillä sormille ja laittoivat nurkkaan seisomaan jos käytös ei miellyttänyt. Jos joku heistä on vielä keskuudessamme niin varmasti ihmettelee tätä nykymenoa jos saa siitä jostain kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajilta on viety auktoriteetti. 

En tiedä onko jälki-istuntojakaan enää nykyään. 

Mutta minä pitäisin kunnon puhuttelun, ainakin tunnin, uhkailisin kaikella mahdollisella, sanoisin että seuraavalla kerralla soitan poliisit koska tuo on väkivaltaa, myös henkinen väkivalta, ei se ole mitään kiusaamista vaan väkivaltaa ja väkivalta on rikos. 

Ihan kiva idea, mutta jälleen ylitetään opettajan valtuudet.

Opettajalla on oikeus määrätä oppilas tunnin jälki-istuntoon, opettaja voi omalla päätöksellään käyttää jälki-istunnon vaikka tunnin mittaiseen keskusteluun kiusaamisen haitoista. Samoin opettajalla on oikeus kutsua poliisi jos hän näkee rikoksen.

Jälki-istuntojen määräämiseen on nykyään tarkat kriteerit eikä se voi olla viikottaista.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä näkee, kuinka kujalla moni on siitä, että opettajalla ei ihan oikeasti ole tämän päivän koulussa lain mukaan hirveästi oikeuksia ja virkavirhesyytöksiä napsahtelee tosi pienestä. Opettaja ei yksiselitteisesti voi erottaa ketään, pakottaa oppilasta puhumaan psykalle/kuraattorille/kellekään, vaihtaa kenenkään luokkaa, jättää oppilaita luokkaan valvomatta ja itsellä ainakin välitunnit menee luokasta toiseen siirtymiseen, enkä voi luokkaan jäädä itse valvomaan yksittäisiä oppilaita kesken päivää.

Luokanopettajan näkökulmasta sanoisin, että aika monessa kodissa nykyään Suomessa on vanhemmuus hukassa, on kaikenlaisia perheviritelmiä, fyysisesti/henkisesti poissaolevia vanhempia, suorittajavanhempia ja pahinta se, että tosi moni ei oikeasti näe miten ne ongelmat kumpuaa siitä, että vanhemmat ei ymmärrä mitä terveet rajat ja rakkaus tarkoittaa. Siksi huudetaan opettajia puuttumaan mahdottomiin tilanteisiin, kun omat keinot vanhempina ei riitä.

Ohis: juu, ei tarvitse sanoa että olen leipiintynyt ope, tiedän sen :D Lopetin opetyöt vuodenvaihteessa ja vaihdoin projektihommiin, palkka 1000e enemmän kuussa, lomat paljon mielekkäämmin, iltaisin olen aidosti vapaalla, ei pelkoa virkavirheistä, ei Wilma täynnä vanhempien valitusta, saan vaikuttaa työaikoihin ja oikeasti vaan elämä on tosi paljon mukavampaa, kun hyppäsin pois koulumaailmasta.

Itse sain läpi opevuosieni paljon kiitosta niin rehtorilta, oppilailta kuin vanhemmiltakin siitä, että aidosti välitin lapsista ja lapsien oppimisesta (totta) ja osasin pitää työrauhan luokassa ja puutuin epäkohtiin (totta). Mutta ei näillä palkoilla itseni kannata Suomessa luokanopena töitä tehdä, työn arvostus on yhteiskunnan taholta surkea ja odotukset osan vanhempien ja päättäjien tahoilta täysin epärealistisia. Kuormituin liikaa.

Tsemppiä opeille jotka jaksatte, olette kyllä omissa silmissäni ihan käsittämättömän suuria sankareita.

Sorry mutta en jaksa uskoa. Oikeasti kun opet pysyy viroissaan eläkeikäön asti ja vaihtuvuus todella vähäistä. Kun katson vaikka omaa vanhaa kouluani niin samat opet edelleen siellä. Täyttä valetta että opet menee muualle töihin.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajalle 2 viikon ajaksi seuralainen (valvoja) välituntien ajaksi, johan loppuu kiusaaminen. Jos jatkaa valvontajakson jälkeen, erottaminen koulusta. Paluun jälkeen jos vielä jatkaa niin pitäisi siirtää erityisluokalle, jossa saa erityistä tukea. Samaan aikaan psykoterapiaan. Kyllä kiusaaminen loppuu, kun löydetään juurisyyt (syy aina kiusaajassa) ja suojellaan uhreja.

Erityisoppilaat on integroitu normiluokkaan, ettei kukaan leimaantuisi ” palikaksi”.

Kiusaamisen kokemus on myös hyvin subjektiivinen käsite. Joitakin vuosia sitten selvitin vähän väliä tilanteita jonka yksi oppilas ja hänen perheensä kokivat kiusaamiseksi. Meidän koululle tulee seiskalle oppilaita kolmesta eri alakoulusta ja yksi minun luokkani oppilas jolla oli alakouluajoilta kaveriporukka mutta hän halusi siirtyä tiiviimmin mukaan toisesta alakoulusta meille seiskalle tulleeseen porukkaan. Tulivat hyvin juttuun koulussa ja näytti että kaikki menee hyvin. Nämä uuden porukan tytöt olivat kuitenkin vuosia harrastaneet samassa seurassa samaa lajia ja kävivät sen puitteissa tietenkin vapaa-ajalla treeneissä ja kisamatkoilla ilman tätä yhtä uutta kaveria. Koska tämä uusi kaveri ei tietenkään päässyt näihin mukaan, hän ja hänen perheensä kokivat sen kiusaamisena että muut tapasivat ilman häntä. Uusi kaveri olisi tietysti voinut aloittaa saman harrastuksen mutta ei olisi päässyt samoihin treeneihin koska olisi ollut vasta aloittelija ja muut olivat jo edenneet kilparyhmiin. Vanhemmat lähettivät minulle jatkuvasti viestejä että minun pitää puuttua asiaan kun heidän lapsi jätetään vapaa-ajalla porukan ulkopuolelle ja siten kiusataan. Käytännössä halusivat että olisin kieltänyt muilta vapaa-ajan harrastukset. Eihän minulla sellaiseen ole mitään valtuuksia! Koulussa olivat kuitenkin kavereita. Sain useita uhkauksia että tekevät minusta rikosilmoituksen kun en puutu kiusaamiseen. Toisia syytettiin kiusaamisesta ja he ottivat sen hyvin raskaasti. Tilanne oli minulle pitkään todella ahdistava. Oikeasti mietin jo alan vaihtoa kun koin tilanteen niin mahdottomana.

Tämä nyt tietysti on ääriesimerkki ja aikaa tästä on jo vuosia eikä onneksi ole enää kohdalle sattunut toista samankaltaista tilannetta. Mutta ihan muistutuksena että JOSKUS sillä kiusaamistarinalla voi olla se toinenkin puoli. En mitenkään halua vähätellä oikeita kiusaamitapauksia joita oikeasti on valitettavan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puhuttelu täyttää kasvatuskeskustelun piirteet. Huoltajalle täytyy ilmoittaa kasvatuskeskustelusta etukäteen ja hänelle täytyy antaa mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun eli se ei käytännön syistä voi tapahtua esim. samana päivänä.

Lyhyen puhuttelun voi toki pitää ilman etukäteisilmoitusta, mutta jälkikäteen siitäkin pitää lain mukaan ilmoittaa huoltajalle. Joka kerta.

Tämähän kuulostaa jo hyvältä. No lyhyt puhuttelu kiusaajalle joka päivä kun kiusaamista tapahtuu, ja aina ilmoitus huoltajalle joka kerta kuten kuuluukin, ja ilmoituksen mukana aina kutsu pidempään kasvatuskeskusteluun. Alkaisi huoltajallakin motivaatio nousta jälkikasvunsa kasvatukseen kun harva se päivä pitäisi ravata koululla - jos ei tule paikalle niin sitten lasu. Jos opettajan työaika ei riitä jatkuviin kasvatuskeskusteluihin niin palkataan koululle lisää henkilökuntaa.

Nykyajan huoltajat eivät enää suostu tulemaan koululle. Eikä heitä voi siihen pakottaa. Lastensuojelua ei oikeasti kiinnosta. Lapsen tilanteen tätytyy olla ihan katastrofaalinen ja vaatia kiireellisiä toimia, jotta lastensuojelu liikahtaa. Siellä on porukkaa ihan liian vähän.

Kouluni oppilaista 90% on koulukyytien varassa. Mitään keskusteluja ei siksi voi ilman erityisjärjestelyjä tehdä koulupäivän jälkeen. Huoltaja voi kieltää lasta jäämästä. Koulupäivän aikana taas ei ole lukujärjestyksestä johtuen yleensä sellaista hetkeä, jolloin tuon puhuttelun voisi pitää. Kasvatuskeskusteluista tulee ilmoittaa huoltajille etukäteen ja heillä tulee olla mahdollisuus osallistua.

No miten ois vaikka ihan niin simppeli ohje kuin että puuttuis niihin tilanteisiin, kun sellaisia näkee eikä vain seuraa hiljaa sivusta tai käännä katsetta muualle.

Kuuntelee, eikä pyri vähättelemään ongelmia tai siirtämään vastuuta kiusatulle. Sillä miten opettaja oppilaita kohtaa, on iso merkitys, uskaltaako lapsi/nuori asioistaan puhua. Rohkaise ja auta lasta lannistamisen sijaan.

Ottaa kiusaajan välittömästi puhutteluun, ilmoitus vanhemmille, jotta tapaavat keskustellakseen kiusaajan käyttäymisen syistä, mitä ongelmia jne.

Ala-asteella vois sekoittaa säännöllisin väliajoin istumajärjestyksiä, tällä tavoin tulee paremmin tutustuttua kaikkiin luokkalaisiin, kun ei istu aina vaan sen tutun kaverin vieressä. Vähentää kuppikuntia.

Ennen kaikkea kiusaaminen pitäis lainsäädännöllä kriminalisoida, parasta olis, jos tästä tulis nuorelle merkintä, mikä mahdollisesti vaikuttais työllistymismahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Siinäpähän huomais, kuinka ite kusi oman elämänsä, jos ei ota opikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehokkain tapa olisi puuttua niihin asioihin jotka aiheuttavat kiusaamista. Eli yksinäisyyteen, outoon käytökseen ja erityisen tärkeää on uusin luokkien ryhmäyttäminen koulun alkaessa.

Miten opettajana puuttuisit esim. outoon käytökseen? Ryhmäytystä käytetään aina.

Ap

En ihmettele, että opettajat on uusavuttomia, jos tällaisia kysymyksiä pitää tosissaan muilta kysyä.

Jos lapsi oireilee jotenkin, sä varmaan juttelet sen lapsen kanssa kahden kesken kuulumisista, kotiasioista, huolista, ongelmista, ihan mistä se lapsi haluaa sun kanssa jutella. Lapsi ilmentää myös leikeissä/leikkimättömyydessä, piirtämällä ym. mielenmaailmaansa.

Varmaan myös soittaisit vanhemmille kysyen ed. mainituista asioista ilmaisten huolesi lapsesta.

Oireileva lapsi olis syytä myös ohjata koulupsykologin juttusille.

Ottaisin 1800 luvun rangaistukset ja kasvatusmetodit takaisin.

Kiusaajan "hoville" tulisi jakaa rangaistukset myös. Eli hiljaa sivusta seuraaminen ilman puuttumista (puuttuminen voisi olla opettajalle kertomista, ei itse tilanteeseen menoa) johtaisi rangaistukseen myös. Näin ollen kiusaalajta häipyy yleisö jota varten hän kiusaamista tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puhuttelu täyttää kasvatuskeskustelun piirteet. Huoltajalle täytyy ilmoittaa kasvatuskeskustelusta etukäteen ja hänelle täytyy antaa mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun eli se ei käytännön syistä voi tapahtua esim. samana päivänä.

Lyhyen puhuttelun voi toki pitää ilman etukäteisilmoitusta, mutta jälkikäteen siitäkin pitää lain mukaan ilmoittaa huoltajalle. Joka kerta.

Tämähän kuulostaa jo hyvältä. No lyhyt puhuttelu kiusaajalle joka päivä kun kiusaamista tapahtuu, ja aina ilmoitus huoltajalle joka kerta kuten kuuluukin, ja ilmoituksen mukana aina kutsu pidempään kasvatuskeskusteluun. Alkaisi huoltajallakin motivaatio nousta jälkikasvunsa kasvatukseen kun harva se päivä pitäisi ravata koululla - jos ei tule paikalle niin sitten lasu. Jos opettajan työaika ei riitä jatkuviin kasvatuskeskusteluihin niin palkataan koululle lisää henkilökuntaa.

Nykyajan huoltajat eivät enää suostu tulemaan koululle. Eikä heitä voi siihen pakottaa. Lastensuojelua ei oikeasti kiinnosta. Lapsen tilanteen tätytyy olla ihan katastrofaalinen ja vaatia kiireellisiä toimia, jotta lastensuojelu liikahtaa. Siellä on porukkaa ihan liian vähän.

Kouluni oppilaista 90% on koulukyytien varassa. Mitään keskusteluja ei siksi voi ilman erityisjärjestelyjä tehdä koulupäivän jälkeen. Huoltaja voi kieltää lasta jäämästä. Koulupäivän aikana taas ei ole lukujärjestyksestä johtuen yleensä sellaista hetkeä, jolloin tuon puhuttelun voisi pitää. Kasvatuskeskusteluista tulee ilmoittaa huoltajille etukäteen ja heillä tulee olla mahdollisuus osallistua.

Katsoa, kun niistä huoltajistakin väännetään suurennuslasilla kaikki mahdollinen pilkan tai arvostelun aihe, jos sikseen on. Kotoa jos on opittu muiden arvostelun ja pilkan alkeet. Parempi ihan tosi pysytellä poissa näköpiirissä.

Yrittäisin päästä selville siitä mitä tämän kiusaajan päässä liikkuu. Onko kiusaamiseen syynä kiusaajan oma paha olo jostain kotona tapahtuvasta tai itselle aiemmin tehdystä asiasta. Jotain huonoa oloahan siinä varmaan puretaan toiseen. Lisäksi keksisin tekemistä mihin purkaa tätä energiaa.

Aikoinaan puutuin sillä, että siirsin kiusaajan istumaan 1 riville.

Tykkäsi olla vikassa. Se auttoi jo paljon.

Hän sai lähteä luokasta viimeisenä, tunnin jälkeen piti aina tehdä jotain, esim avaa ikkunat jne.

Hän tunsi olevansa silmätikkuna.

Luokan tytöt kantelivat helposti.

Kun kuulin oli antanut lumipesut, soitin vanhemmille. He istuivat yhden oppitunnin luokan perällä ja kiusaajaa hävetti aivan kamalasti.

Kiusaaja sai välitunnille esim lumikolan ja kolasi takapihalla lunta.

Olin nuori silloin ja tein vuoden sijaisuuden. Tämä poika osoitti minulla ei ole eväitä tehdä tätä työtä ilman koulutusta. Enkä halunnut jatkaa vuoden jälkeen. Kun suvivirsi oli laulettu, lähdin, enkä ole katunut.

Kyseinen poika rauhottui huomattavasti vuoden aikana, mutta hänellä oli adh tai vst. Ja silloin niistä ei puhuttu.

Peruskoululaisten ei ole mikään pakko tulla jälki-istuntoon vaikka sellainen on määrätty. Osalla voi olla kevätjuhlapäivänä istumattomia jälkkiä tuntikausia. Rehtorit eivät aina suostu antamaan kirjallisia varoituksia tai järjestämään sivistyslautakunnan kanssa koulusta erottamista.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan puutuin sillä, että siirsin kiusaajan istumaan 1 riville.

Tykkäsi olla vikassa. Se auttoi jo paljon.

Hän sai lähteä luokasta viimeisenä, tunnin jälkeen piti aina tehdä jotain, esim avaa ikkunat jne.

Hän tunsi olevansa silmätikkuna.

Luokan tytöt kantelivat helposti.

Kun kuulin oli antanut lumipesut, soitin vanhemmille. He istuivat yhden oppitunnin luokan perällä ja kiusaajaa hävetti aivan kamalasti.

Kiusaaja sai välitunnille esim lumikolan ja kolasi takapihalla lunta.

Olin nuori silloin ja tein vuoden sijaisuuden. Tämä poika osoitti minulla ei ole eväitä tehdä tätä työtä ilman koulutusta. Enkä halunnut jatkaa vuoden jälkeen. Kun suvivirsi oli laulettu, lähdin, enkä ole katunut.

Kyseinen poika rauhottui huomattavasti vuoden aikana, mutta hänellä oli adh tai vst. Ja silloin niistä ei puhuttu.

Nykyään huoltajat tekisivät toiminnastasi kantelun aviin. Tiedän opettajan, jonka tekemästä istumajärjestyksestä tehtiin iso juttu. Huoltajat hyökkäsivät porukalla kimppuun ja tekivät opettajan elämästä sietämätöntä.