HUHTIKSET 2005 UUSI VIIKKO

Ihana kuulla puhuvista taaperoista(mme). Meillä ei vielä puhetta ole kuin äänteen tasolla (nyt alan kyllä uskoa, että " äittä" tarkoittaa äitiä, sitä kun on aiemmin sanottu ihan milloin tahansa, mutta nyt ihan selvästi silloin, kun puhutaan minusta) , mutta jotenkin toivon, että sitten kun puhehanat aukeavat elämä helpottuu merkittävästi. Meilläkin nuo errj:n mainitsemat ymmärtämättömyydet aikaansaavat neidissä raivareita. Hassua on se, että helvi ei edes yritä sanoa mitään. Saattaa vain osoittaa sormi suorana jääkaappia ja hermostua, kun en heti ymmärrä, minkä tavaran sieltä haluaa (nyt olen kyllä oppinut, että useimmiten haluaa voisilmän puuroonsa...)



Olenko joskus sanonut, että Helvillä on eroahdistusta? En ole varmaan tiennyt, mistä puhun!!! Nykyään neiti huutaa ihan suoraa huutoa koko sen ajan, kun olen poissa. Aikaisemmin sentään rauhoittui syliin tai johonkin houkuttelevaan tekemiseen. Isän puheista voi vähän päätellä, että ei oikein viihdy Helvin kanssa kahden kotona juuri em syystä... Kai tämä menee ohi, kun alkaa ymmärrystä löytyä, niin voi selittää asioita? Joohan?



Känkkäränkkää on meilläkin ilmassa. Jos isä komentaa Helviä, niin neiti tulee ja lyö minua, kun harmittaa. Puretaan raivoa myös heittämällä kaikki irtain esineistö maahan. Ikävintä on se, että karkujuoksu on taas palannut. Nyt on alkanut vedättää ihan selvästi käskyjen noudattamisessa. Aikaisemmin teki tosi nätisti ohjeiden mukaan, mutta nyt saattaa ottaa sivuaskelia poispäin ja katsoa vain minua silmiin, kun käsken tulla pois autotien vierestä (on ollut jo kolmasti keskellä tietä, kun ei tottele, ja jos lähden juoksemaan kohti, juoksee täyttä vauhtia karkuun).



Tiukka koulutus on nyt menossa, " jos ei totella, ei mennä leikkimään" ... Auttaisikohan? Koetin laittaa " rangaistukseksi" valjaat päälle, mutta ne olivat vaan tosi ihanat ja Helvi ryhtyi leikkimään koiraa... Konttasi sitten keskellä kylää nelinkontin... Tänään halusi valjaat päälle, kun oltiin pihalla. Voinhan tietysti niitäkin käyttää ihan pakollakin jonkin aikaa, jos juoksuvaihe vaikka itsestään katoaisi, mutta olisi kiva, jos toinen oppisi kuuntelemaan, mitä sanotaan.



Viikonloppuna pihatöitä - jos saadaan multakuorma ajoissa perille. Silloin koetetaan saada mumma Helvin seuraksi, jos suostuisi vaikka leikkimään vähän matkan päässä heiluvista lapioista. Helvin kanssa ei oikein mitään työtä saa pihalla tehtyä 5min pidempään, vaikka kuinka houkuttelisi toisen mukaan. On se kumma... =)

Juuh, tänään on taas siivottu ja pakattu ja viihdytetty mussukkaa, eli aika normaalia (nyt kun ollaan joka viikko jossain, niin pakkaaminenkin menee jo rutiinilla)



Korelialle tsemppiä muutoon, aika iso muutos varmaan tulla takaisin Suomeen, minua kiinnostaa kovasti teidän ulkosuomalaisten kokemukset ja tuntemukset, meillä kun on suunnitelmissa muutto ulkomaille jossain vaiheessa joksikin aikaa.



NUkuttamisesta, meillä on nukuttaminen muuttunut helpoksi, kun laitan Antonin tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Jos poju valvoo liian myöhään, niin ilta on yhtä huutoa ja raivoa.



Huomenna pitäisi ajaa 4-5 tuntia mökille, kauhulla odotan, Anton kun ei oikein viihdy autossa, pitää laittaa veli viihdyttämään ja paljon tekemistä reppuun.



Mutta nyt siis siivoamaan ja pakkaamaan loppuun, sitten ansaíttu punaviinilasi käteen ja elämää ihmettelemään =) Oikein mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti, pitäkää pino pystyssä =)¨



Mareila+Anton

Kentin Amanda puhuu hienosti, ei todellakaan ahdista kuulla toisten taidoista =) Mukavaa kuulla positiivisia asioita =)



MugSkapille tsemppiä, kyllä se eroahdistuskin menee ohi, samoin juoksuvaiheet. Meillähän Antonilla oli hurjan paha eroahdistus ja on vieläkin aika rankka, mutta nyt kelpaa isi kuitenkin.



Mareila+Anton

Katsuralle ja muille kohtalotovereille tiedoksi, että täällä talo raikuu kans niin että korvat soi! Pahinta on sillon, jos äiti koittaa vähän oikasta sohvalle lepäämään, Ninni itkee ja kirkuu ja lähtee kierrokselle eri huoneisiin tekemään kaikkea kiellettyä. Ruokailutki on taas menossa huutamisen puolelle, ku neiti haluais vaan juua maitoa desilitratolkulla pillillä lasista, eikä suu aukee lusikalle ollenkaan. Ite ei ees yritä syyä, joten en oo viittiny antaa lusikkaa siihen ruualla leikkimiseen, onkohan siinäki tullu tehtyä väärin. Mutta siis, taas saa huokasta, että on sitä onneksi muillaki samanlaista:)



Noista matkustamisista tuli mieleen, että onko kukaan kokeillu yöaikaan autoilua taaperon kanssa? Houkuttais hirveesti lähtee vielä nyt kesällä käymään Ivalon mummolassa, mutta tällä kertaa omalla autolla. Hulluuttako? Päiviä me ei aleta siihen tuhraamaan, joten on mietytty, että jos yritettäs ajaa yö läpeensä. Kilsoja tulee tuhat suuntaansa. Selvittäis ehkä vähemmällä itkulla, jos Ninni nukkuis matkan, mutta onhan semmosessa istuimessa järkyttävän huono nukkuma-asento 12 tunniksi. Mitä mieltä ootte?



Udidi rv 7+4 ja Ninni

Korelia, kiitos kun jaksoit vastata, minä vaikka kirjotan sulle (kävin tuolla ulkkareissa niin siellä oli osote) heti kun aikaa löytyy!



Heh, mua huvitti jälkeen päin kun luin juttujani että meidän Amandasta saa nyt varmaan sellasen kuvan että asiallisesti aina sanoo mitä haluaa ja mikä on hätänä =)))) Näin ei siis tietenkään ole vaan iso osa kommunikointia on edelleen vihaset pään pyöritykset, tympeät " käääkää, täää, iiii,öööö" -tyyliset komennot, pään lattiaan lyöminen jne...



Sitä paitsi, niinhän se on että kun on päässyt kehumaan miten hyvin menee niin sitten tänään... A on kiukunnut ja raivonnut koko päivän. Roikkunut lahkeessa, huutanut sitä omaa " äitin yliiiiin" ja kun ojennan kädet niin rupeaa lyömään. Rattaissa läpsi isoveljeä seisomalaudalla koko matkan, karjui ilkeän kovalla äänellä, ja mikä pahinta, kiljunta muodostui itkunsekasesta raivoisasta " anna namiiiii" -huudosta. Ja A komenteli isosiskoaan " kivi, lehti" ja kun sisko antoi näitä ko esineitä niin paiskasi ne pää punasena takas maahan. Niin, ketkäs siitä uhmasta täällä puhuivatkaan... Sitten kaupassa, A halus sellaseen autoon istumaan, istui minuutin, kiipesi pois ja piti itse työntää autoa, tietysti väärään suuntaan. Poimi hyllyiltä kaikenkarvasta tavaraa, rattaisiin kerty kaikkea axe-deodorantista pistaasimanteleihin, ja minä kiltisti vien niitä takas paikalleen (mistä Amanda ei tietenkään ollut järin hyvillään). Vaati että saa kävellä itse autoon, sitten pitikin päästä syliin, auto oli ihan kauhun paikka, sade oli aivan liikaa. Kotona piti ottaa kengät pois, ei saanut ottaa kenkiä pois, kengät pois. Puuroa, ei puuroa, mehua, ei mehua.



Se siitä meidän seesteisyydestä!!! Olen takasin tässä valittavassa roolissa. Mugskabin kirjotukseen viitaten, eroahdistus ei Amandalla tälllä hetkellä ole noin pahana mitä kuvailit, tosin nyt kun tämän sanoin niin...



Äh, mutta hyvää yötä kuitenkin kaikille, viime yö meillä meni ihan jonnekin!

meille tuo yöajo olisi kauhun paikka. Amanda erityisesti ei osaa nukkua autossa kun maksimissaan 20 minuuttia ja sitten jos on väsynyt niin se on jotain aivan hirveetä. Mutta tämä on toki ihan vauvasta kiinni. Jos Ninni nukkuu yleensä autossa ihan hyvin niin sillon yöajo voi olla ihan hyväkin vaihtoehto. Varsinkin jos teillä pahan paikan tullen on mahdollisuus pysähtyä vaikka johonkin motelliin. Mieheni perheessä lasten ollessa pieniä ajoivat aina esim pitkiä matkoja Euroopassa juuri yöllä ja lapset nukkuivat koko matkan.

Pojat leikkivät (kerrankin) nätisti ja minun PITÄISI pakata autoa, mutta karkasin tänne heh ;)



Uididi: Me ollaan laitettu Anton vauva kaukaloon, jos ajetaan pitkiä matkoja, jonka aikana Anton nukkuu. Anton nukkuu aika huonosti päiväunia autossa, mutta yöunia nukkuu paremmin, toisaalta auto ei saa pysähtyä, muuten silmät aukeavat. Varatkaa mukaan juotavaa ja jotain rauhallista musiikkia, niin eiköhän se siitä. Kaukalo on siinä mielessä omasta mielestäni parempi kuin turvaistuin, että on enemmän makaavassa asennossa, eihän se mikään optimaalinen asento ole,mutta varmasti parempi kuin turvaistuimessa. Postitiivinen asenne ja tarpeeksi aikaa, niin hyvin se menee =)



Kyllä se niin on, kun jotain pitäisi tehdä, niin Anton on KIUKKUINEN. Olen koittanut tehdä viime hetken siivousta ja pakata loppuun, niin A senkuin roikkuu lahkeessa ja karjuu, edes suihku isin kanssa ei kelvannut, yleensä poju konttaa sinne hirveätä vauhtia.



Nyt autoa pakkaamaan, mukavaa viikonloppua kaikille =)



Mareila+Anton

Miia on kans oikea vesipeto, suihkusta ja vannasta ei meinaa saada mitenkään tyttöä pois,vaan kauhea metakka pitää nostaa siitäkin, vaikka vesi ois vannassakin jo jäähtynyt ja tyttö ihan ryppyinen:) Ja jos joku menee vessaan,niin sinne tietysti tunkee mukaan ja menee suihkukaappiin istumaan.



Mulle on kai tulossa joku talo/muuttoinnostus, vaikka tuossa nykyisessä on asuttu vasta 1½ vuotta:( Oon katellu valmiita talopaketteja, ja voi kun ne on hienoja. Eikä sinällään kallita, mutta kun siihen pitäis ostaa vielä tontti ja kaikki sisustuselementit, niin voipi se hintakin nousta taivaisiin..Pitänee alkaa sisustamaan tuota nykyistä taloa ja olla tyytyväinen siihen 65 neliöön, parempi sekin kuin meidän entinen vuokrakämppä;vajaa 30 neliöö:)



Miia myöskin vipeltää aika vauhtia jo karkuun, kun sille päälle sattuu..ja tietty just silloin kun ollaan jossain esim kaupan pihalla ja autot ajelee joka puolella, pitää pitää vaikka väkisin kiinni, ettei vaan auton alle juokse.



Pitää lähteä nyt ruokaa laittamaan kun Miiakin on mummin kanssa ulkoilemassa.

Ihan ekaksi yöautoilusta Udidille. Meillä meni reilun kuuden tunnin reissu yöllä tosi hyvin nyt kesällä. Pihla heräs pari kertaa vähän parkumaan, mut nukahti kyllä heti uudelleen. isoveli on aina nukkunut myös autossa hyvin. Ja perillä lapset heipataan suoraan sänkyyn unia jatkamaan. Kannattaahan se kokeilla ainakin kerran, niin tietää sopiiko teille.



Olin helpottunut, kun huomasin, että tämä kiukkuilu ja yöhuutelu kuuluu ikään muillakin. Meillä on esikko ollut aina niin tasainen tapaus, että näihin PIhlan raivareihin ei aina osaa oikein suhtautua. Viime yönä meillä onneksi jo nukuttiin. Ennen rokkoahan meillä onkin mennyt yöt aivan loistavasti, että toivottavasti palaamme samaan rutiiniin.



Tosiaan, loma meni mukavasti. PUuhamaat, Lintsit, Muumimaailmat ja muut kierrettin ja tykättiin koko perhe reissaamisesta. Viimeisenä kävimme Kolmårdenissa, jossa olimme aivan eläinten lumoissa. Pihlan lemppareita oli strutsit, jotka tuli nokkimaan safarilla hänen puolen auton ikkuunaa. Kivoja oli myös pienet apinat, jotka hyppivät Tropicariumissa aivan meidän pään päältä. Kilpikonnia tsiikailtiin pitkään lasin läpi. Laivamatkat meni kanssa kivasti, vaikka Pihla saikin siellä aika katiskasängyn. Hauskinta oli tietenkin, Pihlasta siis, leikkipaikalle vierailleet muumit. Pihla istui vuorotelleen Myyn ja Nuuskamuikkusen sylissä ja pyöriskeli ympyrää innoisssan muumimamman edessä.



Loma teki meille kaikille niiiin hyvää. Nyt vähän haikeana olen töitä aloitellut, sillä viettäisin lasten kanssa mieluusti vähän enemmän aikaa.



Toivottelen kaikille hyvää viikonloppua!

Hei anteeksi että jauhan taas samaa, mutta me kun ei päästä yli eikä ympäri näissä uniasioissa. Monesti on helppo esittää reipasta muille ihmisille, läheisimmillekin (paitsi nyt omalle miehelle), mutta ihan oikeasti olen ollut aika alavireessä taas viime päivät ja yöt. Ja aikaiset aamut. : (



Laura nukahti yhdeltä päikkäreille ihan hirveän huudon saattelemana. Se oli ihan totta kamalinta 1-vuotiaan huutoa mitä kuvitella saattaa. Ei auttanut syli, ei silittely, ei laulu, ei puhe, ei kantaminen, ei mikään. Lopulta hän rauhoittui omassa sängyssä naama punaisena, nalle kainalossa, minun kasvojani silitellen ja halien. Nukahti i t s e, mutta ei voi sanoa että ihanasti ja rauhaisasti. Säälittää tytön vuoksi, ja tuntuu että itse olen totaalisen p****a äiti. : (



Mielessä on sata vaihtoehtoa, mikä voisi olla syynä: 1) eroahdistus (ei halua nukahtaa ja erota äidistä)? 2) Vihaa äitiä (koska unille menosta on tullut äidin kanssa näin kamalaa)? 3) Väärä ajoitus (onko hän jo yliväsynyt)? 4) Uhman alku, josta moni onkin puhunut (uhmaa nukkumista; muuten ei juuri vielä ilmene meillä)? 5) Kipu (huuto on niin kauheaa, mutta toisaalta sitä ilmenee vain nukkumaan mennessä)?

6) Pelko (nukahtamisesta on tullut niin pelottavaa)? 7) Yleinen univaje (koska nukkuu ylipäätään niiiin vähän ja vain harvoin herää virkeänä ja iloisena)? jne jne



Pää hajoaa kun yrittää löytää ratkaisuja. Höh. : (



No mutta nyt mulla on meneillään se Elizabeth Pantleyn " The No-Cry Sleep Solution" . Ehkä siitä löytyy jotain vinkkejä? Soitin taas yksi päivä neuvolaan, ja siellä kehotettiin tällä kertaa olemaan lujempi ja määrätietoisempi nukkumaan mennessä: " sanot vaan lapselle, että nyt mennään nukkumaan ja sillä siisti. Ei se mitään jos se vähän itkee, se vaan yrittää protestoida. Annat vaan itkeä, ei se siitä mitään traumoja saa." Just joo. Mutta enhän mä voi mitenkään jättää Lauraa huutamaan!! Voi sitä pientä.



Huoh. Sorry tää vuodatus.



Me ollaan päikkäreiden jälkeen starttaamassa Lauran kanssa maalle minun vanhemmilleni, joten nyt on korkea aika tehdä vähän järjestelyitä. Palaan kommentoimaan muidenkin juttuja jos vielä ehdin. Sorry kun tuli nyt vaan tätä omaa napaa, ja päätä.



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

(Tiedän kyllä tunteen että haluaa näyttää kaikille miten hyvin menee vaikka on ihan paskana välillä)



Juu, minä uskon tietäväni millasesta huudosta on kyse. Amanda harrastaa sitä myös ja on aivan hirveää jos huuto sattuu johonkin julkiselle paikalle! Melkeen rupeaa itseään itkettämään kun sitten vieraat vielä tulevat kommentoimaan ja paheksumaan lasta ja minua.



Olen kuitenkin varma että Laura EI vihaa äitiä, heitä se vaihtoehto nyt pihalle. Eroahdistus on yksi... Amanda oikeestaan koko loman suostui nukahtamaan niin päiväunille kuin yöunille, samoin yöllä herätessään minun vatsan päälle. En vain jaksanut tehdä asialle mitään. Sitten sain heivattua sen siitä omalle paikalle. Mutta nukkui vieressäni kädestä suunnilleen kiinni pitäen koko loman. Nyt on taas mennyt niin että nukahtaa itse sänkyynsä, kunhan on eka tuhat kertaa pyytänyt halia äidiltä ja pussaillut minut märäksi.



Voi olla myös yliväsynyt. Kokeile laittaa vähän aikasemmin jos auttaa. Toisaalta olisi varmaan tärkeää että unille meneminen sujuu suht samaan aikaan ja samojen kaavojen mukaan. Mutta jotta tuosta nukkumisesta ei tulisi Lauralle ihan kauhun paikkaa niin voithan pitää (jos jaksat) pienen kauden että nukutat vaikka viereesi, niin että Laura huomaa että nukkuminen sinänsä on ihan kivaa =)



Kipuun en oikeen usko jos kerran on vain nukahtaessa. Pelko voi olla mahdollista, just koska on joutunut ns kierteeseen... Ja onhan eroahdistuskin pelkoa. Minä olen lukenut että monille tuona kautena on nukkumaanmeno ihan hirveää koska joutuu luopumaan äidistä/isästä.



Niin, ja uhmasta tulikin tuossa omassa vuodatuksessani puhuttua!



Miten teillä siis nuo yöt menee nykyään? Sori jos olet siitä hiljattain puhunut, minulla oli muutaman viikon tauko palstalta.



Toivottavasti teillä pian näyttää taas aurinkoisemmalta! Minun pitää kohta lähteä viemään keskimmäistä tarhaan (nyt on vaan totuttelua pari viikkoa), yritän saada jotenkin Amandan nukahtamaan vaunuihin kun tänään pitää sinne tarhaan mennä just A:n päiväuniaikaan, plääääh.

Hassua - meilläkin päiväunille meneminen aiheuttaa raivoitkua, mutta yöunille nukahdetaan ihan suht rauhallisesti yleensä. Päivällä olen lopettanut tissin antamisen unien yhteydessä, mutta ei enää aina edes pyydä sitä. Mutta kun vain sanonkin, että mennään nukkumaan, alkaa itkeä ja kieltäytyy asettumasta makuulle. Tosin sitten kun vain pakotan makuulle, niin huutaa, lyö, raivoaa, ajaa minua kauemmas (nukutaan päikkärit sohvalla vierekkäin), mutta huutoa kestää sen 3½ min (katsoin tänään kellosta) ja sitten ryhtyy katselemaan kattoa, kunnes parin minuutin päästä nukahtaa. Siis on ihan tosi väsynyt, mutta ei vain suostuisi nukkumaan. Eihän tuo meidän tappelu siis mahdotonta ole, mutta olen myös ihmetellyt tuota todellista raivoa, joka nukahtamiseen kuuluu.



Nyt jo on oppinut, että houkuttelen pötkölleen kirjan kanssa ja sitten ruvetaan nukkumaan - tänään ei suostunut edes lukemaan kirjaa kanssani, ennenkuin vakuutin, että nyt EI mennä nukkumaan. Pari tuntia myöhemmin uni sitten tuli pakottamalla pötkölleen.



En tiedä minäkään syytä, olen myös miettinyt, sattuvatko hampaat tai jotain, mutta kun illalla on paljon rauhgallisempaa se nukahtaminen... Voisiko vain olla niin elämänmenoinen neiti, että ei vain haluaisi tuhlata päivää nukkumiseen, vaikka sitä tarvitseekin. Tänäänkin kun meni tavallista myöhemmin unille, kaatuili ja törmäili sen pari tuntia ihan koko ajan. Ja kaikki suututti.





Jaksamista!

Myös täältä virtuaalihalaus ompunäidille. Valitettavasti muuten en osaa auttaa. Olen lukenut viestejäsi ja niissä on varmastikin kaikki konstit, mitä itsellekin tulisi mieleen. Mitä mieltä olet vyöhyketerapiasta tmv.? Itse voisin kuvitella kokeilevani jotain sellaista.



Kyllä taas helpotti lukea muiden kokemuksia raivoavista lapsosista. Eli ikäkauteen liittyvä asia. Toivon hartaasti, että menisi ohi tai ei ainkaan paljoa pahenisi, kun vauva syntyy.



Puhetta tulee melko paljon jo. Se on kyllä ihanaa, kun ymmärtää edes vähän enemmän taas toista. Paljon tulee sanoja ihan oikein, mutta sitten on muutamia omia sanoja, joita pitäisikin laittaa ylös johonkin kirjaan. Esim. kärpänen on pääpä ja maitopullo pampullo ja mansikka pampukka.



Nyt päikkäreille, ennekuin äidin vapaahetki päättyy.



K&T 030405 ja Pikku-pippuri rv 30+6

Ihan nopsaan tulin pinon avaamaan, ennenkuin vien esikoisen tarhaan. Palattiin mökiltä, oli kivaa ja rentouttavaa, tosin yksi mutta siinä oli, kerron illalla kun on paremmin aikaa.



Olipas ollut hiljainen viikonloppu, kaikki ovat olleet kesälaitumilla =) Mutta nyt aktiivisesti pinoon pomps kaikki =)



Nyt on mentävä



Mareila+Anton

Eipä oo tosiaan tullut pinouduttua, kun ei oo mitään uutta tapahtunu..Miialle on tullut kulmahampaista seuraavat hampaat alas, ja eiköhän nuo ylöskin tule kohta..Eli hammassaldo on jo 10:) Viimeisimpien laskujen mukaan..ei tosin uskalla paljoo katella suuhun kun saattaa puraista ihan kunnolla.



Joo, no ei tässä taida paljon nytkään keretä pinoutua, kun tää villiviikari roikkuu sylissä:) Vilskettä riittää, mut vielä tänne toinenkin mahtuis:)

Hammas saldoon, T:llä on nyt hanmpaita niin, että ainoastaan ne viimeiset (2. poskihampaat) puuttuvat ja ne ainakin vauvakirjan mukaan pitäisi tullakin vasta kahden vuoden paikkeilla. Hammaspesujen kanssa siis tämä äiti stressaa, kun ei oikein suju aina.. Purkan syömistä pitäisi harjoitella.



Sitten valitusta, olen niiiiin ymmälläni, että mikä tota poika riivaa. Meillä on nyt huudettu viikon ajan joka päivä, yleensä aamusta enimmäkseen. Tulee ihan vauva-aika mieleen, kun kanniskeli huutavaa lasta ja ihmetteli, että miksiköhän se vaan huutaa, mikähän sillä on. En siis ymmärrä, että mistä huuto johtuu. Tänäkin aamuna istuimme kummatkin vessan lattialla, T huusi ja hyvä etten minäkin pillahtanut itkuun. Kun olin saanut aamupesun ja puuron syötettyä, T istui sohvalla sylissäni ja huusi. En katsonut kellosta aikaa, että kuinka kauan. Sitten pikkuhiljaa varovasti sain hänet houkuteltua leikkimään ja aamupäivä sujuikin ihan normaalisti. Kun lasta harmittaa ihan kaikki. Esimerkiksi eilen yritti mennä kolmipyöränsä päälle istumaan, mutta ei päässyt. Kun yritin auttaa, niin käsi vispasi vaan vimmatusti ja ei-ei-ei huuto raikui. Lopulta vietiin kolmipyörä kokonaan pois. Eihän näin pienillä voi olla vielä mitään uhmaa??? Kun sillä tuulella on, niin ihan kaikki harmittaa pientä ihmistä, koskea ei saa, mutta vieressä pitää olla kuitenkin. Olenkin sitten vaan ottanut kirkuvan lapsen syliini ja pitänyt vaan lujasti kiinni ja antanut huutaa.



Sanoja tulee jo paljon, se on mukavaa. Pottatreenejä pitäisi pitää, mutta äiti on saamaton. Ja eipä ole poikakaan kypsä vielä yhtään, tarkoitan, että osaisi hallita rakkoaan/suoltaan. Eritotenkin pisuja tulee ihan alvariinsa, kun on ilman vaippaa. Ja kiipeilyvaihe on meneillään. Eli taas saa olla tarttumaetäisyydellä koko ajan.



Sellaista viikonalkua, aurinkoa kaikille!



K&T 030405 ja pikku-pippuri rv30+1