Poika sai koulussa sairauskohtauksen ja nyt kiusataan. Mulla särkyy sydän

Lapsi toiseen kouluun. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Sun pitää ottaa yhteyttä opettajiin ja sanoa että homman on loputtava. Ta isitten poikasi vain kestää sen ajan loppuun asti, kuten me muutkin olemme kestäneet. Pojan kannattaa myös kiusata takaisin. Ei ole muita realistisia vaihtoehtoja.

Mulla on 11-vuotias tytär psykiatrisessa hoidossa pitkään jatkuneen koulukiusaamisen vuoksi (mihin koulu ei ole puuttunut). Mullakin särkyy sydän joka kerta kun luen tällaista. Vaadi apua ajoissa!

Soita koulun johtajalle ja sano että jos kiusaaminen ei lopu, niin poika vaihtaa koulua.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11-vuotias tytär psykiatrisessa hoidossa pitkään jatkuneen koulukiusaamisen vuoksi (mihin koulu ei ole puuttunut). Mullakin särkyy sydän joka kerta kun luen tällaista. Vaadi apua ajoissa!

Miten voi olla noin nuorena? Nykyajasta ei kyllä ihmiskunnalle hyvä seuraa.

Toiseen kouluun :/ yläaste on niin julma paikka.

Saatiinko selville mikä sairauskohtaus oli ja mistä se johtui?

Pyydä ne pojan hyvät kaverit käymään ja selitä asia. Soita myös niiden kavereiden vanhemmille, jotta osaavat jutella jälkikasvunsa kanssa. Pyydä näitä kavereita puolustamaan poikaasi! Jos ovat kivoja/fiksuja kavereita, ymmärtävät asian ja asettuvat poikasi puolelle.

Tuli mieleen, että terkkari voisi käydä pitämässä luennon erilaisista sairauksista, joissa esiintyy kohtauksia. Tieteellisesti selittäisi mitä kehossa silloin tapahtuu tahdosta riippumatta. Ja kertoisi myös miten ulkopuolisten pitäisi kohtauksen aikana toimia. Ehkä menisi paremmin tajuntaan

Ota uudelleen yhteyttä kouluun ja sano, että asiasta kiusaamisen on loputtava.

Ota yhteys sähköpostitse ja laita koulun rehtori cc:ksi.

Koulun vaihto voi auttaa tai yhteydenotto koullun. Mutta ei ole mitään takuuta siitä, että kiusaminen loppuu, koska some on olemassa. Nuorten keskuudessa liikkuu laajalti videoita ja kuvia muista nuorista noloissa tilanteissa ja kaikenlainen heikkoudenosoitukset kuten kaverin sairaskohtaus, oksentaminen humalassa kivulias kaatuminyn yms. lähtee välittömästi levitämään netissä "huumorimielessä" ja sitä on käytännössä mahdotonta estää, koska teknologia on olemassa. Mitä voidaan käyttää hyvään käytetään myös pahaan.

Kaikki luokan vanhemmat koolle ( etänä nyt) ja asiasta infoamista. Vanhempien tehtävä saada järkeä päähän lapsillensa. Sanktiot kiusaajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11-vuotias tytär psykiatrisessa hoidossa pitkään jatkuneen koulukiusaamisen vuoksi (mihin koulu ei ole puuttunut). Mullakin särkyy sydän joka kerta kun luen tällaista. Vaadi apua ajoissa!

Miten voi olla noin nuorena? Nykyajasta ei kyllä ihmiskunnalle hyvä seuraa.

Hän meni viime vuonna niin huonoon kuntoon että viilteli itseään. Ei enää kestänyt asioita, mitä tapahtui koulussa. Yksi pahimmista kiusaajista, joka käänsi koko muun luokan häntä vastaan, on tyttö, jonka äiti työskentelee lasten mielenterveystyössä. Tämä äiti sanoi joskus, että tunnistaa ikävät piirteet lapsessaan, muttei tiedä mitä tekisi.

Mä olen kokenut saman. Mulle tuli yläasteella ihan hirveät menkkakivut enkä kehdannut kertoa opelle. Yhtäkkiä vaan silmissä sumeni ja heräsin kun terkkari yritti virvoitella mua.

Läppää tuostakin heitettiin vaikka kuinka kauan. Nauroin mukana vaikka sisäisesti olisin vaan halunnut itkeä. Mulla tuo kiusaaminen loppui ajan kanssa, mutta hirveää se oli.

Kovasti tsemppiä pojalle. Ei kannata näyttää että välittää vaikka se ei oo kovin helppoa. Jos ne huomaa etteivät saa mitään vastakaikua kiusaamiseen ni se hiipuu

Aivan kauheaa.

Oma lapseni on saanut myös muutaman tajunnanhäiriökohtauksen koulussa, mutta ei ole kiusattu, vaan asianmukaisesti on autettu.

Lapset on julmia. Muistan kun ala-asteella yksi diabeetikko-poika sai jonkinlaisen sairaskohtauksen ja alkoi hoipertelemaan todella huonovointisen ja kalpean näköisenä, ennen kuin taju meni. Onneksi terkkari oli paikalla nopeasti ja hoiti asiaa, sitten tuli ambulanssi ja vei pojan. Hän palasi kouluun parin päivän päästä normaalisti, mutta tilanteen nähneet lapset alkoivat kävellä hänen perässään, matkia sitä hoipertelua ja ilmeilivät samalla tavalla kuin tämä poika oli huohottanut kun sai kohtauksen. 

Vierailija kirjoitti:

Toiseen kouluun :/ yläaste on niin julma paikka.

Saatiinko selville mikä sairauskohtaus oli ja mistä se johtui?

Pojalla on diabetes ja jostain syystä oli päässyt sokerit romahtamaan. Se tilannehan oli äärimmäisen vakava muutenkin ja kun siitä huolesta selvittiin niin tämä h*lvetti alkoi.. ap

Vierailija kirjoitti:

Soita koulun johtajalle ja sano että jos kiusaaminen ei lopu, niin poika vaihtaa koulua.

Vai koulun johtaja?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kokenut saman. Mulle tuli yläasteella ihan hirveät menkkakivut enkä kehdannut kertoa opelle. Yhtäkkiä vaan silmissä sumeni ja heräsin kun terkkari yritti virvoitella mua.

Läppää tuostakin heitettiin vaikka kuinka kauan. Nauroin mukana vaikka sisäisesti olisin vaan halunnut itkeä. Mulla tuo kiusaaminen loppui ajan kanssa, mutta hirveää se oli.

Kovasti tsemppiä pojalle. Ei kannata näyttää että välittää vaikka se ei oo kovin helppoa. Jos ne huomaa etteivät saa mitään vastakaikua kiusaamiseen ni se hiipuu

Kiusaaminen loukkaa ja siitä jää henkisiä arpia, vaikka kuinka onnistuisi esittämään muille, ettei heidän puheillaan ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä ne pojan hyvät kaverit käymään ja selitä asia. Soita myös niiden kavereiden vanhemmille, jotta osaavat jutella jälkikasvunsa kanssa. Pyydä näitä kavereita puolustamaan poikaasi! Jos ovat kivoja/fiksuja kavereita, ymmärtävät asian ja asettuvat poikasi puolelle.

Itseasiassa yhden pojan äiti on minun erittäin hyvä ystävä ja tottakai ollaan hänen kanssa asiaa pohdittu. Tämä poika tietää mun pojan sairaudesta ja on muuten kyllä tosi ymmärtäväinen, mutta koulussa lähtee kuulema vinoiluun mukaan. En tiedä kai siinäkin on kyse siitä että pelkää itse tulevansa kiusatuksi.. ap

Olen vähän eri mieltä tuosta, kun kiusatulle sanotaan usein että älä välitä, älä reagoi ja ihan kuin tilanne loppuisi sillä. Voin sanoa että ei lopu ainakaan jokaisen kohdalla. Neljä vuotta olin kuin en kuulisi tai tuntisi yhtään mitään ja se kyllä vaikutti minuun niin, etten vieläkään osaa puolustaa itseäni ja mieluummin vain myötäilen. Heijastuu aikuisiässä siihen, etten kehtaa pyytää palkankorotusta, sanoa vaikka lääkärille vastaan tai kieltäytyä ylimääräisistä töistä. Kenenkään ei kuulu joutua kokemaan kaltoinkohtelua ja jäädä tuleen makaamaan. Sanoisin pojalle, että naurajille voi tuhahtaa että ettekö millään keksi mitään muuta nauramisen aihetta, toihan on vanha juttu jo jne. Ja pojan kaverit palaveriin, heidänkin pitää ryhdistäytyä ja puolustaa kaveriaan. Enkä näkisi pahana, jos asia saataisiin käsiteltyä pienellä painilla. Niinhän pojat ovat aina sopineet asiansa, nykyaika on vaan vienyt sen keinon.