Poika sai koulussa sairauskohtauksen ja nyt kiusataan. Mulla särkyy sydän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiseen kouluun :/ yläaste on niin julma paikka.

Saatiinko selville mikä sairauskohtaus oli ja mistä se johtui?

Pojalla on diabetes ja jostain syystä oli päässyt sokerit romahtamaan. Se tilannehan oli äärimmäisen vakava muutenkin ja kun siitä huolesta selvittiin niin tämä h*lvetti alkoi.. ap

  eikö siinä oo mihin aikaan pitää ottaa jotain että verensokeri ei romahda. Aika tyhmää porukkaa jos kiusaavat. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän eri mieltä tuosta, kun kiusatulle sanotaan usein että älä välitä, älä reagoi ja ihan kuin tilanne loppuisi sillä. Voin sanoa että ei lopu ainakaan jokaisen kohdalla. Neljä vuotta olin kuin en kuulisi tai tuntisi yhtään mitään ja se kyllä vaikutti minuun niin, etten vieläkään osaa puolustaa itseäni ja mieluummin vain myötäilen. Heijastuu aikuisiässä siihen, etten kehtaa pyytää palkankorotusta, sanoa vaikka lääkärille vastaan tai kieltäytyä ylimääräisistä töistä. Kenenkään ei kuulu joutua kokemaan kaltoinkohtelua ja jäädä tuleen makaamaan. Sanoisin pojalle, että naurajille voi tuhahtaa että ettekö millään keksi mitään muuta nauramisen aihetta, toihan on vanha juttu jo jne. Ja pojan kaverit palaveriin, heidänkin pitää ryhdistäytyä ja puolustaa kaveriaan. Enkä näkisi pahana, jos asia saataisiin käsiteltyä pienellä painilla. Niinhän pojat ovat aina sopineet asiansa, nykyaika on vaan vienyt sen keinon.

Tämä sanasta sanaan. Itsellekin hoettiin aina "älä välitä, älä reagoi"-mantraa eikä se koskaan kiusaamista lopettanut, mutta edelleenkään en osaa pitää jämäkästi puoliani tai vaatia esim. lääkäriä kuuntelemaan mua.

Mulla joskus 11-12-vuotiaana ilmeisesti äkillisen kasvupyrähdyksen takia verenpaineet heitteli, jonka takia pyörtyilin esim. koulun aamunavauksessa ja joskus liikuntatunnilla. Luokan suulain tyttö pilkkasi mua jo muutenkin pituuteni takia, ja huuteli aina "älkää menkö P:n lähelle tai jäätte alle jos se taas pökrää" ja yritti esim. säikytellä mua saadakseen mut pyörtymään. 

Pitää vaatia, että kaikki opettajat puhuttavat omat oppilaansa. Opettaa kyky asettua toisen asemaan ja miltä itsestä tuntuisi. Ei pidä jättää vain vanhempien kontolle, koska eivät kaikki vanhemmat tajua tai välitä. Kaikkien luulisi olevan käryllä siitä millaisia seurauksia kiusaamisella on sen kohteelle. Opetetaan perusasiat ja sille omistetaan vähintään kokonainen oppitunti ja välittömästi! Sydän särkyy itsellänikin. Olen tosi pahoillani ja toivon voimia teille kaikille.

Muistuttaisin rehtoria viikon välein koulun velvollisuudesta taata jokaiselle koululaiselle turvallinen kouluympäristö jos on pakko jäädä tuonne kouluun.

Täällä oli joskus hyvä vinkki. Rehtori/opettaja oli ottanut kiusaajat huoneeseen ja kysynyt soittaako hän poikien vanhemmille ja kertoo mitä tehneet vai soittavatko tässä kaikkien läsnäollessa itse. Mutta taitaa olla liian vaivalloista nykyopen puuttua.

Nyt olisi se viimeinen hetki opettaa lapsi puolustamaan itseään. Me ollaan lasten kanssa opeteteltu asioita, joita voi ja pitää sanoa tiukasti, kun joku yrittää kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiseen kouluun :/ yläaste on niin julma paikka.

Saatiinko selville mikä sairauskohtaus oli ja mistä se johtui?

Pojalla on diabetes ja jostain syystä oli päässyt sokerit romahtamaan. Se tilannehan oli äärimmäisen vakava muutenkin ja kun siitä huolesta selvittiin niin tämä h*lvetti alkoi.. ap

  eikö siinä oo mihin aikaan pitää ottaa jotain että verensokeri ei romahda. Aika tyhmää porukkaa jos kiusaavat. 

En ole ap, mutta vastaan hänen puolestaan diabeetikon äitinä. Mun tyttö on jo lukiossa mutta yläasteella hänellä oli se vaihe kun koki diabeteksen hoidon nolona. Ei olisi halunnut mitata sokereita koska ajatteli että on noloa olla erilainen. Ymmärrän siis jos tässäkin poika on ajatellut että ei halua tehdä huonosta olosta numeroa ja sitten kävi miten kävi..

Kaiken sen kaameuden jälkeen, mitä viimeikoina on tapahtunut ja uutisoitu, Suomi tulee julistaa koulukiusaamisen mallimaaksi, sillä sitä se on ja kirkkaasti ykkösenä. (Taas kerran kärkisija asiassa, joka edustaa mitä alhaisinta p**kaa).

No oppiipa tuo poika hoitamaan sairauttaan paremmin ja loppuu se nolostelu

Tämä aihe koskettaa aina paljon, kun itseäni alettiin uudella paikkakunnalla kiusata juuri yläkoulun alussa ja kaikki paheni nopeasti ja kesti ihan sinne lukioon asti. Se oli aivan liikaa. Tällä kokemuksella ehdotan kyllä koulun vaihtoa jos muu ei auta. Kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään samojen tyyppien kanssa monia vuosia. Minä vietin heidän kanssaan yli 6 vuotta elämästäni ja niiden vuosien vaikutus on ollut todella suuri ja ne vievät oikeastaan ilon elämästä ja kaikki ei ole vieläkään hyvin. Ihanaa silti, että välität ja haluat auttaa poikaasi. Minun vanhempani menivät aina linjalla, että ei saa välittää ja jäin omilleni asian kanssa.

Ei se auta kuin kestää vain kiusaaminen. Niin jouduin itsekin hammasta purren käymään peruskoulun läpi. Nyt jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt antaa samalla mitalla takaisin, vaikka siitä olisikin tullut seuraamuksia, jos sillä tavoin olisin edes päässyt vihantunteesta ja kostonhalusta eroon. Nuorena huomasin, kuinka julmia lapset on ja päätin, että koskaan en itse lapsia hanki ja se päätös on pitänyt. En tiedä kumpi olisi pahempaa, että oma räkänokkani kiusaisi muita vai olisi kiusattu, joten en ota sitä riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kokenut saman. Mulle tuli yläasteella ihan hirveät menkkakivut enkä kehdannut kertoa opelle. Yhtäkkiä vaan silmissä sumeni ja heräsin kun terkkari yritti virvoitella mua.

Läppää tuostakin heitettiin vaikka kuinka kauan. Nauroin mukana vaikka sisäisesti olisin vaan halunnut itkeä. Mulla tuo kiusaaminen loppui ajan kanssa, mutta hirveää se oli.

Kovasti tsemppiä pojalle. Ei kannata näyttää että välittää vaikka se ei oo kovin helppoa. Jos ne huomaa etteivät saa mitään vastakaikua kiusaamiseen ni se hiipuu

Ikinä ei pidä sanoa kiusatulle noin. Kiusaaminen ei välttämättä lopu ja lapsi ei tule enää niin helposti kertomaan aikuiselle. T. Entinen kiusattu

Vierailija kirjoitti:

Lapset on julmia. Muistan kun ala-asteella yksi diabeetikko-poika sai jonkinlaisen sairaskohtauksen ja alkoi hoipertelemaan todella huonovointisen ja kalpean näköisenä, ennen kuin taju meni. Onneksi terkkari oli paikalla nopeasti ja hoiti asiaa, sitten tuli ambulanssi ja vei pojan. Hän palasi kouluun parin päivän päästä normaalisti, mutta tilanteen nähneet lapset alkoivat kävellä hänen perässään, matkia sitä hoipertelua ja ilmeilivät samalla tavalla kuin tämä poika oli huohottanut kun sai kohtauksen. 

Kyllä ihmiset ovat hulluja. Minä tai kukaan lapsistani ei koskaan tehtäisi noin. Ollaan kai sitten niitä joita kiusattaisiin.

Hakkaa ne kiusaajat?

Vierailija kirjoitti:

Soita koulun johtajalle ja sano että jos kiusaaminen ei lopu, niin poika vaihtaa koulua.

Ja johtaja huokaa helpotuksesta...nytpä päästiin tuostakin.

Kiitos Ap aloituksestasi! Minusta tärkeää nostaa tällaiset esille ja lisätä tietoisuutta. Ihmettelen, mihin kanssaihmisten empatiakyky kadonnut.

Pojallasi ei ole mitään hävettävää ja toivon että hän saa sisua nostaa leuan pystyyn ja ignooraa nämä komiikan ihmelapset täysin.

Näissä kertomuksissa paistaa läpi vahvasti lasten yleinen kyvyttömyys suhtautua yllättäviin tilanteisiin ja käsitellä niitä. Ei kannattaisi suojella lapsia noin vanhaksi elämän nurjalta puolelta ja opettaa väärin luulemaan etteikö voi itse sairastua niin monin tavoin, nuorenakin.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n lapsi on varsinainen kusihousu :D

Sinun kannattaa muistaa karma😈

Vierailija kirjoitti:

Ap:n lapsi on varsinainen kusihousu :D

Se että trollaa vakavaa asiaa tuollaisella kommentilla, on SINULLE paaaljon nolompaa kuin ykskään housuun laskeminen. Muista se. HAHAHAHAAHA!

Oman lapsen itkeminen kiusaamisen takia on ihan hirveää kuunneltavaa.. :( tiedän tunteen valitettavan hyvin. Kovasti voimia