Minut jätettiin taas ilman mitään selitystä

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on yritetty puhua, mutta et ole kuunnellut?

Jos ap olisi mies, tämä olisi todennäköinen syy.

Miehet haluaa haastetta. Tajusin parin viimeisimmän suhteen aikana mistä kenkä puristaa. En jaksa vietellä ja temppuilla kiireisen arjen keskellä. Annoin olla.

Suositan sullekin samaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa vaan epäkypsältä. Minun tapailema mies palasi exänsä luokse. Se nainen oli aiemmin pahoinpidellyt miehen kun kuuli, että tapailee minua. Itse olen tosi rauhallinen ja osaan hoitaa riidat puhumalla. Kai jotkut miehet vaan tykkäävät räväkämmistä naisista jotka kilahtelee ja käy käsiksi.

Joidenkin mielestä draamailu on rakkauden merkki. Ei ole, vaan enemmänkin epäkypsyyden, omistuksenhalun ja mustasukkaisuuden. Ehkä siihen vuoristorataan jää kuitenkin koukkuun.

Jotain tunneilmaisua pitäisi rauhallisessakin suhteessa olla. Kahden introvertin suhde voi kyllä näyttää ulkopuolelta aika laimealta. Kukaan ei voi silti nähdä suhteen laatua vain esim siitä miten paljon ihmiset puhuvat. Sitähän voi puhua loputtomasti paskaakin.

Riippuu miten tuon katsoo. :o Ite en ainakaa uskaltas sanoo, jos syy on toisessa, ku voi joutuu hakatuks tai jotain. En nää mitää syytä, miks ottasi tollase riskin.

Olit varmaan liian hyvä molemmille, luultavasti myös läheisyyttä ja seksiä oli liikaa.

Yksi vaihtoehto voi myös olla että määräaika 1-2v tuli täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on yritetty puhua, mutta et ole kuunnellut?

Jos ap olisi mies, tämä olisi todennäköinen syy.

Ei, vaan nimenomaan mies vaiennetaan usein parisuhteessa. Suvereenina sanansäilän käyttäjä nainen nappaa aina puheenvuoron jo parin ensimmäisen tavun jälkeen ja siirtää sen lörpöttelyllään toisaalle kun mies yrittää kertoa jotakin tärkeätä.

Toki jämäkkä mies selviää tästä lyömällä nyrkkiä pöytään ja huutamalla että nyt akka kuuntelet, mutta vähänkään aremmalle tuo ei onnistu ja vaihtoehdoksi jää vain poistua hiljaa takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli syy mikä tahansa, olisi tosi tärkeetä, että se toinen osapuoli ottaisi epäkohdat esiin tai sanoisi, kuule tää ei nyt toimi koska jne, eikä vain häipyä sanomatta mitään =(

Ap

Ulkoistat heti vastuun Itsestäsi, tunteistasi ja ”suhteesta” toiselle, vaikka olet ollut ”suhteissa” ihmisten kanssa joilla ei ole kykyä tai halua toimia noin. SINUN tulee huolehtia että olet tasaveroisessa suhteessa jossa SINUA ei käytetä hyväksi ja kävellä pois kun supermarketista silloin kun sopii.

Selittäkääs tämä miksi pitää pitää puoliaan parisuhteessa? En ole ap, ja täysi mysteeri miksei kummankin pidä pitää parisuhteen puolta eikä suinkaan omaa?

Koska ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita. Ihmiset erittäin harvoin ymmärtävät edes itseään kovin syvällisesti. Täten on täysin kohtuutonta odottaa, että parisuhteen toinen osapuoli ymmärtäisi sinun ongelmasi, jos et niistä hänelle verbaalisesti kerro. Jos parisuhde on terve, niin henkilö, jolle olet ongelmistasi kertonut, kuuntelee ja pyrkii löytämään ratkaisuja. Vastuu omien puolien pitämisessä on pää-asiallisesti ihmisellä itsellään, myös parisuhteessa. Toisella osapuolella on vastuu suhtautua vakavasti ja pyrkiä löytämään ratkaisu, kun puoliso hänelle jostain ongelmasta kertoo.

AP:lle vastauksena, että varmasti jotain pinnan alla on kiehunut jo jonkin aikaa. Ei välttämättä sellaista, minkä sinä olisit realistisesti voinut huomata. Todennäköisesti kumminkin jotain merkkejä on ollut ilmassa. Täysin moraalitonta jättää sosiaalisesti läheinen ihminen tuolla tavoin. Mielestäni ihminen on moraalisesti oikeutettu ymmärtämään, miksi hänet jätetään, oli syy kuinka hyvä tai huono tahansa. Tällöin molemmilla osapuolilla on mahdollisuus minimoida erosta syntyvät traumat ja jopa kasvaa henkisesti. Näkisin, että mies ei joko sinua arvosta (tällä hetkellä), tai eron syy on liian nolo hänelle, jolloin hän yrittää "paeta" sitä ja ikään kuin lakaista koko tilanteen maton alle (esim. alkanut tapailemaan työkaveria pari viikkoa sitten, tai jokin sairaus yms.)

Et ole tarpeeksi kuuma tai jännänainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta kivalta. Millainen suhde oli, puhuitteko asioista vai elitte vain saman katon alla? Oliko kumppanuutta, seksiä, yhteisymmärrystä?

Kummallakin oma työ ja harrastukset, eli omaakin elämää oli. Yhdessä lähes kaikki muu vapaa-aika. Täydellistä seksiä, juteltiin paljon. Keskustelut sivusivat joskus asumiskuvioita, sitäkö mies säikähti? Oikeasti luulin, että kaikki on hyvin, kumpikin luonteeltaan rauhallisia, kumpikaan ei käytä alkoholia, oli yhteisiä mielenkiinnonkohteita jne. Minusta on todella raukkamaista vain kadota, edes kertomatta, että tää oli nyt tässä.

Ap

On tiettyjä asioita suhteessa, joista voi vain vain vihjailla toiselle osapuolelle, niitä ei voi sanoa suoraan. Sarjassa olet lahna, pullea, haiset p...le, maiskutat jne. Niistä tulee vaan mitta täytteen.

Kenties olet luonteeltasi mukava, vaikka et sitä ehkä itse tiedosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa vaan epäkypsältä. Minun tapailema mies palasi exänsä luokse. Se nainen oli aiemmin pahoinpidellyt miehen kun kuuli, että tapailee minua. Itse olen tosi rauhallinen ja osaan hoitaa riidat puhumalla. Kai jotkut miehet vaan tykkäävät räväkämmistä naisista jotka kilahtelee ja käy käsiksi.

Joidenkin mielestä draamailu on rakkauden merkki. Ei ole, vaan enemmänkin epäkypsyyden, omistuksenhalun ja mustasukkaisuuden. Ehkä siihen vuoristorataan jää kuitenkin koukkuun.

Jotain tunneilmaisua pitäisi rauhallisessakin suhteessa olla. Kahden introvertin suhde voi kyllä näyttää ulkopuolelta aika laimealta. Kukaan ei voi silti nähdä suhteen laatua vain esim siitä miten paljon ihmiset puhuvat. Sitähän voi puhua loputtomasti paskaakin.

Olin jonkin aikaa introvertin naisen kanssa, itsekin introvertti mies. Ei kyllä kauheasti puhuttu keskenämme tai harrastettu julkisia kiintymyksen merkkejä kun liikuttiin yhdessä ulkona, mutta erossa ollessa viestit oli pelkkää sydäntä ja ylistystä ja yhdessä kotosalla ei pystytty olemaan toisista kauheasti irti. Mutta valitettavasti sitä draamaakin sitten riitti.

Älä välitä syyttävistä tai vaativista kommenteista. Olet riittävän hyvä sellaisena kuin olet. Oli ehkä vääriä miehiä ne jotka kohtasit. Saattaa olla eri elämäarvot ja menot heillä. Ehkä kannattaa tuntea toinen pidemmältä ajalta, ettei tule joku random, joka katoaa – jonka oikeita mielipiteitä ei edes tunne, tulee yllätyksiä. Jos näkee ettei toista oikein kiinnosta, että olisi kunnolla ihastunut ja kiinnostunut, sitten ei ehkä ole tai lopahtaa. Liekö heillä usea suhde tavoitteenakin, syystä tai toisesta. Kunnollisia miehiä eri arvoilla voi löytyä jostain muualta, kuin ne aiemmat kohtaamispaikat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta kivalta. Millainen suhde oli, puhuitteko asioista vai elitte vain saman katon alla? Oliko kumppanuutta, seksiä, yhteisymmärrystä?

Kummallakin oma työ ja harrastukset, eli omaakin elämää oli. Yhdessä lähes kaikki muu vapaa-aika. Täydellistä seksiä, juteltiin paljon. Keskustelut sivusivat joskus asumiskuvioita, sitäkö mies säikähti? Oikeasti luulin, että kaikki on hyvin, kumpikin luonteeltaan rauhallisia, kumpikaan ei käytä alkoholia, oli yhteisiä mielenkiinnonkohteita jne. Minusta on todella raukkamaista vain kadota, edes kertomatta, että tää oli nyt tässä.

Ap

On tiettyjä asioita suhteessa, joista voi vain vain vihjailla toiselle osapuolelle, niitä ei voi sanoa suoraan. Sarjassa olet lahna, pullea, haiset p...le, maiskutat jne. Niistä tulee vaan mitta täytteen.

Onko ulilauta tai muut lasten keskustelupalstat kiinni, kun teinijonnet ovat ilmestyneet tänne vauvapalstalle? Kilometrin päähän paistaa, ettei heillä ole vielä kokemusta oikeista naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli syy mikä tahansa, olisi tosi tärkeetä, että se toinen osapuoli ottaisi epäkohdat esiin tai sanoisi, kuule tää ei nyt toimi koska jne, eikä vain häipyä sanomatta mitään =(

Ap

Ulkoistat heti vastuun Itsestäsi, tunteistasi ja ”suhteesta” toiselle, vaikka olet ollut ”suhteissa” ihmisten kanssa joilla ei ole kykyä tai halua toimia noin. SINUN tulee huolehtia että olet tasaveroisessa suhteessa jossa SINUA ei käytetä hyväksi ja kävellä pois kun supermarketista silloin kun sopii.

Selittäkääs tämä miksi pitää pitää puoliaan parisuhteessa? En ole ap, ja täysi mysteeri miksei kummankin pidä pitää parisuhteen puolta eikä suinkaan omaa?

Jos on terveet rajat, ymmärrys ihmisten toiveiden ja ajatusten erillisyydestä ja itsekunnioitusta niin ei erityisemmin tarvitse vaan se tulee luontevasti esiin että kummallakin on näitä toiveita, inhimillisiä rajoitteita ja ajatuksia elämästä. Sen lisäksi on kuitenkin valtavan paljon ihmisiä joilta puuttuu noita taitoja. He eivät välttämättä ymmärrä ettei kaikkien motiivit ole samat, kaikki eivät ole lähtökohtaisesti anteliaita, ystävällisiä ja vilpittömiä ihmisiä, toisilla saattaa olla vaatimuksia itseä ja yhteistä elämää kohtaan ja niin edelleen.

Koska tällainen ihminen ei osaa luontevasti ilmaista omia rajoja ja odotuksia niin ensinnäkin siitä tulee helposti toiselle taakkaa. Ja toiseksi jos näitä ei ilmaista, niin elämään pääsee kaikenlaisia ihmisiä toiveineen, käytöksineen ja vaatimuksineen ilman filtteriä, koska nämä odottaa että asiat menee luonnostaan parhain päin.

Esimerkiksi mies saattaa asua saman katon alla halvan majoituksen ja seksin vuoksi mutta tietää mielessään ettei ole hänelle kyse rakkaudesta, sitoutumisesta tai tulevaisuudesta.

Täällä palstallakin olen kuullut sanottavan ettei joku huonosti kohdeltu halua jatkossakaan ryhtyä ’ihmissuhdepeleihin’, eli esimerkiksi millään tapaa jatkossakaan varmistamaan että toinen on vilpitön ja tosissaan, suhteeseen ei kuulu muita osapuolia tms.

Lopputulos on silloin se että toiselta osapuolelta edelytetään omassa mielessä yli-inhimillisen pyhimyksen käytöstä, mutta käytännössä päästetään omaan elämään kuka vaan jonka kanssa on kemiaa ja pidetään sitä että synkkaa luotettavuuden merkkinä.

Todennäköisesti tämä mitä tuon esiin ei lainkaan sovi ap:een toimintaan, mutta kerron: Eräs naistuttavani on ollut niin hallitseva kätketyllä tavalla näissä miessuhteissaan, joita olen päässyt /joutunut seuraamaan, että miesten on ollut "pakko" kadota ilman selityksiä, koska ne aina olivat päiväkausien väittelyitä. Ulkopuolisille nainen sitten kertoi, että koittaa nyt vain sinnitellä suhteessa, ikäänkuin antaen ymmärtää että hän on sankari joka ei ikinä luovuta. Tämä nainen ei kykene näkemään että toinen ei enää jaksa.

Tämä toimintakaava toistui aina ja tuli mieleen kuin hämähäkki olisi saanut kärpäsen verkkoonsa. Sehän imee kärpäsen tyhjäksi kärpäsen ollessa vielä elossa.

Joihinkin ihmisiin tämä sopii, ei varmaankaan ap:hen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, mistä asioista olette riidelleet ihan suhteen alussa? Itselleni riidat on tulleet vasta kun asuttu jo jonkun aikaa yhdessä

Useimmat riidat liittyivät tavalla tai toisella temperamenttieroihimme; minä olen nopea ja täsmällinen, puoliso on verkkainen ja myöhästelevä. Muistan kuinka joskus muutamien kuukausien/ensimmäisen vuoden seurustelun jälkeen yksi hänen ystävistään totesi ääneen, että olen tainnut saada puolisoni oppimaan pitämään kiinni sovituista aikatauluista. Ilmeisesti hänkin oli hieman tuskastunut siihen, että puolisoni oli aina myöhässä.

Edelleen hän on verkkainen mutta paljon harvemmin myöhässä kuin aikoinaan.

Me ratkaisimme isoimmat ristiriidat nimenomaan seurusteluaikana eikä vasta yhteen muutettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta kivalta. Millainen suhde oli, puhuitteko asioista vai elitte vain saman katon alla? Oliko kumppanuutta, seksiä, yhteisymmärrystä?

Kummallakin oma työ ja harrastukset, eli omaakin elämää oli. Yhdessä lähes kaikki muu vapaa-aika. Täydellistä seksiä, juteltiin paljon. Keskustelut sivusivat joskus asumiskuvioita, sitäkö mies säikähti? Oikeasti luulin, että kaikki on hyvin, kumpikin luonteeltaan rauhallisia, kumpikaan ei käytä alkoholia, oli yhteisiä mielenkiinnonkohteita jne. Minusta on todella raukkamaista vain kadota, edes kertomatta, että tää oli nyt tässä.

Ap

On tiettyjä asioita suhteessa, joista voi vain vain vihjailla toiselle osapuolelle, niitä ei voi sanoa suoraan. Sarjassa olet lahna, pullea, haiset p...le, maiskutat jne. Niistä tulee vaan mitta täytteen.

Ensinnäkin: jos toinen on lahna tai fyysisesti epähaluttava, niin eikö silloin todeta, että juttu ei toimi ja erota? Miksi joku ylipäänsä alkaa tapailla fyysisesti epähaluttavaa ihmistä?

Toiseksi: kyllä minä olen kertonut puolisolleni kärsiväni misofoniasta ja pyytänyt, että hän opettelisi syömään mahdollisimman äänettömästi. Ei hän loukkaantunut vaan perehtyi siihen, mistä misofoniassa on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluaa haastetta. Tajusin parin viimeisimmän suhteen aikana mistä kenkä puristaa. En jaksa vietellä ja temppuilla kiireisen arjen keskellä. Annoin olla.

Suositan sullekin samaa.

Musta tuntuu että se haasteen haluaminen on sitä että yhtään epävakaammat ihmiset ei usko että toinen on tosissaan jos eivät saa vahvoja tunnesignaaleja kuten mustasukkaisuutta, takertumista tai muuta vastaavaa. Helppo tuntuu merkityksettömältä. Ja onhan se myös tosiasia että monet pitää helppoa ja esimerkiksi rahallisesti helposti saatavia tuotteita arvottomampina kuin kalliimpia vaikka olisi täysin sama asia kyseessä.

Miehet on nykyään tällaisia luusereita. Onneksi vielä joitain helmiä, mutta tunnistapa heidät. Mulla kans yksi vaikea ihastus, joka nyt toiminut samalla kaavalla ja on rasittava tapaus. Vaikeat miehet vaihtoon. Ole vaan onnellinen ku pääsit eroon. Koita hyväksyä tilanne ja jatkaa matkaa.

Olin muutaman kuukauden suhteessa miehen kanssa. Lopetin suhteen koska oli liikaa haastetta. Mutta kerron siitä, miten erilainen näkemys voi olla suhteen tilasta tai siitä mikä on ok. Minua loukkasi koska olimme jo avoimesti seurusteleva pari ja hän kuitenkin vonkasi facebookissa julkkisnaista kahville. Olen myöhemmin tajunnut, että mies ei koe rakastelua ja muuta seurustelua vielä miksikään. No, tämä sama mies oli sairaalloisen mustasukkainen jos golfkentällä edes vastasin porukkamme miespuolisten katseeseen. Kyllä tuli kuritusta.

Nykyisin ymmärrän että miehet eivät pidä itselleen samoja rajoja kuin naiselle.