4v sai kunnon uhmakohtauksen ja huutoitki puoli tuntia. Naapuri jätti heippalapun

Vierailija kirjoitti:

Niin siis siihenhän tämä nykyinen lastenkasvatuspsykologia pyrkii, että lapsi uskaltaa kokea tunteita ja ilmaista niitä ikätasoisesti. Se kirkuminen tulee ennen kuin osaa sanoa ”olen vihainen ja olisin vielä halunnut katsoa telkkaria”.

Jos tuosta saa jäähyä, lapsi keksii sitten muita keinoja selviytyä tunteidensa kanssa, juuri sellaisia erilaisia tunneblokkauksnen ja manipuloinnin muotoja, joita nykyään saadaan aikuisissa ihmetellä.

Minusta tuntuu, että juuri siksi lasten hyväksyminen raivokohtauksista huolimatta nostattaa toisissa niin vahvoja tunteita. Herää muistoja omista nöyryytys- ja hylkäämiskokemuksista vastaavassa tilanteessa, ja tuntuu väärältä että se nykyajan lapsi pääsee syliin eikä saa piiskaa. Ymmärrän sen, mutta on se surullista. Kunpa teitäkin olisi kohdeltu lempeästi kun olitte pieniä ja surullisia.

Voi snif...

Mitä sitten tosielämän asioihin tulee, niin eipä ennenkään ole järkevissä perheissä rangaistu lasta sellaisista asioista joita lapsi ei ole tehnyt tarkoituksellisesti. Tahallinen huuto ja kirkuminen kun on aivan eri asia kuin sellainen jota ei tehdä tarkoituksellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ei tuossa tilanteessa ole sitten paras vaihtoehto asua kerrostalossa?

Olet oikeassa. Jos ei kestä lapsen itkua, ei pidä asua kerrostalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Ei mun lapset huutaneet. Ei ylenmäärin. Mä en ihan tajua vanhempia, jotka ei sen vertaa saa niitä kasvatettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Aika kovaa saa huutaa, että sitä voi edes teoriassa verrata tahalliseen asioiden rikkomiseen. Kiukkuitkuhan ei ole tahallista, vaikka olisikin kovaäänistä. Se on vain kehittymättömän ihmisen tapa käsitellä asioita. Siitä sitten opetellaan näyttämällä, että huutamalla ei saa tahtoaan läpi. Osa ei kyllä opi, vaan hoitaa aikuisenakin hankalat ja oman tahdon vastaiset tilanteet huutamalla pää punaisena. Heillekin toimii parhaiten huomiotta jättäminen, ei rankaiseminen.  

Vierailija kirjoitti:

Niin siis siihenhän tämä nykyinen lastenkasvatuspsykologia pyrkii, että lapsi uskaltaa kokea tunteita ja ilmaista niitä ikätasoisesti. Se kirkuminen tulee ennen kuin osaa sanoa ”olen vihainen ja olisin vielä halunnut katsoa telkkaria”.

Jos tuosta saa jäähyä, lapsi keksii sitten muita keinoja selviytyä tunteidensa kanssa, juuri sellaisia erilaisia tunneblokkauksnen ja manipuloinnin muotoja, joita nykyään saadaan aikuisissa ihmetellä.

Minusta tuntuu, että juuri siksi lasten hyväksyminen raivokohtauksista huolimatta nostattaa toisissa niin vahvoja tunteita. Herää muistoja omista nöyryytys- ja hylkäämiskokemuksista vastaavassa tilanteessa, ja tuntuu väärältä että se nykyajan lapsi pääsee syliin eikä saa piiskaa. Ymmärrän sen, mutta on se surullista. Kunpa teitäkin olisi kohdeltu lempeästi kun olitte pieniä ja surullisia.

Nykyisin muodissa olevan tunnekasvatusideologian pahin ongelma on siinä, että se pyrkii selittämään lähes kaikkia käytösilmiöitä "tunteiden ilmaisulla", "tunteiden kokemisella", "tunteista selviytymisellä", "tunneblokkauksella" ja vastaavilla.

Ja sitten niitä jotka eivät sotke tätä tunneliibalaabaa kaikkeen yritetään demonisoida syyttämällä heitä yleisestä julmuudesta sekä "nöyryytys- ja hylkäämiskokemusten" aiheuttamisesta lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun lapset huutaneet. Ei ylenmäärin. Mä en ihan tajua vanhempia, jotka ei sen vertaa saa niitä kasvatettua.

Ihan hissukseen tulivat kohdustakin ulos. Olisin äärettömän huolissani, jos lapsi ei koskaan huutaisi. Onneksi sellaisia lapsia on vain teillä lapsettomilla, jotka täällä leikitte pyhimysäitiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mun lapset huutaneet. Ei ylenmäärin. Mä en ihan tajua vanhempia, jotka ei sen vertaa saa niitä kasvatettua.

Ei varmasti monen muunkaan lapset huuda/huutaneet ylenmäärin, enkä minä ainakaan ole saanut sitä käsitystä tästä ketjusta, että jokainen kiukkukohtaus kestäisi missään perheessä puoltatuntia, vaan _joskus_ näitä superkiukkujakin vaan sattuu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis siihenhän tämä nykyinen lastenkasvatuspsykologia py olorkii, että lapsi uskaltaa kokea tunteita ja ilmaista niitä ikätasoisesti. Se kirkuminen tulee ennen kuin osaa sanoa ”olen vihainen ja olisin vielä halunnut katsoa telkkaria”.

Jos tuosta saa jäähyä, lapsi keksii sitten muita keinoja selviytyä tunteidensa kanssa, juuri sellaisia erilaisia tunneblokkauksnen ja manipuloinnin muotoja, joita nykyään saadaan aikuisissa ihmetellä.

Minusta tuntuu, että juuri siksi lasten hyväksyminen raivokohtauksista huolimatta nostattaa toisissa niin vahvoja tunteita. Herää muistoja omista nöyryytys- ja hylkäämiskokemuksista vastaavassa tilanteessa, ja tuntuu väärältä että se nykyajan lapsi pääsee syliin eikä saa piiskaa. Ymmärrän sen, mutta on se surullista. Kunpa teitäkin olisi kohdeltu lempeästi kun olitte pieniä ja surullisia.

Nykyisin muodissa olevan tunnekasvatusideologian pahin ongelma on siinä, että se pyrkii selittämään lähes kaikkia käytösilmiöitä "tunteiden ilmaisulla", "tunteiden kokemisella", "tunteista selviytymisellä", "tunneblokkauksella" ja vastaavilla.

Ja sitten niitä jotka eivät sotke tätä tunneliibalaabaa kaikkeen yritetään demonisoida syyttämällä heitä yleisestä julmuudesta sekä "nöyryytys- ja hylkäämiskokemusten" aiheuttamisesta lapsille.

Vetäisit hienosti aika monta mutkaa suoraksi. Hyviä välimallejakin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ääniyliherkkä. Tiedostan sen ja siksi välttelen kontakotimasta naapureita. Valitettaasti lasten (just se kikutteluraivoshaiba) saa mut ihan tolaltaan. Pulssi nousee, hikoilen, kädet tärisee ja pahimmillaan oksennan. Et tää on se toinen puoli. Tavallaan huvittvinta on, kun erityislapsen vanhemat vaativat multa ymmärrystä. Oon joskus sanonutkin, et muistakaa sit, et kun omanne täyttää sen 18, niin ei kannata henkeään pidätellä, kun odottaa, et se erityislapsi olisikin yhtäkkisesti ns. normiaikuinen.

"Oon joskus sanonutkin, et muistakaa sit, et kun omanne täyttää sen 18, niin ei kannata henkeään pidätellä, kun odottaa, et se erityislapsi olisikin yhtäkkisesti ns. normiaikuinen."

En yleensä tykkää nillittää lukihäiriöisille, sillä on ymmärrettävää, että toisilla on ongelmia kirjoittaa. Nyt on vaan pakko kysyä: mitä ihmettä mahdat tarkoittaa tuolla käsittämättömällä lauseella? Oletkohan itse "normiaikuinen"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Asiaton huuto ja kiljuminen vahingoittaa toisia ihan siinä missä vaikka rumat puheetkin.

Mun lapsella oli uhmaiässä sisäisiä ristiriitoja, esim. olen nälkäinen/en syö. Ei riippunut huudot minun tekemisistä. Vuorotellen huusi, että on nälkä (ja ruokaahan olin laittanut, vieläpä lapselle mieleistä sellaista), mutta seuraavaksi huusi ja itki, ettei syö. Tätä saattoi jatkua aika kauankin. Sitten meni ohi ja tuli syömään hyvällä halulla ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun lapset huutaneet. Ei ylenmäärin. Mä en ihan tajua vanhempia, jotka ei sen vertaa saa niitä kasvatettua.

Ihan hissukseen tulivat kohdustakin ulos. Olisin äärettömän huolissani, jos lapsi ei koskaan huutaisi. Onneksi sellaisia lapsia on vain teillä lapsettomilla, jotka täällä leikitte pyhimysäitiä. 

Etkö tunnista enää normaalia?

Ei lapset huuda jos ei niitä kiusaa ja provosoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Asiaton huuto ja kiljuminen vahingoittaa toisia ihan siinä missä vaikka rumat puheetkin.

Uhmaikään kuuluva kiukuttelu ei ole asiatonta. Se on normaali osa lapsen tervettä kehitystä. Jos sitä ei kestä, ei pidä hankkia lapsia eikä muuttaa kerrostaloon, jossa asuu lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun lapset huutaneet. Ei ylenmäärin. Mä en ihan tajua vanhempia, jotka ei sen vertaa saa niitä kasvatettua.

Ihan hissukseen tulivat kohdustakin ulos. Olisin äärettömän huolissani, jos lapsi ei koskaan huutaisi. Onneksi sellaisia lapsia on vain teillä lapsettomilla, jotka täällä leikitte pyhimysäitiä. 

Etkö tunnista enää normaalia?

Ei lapset huuda jos ei niitä kiusaa ja provosoi.

Äläpä lapsi provoile. Jokainen normaali ihminen tietää, että sekä lapset että aikuiset huutavat joskus. Joka muuta väittää, valehtelee. 

Vierailija kirjoitti:

Meille naapuri soitti vastaavassa tilanteessa poliisit. Oli kehdannut vielä valittaa että "jostain" asunnosta kuuluu tappelun ääniä ja joku huutaa hädissään poliisia apuun. Halusivat näpäyttää, koska oloin nuori ja nätti yksinhuoltaja, ja minulla oli laaja sosiaalinen verkosto johon kuului myös miehiä, eikä heistä vähiten "rampannut" niin kuin naapuri asiasta mainitsi, meillä veljeni, enoni ja isäni, vaan lähes joka päivä joku kävi. Nämä olivat "hyöran asiakkaita" jne. 

Eli ei kannata välittää, kiusaa tekevät.

No jos on pienikin epäilys niin parempi soittaa kuin olla soittamatta poliisit. Mitä se sua edes haittasi jos kävivät tarkistamassa tilanteen? Hyvä tilaisuus kasvattaa lasta miten käy kun huvikseen kiljuu kerrostalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Asiaton huuto ja kiljuminen vahingoittaa toisia ihan siinä missä vaikka rumat puheetkin.

Menetkö rikki lapsen itkusta? Aika heikkoa tekoa olet. Toivottavasti asut erämaassa yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Asiaton huuto ja kiljuminen vahingoittaa toisia ihan siinä missä vaikka rumat puheetkin.

Uhmaikään kuuluva kiukuttelu ei ole asiatonta. Se on normaali osa lapsen tervettä kehitystä. Jos sitä ei kestä, ei pidä hankkia lapsia eikä muuttaa kerrostaloon, jossa asuu lapsia. 

Uhmaikäinen ei ole mikään vauva enää eikä siten myöskään 100% syyntakeeton. Normaali uhmaikäinen harjoittaa paljonkin tahallista asiatonta käytöstä.

Metelin aiheuttaja menee muualle metelöimään. Oli sitten kyseessä huutava lapsi tai bilettävä aikuinen. Naapureita ei pidä häiritä omalla elämäntyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun lapset huutaneet. Ei ylenmäärin. Mä en ihan tajua vanhempia, jotka ei sen vertaa saa niitä kasvatettua.

Ihan hissukseen tulivat kohdustakin ulos. Olisin äärettömän huolissani, jos lapsi ei koskaan huutaisi. Onneksi sellaisia lapsia on vain teillä lapsettomilla, jotka täällä leikitte pyhimysäitiä. 

Etkö tunnista enää normaalia?

Ei lapset huuda jos ei niitä kiusaa ja provosoi.

Tietysti tunnistan normaalin. Jokainen vauva, joka syntyy terveenä ja elossa huutaa. Myös jokainen isompikin lapsi välillä huutaa. Se on osa normaalia elämää.