4v sai kunnon uhmakohtauksen ja huutoitki puoli tuntia. Naapuri jätti heippalapun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis siihenhän tämä nykyinen lastenkasvatuspsykologia pyrkii, että lapsi uskaltaa kokea tunteita ja ilmaista niitä ikätasoisesti. Se kirkuminen tulee ennen kuin osaa sanoa ”olen vihainen ja olisin vielä halunnut katsoa telkkaria”.

Jos tuosta saa jäähyä, lapsi keksii sitten muita keinoja selviytyä tunteidensa kanssa, juuri sellaisia erilaisia tunneblokkauksnen ja manipuloinnin muotoja, joita nykyään saadaan aikuisissa ihmetellä.

Minusta tuntuu, että juuri siksi lasten hyväksyminen raivokohtauksista huolimatta nostattaa toisissa niin vahvoja tunteita. Herää muistoja omista nöyryytys- ja hylkäämiskokemuksista vastaavassa tilanteessa, ja tuntuu väärältä että se nykyajan lapsi pääsee syliin eikä saa piiskaa. Ymmärrän sen, mutta on se surullista. Kunpa teitäkin olisi kohdeltu lempeästi kun olitte pieniä ja surullisia.

No huh huh mitä lässytystä. Kumma kun minusta kasvoi empaattinen ja rakastava isä ilman tunne vammoja vaikka joskus vähän piiskaa sain. Päinvastoin luulempa että lapsesta tulee usein isona ihmishirviöitä kun tämä tunteidensanoitus lässytys valtaa alaa.

;D

Empaattinen ja rakastava isä ilman tunnevammoja viakka joskus vähän piiskaa sait.

Sitten ensimmäisenä sanomassa toisen purkaukselle, että huhhuh mitä lässytystä. Totta, niin on terve reaktio, eikä ollenkaan tunnevammaisen puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Oma 2-vuotiaani uhmailee ihan pienestäkin useasti päivässä. Mutta kukaan ei ole heippalappuja jättänyt. Tosin tämä talo on täynnä mummoja(huono kuulo?) Ja muita lapsiperheitä onneksi. :D

Mummot eivät välttämättä tohdi valittaa, saattavat silti kärsiä asiasta. Lapsesi uhmailu ei ehkä olekaan niin hauskaa kaikkien mielestä.

Kostoonkierteen ainekset.

Vierailija kirjoitti:

Kostoonkierteen ainekset.

Kohhhta miehesi alkaa pelehtiä ylitöissä sihteerikkönsä kansssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostoonkierteen ainekset.

Kohhhta miehesi alkaa pelehtiä ylitöissä sihteerikkönsä kansssa.

Jääävää tavallaan itsensä ja kokee olevansa oikeutetttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lasten huutaminen/huudattaminen ole sen sallitumpaa kuin mikään muukaan mölyäminen. Ihme oletus, että lasten varjolla saa jyrätä järjestyssäännöt. Tietenkin joku pikku vauvan itku kuuluu niihin ääniin mille ei vaan voi mitään, mutta leikki ikäisen huudattaminen sen sijaan on tahallista häiriköintiä.

Hyvä superkasvattaja, kerro nyt ihmeessä kuinka se huutoraivoava uhmaava lapsi saadaan hiljaiseksi? Mielellään joku rakentava tapa, ei katkolla tai muilla herkuilla lahjominen.

Huutoraivoava 4 vuotias ei ole koliikkiaan itkevä vauva. Jos aikuisella ei vanhempana ole sen vertaa auktoriteettia että kun tiukasti komentaa "nyt riittää" ei lapsi tottele,paras jättää lasten teko muille. Uhmaikäinen hakee rajojaan, jos vanhemmat eivät osaa niitä antaa niin onnea vaan loppuelämään. Itselläni on muuten 3 vilkasta poikaa, joten turha tulla mussttamaan että en tiedä mitään lastenkasvatuksesta.

Ilmeisesti hakkaat lapsiasi remmilla tms. kun eivät uskalla näyttää kiukkuaan. Pelottavaa. 

Olen pahoillani jos sinua on pahoinpidelty lapsena, itse en ikinä moiseen sortuisi. Jos aikuisen ainoa keino kasvattaa lasta on väkivalta, parempi olla tekemättä lapsia. Useimmille näyttää olevat uutta että kotona aikuinen määrää missä kaappi seisoo. Omani ovat jopa murrosiän ylittäneitä, tasapainoisia nuoria.

Väität olevasti murrosikäisten vanhempi, mutta et silti tiedä, että tasapainoiseksi kasvamisen edellytys on se, että tunteita ei tukahduteta? Eli valehtelet vanhemmuudesta tai sitten lapsesi eivät ole tasapainoisia, vaan alistettuja. 

Nyyh, alistettuja!! Av-mamman pahin painajainen. Parempi antaa lasten kasvaa pellossa, kun kasvattaminen saattaisi alistaa lasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lasten huutaminen/huudattaminen ole sen sallitumpaa kuin mikään muukaan mölyäminen. Ihme oletus, että lasten varjolla saa jyrätä järjestyssäännöt. Tietenkin joku pikku vauvan itku kuuluu niihin ääniin mille ei vaan voi mitään, mutta leikki ikäisen huudattaminen sen sijaan on tahallista häiriköintiä.

Hyvä superkasvattaja, kerro nyt ihmeessä kuinka se huutoraivoava uhmaava lapsi saadaan hiljaiseksi? Mielellään joku rakentava tapa, ei katkolla tai muilla herkuilla lahjominen.

Huutoraivoava 4 vuotias ei ole koliikkiaan itkevä vauva. Jos aikuisella ei vanhempana ole sen vertaa auktoriteettia että kun tiukasti komentaa "nyt riittää" ei lapsi tottele,paras jättää lasten teko muille. Uhmaikäinen hakee rajojaan, jos vanhemmat eivät osaa niitä antaa niin onnea vaan loppuelämään. Itselläni on muuten 3 vilkasta poikaa, joten turha tulla mussttamaan että en tiedä mitään lastenkasvatuksesta.

Lapseton kuvittelee, että raivoava lapsi hiljenee sillä, että aikuinen käskee :D:D:D:D

Luetun ymmärtäminen hakusessa?

Ei lainkaan. Sinä et ilmeisesti tiennyt, että kaikki mitä av:lla kirjoitetaan ei ole totta. Eli jos sanoo, että on kolmen lapsen äiti, se ei tarkoita, että sitä välttämättä olisi. Tuon "äidin" viestistä oli hyvin selkokielisesti luettavissa, että hän on lapseton, joka valehteli olevansa äiti. Sillä kukaan oikea äiti ei voi luulla, että lapsen kiukkukohtaus menisi ohi, kun vain sanoo "nyt riittää". 

Semmonen keittiöpsykoloki siellä🤣🤣🤣

Minustakin oli hauska vitsi väittää, että kiukuttelu loppuu käskemällä. Kaikkea hullua lapsettomat keksivätkin. 

Mikä siinä on niin hullua?

Meillä naapurustossa on tuollainen kiukkuaja, jonka äidin mielestä parasta on olla huomaamatta koko uhmaa. Pyrin estämään omaa lasta leikkimästä tuon lapsen kanssa, koska en halua huonoja vaikutteita. Kyllä, niin typerältä kuin se tuntuukin, niin laumassa lapset tekevät tyhmyyksiä ja uhmakarjunta on pelkkää tyhmyyttä. Tarvittaessa lähden lapsen kanssa pois pihan leikkipaikalta ja aivan oikein, se naapuruston kiukkuaja huutaa kuin sumusireeni.

Mä en ymmärrä miksi pitää antaa lapsen huutaa itsensä väsyksiin. Eihän eläimetkään anna jälkeläistensä riekkua, ne ottaa niskasta kiinni ja ravistaa. Eivät satuta kumminkaan. Mikä olisi vastaava juttu ihmisellä?

Jos meillä mummolassa lapsenlapsi saa huutoitkuraivarin, niin ensin häntä yritetään lohduttaa ja siirtää mielenkiinto muualle ja jos se ei onnistu, niin nostetaan pihalle.

Tämä on päivän paras👍

Jos muiden pitää kestää teiltä meteliä, niin teidän pitää kestää muilta meteliä. Tee niinku haluaisit itelles tehtävän vai miten se meni...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Asiaton huuto ja kiljuminen vahingoittaa toisia ihan siinä missä vaikka rumat puheetkin.

Uhmaikään kuuluva kiukuttelu ei ole asiatonta. Se on normaali osa lapsen tervettä kehitystä. Jos sitä ei kestä, ei pidä hankkia lapsia eikä muuttaa kerrostaloon, jossa asuu lapsia. 

Muutin itse ensin tänne kerrostaloon, ja sitten tänne tunki lapsiperheitä. Pitäiskö mun nyt mennä telttaan asumaan, kun ei rahat omakotitaloonkaan riitä? Ja todellakin saan migreenin joka hemmetin kerta, kun nuo pennut oikein avaavat äänijänteensä, puoli tuntia ei ole vielä aika eikä mikään. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan jolla on helppo ja helposti muutoksia sietävä lapsi tiedä millaista on olla hankalan, vastaanhangoittelevan ja voimakastahtoisen lapsen äiti. Se on usein hermoja raastavaa. Muistan itsekin kuinka tuskallista oli olla 2-vuotiaan lapsen kanssa joka itki paljon ja asuimme vielä kerrostalossa jossa seinät olivat kuin pahvia. Sääli naapureita kun pahimmillaan joka päivä oli raivoamista ja huutoa. Naapuri jo luuli että lapsellamme oli korvatulehdus, mutta ei ollut sitä, oli vain pahoja uhmaraivareita. Ei voinut muuta kuin kestää. Nykyään lapsi on 8-vuotias mutta edelleen omanarvontuntoinen ja tulinen tyttö. Joskus mietin että onko lapsemme joku nepsy-tapaus (esim. ADHD) mutta nykyään on myös paljon sellaisia normaalejakin tilanteita ettei voi olla sitäkään. 

= huonosti käyttäytyvä, aina on sanoitettu ja ymmäretty. 

Ei todellakaan ollut.

Ai vaan kerran ja pikkuisen huudettiin. Hah hah.