4v sai kunnon uhmakohtauksen ja huutoitki puoli tuntia. Naapuri jätti heippalapun

Vierailija kirjoitti:

Itsellä erityislapsi, pitkän kaavan kautta tutkittu syyt raivareihin ja muuhun viivästykseen. No on minullakin ongelmia varmasti vanhempana(väsymys ja masennus). Mutta kiukunpurkauksiin ja itkuun en voi muuta tehdä. Kuin yrittää parhaani rauhoittaa ja puhua.

Lapsi ei edes kiukun puuskassa halua kuulla puhetta, tai ääniä yleensä. Ei halua syliin tai juttelua, ainoastaan juoksee syliin kun episodi on loppunut :(  

Lahjominen ei varmasti hyvä tie ole, vaikka se toimii, mutta en periaatteesta halua antaa karkkia jne että rauhoittuisi. 

Ja kakkamyrsky varmasti tästä. 

Olen joissain asioissa aika tiukkis kasvattajana, mutta kyllä minä silti tiedostan, että lapseni ovat varmaan myös suhteellisen "helppoja". En todellakaan tuomitse siitä, ettei tuollaisessa tilanteessa huudolle mitään voi. Minusta kuulostat viestisi perusteella hyvältä ja fiksulta vanhemmalta.

Vierailija kirjoitti:

Metelin aiheuttaja menee muualle metelöimään. Oli sitten kyseessä huutava lapsi tai bilettävä aikuinen. Naapureita ei pidä häiritä omalla elämäntyylillään.

Korpeen asumaan yksin, jos ei elämän ääniä kestä. 

Bileiden ääntä jaksaa kuunnella, lapsen kiljuntaa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Asiaton huuto ja kiljuminen vahingoittaa toisia ihan siinä missä vaikka rumat puheetkin.

Uhmaikään kuuluva kiukuttelu ei ole asiatonta. Se on normaali osa lapsen tervettä kehitystä. Jos sitä ei kestä, ei pidä hankkia lapsia eikä muuttaa kerrostaloon, jossa asuu lapsia. 

Uhmaikäinen ei ole mikään vauva enää eikä siten myöskään 100% syyntakeeton. Normaali uhmaikäinen harjoittaa paljonkin tahallista asiatonta käytöstä.

Mutta kiukkuitku ei kuulu kategoriaan "tahallinen asiaton käytös", vaikka kuinka jankuttaisit. 

Vierailija kirjoitti:

Meille naapuri soitti vastaavassa tilanteessa poliisit. Oli kehdannut vielä valittaa että "jostain" asunnosta kuuluu tappelun ääniä ja joku huutaa hädissään poliisia apuun. Halusivat näpäyttää, koska oloin nuori ja nätti yksinhuoltaja, ja minulla oli laaja sosiaalinen verkosto johon kuului myös miehiä, eikä heistä vähiten "rampannut" niin kuin naapuri asiasta mainitsi, meillä veljeni, enoni ja isäni, vaan lähes joka päivä joku kävi. Nämä olivat "hyöran asiakkaita" jne. 

Eli ei kannata välittää, kiusaa tekevät.

Meillekin naapuri oli soittanut poliisit kun lapsi kirkui ja kiukutteli.  Poliisi totesi että lapsi on kunnossa ja kyse oli vain kiukkukohtauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lasten huutaminen/huudattaminen ole sen sallitumpaa kuin mikään muukaan mölyäminen. Ihme oletus, että lasten varjolla saa jyrätä järjestyssäännöt. Tietenkin joku pikku vauvan itku kuuluu niihin ääniin mille ei vaan voi mitään, mutta leikki ikäisen huudattaminen sen sijaan on tahallista häiriköintiä.

Puhuu lapseton

Minulla on 4 lasta joista kukaan ei ole huutanut puolta tuntia putkeen (vauva iän jälkeen).vaikka on myös erityis lapsi.

Mitä.se lapsi siinä oppii ,että.se jätetään huutamaan puoleksi tunniksi? Sen ettei hänestä välitetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ääniyliherkkä. Tiedostan sen ja siksi välttelen kontakotimasta naapureita. Valitettaasti lasten (just se kikutteluraivoshaiba) saa mut ihan tolaltaan. Pulssi nousee, hikoilen, kädet tärisee ja pahimmillaan oksennan. Et tää on se toinen puoli. Tavallaan huvittvinta on, kun erityislapsen vanhemat vaativat multa ymmärrystä. Oon joskus sanonutkin, et muistakaa sit, et kun omanne täyttää sen 18, niin ei kannata henkeään pidätellä, kun odottaa, et se erityislapsi olisikin yhtäkkisesti ns. normiaikuinen.

"Oon joskus sanonutkin, et muistakaa sit, et kun omanne täyttää sen 18, niin ei kannata henkeään pidätellä, kun odottaa, et se erityislapsi olisikin yhtäkkisesti ns. normiaikuinen."

En yleensä tykkää nillittää lukihäiriöisille, sillä on ymmärrettävää, että toisilla on ongelmia kirjoittaa. Nyt on vaan pakko kysyä: mitä ihmettä mahdat tarkoittaa tuolla käsittämättömällä lauseella? Oletkohan itse "normiaikuinen"?

Erityislapsen vanhempi vaatii häneltä ymmärrystä omalle erityislapselleen, mutta ei itse ymmärrä, että se oma erityislapsi on jonain päivänä erityisaikuinen, kuten tuo kirjoittaja nyt. Eli ymmärrystä vaaditaan aina vaan muilta, mutta ei ymmärretä toisten erityisyyttä. Ja ei hän väittänytkään olevansa "normiaikuinen" vaan päin vastoin. Näin tulkitsen tuon alkuviestin. "Olen ääniyliherkkä." on aika suoraan jopa sanottu?

Vierailija kirjoitti:

Bileiden ääntä jaksaa kuunnella, lapsen kiljuntaa ei.

Ihan päinvastoin. Bileiden äänet kestävät tunti tolkulla. Koliikkivauvoja lukuunottamatta lapsen kiljunta merkittävästi vähemmän aikaa. Lisäksi aikuisena on helppo ymmärtää, että lapsi ei vielä osaa hallita reaktioitaan ja saattaa siksi huutaa. Mutta sitä en tule koskaan ymmärtämään, että aikuiset puhdasta piittaamattomuuttaan terrorisoivat naapurustoa bilettämällä kovaäänisesti. Ja jos sillä on merkitystä: olen lapseton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bileiden ääntä jaksaa kuunnella, lapsen kiljuntaa ei.

Ihan päinvastoin. Bileiden äänet kestävät tunti tolkulla. Koliikkivauvoja lukuunottamatta lapsen kiljunta merkittävästi vähemmän aikaa. Lisäksi aikuisena on helppo ymmärtää, että lapsi ei vielä osaa hallita reaktioitaan ja saattaa siksi huutaa. Mutta sitä en tule koskaan ymmärtämään, että aikuiset puhdasta piittaamattomuuttaan terrorisoivat naapurustoa bilettämällä kovaäänisesti. Ja jos sillä on merkitystä: olen lapseton. 

Biletyksen ääni on ilon ja hauskanpidon ääntä. Lapsen kiljunnasta ei tule mieleen muuta kuin ärtynyt, väsynyt ja kiukkuinen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Asiaton huuto ja kiljuminen vahingoittaa toisia ihan siinä missä vaikka rumat puheetkin.

Uhmaikään kuuluva kiukuttelu ei ole asiatonta. Se on normaali osa lapsen tervettä kehitystä. Jos sitä ei kestä, ei pidä hankkia lapsia eikä muuttaa kerrostaloon, jossa asuu lapsia. 

Uhmaikäinen ei ole mikään vauva enää eikä siten myöskään 100% syyntakeeton. Normaali uhmaikäinen harjoittaa paljonkin tahallista asiatonta käytöstä.

Sitten vaan haastamaan 3v oikeuteen. Jos kerran mielestäsi ei ole syyntakeeton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Asiaton huuto ja kiljuminen vahingoittaa toisia ihan siinä missä vaikka rumat puheetkin.

Uhmaikään kuuluva kiukuttelu ei ole asiatonta. Se on normaali osa lapsen tervettä kehitystä. Jos sitä ei kestä, ei pidä hankkia lapsia eikä muuttaa kerrostaloon, jossa asuu lapsia. 

Kiukuttelu on ok ,mutta puoli tuntia jatkuva huuto on jo heitteille jättö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Voi jumatsukka, mistä näitä tulee? Kunnon rangaistus pennulle, kyllä 4-vuotias jo tajuaa ettei ikkunaan heitellä kiviä.

Vierailija kirjoitti:

Kertooko joku lapsettomalle mitä ne oikein sitten huutaa? Siis, ihan vilpittömästi kysyn, että miksi terve lapsi huutaa suoraa huutoa noin?

Minä olen lapseton ja minäkin voin kertoa sinulle että jotkut lapset vaan huutaa kun niillä  keittää tunteet yli. Ne on menneet sen rajan yli että pystyisivät lopettamaan, se on kuin jonkinlainen henkinen  kouristus jolle lapsi itsekään ei enää oikein mahda mitään. Vanhemmiten ne yleensä loppuvat tai ainakin vähenevät huomattavasti. Jos tuollaista lasta rangaistaisiin, huuto saattaisi loppua muuttumalla kouristuksenomaiseksi itkuksi jota lapsi ei myöskään pysty lopettamaan. Näitäkin on joskus nähty, ja sääliksi käy sekä lasta että vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bileiden ääntä jaksaa kuunnella, lapsen kiljuntaa ei.

Ihan päinvastoin. Bileiden äänet kestävät tunti tolkulla. Koliikkivauvoja lukuunottamatta lapsen kiljunta merkittävästi vähemmän aikaa. Lisäksi aikuisena on helppo ymmärtää, että lapsi ei vielä osaa hallita reaktioitaan ja saattaa siksi huutaa. Mutta sitä en tule koskaan ymmärtämään, että aikuiset puhdasta piittaamattomuuttaan terrorisoivat naapurustoa bilettämällä kovaäänisesti. Ja jos sillä on merkitystä: olen lapseton. 

Biletyksen ääni on ilon ja hauskanpidon ääntä. Lapsen kiljunnasta ei tule mieleen muuta kuin ärtynyt, väsynyt ja kiukkuinen perhe.

Joo, h'lvetin hauskaa, kun koko rappu raikaa yötä myöten. Otan ennemmin sen pienen kiukkukohtauksen kuuntelun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Asiaton huuto ja kiljuminen vahingoittaa toisia ihan siinä missä vaikka rumat puheetkin.

Uhmaikään kuuluva kiukuttelu ei ole asiatonta. Se on normaali osa lapsen tervettä kehitystä. Jos sitä ei kestä, ei pidä hankkia lapsia eikä muuttaa kerrostaloon, jossa asuu lapsia. 

Kiukuttelu on ok ,mutta puoli tuntia jatkuva huuto on jo heitteille jättö.

"Pientä" ylireagointia nyt sinulta. Toki voit mennä tekemään rikosilmoituksen vaikka heti huomenna siitä, että lapsi itki puoli tuntia. Saatat sen reissun jälkeen oppia jotain. 

Kukaan jolla on helppo ja helposti muutoksia sietävä lapsi tiedä millaista on olla hankalan, vastaanhangoittelevan ja voimakastahtoisen lapsen äiti. Se on usein hermoja raastavaa. Muistan itsekin kuinka tuskallista oli olla 2-vuotiaan lapsen kanssa joka itki paljon ja asuimme vielä kerrostalossa jossa seinät olivat kuin pahvia. Sääli naapureita kun pahimmillaan joka päivä oli raivoamista ja huutoa. Naapuri jo luuli että lapsellamme oli korvatulehdus, mutta ei ollut sitä, oli vain pahoja uhmaraivareita. Ei voinut muuta kuin kestää. Nykyään lapsi on 8-vuotias mutta edelleen omanarvontuntoinen ja tulinen tyttö. Joskus mietin että onko lapsemme joku nepsy-tapaus (esim. ADHD) mutta nykyään on myös paljon sellaisia normaalejakin tilanteita ettei voi olla sitäkään. 

Täällä kun on selvästi muita vanhempia paikalla... Niin mitä mieltä että lapsen kanssa vaihdetaan päiväkotia? Kysymys 2-vuotiaasta. 

Itkien jätetty ja haettu. Vanhempien syliin oikein hyppää kun pääsi sieltä pois. Paljon sairaana ja mustelmia myös tullut hoidon aikana, mistä en edes kehtaa puhua. No itse minulla äidillä aina olo että "en voi jättää häntä tänne" 

"kotona parempi"

En siis hyvillä mielin voi jättää hoitoon aina siellä joku vahinko sattuu ja mustelmaa lisää.... Toki otsassa on mustelmaa useasti, kun lyö päänsä moniin mahdollisiin paikkoihin. 

Mutta käsi varressa, selässä ja poskella jne... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Voi jumatsukka, mistä näitä tulee? Kunnon rangaistus pennulle, kyllä 4-vuotias jo tajuaa ettei ikkunaan heitellä kiviä.

No mitä rangaistusta ehdottaisit?

Neljä vuotias on vielä hyvin pieni, eikä kiukunpuuskissaan osaa ajatella ihan loppuun asti.

Puoli tuntia huutoa on jo aika pitkä aika. Vanhempi on tahallisen välinpitämätön tai todella taitamaton jos ei saa lasta nopeammin rauhoittumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Kukaan täysijärkinen ihminen ei rankaise lasta tunteenpurkauksista mikäli purkaus ei vahingoita ketään tai riko tavaroita. Tunteista rankaiseminen on lapselle suora ilmoitus, että tunteita ei saa näyttää, vaan ne pitää tukahduttaa. Näin kasvatetaan tulevia mt-potilaita tai pahimmillaan koulua'pujia. 

Asiaton huuto ja kiljuminen vahingoittaa toisia ihan siinä missä vaikka rumat puheetkin.

Uhmaikään kuuluva kiukuttelu ei ole asiatonta. Se on normaali osa lapsen tervettä kehitystä. Jos sitä ei kestä, ei pidä hankkia lapsia eikä muuttaa kerrostaloon, jossa asuu lapsia. 

Kiukuttelu on ok ,mutta puoli tuntia jatkuva huuto on jo heitteille jättö.

Millä tavoin lapsi on jätetty heitteille, jos se huutaa äitinsä tai isänsä tai muun turvallisen aikuisen sylissä? Tai turvallisessa ympäristössä, kun omassa kodissaan. Heitteillejätön väheksymistä kutsua kiukuttelun huomiotta jättämistä heitteillejätöstä. Ihan eri tason asioita.