4v sai kunnon uhmakohtauksen ja huutoitki puoli tuntia. Naapuri jätti heippalapun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

En tarkoita. Oliko muuta kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin tubelta koiran haukkumista soimaan, läppäri patterin viereen ja äänet kaakkoon, itselle kuulokkeet korville ja hyvää musiikkia soimaan.

Heh heh hauskaa :D Tarkoituksella häiritseminen on kielletty, vaikka olisikin sen kello 7-22 välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän aidosti ajatteli, että ette tajua metelin kuuluvan naapurin? Yleensähän 4-vuotias kyllä selittäessä ymmärtää, että kerrostalossa ei voi raivota puolta tuntia niin kovaa, että se kuuluu seinistä läpi  ja vanhemmat tuon ikäistä jo asiasta tarvittaessa muistuttavat, jos homma menee ylikierroksille.

Jos taas lapsella on erityistarpeita tai muuten vain vaikea uhmavaihe meneillään, niin lähetän teille voimia ja ymmärrystä. Siinä tapauksessa voisitte varmaan laittaa naapurille takaisin kohteliaan heippalapun, jossa pahoittelette meteliä ja pyydätte kärsivällisyyttä, koska pieni lapsi vasta omien tunteidensa hallintaa opettelee. Normaali aikuinen suhtautuu asiaan ymmärtäväisesti.

Mukavaa ja toivottavasti rauhallisempaa viikonloppua!

Missaköhän rinnakkaistodellisuudessa oikein mahdat elää? Ettäkö nelivuotiaalle voi vain selittää ystävällisesti, ettei kerrostalossa saa huutaa, ja hän lopettaa saman tien? Tähän väliin huutonaurua! Taidat olla lapseton, koska nehän ovat tunnetusti aina parhaita lapsenkasvattajia! :D

Juu, naureskelkaa vaan, ei se ole minulta pois. :D Kukin kasvattaa tietysti tyylillään ja toisilla toimii yhdet ja muilla toiset keinot. Meillä on mennyt hyvin näin täällä "rinnakkaistodellisuudessa" ja elämä on pääsääntöisesti aika leppoisaa ja kivaa. Ylipäänsä viestini tarkoitus ei olllut neuvoa ketään, lähinnä siis ajattelin, että tuskinpa se naapuri nyt mitään pahaa välttämättä tarkoitti, ellei lappu sitten ollut jotenkin erityisen törkeä.

Ja ei, eivät lapset tietenkään aina lopeta huutamista nätisti juttelemalla juuri sillä kertaa, mutta sellaista nyt kai ei kukaan väittänytkään. Enemmän on kyse siitä, että vähitellen kyky asettaa asioita mittauhteisiin ja huomioida muita kasvaa, kun asiasta säännöllisesti ystävälisesti muistutetaan. Totta kai lapsia myös lohdutetaan, jos heillä on paha mieli, ja joskus mikään ei uhmaraivareihin auta. 

Vierailija kirjoitti:

3 lapsen äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lasten huutaminen/huudattaminen ole sen sallitumpaa kuin mikään muukaan mölyäminen. Ihme oletus, että lasten varjolla saa jyrätä järjestyssäännöt. Tietenkin joku pikku vauvan itku kuuluu niihin ääniin mille ei vaan voi mitään, mutta leikki ikäisen huudattaminen sen sijaan on tahallista häiriköintiä.

Hyvä superkasvattaja, kerro nyt ihmeessä kuinka se huutoraivoava uhmaava lapsi saadaan hiljaiseksi? Mielellään joku rakentava tapa, ei katkolla tai muilla herkuilla lahjominen.

Huutoraivoava 4 vuotias ei ole koliikkiaan itkevä vauva. Jos aikuisella ei vanhempana ole sen vertaa auktoriteettia että kun tiukasti komentaa "nyt riittää" ei lapsi tottele,paras jättää lasten teko muille. Uhmaikäinen hakee rajojaan, jos vanhemmat eivät osaa niitä antaa niin onnea vaan loppuelämään. Itselläni on muuten 3 vilkasta poikaa, joten turha tulla mussttamaan että en tiedä mitään lastenkasvatuksesta.

Lapseton kuvittelee, että raivoava lapsi hiljenee sillä, että aikuinen käskee :D:D:D:D

Luetun ymmärtäminen hakusessa?

Ei lainkaan. Sinä et ilmeisesti tiennyt, että kaikki mitä av:lla kirjoitetaan ei ole totta. Eli jos sanoo, että on kolmen lapsen äiti, se ei tarkoita, että sitä välttämättä olisi. Tuon "äidin" viestistä oli hyvin selkokielisesti luettavissa, että hän on lapseton, joka valehteli olevansa äiti. Sillä kukaan oikea äiti ei voi luulla, että lapsen kiukkukohtaus menisi ohi, kun vain sanoo "nyt riittää". 

Hei, minä olen lapseton. Tiedän, ettei se mene tuolla ohi, mutta ei se mene silläkään ohi, että ollaan vieressä kuin tikku p@skassa. Sen todistaa jo ketjun aloituskin. Viekää se lapsi vaikka muuhun ympäristöön, menette näin talvisaikaan tekemään lumiukkoja tai jotain. Kyllä se suru unohtuu paljon nopeammin kun tulee muuta ajateltavaa. Mut hei, enhän mä mistään mitään tiedä kun ei ole omia lapsia ja sit kun on niin ymmärrän vaan huudattaa niitä niin kauan ku ääntä piisaa.

Joo, raivoava lapsi vaan pihalle lumiukkoja väsäämään :D:D:D Oliko muita hauskoja vitsejä lapsettomilta? Et tosiaan tiedä lapsista mitään, jos luulet uhmaraivon poistuvan jollain lumileikeillä. Puhumattakaan siitä, että kuvittelet saavasi sen raivoavan lapsen tuosta vaan pihaleikkeihin. Vai sisävaatteissako vaan heivaisit hankeen?

Huomaa, että on aivot jääneet synnärille, kun et ymmärrä mitä esimerkki tarkoittaa. Kumma että pitää aikuiselle ihmiselle erikseen luetella joka ainoa maailman aktiviteetti kun itsellä ei aivokapasiteetti riitä. Tee sen äpärän kanssa vaikka mansikkahilloa, tai piirrä, lue satuja tai vedä vaikka pytystä alas.

Koita nyt jo ymmärtää, että sen sätkivän, potkivan ja täyttä kurkkua huutavan lapsen kanssa on yhtä helppoa alkaa tekemään yhtään mitään kuin epilepsiakohtauksen saaneen kanssa. Koita siinä piirtää ja lukea satuja🤣 En ymmärrä, miksi jotkut lapsettomat kokevat niin tärkeäksi kuvitella tietävänsä lastenkasvatuksesta jotain enemmän kuin lasten vanhemmat. En minäkään päde miehelleni siitä miten tiedän miehenä olemisesta enemmän kuin hän. En tietenkään tiedä, kun en ole mies. Ja minulla ei ole mitään ongelmaa myöntää sitä. Ei ole itse asiassa tullut edes mieleen alkaa kuvittelemaan moista.

Kammottavia äitejä täällä. Ei yhtään kiinnostusta lapsen hyvinvointiin.

Paljonkin kiinnostusta. Siksi ne kiukutkin sallitaan eikä yritetä tukahduttaa. Eikä myöskään lietsota sirkustempuilla. Kyllähän sitä aikuisellakin v'tutus vaan kasvaa, jos joku tulee viereen lässytämään jotain muka piristävää. Miksi ei siis lapsella kävisi samoin?

Samaa asiaa ei oikein voi argumentoida vastakkaisilla jutuilla.

Toisaalta lapsen kuuluu saada raivota, rääkyä ja kiljua koska se on vain lapsi eikä aikuinen.

Ja sitten sanotaan, että sitä ja tätä keinoa ei voi käyttää, koska samalla tavalla se lapsi reagoi siihen keinoon kuin aikuinen - eli nyt se lapsi ei enää olekaan eri asia kuin aikuinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Eikös tää nykyisessä sanoitus- ja ymmärrysmaailmassa just niin mee. Oli vaan pikkuiselta tunteenilmaus, hehheh kun onkin niin temperamenttinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Pyytämään anteeksi.. ja siihenkö se loppui? Unohdit varmaan mainita, että seuraavaksi menet itse ikkunan omistajan puheille ja ilmoitat, että tottakai kustannat jälkikasvusi törttöilyn. 

Lähinnä tuntemani neljä vuotiaat ja lähinnä kiukuttelua ja tiuskimista ja mitään hysteeristä huuto numeroa ole sitten nostaneet koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 lapsen äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lasten huutaminen/huudattaminen ole sen sallitumpaa kuin mikään muukaan mölyäminen. Ihme oletus, että lasten varjolla saa jyrätä järjestyssäännöt. Tietenkin joku pikku vauvan itku kuuluu niihin ääniin mille ei vaan voi mitään, mutta leikki ikäisen huudattaminen sen sijaan on tahallista häiriköintiä.

Hyvä superkasvattaja, kerro nyt ihmeessä kuinka se huutoraivoava uhmaava lapsi saadaan hiljaiseksi? Mielellään joku rakentava tapa, ei katkolla tai muilla herkuilla lahjominen.

Huutoraivoava 4 vuotias ei ole koliikkiaan itkevä vauva. Jos aikuisella ei vanhempana ole sen vertaa auktoriteettia että kun tiukasti komentaa "nyt riittää" ei lapsi tottele,paras jättää lasten teko muille. Uhmaikäinen hakee rajojaan, jos vanhemmat eivät osaa niitä antaa niin onnea vaan loppuelämään. Itselläni on muuten 3 vilkasta poikaa, joten turha tulla mussttamaan että en tiedä mitään lastenkasvatuksesta.

Lapseton kuvittelee, että raivoava lapsi hiljenee sillä, että aikuinen käskee :D:D:D:D

Luetun ymmärtäminen hakusessa?

Ei lainkaan. Sinä et ilmeisesti tiennyt, että kaikki mitä av:lla kirjoitetaan ei ole totta. Eli jos sanoo, että on kolmen lapsen äiti, se ei tarkoita, että sitä välttämättä olisi. Tuon "äidin" viestistä oli hyvin selkokielisesti luettavissa, että hän on lapseton, joka valehteli olevansa äiti. Sillä kukaan oikea äiti ei voi luulla, että lapsen kiukkukohtaus menisi ohi, kun vain sanoo "nyt riittää". 

Hei, minä olen lapseton. Tiedän, ettei se mene tuolla ohi, mutta ei se mene silläkään ohi, että ollaan vieressä kuin tikku p@skassa. Sen todistaa jo ketjun aloituskin. Viekää se lapsi vaikka muuhun ympäristöön, menette näin talvisaikaan tekemään lumiukkoja tai jotain. Kyllä se suru unohtuu paljon nopeammin kun tulee muuta ajateltavaa. Mut hei, enhän mä mistään mitään tiedä kun ei ole omia lapsia ja sit kun on niin ymmärrän vaan huudattaa niitä niin kauan ku ääntä piisaa.

Joo, raivoava lapsi vaan pihalle lumiukkoja väsäämään :D:D:D Oliko muita hauskoja vitsejä lapsettomilta? Et tosiaan tiedä lapsista mitään, jos luulet uhmaraivon poistuvan jollain lumileikeillä. Puhumattakaan siitä, että kuvittelet saavasi sen raivoavan lapsen tuosta vaan pihaleikkeihin. Vai sisävaatteissako vaan heivaisit hankeen?

Huomaa, että on aivot jääneet synnärille, kun et ymmärrä mitä esimerkki tarkoittaa. Kumma että pitää aikuiselle ihmiselle erikseen luetella joka ainoa maailman aktiviteetti kun itsellä ei aivokapasiteetti riitä. Tee sen äpärän kanssa vaikka mansikkahilloa, tai piirrä, lue satuja tai vedä vaikka pytystä alas.

Koita nyt jo ymmärtää, että sen sätkivän, potkivan ja täyttä kurkkua huutavan lapsen kanssa on yhtä helppoa alkaa tekemään yhtään mitään kuin epilepsiakohtauksen saaneen kanssa. Koita siinä piirtää ja lukea satuja🤣 En ymmärrä, miksi jotkut lapsettomat kokevat niin tärkeäksi kuvitella tietävänsä lastenkasvatuksesta jotain enemmän kuin lasten vanhemmat. En minäkään päde miehelleni siitä miten tiedän miehenä olemisesta enemmän kuin hän. En tietenkään tiedä, kun en ole mies. Ja minulla ei ole mitään ongelmaa myöntää sitä. Ei ole itse asiassa tullut edes mieleen alkaa kuvittelemaan moista.

Kammottavia äitejä täällä. Ei yhtään kiinnostusta lapsen hyvinvointiin.

Paljonkin kiinnostusta. Siksi ne kiukutkin sallitaan eikä yritetä tukahduttaa. Eikä myöskään lietsota sirkustempuilla. Kyllähän sitä aikuisellakin v'tutus vaan kasvaa, jos joku tulee viereen lässytämään jotain muka piristävää. Miksi ei siis lapsella kävisi samoin?

Samaa asiaa ei oikein voi argumentoida vastakkaisilla jutuilla.

Toisaalta lapsen kuuluu saada raivota, rääkyä ja kiljua koska se on vain lapsi eikä aikuinen.

Ja sitten sanotaan, että sitä ja tätä keinoa ei voi käyttää, koska samalla tavalla se lapsi reagoi siihen keinoon kuin aikuinen - eli nyt se lapsi ei enää olekaan eri asia kuin aikuinen? 

En ymmärtänyt puolikaan selityksestäsi. Yritän kuitenkin vastata: Kyllä minä miehenikin annan rauhassa purkaa v'tutuksensa omalla tavallaan (yleensä puhumattomana mököttämällä) enkä mene viereen lässyttämään ja keksimään kivaa tekemistä. Sama homma lapsen kanssa. Lapsella se v'tutus vaan purkautuu huutoitkulla. Huutaa sen aikaa kun on kiukku poissa ja asia on sillä selvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Pyytämään anteeksi.. ja siihenkö se loppui? Unohdit varmaan mainita, että seuraavaksi menet itse ikkunan omistajan puheille ja ilmoitat, että tottakai kustannat jälkikasvusi törttöilyn. 

No se minun ja ikkunan omistajan kanssa korvauksen sopiminen ei enää liity kasvatukseen vaan on aikuisten välinen asia. Kokonaan oma juttunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Sopii soittaa poliisille ja ilmoittaa "häiriökäyttäytymisestä", jos lapseni kiukuttelee. Meillä ei ole mitään salattavaa, joten ei ole ongelma kertoa poliisille, että lapsi huutaa, koska uhmaikä. 

Lapsettomilta ne parhaimmat vinkit tulee: "älä huudata lasta", "älä provosoi"....

Joo-o.

T. 2v uhmaikäisen kanssa päivittäin tasapainoileva

Varmaan ei tuossa tilanteessa ole sitten paras vaihtoehto asua kerrostalossa?

Itsellä erityislapsi, pitkän kaavan kautta tutkittu syyt raivareihin ja muuhun viivästykseen. No on minullakin ongelmia varmasti vanhempana(väsymys ja masennus). Mutta kiukunpurkauksiin ja itkuun en voi muuta tehdä. Kuin yrittää parhaani rauhoittaa ja puhua.

Lapsi ei edes kiukun puuskassa halua kuulla puhetta, tai ääniä yleensä. Ei halua syliin tai juttelua, ainoastaan juoksee syliin kun episodi on loppunut :(  

Lahjominen ei varmasti hyvä tie ole, vaikka se toimii, mutta en periaatteesta halua antaa karkkia jne että rauhoittuisi. 

Ja kakkamyrsky varmasti tästä. 

Niin siis siihenhän tämä nykyinen lastenkasvatuspsykologia pyrkii, että lapsi uskaltaa kokea tunteita ja ilmaista niitä ikätasoisesti. Se kirkuminen tulee ennen kuin osaa sanoa ”olen vihainen ja olisin vielä halunnut katsoa telkkaria”.

Jos tuosta saa jäähyä, lapsi keksii sitten muita keinoja selviytyä tunteidensa kanssa, juuri sellaisia erilaisia tunneblokkauksnen ja manipuloinnin muotoja, joita nykyään saadaan aikuisissa ihmetellä.

Minusta tuntuu, että juuri siksi lasten hyväksyminen raivokohtauksista huolimatta nostattaa toisissa niin vahvoja tunteita. Herää muistoja omista nöyryytys- ja hylkäämiskokemuksista vastaavassa tilanteessa, ja tuntuu väärältä että se nykyajan lapsi pääsee syliin eikä saa piiskaa. Ymmärrän sen, mutta on se surullista. Kunpa teitäkin olisi kohdeltu lempeästi kun olitte pieniä ja surullisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista, että on huolissaan, jos lapsi kovin paljon huutaa ja itkee naapurissa? Minulle ainakin tulee mieleen, että mitä kauheaa siellä tapahtuu. Siis on ahdistavaa.

Tämä siis niille, joiden mielestä terveet lapset itkevät ja huutavat paljon, koska se on merkki turvallisesta kodista, jossa uskaltaa huutaa, raivota ja itkeä..

No, kun vähänkään lapsista jotain tietää, ei huolestu itkusta. Itse en ainakaan koskaan ole vielä tavannut lasta, joka ei olisi itkenyt joskus, Ellei se sitten ole tuntikausia kestävää ja itkun lisäksi kuulu muitakin hälyttäviä ääniä. Ei täällä kukaan ole sanonut, että terveet lapset huutavat PALJON. Mutta välillä nyt sattuu kiukuttamaan ja turvallisessa kodissa sellaisetkin tunteet saa näyttää ilman pelkoa rangaistuksesta. 

Siis tarkoitat, että kun lapsi vaikkapa suutuspäissään heittää kiven ikkunaan, niin häntä ei saa rangaista siitä, koska näytti vain tunteitaan?

Ei ole puhuttu kiviä heittelevistä lapsista vaan siitä, kun huutamalla osoittaa tunteitaan. Vaan eipä sillä, en minä ainakaan tiedä kuinka rankaisisin neljä vuotiasta, joka heittää kiven ikkunaan. Toki käytäisiin läpi se, että teki väärin ja joutuisi pyytämään asiaa anteeksi ikkunan omistajalta. Vanhemman lapsen kanssa taas eri asia.

Sinällään myös huutaminen on häiriökäytöstä jos se on tahallista.

Mutta ei riko tavaroita eikä vahingoita ihmisiä (kun siis edelleen puhutaan lapsen kiukkuhuudosta). Siispä täysin eri asia kuin kivien heittely. 

Voimakas tahallinen huuto voi olla lapselta pahempaa huonoa käytöstä kuin mitä jokin lievä vahingonteko (kuten lelujen sotkeminen) on. Siispä siitä kovasta huutamisesta on myös usein syytä rangaista kovemmin kuin lievästä vahingonteosta.

Vierailija kirjoitti:

Kertooko joku lapsettomalle mitä ne oikein sitten huutaa? Siis, ihan vilpittömästi kysyn, että miksi terve lapsi huutaa suoraa huutoa noin?

Siksi että ei saanut tahtoaan läpi. Tai jotain muuta, mikä nyt ei vain ole ollenkaan mieleen ja pieni kun vasta opettelee tunteiden tunnistamista ja hallintaa sekä oman tahdon näyttämistä, niin ylilyöntejä sattuu. Ja niitä sattuu usein. Itse ainakin pyrin kasvattamaan lapsestani mahdollisimman onnellista ja hyvinvoivaa/käyttäytyvää ihmistä ja sellainen ei onnistu ilman huutoraivareita. Lapsen pitää saada kokea se. Toiset vaan huutaa lujempaa kuin toiset

Vierailija kirjoitti:

Niin siis siihenhän tämä nykyinen lastenkasvatuspsykologia pyrkii, että lapsi uskaltaa kokea tunteita ja ilmaista niitä ikätasoisesti. Se kirkuminen tulee ennen kuin osaa sanoa ”olen vihainen ja olisin vielä halunnut katsoa telkkaria”.

Jos tuosta saa jäähyä, lapsi keksii sitten muita keinoja selviytyä tunteidensa kanssa, juuri sellaisia erilaisia tunneblokkauksnen ja manipuloinnin muotoja, joita nykyään saadaan aikuisissa ihmetellä.

Minusta tuntuu, että juuri siksi lasten hyväksyminen raivokohtauksista huolimatta nostattaa toisissa niin vahvoja tunteita. Herää muistoja omista nöyryytys- ja hylkäämiskokemuksista vastaavassa tilanteessa, ja tuntuu väärältä että se nykyajan lapsi pääsee syliin eikä saa piiskaa. Ymmärrän sen, mutta on se surullista. Kunpa teitäkin olisi kohdeltu lempeästi kun olitte pieniä ja surullisia.

Omassa lapsuudessa noin 20-vuotta sitten, piiskaa tuli ja huutamista, jäähyä ja tukkapöllyä. Itse olen ollut ja toiminut tämän tunteiden sanottamisen mukaan lapselle. Vaikka ei ymmärrä juuta eikä jaata. 

Koska itse olen pelokas, ujo ja kynnysmatto tuosta "vanhasta" kasvatuksesta johtuen.