Mikä koronaviruksen aiheuttama rajoitus on ollut sinulle henkilökohtaisesti raskain?

Kun ek minuun ole vaikuttanut mitenkään. Kaupassa olen käynyt ja ystäviä tavannut kuten ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Raskainta on muut itsekkäät ihmiset jotka eivät välitä torjua koronaa. Jos kaikki yksissä tuumin olisimme heti tukahduttaneet viruksen niin voisimme elää normaalia elämää kuten australiassa tai uudessa seelannissa. 

Mahdotonta kun rajat auki. Vai ehdotatko että suomalaiset olisivat olleet vapaaehtoisessa ulkonaliikkumiskiellossa ja mm. kieltäytyneet kaikki menemästä työpaikoille, kouluihin, kauppaan jne vuoden ajan ja ulkomailta tuleva väestö olisi näin ollen tartuttanut vain toisiaan palloillessaan typötyhjillä kaduilla ryöstellen typötyhjiä liikkeitä ja kokoontuessaan ryyppäämään typötyhjiin puistoihin kunnes olivat lähteneet pois tai kuolleet ruuan ja juoman loppuessa valtakunnasta?

Etätyö, kaipaan toimistolle. Jotenkin en vain osaa skypessä ottaa yhteyttä ihmisiin, tuntuu että häiritsen. Minulla on perehdytys kesken uuteen tehtävään, mutta sitä ei ole etänä tehty ollenkaan. Lisäksi kuntosalia kaipaan ja jumppia.

Raskainta on ollut pelko.

Mutta jos pitää mainita jokin "puuttuva" asia, niin varmaan se, että töissä pitäisi vältellä työkavereita. Hyvänä kakkosena kuntosaliharrastuksen loppuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskainta on muut itsekkäät ihmiset jotka eivät välitä torjua koronaa. Jos kaikki yksissä tuumin olisimme heti tukahduttaneet viruksen niin voisimme elää normaalia elämää kuten australiassa tai uudessa seelannissa. 

Höpö höpö. Kummassakaan noista maista ei eletä normaalisti.

Australian koronatilanteessa on todella ollut vaihtelua, mutta Uudessa-Seelannissa tauti on hallinnassa, samoin Taiwanissa. Hesarihan julkaisi vähän aikaa sitten ison jutun, miten Taiwanissa eletään todella normaalinoloista arkea. Olisi kyllä kannattanut Suomen ottaa oppia sieltäpäin - globaaleja kun kerran halutaan ainakin juhlapuheissa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä sulut. Asun yksin kaupungissa. Elämäni sisältö, siis se hauska ja nautittava osuus, ovat olleet tapaaminen ystävien kanssa, baarit, ravintolat, teatteri, baletti, festarit, keikat, leffassa käynti. Ei usein, mutta ehkä joku juttu kerran kuussa.

Nyt KAIKKI nuo on kielletty. Voisin elää sen kanssa, että en koskaan enää pääse ulkomaille. Mutta se ettei harmaassa yksinäisessä elossa enää koskaan olisi niitä pieniä valopilkkuja. Ei kaverin kanssa katsomaan keikkaa ja laulamaan mukana, ei popcornin mässytystä valkokangasta katsoen kun ulkona tulee räntää, ei sitä tunnetta kun lähestyt festarialuetta kesäauringossa ja alat kuulla musiikin jytkeen ja ihmismassan puheensorinan, se ettei enää koskaan saa laittaa kauniita vaatteita päälle ja nauttia henkeäsalpaavan upeasta taiteesta, se ettei enää koskaan naura kaverien kanssa vedet silmissä...Se masentaa. Tulevaisuudessa on vain bussinpenkki, työpaikka ja nuhjuinen alepa. Materiaan kuluttamisesta en ole kiinnostunut, joten se sallittu aktiviteetti eli kaupoissa kiertely / kuluttaminen ei kiinnosta ja yksin ulkona käveleminen/juokseminen on sekin jo aika nähty.

Olo tuntuu muserretulta, olen täysin yksin, mitään kivoja asioita ei enää ole.

Ootko huomannut kuinka paljon mm. Iltasanomat julkaisee videokierroksia museoista? Kuinka niin tulevaisuudessa ei ole muuta? Rokotukset etenee ja ensi kesän festareita valmistellaan. Enää pari kuukautta ja riskiryhmät on rokotettu. Sitten alkaa vähitellen rajoitusten purkaminen.

Itselleni pahinta oli keväällä ja nyt jälleen liikuntapaikkojen sulkeminen. Terveyteni on tietystä liikuntalajista riippuvainen eikä sitä pysty korvaamaan muualla. Jos sulku jatkuu vielä monta kuukautta, korona muuttuu minulle varmasti suuremmaksi riskiksi kun keuhkot ei enää toimi normaalisti.

**tun videokierrokset. Se jonka mielestä videon katselulla voi korvata todellisuuden on päästään sekaisin. Tai mikäs siinä, jos sulle vaikka joku automatisoituva fraaseja puhuva pää ruudulla kelpaa ystäväksi tai puolisoksi, fine, mutta mä haluan elää.

Et myöskään ilmeisesti lue uutisia. Valmisteilla on tartuntatautilaki, joka antaa viranomaisille vallan sulkea toimialoja lähes rajattomasti.

Jos koronaesiintyvyys on yli 25/100000 on jatkossa kiellettyä yli 10 hlön kokoontua sisätiloissa tai 50 hlö ulkotiloissa. Tällä hetkellä esiintyvyys Suomessa on n. 100/100000.

Että ihan utopiaa että tulisi olemaan jotain keikkoja tai festareita.

Asun ulkomailla, ja raskainta on se, etten ole päässyt näkemään perhettäni ja sukulaisiani. Olen nähnyt vanhempani viimeksi joulukuussa 2019. 

Olen alkanut jo henkisesti varautua siihen, että tilanteen pitkittyessä en välttämättä näe heitä enää koskaan. 

Maskin käyttö ja sen kanssa räpeltäminen. Tuntuu vain että happi loppuu. Käytän silti ohjeiden mukaan

Seurakunnan toiminnan rajoitukset. Välillä tilaisuuksia ei ole ollut lainkaan ja välillä niihin ei ole uskaltanut mennä. Normaalisti viikkorytmiini on kuulunut kerran viikossa jumalanpalvelus, kerran viikossa seurakunnan kuoron harjoitukset, ja satunnaisesti myös muita kiinnostavia tilaisuuksia. Nyt kaikki tauolla. Pienen ryhmän ehtoollistilaisuuksia on alettu taas järjestää, ja pohdin uskaltaisiko sellaiseen mennä, kun matka olisi kuitenkin bussilla. Koronan alkamisen jälkeen olen käynyt ehtoollisella kolmesti, normaaliaikana yli kahden viikon tauko oli harvinainen poikkeus.

Lisäksi tietysti se, että esim. vanhempia ei pysty tapaamaan ilman edeltävää karanteenia (asuvat sen verran kaukana ettei pikainen ulkotapaaminen onnistu), ja karanteenin pystyy järjestämään käytännössä vain loma-aikaan, koska sekä minä että äiti olemme pakottavasti lähitöissä. Kavereita ei voi tavata, ja monen kanssa yhteys hiipuu jos eivät ole olleet superläheisiä ennestään. Meillä miehen kanssa muutenkin hiukan nihkeä kaveriverkosto ja omista kavereistani moni asuu muualla, koska olen aikanaan muuttanut miehen perässä toiselle paikkakunnalle. Ulkomaanmatkoista ja massatapahtumista nyt ei olisi niin väliksi, vaikka hengelliset kesäjuhlat ovat perinteisiin kuuluneetkin mutta ei yhtä iso asia kuin nämä muut, ja maskin kanssa jaksan kyllä säätää. Mies kuuluu riskiryhmä kakkoseen ja toivottavasti siis saa kevään aikana rokotteen, katsotaan josko sitten uskaltaisi vähän höllätä.

Etäkoulu. Perheen lukiolainen on ollut etä”opetuksessa” ensin keväällä lähes 3 kk ja nyt uudestaan jo yli 3 kk, yhteensä lähes puolet koko lukioajasta. Tekee pahaa katsoa kuinka nuoret on jätetty haastavien opintojen kanssa yksin pärjäilemään. Koulusta ei saa tukea, opetus on huonompaa kuin lähiopetuksessa ja sitä myötä myös oppimistulokset huonompia. Lähiopetuksessa L ja E olivat ihan realistisia tavoitteita mutta etäopetetuista kursseista saanee M. Se ei riitä niihin jatko-opiskelupaikkoihin joista haaveilee.

Toiseksi eniten rasittaa ihmiset, jotka vähättelevät muiden tuskaa ja vetävät esiin sota-ajan tms.

Matkustusrajoitukset. Aviomieheni ei asu samassa maassa.

Puuduttavinta on ettei tämä lopu, vaikka itse tekee kaikkensa. Meille syntyi lapsi maaliskuun alussa, joten suoraan sairaalasta karanteeniin. Ei pidetty nimiäisiä tämän takia, sukulaiset ja sisarukset saivat tavata vasta kesällä pienen yksi kerrallaan. Kaupassa käydään kerran viikossa, tavataan vain kahta ystävää ja muihin pidetään yhteyttä etänä. Missään ei olla käyty, ei ulkona syömässä ei kylpylässä ei missään. Sitten on nämä muut, jotka ilman maskia käyvät lauantaisin istumassa ravintolassa iltaa ja bilettävät ja syövät ulkona päivittäin. Ärsyttää. 

Ehdottaisin kaikille täyskaranteenia 3 viikoksi ja sen jälkeen paluu normaaliin. Matkustuskielto, Suomeen ei saa ulkomailta tulla kuin Suomessa kirjoilla olevat ja hekin sitoutuvat omakustanteiseen 2 viikon hotellikaranteeniin. 

Ihmiset kaipaisivat myös taloudellista kannustusta. Voisi valtio lähettää kaikille Japanin ja Korean tyyliin 2 viikon ruuat ja 1000 euroa. 

N30

Matkustamisen vaikeus karanteenien takia. Pitkäaikainen seurustelukumppanini asuu Ruotsissa, joten näemme nyt todella harvoin.

Miettikääpä omalle kohdallenne että teidät erotettaisiin puolisostanne!!

Todella epäinhimillistä :(

Haluisin käydä silloin tällöin yökerhossa klo 22-04 välillä, mutta noiden **tun rajoitusten takia se ei ole mahdollista. En mä niissä joka vkl kävisi, mutta edes joskus.

Mielenkiintoisia vastauksia. Olisi kiva kuulla, minkäikäinen vastaa ja onko perhettä. Itselläni suru on lasten puolesta. Itse kestän sen, että en pääse vaikkapa teatteriin, matkustamaan tai ravintolaan. Tää tulee joskus loppumaan, ja sitten taas ehtii. Mutta ihan itkettää omien lasten puolesta, heille vuosi tai kaksi on pitkä aika. Esimerkiksi vuoden ikäinen serkku, häntä on nähty vain pari kertaa, ja omat lapseni ikävöivät serkkua. Isovanhemmat, vuoden sisällä on tavattu vain pari kertaa. Normaalit ystävien tapaamiset ovat jääneet pois. Synttäreitä ei pidetty viime vuonna, eikä varmaan tänäkään vuonna pidetä. Isommilla lapsilla harrastukset ovat tauolla, tai nyt taas järjestetään, mutta ei niitä pystytä järjestämään normaalilla tavalla, vähän ”sinnepäin”, kyseessä on joukkuelaji, joten pienryhmissä harjoittelu on ihan toisenlaista kuin normitilantesssa, jossa myös pelataan yhdessä ja muiden joukkueiden kanssa. Tällaiset asiat surettavat minua.

Ei mikään.

Olipa muka ovelasti johdateltu. En väitä enkä allekirjaa että rajoituksia aiheuttaisi itse korona vaan esim. bigresetoinnin ja umj:n valmistelut

Toimistolle/ varastolle pääsy on hankaloitunut, kun kaupungintalon ovet on lukossa ja joutuu puhelimitse yrittää tavoittaa joku toimistosta avaamaan ovi tai tuomaan tarvitsemani tarvikkeet sinne alaovelle. Henkilösuojainten saatavuus on huono; ffp3 hengityssuojaimia ja kunnollisia nitriilihanskoja ei olla saatu pitkiin aikoihin.

Koiranäyttelyt on ollu tauolla eli ainoa itselle tärkeä harrastus on ollut poissa elämästä jo yli vuoden, viime vuoden tammikuussa kävin viimeksi. Oli niitä viime syksynä muutama, mutta ei mulla ollut silloin sopivaa koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Se kun ei uskalla lähteä kylpylään. Tekisi niin kovasti mieli päästä polskimaan.

Kylpylässä töissä. Lähde kylpylään arkipäivänä. On tosi turvallista, koska asiakkaita on tosi vähän.

Raskainta on ollut kun emme voi tavata lapsenlastamme.Kohta tulee täyteen yli vuosi reippaasti siitä kun tapasimme ja joulukin jäi viettämättä koko perheen parissa!