"Hömötiainen on erittäin uhanalainen, koska se ei löydä hakatuista metsistä syötävää - Suomen linnuista iso osa on kokemassa saman kohtalon"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hömötiainen uhanalaisuus ei näy missään, se on yleinen lintu lintulaudalla. Marraskuussa tein metsähakkuuta kaukana sydänmailla, evästauolla ei juuri elämää metsässä näkynyt, hirvikoira saattoi jossain kaukana haukkua tai ajokoira ajoi jänistä, mutta huomattavaa oli miten melkein päivittäin todella utelias hömötiainen hyppi lähi kuusen oksilla, lauloi, hyppäsi välillä jopa moottorisahan kahvan päälle ihmettelemään. Tuo noin 30 vuotias nuori metsä kelpasi hyvin, viime talvena olin samalla alueella vanhemmassa metsässä ja myös hömötiainen kaverina. Ei me viimeistä isoa koivua, kuusta, haapaa tai mäntyä kaadeta, ne jäävät pystyyn. Meillä on suojelualueita, meillä otetaan metsätaloudessa kokoajan enemmän ja enemmän huomioon luonnon monimuotoisuus, mutta meidän metsistä kolmannes on Ei kenenkään omistuksessa (perikunnat ja kuolinpesät) nämä metsät ovat käytännössä luonnonsuojelualueita, näitä on paljon paljon enemmän kuin itse virallisia luonnonsuojelualueita ja nämä tulevat lisääntymään vain.

Yksilöiden määrä ei kerro uhanalaisuutta vaan kannan jatkuva pieneneminen. Hömppiä vielä hyvin on mutta tätä rataa muutaman vuosikymmenen päästä ei ole.

Entäs sitten?

Muutaman vuosikymmenen päästä ei minua eikä sinuakaan ole. Ei paljoa haittaa tuhkakasaa onko hömötiaisia tai ei.

Kun kävin 80-luvulla peruskoulua, muistan, kuinka puuhelmin koristautunut opettaja melkein vesi silmissä opetti senaikasta narratiivia, kuinka metsät kuolevat happosateisiin ja merikotka kuolee sukupuuttoon.

Kuinkas kävikään. Suomessa metsät kasvavat enemmän kuin koskaan sotien jälkeen ja merikotkia on rannikolla nurkat väärällään. Paikallisesti jopa niin paljon, että haahkakannat ovat pienentyneet kun ovat pesimäaikaan helppoa saalista. Viime syksynä oli kova poru somen vihrepiipertäjien parissa kun webcamera syötti livekuvaa kun kymmenen merikotkat söivät tyhjäksi merimetsojen pesimäluodon.

Jopa Thsernobylin vieressä olevassa Pripyatin kaupungissa elämä on palannut villieläimien muodossa.

Nämä nykyajan Koijärveläiset ovat liian nuoria muistamaan ja tajuamaan, että hokevat samaa maailmanlopun narratiivia kuin edeltäjänsä menneinä vuosikymmeninä. Evoluutio jauhaa suuntaa valitsematta. Haluammepa tai emme

Se että sinua ei joskus enää ole, ei tarkoita sitä, että maailma, sen ihmiset, eläimet ja luonto tai sen ongelmat lakkaavat olemasta. Miten ihmiset voi olla näin itsekeskeisiä? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai läheisiä ihmisiä sen puoleen, kun asenne on tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi voisi olla metsäteollisuuden mahtimaa, vaikka 10% Etelä-Suomen metsistä suojeltaisiin. Nykyisen bulkin sijaan tehtäisiin tuotteita, joiden myyntihinnat ovat kymmen tai satakertaisia vessapaperisellun hintaan verrattuna. On surkeaa todeta, että huippulaatuisesta puusta tehdään jotain keskitasoista. Nyt paras puu ei päädy sinne missä sille olisi paras käyttötarkoitus. Esim. huippulaatuisesta huonekalukoivusta voidaan tehdä vaneria, johon kelpaisi vähän huonompikin materiaali.

Suomi on maa, jossa yhä poltetaan saunanuunissa 5000€ arvoisia visakoivuja, kun ei ymmärretä puun todellista arvoa. Oma kuntani pisti hakkeeksi upeat lehmukset, joita useat puusepät havittelivat raaka-aineekseen.

Jossain lehdessä oli juttu, oliko se nyt saksalainen huonekaluveistäjä, joka muutti Suomeen tekemään huonekaluja. Homma kaatui siihen, että sopivaa puuta ei vaan kirveelläkään löytynyt. Kattilaan vaan kaikki.

Ei Suomessa kasva arvokkaita sisustuspuulajeja. Koivu on ainut jossain määrin huonekalupuuksi kelpaava, mutta arvokkaammat lajit eivät meillä ikävä kyllä menesty. Meillä kasvaa vaan bulkkipuuta, joka sopii esimerkiksi rakennusten piiloon jääväksi runkoaineeksi. On maamme köyhä ja siksi jää, on ikävä kyllä totta myös luonnonvarojen suhteen.

Luonnonsuojelussa ei ole kyse mistään muusta, kuin että ovatko ihmiset valmiita supistamaan omasta elintasostaan ja jälkikasvunsa määrästä.

Talouskasvu ja aineellisen elintason kasvu on aina, siis ihan aina, materiaalisesti pois joltain muulta, esim. hömötiaiselta. Ihan sama vaikka, miten panostettaisiin ympäristöystävälliseen teknologiaan, palveluihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hölmötiainen lentäisi 100m päähän pois hakkuuaukealta haukkojen silmistä, niin ruokaakin voisi löytyä. Eläinkunta on osannut sopeutua miljoinien vuosien ajan metsäpalojen jättämiin aukkoihin, niin osaa se sopeutua myös ihmisen tuhannen vuoden sisään jättämiin aukkoihin.

No aika monet miljoonat eläin- ja kasvilajit ei ole osanneet sopeutua vaan ovat kuolleet sukupuuttoon.

Se on voi voi, kyllä lajeja riittää.

Tämä on vissiin sitä paljon puhuttua suomalaisten "erityistä luontosuhdetta"? Vakavasti puhuen, olen hämmästynyt miten paljon löytyy ihmisiä, joille on täydellisen yhdentekevää vaikka suurin osa koko elollisesta maailmasta tuhoutuisi. Elämme keskellä joukkosukupuuttoaaltoa, eikä ihmisiä vilpittömästi kiinnosta, ellei asia vaikuta_ juuri nyt_heidän omassa elämässään. No, vielä tulee aika jolloin asia taatusti vaikuttaa kaikkiin ihmisiin, mutta silloin on luultavasti liian myöhäistä enää tehdä asialle mitään. 

Joo, ei kiinnosta pätkän vertaa. Käynnissä on kuudes(!) sukupuuttoaalto. Kuuluu normaaliin evoluution kehitykseen. Niitä on ollut ennen ihmiskuntaa ja tulee olemaan ihmisten jo kadottuakin. Kunnes aurinko nielaisee maapallon. Silloin tulee lopullinen elämän katoaminen hehkuvalta kivikuulalta avaruudessa.

Tässä rummutuksessa on vain kyse syyllistämisestä ja vallanhalusta. Halusta ohjata muiden elämää ja tapaa elää. 

Erona vaan on, että tämä sukupuuttoaalto on ihmisen aiheuttama. Aikaisemmat on tapahtuneet luonnollisista syistä, joihin kukaan ei olisi voinut vaikuttaa. Nykyiseen voitaisiin jos haluttaisiin. Se on totta, että miljardin vuoden päästä täällä ei elä enää kuin mikrobeja maan alla mutta ei se anna meille oikeutusta tuhota elinympäristöämme nyt.

Viimeksi kun katsoin, niin ihminen kuului monitumallisiin, kädellisiin nisäkkäihin. Eli on luontoa siinä kuin mustien savuttajien eliöyhteisöt valtameren pohjassa syömässä rikkivetyä.

Olisiko sinulla parempi mieli jos tämä aiheutuisi (väitetysti) jääkaudesta tai meteoriitista?

Evoluutio ottaa aina uuden suunnan kun jotain merkittävää tapahtuu. Ilman suunnitelmaa, ilman päämäärää. Enjoy the ride!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vihepiiperöt on tyhmiä.

Siellähän on akateemisia eli biologeja ja muita tutkijoita tekemässä selvityksiä. Taitavat kumminkin olla älykkäämpiä kuin sinä.

No eivät näköjään, kun eivät ymmärrä että lintu osaa lentää eli lol xD

Minne se lintu lentää jos sitä vanhaa metsää ei kerta kaikkiaan löydy enää mistään?

No siellä mistä sitä löytyy? Hömötiainen on elinvoimainen laji, vaikkakin uhanalainen suomessa.

Suomen oma kanta hömötiaisista tarvitaan Suomessa, sitä ei korvaa minkään muun maan kanta.

Ei sitä juuri suomessa mihinkään tarvita. Eihän täällä ole kenguruitakaan, mutta ei ole pahemmin haitannut.

Uuden eliölajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan maassamme elää 2 667 uhanalaista lajia, mikä on 11,9 prosenttia arvioiduista lajeista. Tämä ei ole mikään vähäinen määrä ja ongelmat tulevat vain pahenemaan kun luonnon monimuotoisuus entisestään heikkenee. Kannattaa muistaa, että me tarvitsemme luontoa enemmän kuin luonto tarvitsee meitä. Jos heikennämme luonnon kantokykyä liikaa, se lopulta vahingoittaa eniten juuri meitä.

1. Kukaan ei tiedä, montako lajia maassamme elää. 2. Jatkuvasti lajeja syntyy ja kuolee riippumatta ihmisen toiminnasta. 3. Laita esimerkki siitä, kuinka Suomen luonto meitä vahingoittaa (kirjoitit itse: "maassamme".

Edellä mainitsemani luvut perustuvat Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimukseen, josta voi lukea enemmän täällä: https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uusi_arvio__joka_yhdeksas_Suome…

Kyllä, lajeja kuolee myös riippumatta ihmisten toiminnasta. Nykyinen sukupuuttojen tahti on kuitenkin ylittänyt luonnollisen tason jo aikoja sitten. Suurin uhka ihmisille on kenties hyönteisten joukkotuho, sillä ne muodostavat ekologisen lokeron josta kaikki muut eläimet ovat tavalla tai toisella riippuvaisia. Yli 40 prosenttia hyönteislajeista kärsii vähenemisestä ja jopa kolmannes lajeista on uhanalaisia. Tämä vaikuttaa luonnollisesti myös maatalouteen, koska 75 prosenttia viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä.

Tilalle tulee muita hyönteisiä (tämä on jo alkanut). Hyvin pölyttyy.

Uusien lajien evoluutio kestää sadoista tuhansista vuosista miljooniin vuosiin. Jos meillä on edessämme hyönteisten joukkosukupuutto, niin se ei hirveästi lohduta että tilanne paranee kyllä joskus 800 000+ vuoden päästä.

Jos edessä olisi hyönteisten joukkosukupuutto niin sitten täältä kai kuolisi muutkin lajit. Mitä vttu sitte, joskus ne kuolee kuitenkin.

Lahjoitappa cityvihreälle 50 hehtaaria metsää. Aukko siihen tulee eikä suojelusta tietoakaan. Helppo se on toisen omaisuutta suojella ja asettaa hukkaamiskieltoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hölmötiainen lentäisi 100m päähän pois hakkuuaukealta haukkojen silmistä, niin ruokaakin voisi löytyä. Eläinkunta on osannut sopeutua miljoinien vuosien ajan metsäpalojen jättämiin aukkoihin, niin osaa se sopeutua myös ihmisen tuhannen vuoden sisään jättämiin aukkoihin.

No aika monet miljoonat eläin- ja kasvilajit ei ole osanneet sopeutua vaan ovat kuolleet sukupuuttoon.

Se on voi voi, kyllä lajeja riittää.

Tämä on vissiin sitä paljon puhuttua suomalaisten "erityistä luontosuhdetta"? Vakavasti puhuen, olen hämmästynyt miten paljon löytyy ihmisiä, joille on täydellisen yhdentekevää vaikka suurin osa koko elollisesta maailmasta tuhoutuisi. Elämme keskellä joukkosukupuuttoaaltoa, eikä ihmisiä vilpittömästi kiinnosta, ellei asia vaikuta_ juuri nyt_heidän omassa elämässään. No, vielä tulee aika jolloin asia taatusti vaikuttaa kaikkiin ihmisiin, mutta silloin on luultavasti liian myöhäistä enää tehdä asialle mitään. 

Joo, ei kiinnosta pätkän vertaa. Käynnissä on kuudes(!) sukupuuttoaalto. Kuuluu normaaliin evoluution kehitykseen. Niitä on ollut ennen ihmiskuntaa ja tulee olemaan ihmisten jo kadottuakin. Kunnes aurinko nielaisee maapallon. Silloin tulee lopullinen elämän katoaminen hehkuvalta kivikuulalta avaruudessa.

Tässä rummutuksessa on vain kyse syyllistämisestä ja vallanhalusta. Halusta ohjata muiden elämää ja tapaa elää. 

Erona vaan on, että tämä sukupuuttoaalto on ihmisen aiheuttama. Aikaisemmat on tapahtuneet luonnollisista syistä, joihin kukaan ei olisi voinut vaikuttaa. Nykyiseen voitaisiin jos haluttaisiin. Se on totta, että miljardin vuoden päästä täällä ei elä enää kuin mikrobeja maan alla mutta ei se anna meille oikeutusta tuhota elinympäristöämme nyt.

Viimeksi kun katsoin, niin ihminen kuului monitumallisiin, kädellisiin nisäkkäihin. Eli on luontoa siinä kuin mustien savuttajien eliöyhteisöt valtameren pohjassa syömässä rikkivetyä.

Olisiko sinulla parempi mieli jos tämä aiheutuisi (väitetysti) jääkaudesta tai meteoriitista?

Evoluutio ottaa aina uuden suunnan kun jotain merkittävää tapahtuu. Ilman suunnitelmaa, ilman päämäärää. Enjoy the ride!

Mustat savuttajat ajavat Afrikassa Euroopasta roudatuilla vanhoilla dieseleillä ja maailma pelastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi voisi olla metsäteollisuuden mahtimaa, vaikka 10% Etelä-Suomen metsistä suojeltaisiin. Nykyisen bulkin sijaan tehtäisiin tuotteita, joiden myyntihinnat ovat kymmen tai satakertaisia vessapaperisellun hintaan verrattuna. On surkeaa todeta, että huippulaatuisesta puusta tehdään jotain keskitasoista. Nyt paras puu ei päädy sinne missä sille olisi paras käyttötarkoitus. Esim. huippulaatuisesta huonekalukoivusta voidaan tehdä vaneria, johon kelpaisi vähän huonompikin materiaali.

Suomi on maa, jossa yhä poltetaan saunanuunissa 5000€ arvoisia visakoivuja, kun ei ymmärretä puun todellista arvoa. Oma kuntani pisti hakkeeksi upeat lehmukset, joita useat puusepät havittelivat raaka-aineekseen.

Jossain lehdessä oli juttu, oliko se nyt saksalainen huonekaluveistäjä, joka muutti Suomeen tekemään huonekaluja. Homma kaatui siihen, että sopivaa puuta ei vaan kirveelläkään löytynyt. Kattilaan vaan kaikki.

Ei Suomessa kasva arvokkaita sisustuspuulajeja. Koivu on ainut jossain määrin huonekalupuuksi kelpaava, mutta arvokkaammat lajit eivät meillä ikävä kyllä menesty. Meillä kasvaa vaan bulkkipuuta, joka sopii esimerkiksi rakennusten piiloon jääväksi runkoaineeksi. On maamme köyhä ja siksi jää, on ikävä kyllä totta myös luonnonvarojen suhteen.

Edellä näköjään joku 1700 -luvulle jäänyt optimisti. Ensiksikin kotimainen puu ei kasva bulkkina, kun täällä ei ole samanlaista lämpötilaa kuin sademetsissä.

Toisekseen, vaikka puusta voisi tehdä huonekaluja, niin ei taida kannattaa, kun työvoimakustannukset ovat armottomat ja tuulipukukansalla ei ole mitään käsitystä laadun päälle. Siksi saksalaiset tuovat Bauhausin Suomen kauppoihin jämimmät palat.

Kolmanneksi, suomalaisen on oltava innovatiivinen. Koivusta ja männystä tehdään nykyään paljon sellaista, mistä vauvalainen ei ole kuullutkaan. Siksi keskustelu on vain tällaista eipäs juupas -väittelyä, jossa ei saada kunnon keskustelua aikaiseksi. Ja ei, en aio sivistää tätä palstaa. Saatte etsiä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hömötiainen uhanalaisuus ei näy missään, se on yleinen lintu lintulaudalla. Marraskuussa tein metsähakkuuta kaukana sydänmailla, evästauolla ei juuri elämää metsässä näkynyt, hirvikoira saattoi jossain kaukana haukkua tai ajokoira ajoi jänistä, mutta huomattavaa oli miten melkein päivittäin todella utelias hömötiainen hyppi lähi kuusen oksilla, lauloi, hyppäsi välillä jopa moottorisahan kahvan päälle ihmettelemään. Tuo noin 30 vuotias nuori metsä kelpasi hyvin, viime talvena olin samalla alueella vanhemmassa metsässä ja myös hömötiainen kaverina. Ei me viimeistä isoa koivua, kuusta, haapaa tai mäntyä kaadeta, ne jäävät pystyyn. Meillä on suojelualueita, meillä otetaan metsätaloudessa kokoajan enemmän ja enemmän huomioon luonnon monimuotoisuus, mutta meidän metsistä kolmannes on Ei kenenkään omistuksessa (perikunnat ja kuolinpesät) nämä metsät ovat käytännössä luonnonsuojelualueita, näitä on paljon paljon enemmän kuin itse virallisia luonnonsuojelualueita ja nämä tulevat lisääntymään vain.

Yksilöiden määrä ei kerro uhanalaisuutta vaan kannan jatkuva pieneneminen. Hömppiä vielä hyvin on mutta tätä rataa muutaman vuosikymmenen päästä ei ole.

Entäs sitten?

Muutaman vuosikymmenen päästä ei minua eikä sinuakaan ole. Ei paljoa haittaa tuhkakasaa onko hömötiaisia tai ei.

Kun kävin 80-luvulla peruskoulua, muistan, kuinka puuhelmin koristautunut opettaja melkein vesi silmissä opetti senaikasta narratiivia, kuinka metsät kuolevat happosateisiin ja merikotka kuolee sukupuuttoon.

Kuinkas kävikään. Suomessa metsät kasvavat enemmän kuin koskaan sotien jälkeen ja merikotkia on rannikolla nurkat väärällään. Paikallisesti jopa niin paljon, että haahkakannat ovat pienentyneet kun ovat pesimäaikaan helppoa saalista. Viime syksynä oli kova poru somen vihrepiipertäjien parissa kun webcamera syötti livekuvaa kun kymmenen merikotkat söivät tyhjäksi merimetsojen pesimäluodon.

Jopa Thsernobylin vieressä olevassa Pripyatin kaupungissa elämä on palannut villieläimien muodossa.

Nämä nykyajan Koijärveläiset ovat liian nuoria muistamaan ja tajuamaan, että hokevat samaa maailmanlopun narratiivia kuin edeltäjänsä menneinä vuosikymmeninä. Evoluutio jauhaa suuntaa valitsematta. Haluammepa tai emme

Se että sinua ei joskus enää ole, ei tarkoita sitä, että maailma, sen ihmiset, eläimet ja luonto tai sen ongelmat lakkaavat olemasta. Miten ihmiset voi olla näin itsekeskeisiä? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai läheisiä ihmisiä sen puoleen, kun asenne on tuo.

Onhan minulla jälkikasvua. Pyrin tietysti vaikuttamaan, että hänen elämänsä olisi omalla tavallaan helpompaa kuin minun. Niinhän kaikki tekevät. Mutta lopuksi on kyse siitä, että kun minua ei enää ole, hänen pitää itse selvittää eteen tulevat ongelmat.

Kyllä, olen itsekeskeinen. Minua ei kiinnosta, mitä jollekin tuntemattomalle tänään tapahtuu tai ei tapahdu jossain Saharan eteläpuolella. Tai sinun lapsen lapsellesi 60-70 vuoden kuluttua. En ollut paikalla kun patologista altruismia jaettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hömötiainen uhanalaisuus ei näy missään, se on yleinen lintu lintulaudalla. Marraskuussa tein metsähakkuuta kaukana sydänmailla, evästauolla ei juuri elämää metsässä näkynyt, hirvikoira saattoi jossain kaukana haukkua tai ajokoira ajoi jänistä, mutta huomattavaa oli miten melkein päivittäin todella utelias hömötiainen hyppi lähi kuusen oksilla, lauloi, hyppäsi välillä jopa moottorisahan kahvan päälle ihmettelemään. Tuo noin 30 vuotias nuori metsä kelpasi hyvin, viime talvena olin samalla alueella vanhemmassa metsässä ja myös hömötiainen kaverina. Ei me viimeistä isoa koivua, kuusta, haapaa tai mäntyä kaadeta, ne jäävät pystyyn. Meillä on suojelualueita, meillä otetaan metsätaloudessa kokoajan enemmän ja enemmän huomioon luonnon monimuotoisuus, mutta meidän metsistä kolmannes on Ei kenenkään omistuksessa (perikunnat ja kuolinpesät) nämä metsät ovat käytännössä luonnonsuojelualueita, näitä on paljon paljon enemmän kuin itse virallisia luonnonsuojelualueita ja nämä tulevat lisääntymään vain.

Yksilöiden määrä ei kerro uhanalaisuutta vaan kannan jatkuva pieneneminen. Hömppiä vielä hyvin on mutta tätä rataa muutaman vuosikymmenen päästä ei ole.

Entäs sitten?

Muutaman vuosikymmenen päästä ei minua eikä sinuakaan ole. Ei paljoa haittaa tuhkakasaa onko hömötiaisia tai ei.

Kun kävin 80-luvulla peruskoulua, muistan, kuinka puuhelmin koristautunut opettaja melkein vesi silmissä opetti senaikasta narratiivia, kuinka metsät kuolevat happosateisiin ja merikotka kuolee sukupuuttoon.

Kuinkas kävikään. Suomessa metsät kasvavat enemmän kuin koskaan sotien jälkeen ja merikotkia on rannikolla nurkat väärällään. Paikallisesti jopa niin paljon, että haahkakannat ovat pienentyneet kun ovat pesimäaikaan helppoa saalista. Viime syksynä oli kova poru somen vihrepiipertäjien parissa kun webcamera syötti livekuvaa kun kymmenen merikotkat söivät tyhjäksi merimetsojen pesimäluodon.

Jopa Thsernobylin vieressä olevassa Pripyatin kaupungissa elämä on palannut villieläimien muodossa.

Nämä nykyajan Koijärveläiset ovat liian nuoria muistamaan ja tajuamaan, että hokevat samaa maailmanlopun narratiivia kuin edeltäjänsä menneinä vuosikymmeninä. Evoluutio jauhaa suuntaa valitsematta. Haluammepa tai emme

Se että sinua ei joskus enää ole, ei tarkoita sitä, että maailma, sen ihmiset, eläimet ja luonto tai sen ongelmat lakkaavat olemasta. Miten ihmiset voi olla näin itsekeskeisiä? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai läheisiä ihmisiä sen puoleen, kun asenne on tuo.

Itse materiasta piittaamattomana ja jonkin sortin minimalistina elän käsittääkseni "vahingossa" melko ympäristöystävällisesti, en aja enää kovin paljon edes 20v vuotta vanhalla autollani, koska sähköpyörä ja kesällä venekin liikkuu enimmäkseen airoilla.

Mutta ei minua ihmiskunnan, luonnon ja maapallon tulevaisuus todellakaan kiinnosta pätkän vertaa, koska kuten sanottua en voi siihen vaikuttaa, se ei ole minun ongelmani enkä ole sitä näkemässä.

Jos itsekeskeisyyteni ja piittaamattomuuteni on sinulle ongelma, niin sehän on vain sinun ongelmasi, ei minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hömötiainen uhanalaisuus ei näy missään, se on yleinen lintu lintulaudalla. Marraskuussa tein metsähakkuuta kaukana sydänmailla, evästauolla ei juuri elämää metsässä näkynyt, hirvikoira saattoi jossain kaukana haukkua tai ajokoira ajoi jänistä, mutta huomattavaa oli miten melkein päivittäin todella utelias hömötiainen hyppi lähi kuusen oksilla, lauloi, hyppäsi välillä jopa moottorisahan kahvan päälle ihmettelemään. Tuo noin 30 vuotias nuori metsä kelpasi hyvin, viime talvena olin samalla alueella vanhemmassa metsässä ja myös hömötiainen kaverina. Ei me viimeistä isoa koivua, kuusta, haapaa tai mäntyä kaadeta, ne jäävät pystyyn. Meillä on suojelualueita, meillä otetaan metsätaloudessa kokoajan enemmän ja enemmän huomioon luonnon monimuotoisuus, mutta meidän metsistä kolmannes on Ei kenenkään omistuksessa (perikunnat ja kuolinpesät) nämä metsät ovat käytännössä luonnonsuojelualueita, näitä on paljon paljon enemmän kuin itse virallisia luonnonsuojelualueita ja nämä tulevat lisääntymään vain.

Yksilöiden määrä ei kerro uhanalaisuutta vaan kannan jatkuva pieneneminen. Hömppiä vielä hyvin on mutta tätä rataa muutaman vuosikymmenen päästä ei ole.

Entäs sitten?

Muutaman vuosikymmenen päästä ei minua eikä sinuakaan ole. Ei paljoa haittaa tuhkakasaa onko hömötiaisia tai ei.

Kun kävin 80-luvulla peruskoulua, muistan, kuinka puuhelmin koristautunut opettaja melkein vesi silmissä opetti senaikasta narratiivia, kuinka metsät kuolevat happosateisiin ja merikotka kuolee sukupuuttoon.

Kuinkas kävikään. Suomessa metsät kasvavat enemmän kuin koskaan sotien jälkeen ja merikotkia on rannikolla nurkat väärällään. Paikallisesti jopa niin paljon, että haahkakannat ovat pienentyneet kun ovat pesimäaikaan helppoa saalista. Viime syksynä oli kova poru somen vihrepiipertäjien parissa kun webcamera syötti livekuvaa kun kymmenen merikotkat söivät tyhjäksi merimetsojen pesimäluodon.

Jopa Thsernobylin vieressä olevassa Pripyatin kaupungissa elämä on palannut villieläimien muodossa.

Nämä nykyajan Koijärveläiset ovat liian nuoria muistamaan ja tajuamaan, että hokevat samaa maailmanlopun narratiivia kuin edeltäjänsä menneinä vuosikymmeninä. Evoluutio jauhaa suuntaa valitsematta. Haluammepa tai emme

Se että sinua ei joskus enää ole, ei tarkoita sitä, että maailma, sen ihmiset, eläimet ja luonto tai sen ongelmat lakkaavat olemasta. Miten ihmiset voi olla näin itsekeskeisiä? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai läheisiä ihmisiä sen puoleen, kun asenne on tuo.

Onhan minulla jälkikasvua. Pyrin tietysti vaikuttamaan, että hänen elämänsä olisi omalla tavallaan helpompaa kuin minun. Niinhän kaikki tekevät. Mutta lopuksi on kyse siitä, että kun minua ei enää ole, hänen pitää itse selvittää eteen tulevat ongelmat.

Kyllä, olen itsekeskeinen. Minua ei kiinnosta, mitä jollekin tuntemattomalle tänään tapahtuu tai ei tapahdu jossain Saharan eteläpuolella. Tai sinun lapsen lapsellesi 60-70 vuoden kuluttua. En ollut paikalla kun patologista altruismia jaettiin.

Hyi h*lvetti kun puistatti lukea näin hirveä kommentti. 

Vierailija kirjoitti:

Jos hölmötiainen lentäisi 100m päähän pois hakkuuaukealta haukkojen silmistä, niin ruokaakin voisi löytyä. Eläinkunta on osannut sopeutua miljoinien vuosien ajan metsäpalojen jättämiin aukkoihin, niin osaa se sopeutua myös ihmisen tuhannen vuoden sisään jättämiin aukkoihin.

Lintujen sopeutuminen ja evoluutio on kestänyt miljoonia vuosia. Lahopuuhun sopeutunut lintu ei sopeudu uuteen ympäristöön muutamassa kymmenessä vuodessa. Vaikka lintu itse pärjäisi ja muuttaisi ns. huonommalle seudulle, niin se ei pesi, eikä tule poikasia.

Entä jos sinut vietäisiin yksin napajäätikölle. Sitten sanottaisiin, että kun eskimot ovat pärjänneet siellä tuhansia vuosia, niin sinunkin pitää siellä pärjätä. Analogia on tässä vähän samankaltainen.

Ja lopuksi. Jos tiaisen elinpiiri avohakataan, niin mihin se menee sen jälkeen? Toiselle avohakkuulle? Tai jos se löytää uuden reviirin, niin se on luultavasti jo asuttu ja toinen tiainen häätää tulokkaan pois. Ja tämä häädetty ei koskaan tee pesää. Tiaisten ja pienten lintujen elinikä on keskimäärin alle vuosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hömötiainen uhanalaisuus ei näy missään, se on yleinen lintu lintulaudalla. Marraskuussa tein metsähakkuuta kaukana sydänmailla, evästauolla ei juuri elämää metsässä näkynyt, hirvikoira saattoi jossain kaukana haukkua tai ajokoira ajoi jänistä, mutta huomattavaa oli miten melkein päivittäin todella utelias hömötiainen hyppi lähi kuusen oksilla, lauloi, hyppäsi välillä jopa moottorisahan kahvan päälle ihmettelemään. Tuo noin 30 vuotias nuori metsä kelpasi hyvin, viime talvena olin samalla alueella vanhemmassa metsässä ja myös hömötiainen kaverina. Ei me viimeistä isoa koivua, kuusta, haapaa tai mäntyä kaadeta, ne jäävät pystyyn. Meillä on suojelualueita, meillä otetaan metsätaloudessa kokoajan enemmän ja enemmän huomioon luonnon monimuotoisuus, mutta meidän metsistä kolmannes on Ei kenenkään omistuksessa (perikunnat ja kuolinpesät) nämä metsät ovat käytännössä luonnonsuojelualueita, näitä on paljon paljon enemmän kuin itse virallisia luonnonsuojelualueita ja nämä tulevat lisääntymään vain.

Yksilöiden määrä ei kerro uhanalaisuutta vaan kannan jatkuva pieneneminen. Hömppiä vielä hyvin on mutta tätä rataa muutaman vuosikymmenen päästä ei ole.

Entäs sitten?

Muutaman vuosikymmenen päästä ei minua eikä sinuakaan ole. Ei paljoa haittaa tuhkakasaa onko hömötiaisia tai ei.

Kun kävin 80-luvulla peruskoulua, muistan, kuinka puuhelmin koristautunut opettaja melkein vesi silmissä opetti senaikasta narratiivia, kuinka metsät kuolevat happosateisiin ja merikotka kuolee sukupuuttoon.

Kuinkas kävikään. Suomessa metsät kasvavat enemmän kuin koskaan sotien jälkeen ja merikotkia on rannikolla nurkat väärällään. Paikallisesti jopa niin paljon, että haahkakannat ovat pienentyneet kun ovat pesimäaikaan helppoa saalista. Viime syksynä oli kova poru somen vihrepiipertäjien parissa kun webcamera syötti livekuvaa kun kymmenen merikotkat söivät tyhjäksi merimetsojen pesimäluodon.

Jopa Thsernobylin vieressä olevassa Pripyatin kaupungissa elämä on palannut villieläimien muodossa.

Nämä nykyajan Koijärveläiset ovat liian nuoria muistamaan ja tajuamaan, että hokevat samaa maailmanlopun narratiivia kuin edeltäjänsä menneinä vuosikymmeninä. Evoluutio jauhaa suuntaa valitsematta. Haluammepa tai emme

Se että sinua ei joskus enää ole, ei tarkoita sitä, että maailma, sen ihmiset, eläimet ja luonto tai sen ongelmat lakkaavat olemasta. Miten ihmiset voi olla näin itsekeskeisiä? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai läheisiä ihmisiä sen puoleen, kun asenne on tuo.

Itse materiasta piittaamattomana ja jonkin sortin minimalistina elän käsittääkseni "vahingossa" melko ympäristöystävällisesti, en aja enää kovin paljon edes 20v vuotta vanhalla autollani, koska sähköpyörä ja kesällä venekin liikkuu enimmäkseen airoilla.

Mutta ei minua ihmiskunnan, luonnon ja maapallon tulevaisuus todellakaan kiinnosta pätkän vertaa, koska kuten sanottua en voi siihen vaikuttaa, se ei ole minun ongelmani enkä ole sitä näkemässä.

Jos itsekeskeisyyteni ja piittaamattomuuteni on sinulle ongelma, niin sehän on vain sinun ongelmasi, ei minun.

Hehheh, tuollaisella asenteella sinulla on varmaan paljon ystäviä ja vilkas sosiaalinen elämä... :D

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kaikki Hölmötiaiset ole aina kuolleet sukupuuttoon evoluutiossa.

Tämä oli kyllä ketjun hölmöin kommentti. Voisitko nyt aloittaa sen sukupuuton vaikka itsestäsi ensin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hölmötiainen lentäisi 100m päähän pois hakkuuaukealta haukkojen silmistä, niin ruokaakin voisi löytyä. Eläinkunta on osannut sopeutua miljoinien vuosien ajan metsäpalojen jättämiin aukkoihin, niin osaa se sopeutua myös ihmisen tuhannen vuoden sisään jättämiin aukkoihin.

Lintujen sopeutuminen ja evoluutio on kestänyt miljoonia vuosia. Lahopuuhun sopeutunut lintu ei sopeudu uuteen ympäristöön muutamassa kymmenessä vuodessa. Vaikka lintu itse pärjäisi ja muuttaisi ns. huonommalle seudulle, niin se ei pesi, eikä tule poikasia.

Entä jos sinut vietäisiin yksin napajäätikölle. Sitten sanottaisiin, että kun eskimot ovat pärjänneet siellä tuhansia vuosia, niin sinunkin pitää siellä pärjätä. Analogia on tässä vähän samankaltainen.

Ja lopuksi. Jos tiaisen elinpiiri avohakataan, niin mihin se menee sen jälkeen? Toiselle avohakkuulle? Tai jos se löytää uuden reviirin, niin se on luultavasti jo asuttu ja toinen tiainen häätää tulokkaan pois. Ja tämä häädetty ei koskaan tee pesää. Tiaisten ja pienten lintujen elinikä on keskimäärin alle vuosi. 

Ok, kerro seuraavaksi, miten suomalainen aikoo pärjätä tässä maassa ilman uutta biopohjaisten tuotteiden tehdasta? Valtion velkaisuus on siinä jamassa, että joko kaikki työttömät laitetaan poimimaan mustikoita, puolukoita, käpyjä yms. ja vanhainhoito lopetetaan TAI rakennetaan uusia työpaikkoja. Miten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hömötiainen uhanalaisuus ei näy missään, se on yleinen lintu lintulaudalla. Marraskuussa tein metsähakkuuta kaukana sydänmailla, evästauolla ei juuri elämää metsässä näkynyt, hirvikoira saattoi jossain kaukana haukkua tai ajokoira ajoi jänistä, mutta huomattavaa oli miten melkein päivittäin todella utelias hömötiainen hyppi lähi kuusen oksilla, lauloi, hyppäsi välillä jopa moottorisahan kahvan päälle ihmettelemään. Tuo noin 30 vuotias nuori metsä kelpasi hyvin, viime talvena olin samalla alueella vanhemmassa metsässä ja myös hömötiainen kaverina. Ei me viimeistä isoa koivua, kuusta, haapaa tai mäntyä kaadeta, ne jäävät pystyyn. Meillä on suojelualueita, meillä otetaan metsätaloudessa kokoajan enemmän ja enemmän huomioon luonnon monimuotoisuus, mutta meidän metsistä kolmannes on Ei kenenkään omistuksessa (perikunnat ja kuolinpesät) nämä metsät ovat käytännössä luonnonsuojelualueita, näitä on paljon paljon enemmän kuin itse virallisia luonnonsuojelualueita ja nämä tulevat lisääntymään vain.

Yksilöiden määrä ei kerro uhanalaisuutta vaan kannan jatkuva pieneneminen. Hömppiä vielä hyvin on mutta tätä rataa muutaman vuosikymmenen päästä ei ole.

Entäs sitten?

Muutaman vuosikymmenen päästä ei minua eikä sinuakaan ole. Ei paljoa haittaa tuhkakasaa onko hömötiaisia tai ei.

Kun kävin 80-luvulla peruskoulua, muistan, kuinka puuhelmin koristautunut opettaja melkein vesi silmissä opetti senaikasta narratiivia, kuinka metsät kuolevat happosateisiin ja merikotka kuolee sukupuuttoon.

Kuinkas kävikään. Suomessa metsät kasvavat enemmän kuin koskaan sotien jälkeen ja merikotkia on rannikolla nurkat väärällään. Paikallisesti jopa niin paljon, että haahkakannat ovat pienentyneet kun ovat pesimäaikaan helppoa saalista. Viime syksynä oli kova poru somen vihrepiipertäjien parissa kun webcamera syötti livekuvaa kun kymmenen merikotkat söivät tyhjäksi merimetsojen pesimäluodon.

Jopa Thsernobylin vieressä olevassa Pripyatin kaupungissa elämä on palannut villieläimien muodossa.

Nämä nykyajan Koijärveläiset ovat liian nuoria muistamaan ja tajuamaan, että hokevat samaa maailmanlopun narratiivia kuin edeltäjänsä menneinä vuosikymmeninä. Evoluutio jauhaa suuntaa valitsematta. Haluammepa tai emme

Se että sinua ei joskus enää ole, ei tarkoita sitä, että maailma, sen ihmiset, eläimet ja luonto tai sen ongelmat lakkaavat olemasta. Miten ihmiset voi olla näin itsekeskeisiä? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai läheisiä ihmisiä sen puoleen, kun asenne on tuo.

Itse materiasta piittaamattomana ja jonkin sortin minimalistina elän käsittääkseni "vahingossa" melko ympäristöystävällisesti, en aja enää kovin paljon edes 20v vuotta vanhalla autollani, koska sähköpyörä ja kesällä venekin liikkuu enimmäkseen airoilla.

Mutta ei minua ihmiskunnan, luonnon ja maapallon tulevaisuus todellakaan kiinnosta pätkän vertaa, koska kuten sanottua en voi siihen vaikuttaa, se ei ole minun ongelmani enkä ole sitä näkemässä.

Jos itsekeskeisyyteni ja piittaamattomuuteni on sinulle ongelma, niin sehän on vain sinun ongelmasi, ei minun.

Hehheh, tuollaisella asenteella sinulla on varmaan paljon ystäviä ja vilkas sosiaalinen elämä... :D

Jep, tuttavapiirissäni ei todellakaan ole ihmisiä joita kiinnostaisi hömötiaiset tai ilmastonmuutos. Moni polttaa tänäkin viikonloppuna ainakin 100 litraa bensiiniä moottorikelkallaan ilman mitään järkevää tarkoitusta, mutta onhan se hauskaa ja se on pääasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hömötiainen uhanalaisuus ei näy missään, se on yleinen lintu lintulaudalla. Marraskuussa tein metsähakkuuta kaukana sydänmailla, evästauolla ei juuri elämää metsässä näkynyt, hirvikoira saattoi jossain kaukana haukkua tai ajokoira ajoi jänistä, mutta huomattavaa oli miten melkein päivittäin todella utelias hömötiainen hyppi lähi kuusen oksilla, lauloi, hyppäsi välillä jopa moottorisahan kahvan päälle ihmettelemään. Tuo noin 30 vuotias nuori metsä kelpasi hyvin, viime talvena olin samalla alueella vanhemmassa metsässä ja myös hömötiainen kaverina. Ei me viimeistä isoa koivua, kuusta, haapaa tai mäntyä kaadeta, ne jäävät pystyyn. Meillä on suojelualueita, meillä otetaan metsätaloudessa kokoajan enemmän ja enemmän huomioon luonnon monimuotoisuus, mutta meidän metsistä kolmannes on Ei kenenkään omistuksessa (perikunnat ja kuolinpesät) nämä metsät ovat käytännössä luonnonsuojelualueita, näitä on paljon paljon enemmän kuin itse virallisia luonnonsuojelualueita ja nämä tulevat lisääntymään vain.

Yksilöiden määrä ei kerro uhanalaisuutta vaan kannan jatkuva pieneneminen. Hömppiä vielä hyvin on mutta tätä rataa muutaman vuosikymmenen päästä ei ole.

Entäs sitten?

Muutaman vuosikymmenen päästä ei minua eikä sinuakaan ole. Ei paljoa haittaa tuhkakasaa onko hömötiaisia tai ei.

Kun kävin 80-luvulla peruskoulua, muistan, kuinka puuhelmin koristautunut opettaja melkein vesi silmissä opetti senaikasta narratiivia, kuinka metsät kuolevat happosateisiin ja merikotka kuolee sukupuuttoon.

Kuinkas kävikään. Suomessa metsät kasvavat enemmän kuin koskaan sotien jälkeen ja merikotkia on rannikolla nurkat väärällään. Paikallisesti jopa niin paljon, että haahkakannat ovat pienentyneet kun ovat pesimäaikaan helppoa saalista. Viime syksynä oli kova poru somen vihrepiipertäjien parissa kun webcamera syötti livekuvaa kun kymmenen merikotkat söivät tyhjäksi merimetsojen pesimäluodon.

Jopa Thsernobylin vieressä olevassa Pripyatin kaupungissa elämä on palannut villieläimien muodossa.

Nämä nykyajan Koijärveläiset ovat liian nuoria muistamaan ja tajuamaan, että hokevat samaa maailmanlopun narratiivia kuin edeltäjänsä menneinä vuosikymmeninä. Evoluutio jauhaa suuntaa valitsematta. Haluammepa tai emme

Kiittäkäämme merikotkan paluusta 80-luvun viherpiiperöitä, jotka tekivät aktiivista suojelutyötä. Ilman heitä ei näitä uljaita lintuja enää olisi. Ilman luonnosuojelijoita myös Saksan tehtaat tupruttelisivat edelleen myrkkyjään ja metsät ehkä todellakin olisivat kadonneet. Otsonikerroskin on paremmassa kunnossa kuin kasarilla, siitäkin kiitos ympäristön suojelulle.

Asiat ei tapahdu itsekseen, aina tarvitaan meitä viherpiiperöitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kaikki Hölmötiaiset ole aina kuolleet sukupuuttoon evoluutiossa.

Tämä oli kyllä ketjun hölmöin kommentti. Voisitko nyt aloittaa sen sukupuuton vaikka itsestäsi ensin?

Se, että kommenttini ei vastaa jonkun viherpaskan käsitystä luonnon kiertokulusta, ei välttämättä tee siitä täysin hölmöä.

Luepa muuten jälkimmäinen aivosolusi tuottama virke uudestaan ja mieti sitten kumpi on hölmö.

Ihan vinkkinä, että kaikki huippuälykkäät eivät ole viherpiipertäjiä. Vaikka luonnosta pitäisivätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hömötiainen uhanalaisuus ei näy missään, se on yleinen lintu lintulaudalla. Marraskuussa tein metsähakkuuta kaukana sydänmailla, evästauolla ei juuri elämää metsässä näkynyt, hirvikoira saattoi jossain kaukana haukkua tai ajokoira ajoi jänistä, mutta huomattavaa oli miten melkein päivittäin todella utelias hömötiainen hyppi lähi kuusen oksilla, lauloi, hyppäsi välillä jopa moottorisahan kahvan päälle ihmettelemään. Tuo noin 30 vuotias nuori metsä kelpasi hyvin, viime talvena olin samalla alueella vanhemmassa metsässä ja myös hömötiainen kaverina. Ei me viimeistä isoa koivua, kuusta, haapaa tai mäntyä kaadeta, ne jäävät pystyyn. Meillä on suojelualueita, meillä otetaan metsätaloudessa kokoajan enemmän ja enemmän huomioon luonnon monimuotoisuus, mutta meidän metsistä kolmannes on Ei kenenkään omistuksessa (perikunnat ja kuolinpesät) nämä metsät ovat käytännössä luonnonsuojelualueita, näitä on paljon paljon enemmän kuin itse virallisia luonnonsuojelualueita ja nämä tulevat lisääntymään vain.

Yksilöiden määrä ei kerro uhanalaisuutta vaan kannan jatkuva pieneneminen. Hömppiä vielä hyvin on mutta tätä rataa muutaman vuosikymmenen päästä ei ole.

Entäs sitten?

Muutaman vuosikymmenen päästä ei minua eikä sinuakaan ole. Ei paljoa haittaa tuhkakasaa onko hömötiaisia tai ei.

Kun kävin 80-luvulla peruskoulua, muistan, kuinka puuhelmin koristautunut opettaja melkein vesi silmissä opetti senaikasta narratiivia, kuinka metsät kuolevat happosateisiin ja merikotka kuolee sukupuuttoon.

Kuinkas kävikään. Suomessa metsät kasvavat enemmän kuin koskaan sotien jälkeen ja merikotkia on rannikolla nurkat väärällään. Paikallisesti jopa niin paljon, että haahkakannat ovat pienentyneet kun ovat pesimäaikaan helppoa saalista. Viime syksynä oli kova poru somen vihrepiipertäjien parissa kun webcamera syötti livekuvaa kun kymmenen merikotkat söivät tyhjäksi merimetsojen pesimäluodon.

Jopa Thsernobylin vieressä olevassa Pripyatin kaupungissa elämä on palannut villieläimien muodossa.

Nämä nykyajan Koijärveläiset ovat liian nuoria muistamaan ja tajuamaan, että hokevat samaa maailmanlopun narratiivia kuin edeltäjänsä menneinä vuosikymmeninä. Evoluutio jauhaa suuntaa valitsematta. Haluammepa tai emme

Kiittäkäämme merikotkan paluusta 80-luvun viherpiiperöitä, jotka tekivät aktiivista suojelutyötä. Ilman heitä ei näitä uljaita lintuja enää olisi. Ilman luonnosuojelijoita myös Saksan tehtaat tupruttelisivat edelleen myrkkyjään ja metsät ehkä todellakin olisivat kadonneet. Otsonikerroskin on paremmassa kunnossa kuin kasarilla, siitäkin kiitos ympäristön suojelulle.

Asiat ei tapahdu itsekseen, aina tarvitaan meitä viherpiiperöitä!

Ei merikotka ole sen uljaampi kuin pullasorsa. Tossa niitä lentelee päivittäin pihan yli. Elämäni ei olisi huonompaa tai parempaa jos niitä lentää tai ei lentäisi. Lintu muiden joukossa. Syksyllä hirvijahdissa lähinnä ärsyttäviä kun menevät kaadolle levittävät ulos suolistetun pötsin ympäri maailmaa ja koko hirvi haisee p••kalle kun sen iltapäivällä hakee metsästä pois.

Otsoniuhka johtui tunnetusti siitä, että kylmäaineen patentti vanheni ja piti saada uusi patenttikorvauslisenssirunba pyörimään. Keksittiin sitten otsoniaukko. Jollainen oli muuten eilenkin Oulun yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hölmötiainen lentäisi 100m päähän pois hakkuuaukealta haukkojen silmistä, niin ruokaakin voisi löytyä. Eläinkunta on osannut sopeutua miljoinien vuosien ajan metsäpalojen jättämiin aukkoihin, niin osaa se sopeutua myös ihmisen tuhannen vuoden sisään jättämiin aukkoihin.

No aika monet miljoonat eläin- ja kasvilajit ei ole osanneet sopeutua vaan ovat kuolleet sukupuuttoon.

Se on voi voi, kyllä lajeja riittää.

Tämä on vissiin sitä paljon puhuttua suomalaisten "erityistä luontosuhdetta"? Vakavasti puhuen, olen hämmästynyt miten paljon löytyy ihmisiä, joille on täydellisen yhdentekevää vaikka suurin osa koko elollisesta maailmasta tuhoutuisi. Elämme keskellä joukkosukupuuttoaaltoa, eikä ihmisiä vilpittömästi kiinnosta, ellei asia vaikuta_ juuri nyt_heidän omassa elämässään. No, vielä tulee aika jolloin asia taatusti vaikuttaa kaikkiin ihmisiin, mutta silloin on luultavasti liian myöhäistä enää tehdä asialle mitään. 

Samaa mieltä, oikeasti meidän kaikkien kannattaa tässä vaiheessa harkita oman käden kautta menemistä nopeasti. Maailmalla ei enään ole toivoa. Lapsia ei kannata tehdä koska he eivät lopulta tule elämään aikuisiksi. Tämä maailma on jo pillalla ja tuhottu, joten meidän kannattaa pelastaa luonto ja hävittää itsemme, muuta toivoa ei enään ole. Maailma ja ihmiset kuolee pois muutenkin tätä vauhtia pois alle 10 vuoden sisällä.