Olenko jäänyt paitsi merkittävästä elämänkokemuksesta, kun mua ei ole jätetty eikä petetty?

Hassu kysymys. Olenko minä jäänyt jostain paitsi, kun en ole saanut turpaani eikä kukaan ole koskaan hakannut minua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan kokenut kaikenlaista muuta. En pitäisi tuollaista olennaisena osana ihmisen kasvutarinaa.

Kiitos kivasta vastauksesta. Mietin tätä siksi, että lapseni sydän on särkynyt ja oikeita sanoja miettii tosi tarkkaan, oman kokemuksen kautta löytäisi ne ehkä helpommin?

Katttelin tuosssa yksi päivä suomalaista dokumenttia jossa yhdeeen lapsi oliii lähtenyt bmw selkään, otttanut vähän alkoholia ja poiliisi oli tullut perään. Kiihdyttänyt bmw nsä 200 taaan ja poliisi oli ollut heittämnässä piikkiattoa niin oli ajanut piiikimattoa heittäneen poliisin pääälle aj poliisi oli kuollut saman teiin.

Vierailija kirjoitti:

Hassu kysymys. Olenko minä jäänyt jostain paitsi, kun en ole saanut turpaani eikä kukaan ole koskaan hakannut minua?

Ei ole kyllä siitäkään kokemusta, että olisi hakattu, mutta sydänsurujahan on verrattu fyysisiin kipuihin. Ja ehkä ovat pahempiakin kuin ne, koska kaikki ympäriltä särkyy tai siltä se tuntuu sen ajan, kun ne sydänsurut kestävät. Kovista fyysisistä kivuista on kyllä kokemusta, ehkä kokemus on samanlainen, että oikeastaan mikään ei auta paitsi aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan kokenut kaikenlaista muuta. En pitäisi tuollaista olennaisena osana ihmisen kasvutarinaa.

Kiitos kivasta vastauksesta. Mietin tätä siksi, että lapseni sydän on särkynyt ja oikeita sanoja miettii tosi tarkkaan, oman kokemuksen kautta löytäisi ne ehkä helpommin?

Katttelin tuosssa yksi päivä suomalaista dokumenttia jossa yhdeeen lapsi oliii lähtenyt bmw selkään, otttanut vähän alkoholia ja poiliisi oli tullut perään. Kiihdyttänyt bmw nsä 200 taaan ja poliisi oli ollut heittämnässä piikkiattoa niin oli ajanut piiikimattoa heittäneen poliisin pääälle aj poliisi oli kuollut saman teiin.

Jos joku kuolee, niin silloin on tapahtunut peruuttamatonta, mutta joskushan nimenomaan nuoret tekevät itsemurhan siksi, että tulevat jätetyksi. Joten voi olla hyvinkin vakavaa, tässäkin ketjussa eräs kertoi joutuneensa psykiatriseen hoitoon.

Olet jäänyt paitsi hirveästä nöyryytyksestä, surusta, ahdistuksesta, ikävästä, vihasta, katkeruudesta, itsetunnon menetyksestä, hylkäyskokemuksesta ja häpeästä joita petetyksi ja jätetyksi tuleminen aiheuttaa eteenkin sellaisen henkilön taholta jota oikeasti rakastst.

Tunne on hirveä ja usein siitä jää vuosikymmeniksi, ehkä koko loppuiäksi jonkinasteisia traumoja tai ainakin niin että ne tuskaiset muistot palaa tietyissä elämäntilanteissa mieleen. 

Tosin jos ei oikeasti ole rakastanut pettäjää ja jättäjää, eli on vaan "muodon vuoksi" ollut hänen kanssaan, niin se kirpaisee hetken, on nöyryyttävää, syö itsetuntoa, mutta kun siirtyy seuraavaan kumppaniin niin tunne usein häviää kokonaan. 

Eli ole tyytyväinen ja toivo ettet joudu koskaan sitä kokemaan. 

Nimim. 2x kokenut saman he kilön toimesta ja sydän meni niin palasiksi etten siitä ikinä oikein kunnolla ole toipunut.