Lue keskustelun säännöt.
Yksipuolinen ystävyys, kokemuksia?
Yksinäinen
11.02.2021 |
Muutin pari vuotta sitten työn perässä n. 600 km päähän kotikaupungistani. Minulla oli siellä muutama todella läheinen ystävä, olemme tunteneet jo lapsuudesta asti.
Yritän olla yhteydessä ystäviini viikoittain. Kyselen kuulumisia WhatsApissa tai soitan, mutta harvoin saan mitään vastausta. Näen että he lukevat viestini, mutta vastausta ei kuulu kun kyselen kuulumisia. Tiedän että ihmisillä on kiire, mutta yritän itse antaa ainakin lyhyen vastauksen vaaliakseni ystävyyssuhteita.
Pitäisikö vaan antaa olla? Kokemuksia? Vinkkejä?
Kommentit (32)
Onpas tullut paljon viestejä, mukava lukea muiden näkökulmia. Muotoilin varmaan aloituksen hieman epäselvästi. En siis kysy aina samalta ihmiseltä joka viikko kuulumisia. Yritän kuitenkin kerran viikossa katsoa että keneen ei ole tullut pidettyä yhteyttä vähään aikaan, ja laitan viestiä. :) Enemmän minua häiritsee se, että en saa vastausta viestiin vaikka emme olisi olleet yhteydessä kuukauteen.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on moni ystävyyssuhde jäänyt, kun yhteydenpito muuttui yksipuoliseksi. Lopulta oon aina sit vaan lakannut itsekin pitämästä yhteyttä. Elämäntilanteet muuttuu, joten kaippa se kuulu elämään, että osa ihmisistä jää matkan varrelle.
Viikottain tapahtuva yhteydenpito olisi kyllä liikaa itsellekin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksaisi jos joku sama joka viikko lähettäisi mitä kuuluu viestin. Tai soittaisi. Useimpia ihmisiä ahdistaa tuollainen nykyään.
Joo näin aikuisiällä en kyllä jaksaisi ja kokisin ahdisteluna...
No, itse en vastaa sen takia etten jaksa olla aktiivisesti tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Toivon, että ymmärtäisi ettei intressiä tapaamiseen ole (en lähde nyt tarkemmin avaamaan syitä siihen). Ärsyttävää, kun toinen olettaa että olemme hyviä ystäviä vaikka ollaan vain ex kollegoita. Joskus ollaan käyty ulkona, mut siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on usea ystävyyssuhde päättynyt siihen, että en kertakaikkiaan enää jaksa vastaamattomuutta ja sitä, että joudun aina ottamaan yhteyttä. Vaikka vastaus sitten joskus tulisikin, se ei nyt vaan riitä. Ja minäkin olen masentunut ja sairas - jaksan silti kysellä kuulumisia ja huomioida. Oletan siis, että ignooramiseni ja viivyttely kertoo prioriteeteista; en ole tärkeä. Sellaisia suhteita en halua enää.
Minusta tuo on myös kiusaamista.
No ei ole. Välinpitämättömyyttä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on typerää että oikein sovellusten kautta pitäisi päästä kyttäämään, onko ne viestit luettu ja ollaanko paikalla!
Voi voi! Mitä se kuuluu muille; ihmisillä on muutakin elämää kuin jatkuva älykännykän kyyläys.
Ja vielä: vastakkaista sukupuolta olevat ”ystävät” ne pahimpia. Huolehtimisen kaapuun piiloteltua kontrollointia monilla heistä. En etsi enkä kaipaa suhdetta, joten vastakkaista sukupuolta olevat kaverit; morjestamorjens vaan mun elämästä!
Minulla on sama tilanne kolmen ystävän kanssa. Olen tähän asti ollut se yhteyttä pitävä osapuoli jo todella pitkään. Kaikkien kolmen kanssa on ollut jo aika kauan tilanne että edellisellä kerralla kun soitin, sanoin lopuksi että soita /viestitä sinä sitten jossain vaiheessa taas kun ehdit, käydään sit vaikka kävelyllä, kahvilla,vaihdetaan kuulumisia tms. Näistä ei keneskään ole kuulunut mitään sen jälkeen. Kyllästyttää kun itse joutuu olemaan se aktiivinen eikä mitään vastavuoroisuutta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on typerää että oikein sovellusten kautta pitäisi päästä kyttäämään, onko ne viestit luettu ja ollaanko paikalla!
Kyllähän sitä ilman kyttäystäkin huomaa jos joku ei vastaa viestiin. En minä ainakaan suutu jos joku ei vastaa sillä sekunnilla, mutta kyllä kuukauden vastaamattomuus viestii välinpitämättömyydestä.
Etäystävyys on hankalaa kun voi tavata niin harvoin että on pakko viestitellä jos haluaa ylläpitää ystävyyttä.
Minulla yksi kaukana asuva kaveri ei tykkää viestittelystä, vastaa lyhyesti jos ollenkaan. Hän on kuitenkin halukas tapailemaan, mutta itse en näe siinä enää mieltä kun matkakin hankala ja maksaa. En saa kerran vuodessa näkemisestä sitä mitä ystävyydeltä haluan eli jonkinmoista läsnäoloa toisen elämässä. Ajatusten ja arkijuttujen piristävää jakamista edes joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain oppimattomia hieman naiiveja ihmisiä jotka LUULEVAT ystävyyssuhteiksi niitäkin, jotka eivät sitä ole!
Ystävyys on kuin parisuhde = kaksi yhtä halukasta pitämään toisiinsa yhteyttä.
MIkälu vain toinen kokee olevansa ”ystävä” niin ei ole kyse kuin hänen luuloistaan!
Ohje: jätä rauhaan se toinen osapuoli.
T. Paljon nähnyt nainen
Vierailija kirjoitti:
On vain oppimattomia hieman naiiveja ihmisiä jotka LUULEVAT ystävyyssuhteiksi niitäkin, jotka eivät sitä ole!
Ystävyys on kuin parisuhde = kaksi yhtä halukasta pitämään toisiinsa yhteyttä.
MIkälu vain toinen kokee olevansa ”ystävä” niin ei ole kyse kuin hänen luuloistaan!
Ohje: jätä rauhaan se toinen osapuoli.
T. Paljon nähnyt nainen
Tämä!!!
T. Nro 25
Joka viikkoinen viestittely on aika tiuhaa.