Yksipuolinen ystävyys, kokemuksia?
Muutin pari vuotta sitten työn perässä n. 600 km päähän kotikaupungistani. Minulla oli siellä muutama todella läheinen ystävä, olemme tunteneet jo lapsuudesta asti.
Yritän olla yhteydessä ystäviini viikoittain. Kyselen kuulumisia WhatsApissa tai soitan, mutta harvoin saan mitään vastausta. Näen että he lukevat viestini, mutta vastausta ei kuulu kun kyselen kuulumisia. Tiedän että ihmisillä on kiire, mutta yritän itse antaa ainakin lyhyen vastauksen vaaliakseni ystävyyssuhteita.
Pitäisikö vaan antaa olla? Kokemuksia? Vinkkejä?
Kommentit (32)
Anna olla, he ovat tehneet kantansa selväksi.
Kerran kuussa tai parissa sooivampaa aikuisille.
Kannattaa antaa olla, jos he eivät vastavuoroisesti koskaan ota yhteyttä sinuun. Vaikka ihmisillä on kiire, kyllä niihin tärkeimpiin jaksaa edes viestien verran pitää yhteyttä. Kyllä sen tietää jos hekin pitävät sinua hyvänä ystävänä. Jos mitään ei kuulu moneen kuukauteen, sinun lopettaisin yrittämästä ja keskittyisin uusiin ihmisiin. Tuollaista sattuu.
No mulla oli tuollainen kaveri. Itse yritin pari kertaa vuodessa kysyä kuulumisia, joihin sain ihan hyvää vastauksen. Tai sitten kertomuksen mitä hänelle kuuluu, ilman vastakysymystä.
Lopetin yhteydenpidon. Ei tuollainen ole mikään kaveri, turhaa roikkua ihmisessä jota en kiinnosta.
Teepäs tämä ikävä testi minkä itse tein joskus samassa tilanteessa:
Odota kuinka kauan kestää, että he ottavat sinuun yhteyttä, älä itse laita mitään.
Mä odotin vuoden. Tuli joku lyhkäinen hyvän joulun toivotus. Ei muuta. Silloin hyväksyin, että taisi olla aika yksipuolista ja päätin että tästä lähin pidän nämä entiset läheiset ystävät sellaisina kaukaisina tuttuina, joiden kanssa toivotetaan joskus vain hyviä juhlapyhiä. Etsin myös uusia ystäviä uudelta paikkakunnalta.
On kokemusta ihan samanlaisesta. Asuin kyllä lähempänä, mutta muutin silti eri paikkakunnalle. Aika hyvin sai huomata kuinka muuttui yksipuoliseksi, se olin aina minä joka laitoin viestiä ja ehdotin tapaamisia. Välillä sovittiin tapaaminen, jonka he peruivat. Ja kun kysyi kuulumisia tuli jotain lyhyttä, tai ei mitään vastausta, eikä omia kuulumisiani haluttu tietää. Tein johtopäätökset eli lakkasin enää onnittelemasta syntymäpäivinä, kyselemästä perään, laittamasta effortia suhteeseen kun hekään eivät laita.
Anna olla. Ehkä eivät vain ehdi ja jaksa olla yhteyksissä, mutta heillä ei joka tapauksessa näytä olevan aikaa sinulle.
Kiitos vastauksista! Taidan ottaa itsekin etäisyyttä näihin ystäviin. Harmittaa, koska luulin ettei kaverisuhteemme kärsisi näin paljon paikkakunnan vaihdon takia. Olemme käyneet paljon läpi yhdessä, mutta kaipa se on hyväksyttävä että ihmiset ja ajat muuttuvat.
-AP
Yhden ystävän kanssa oli yhteydenpito katkos ehkä yli kahdeksan vuotta. Jouluna pistin jouluntoivotukset tekstarilla. Ensimmäistä kertaa kotikaupungistamme poismuuton jälkeen hän sitten soitti kuulumisia kysellen uudenvuoden jälkeen.
Jos jotain välirikkoa oli, se on unohtunut.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa tai parissa sooivampaa aikuisille.
Minustakin joka viikko viestittely on aika usein, mutta kyllä minä ainakin soitan ystävälleni ainakin kerran kuussa ja tietenkin viestittelemme aika usein, mutta meillä ei ole kyllä perhettä hoidettavana...
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Taidan ottaa itsekin etäisyyttä näihin ystäviin. Harmittaa, koska luulin ettei kaverisuhteemme kärsisi näin paljon paikkakunnan vaihdon takia. Olemme käyneet paljon läpi yhdessä, mutta kaipa se on hyväksyttävä että ihmiset ja ajat muuttuvat.
-AP
mun läheisin ystävä on masentunut eikä jaksa aina vastata viesteihin tai puhelimeen. Hän on kuitenkin sanonut arvostavansa sitä että jaksan aina lähettää hänelle jotain vaikka ei vastaisikaan. Ehkä ystävällä on vaikeaa?
Kyllähän tuollainen 600 km saattaa vaikuttaa ystävyyteen, jos esim. se toinen osapuoli ei ole mitään puhelimessapuhujatyyppiä, jolloin yhteydenpito voi olla aika heikkoa pidemmän päälle. En usko että itsekään jaksaisin kovin tiuhasti pitää yllä ystävyyttä, jos ystävä muuttaisi esimerkiksi toiseen maahan. Voitaisiin viestitellä silloin tällöin, mutta siinähän se pitkälti olisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuollainen 600 km saattaa vaikuttaa ystävyyteen, jos esim. se toinen osapuoli ei ole mitään puhelimessapuhujatyyppiä, jolloin yhteydenpito voi olla aika heikkoa pidemmän päälle. En usko että itsekään jaksaisin kovin tiuhasti pitää yllä ystävyyttä, jos ystävä muuttaisi esimerkiksi toiseen maahan. Voitaisiin viestitellä silloin tällöin, mutta siinähän se pitkälti olisi.
Minustakin on normaalia että etäisyys vaikuttaa ystävyyteen, mutta kyllä viestien täydellinen ignoraaminen on ärsyttävää.
Selavi. Se tarkoiittaaa venäjäksi sitä että sellaista on elämä. Venäjälllä on selllainen perinne että jos joku antaa njotain niin on annettava myös jotain vastapalvelukseksi. Varmaaaan suomessa on myös paljon samaaa.
Kerran viikossa viestittely on kyllä aivan liikaa. Aivan neutraalisti ja haluamatta kuulostaa k*sipäältä totean, että mielestäni kuulostat ehkä hieman läheisriippuvaiselta. Onko tilanteesi esim. sellainen, että et ole vielä saanut uusia ystäviä uudelta paikkakunnalta ja siksi on tärkeää pitää niin tiiviisti yhteyttä vanhoihin ystäviin?
Aikuisilla ihmisillä on kiireitä ja ainakin itse olen ollut useammankin kerran tilanteessa että voin kyllä lukea mitä ystävälle kuuluu mutta ei ole voimavaroja vastata mitään, kun ei kuitenkaan voi vastata vaan että "kiitos tiedosta" mutta ei vaan pysty jaarittelemaan mitään kilsan viestiä. Tosiystävyys kyllä kantaa tällaiset tauotkin, siitä sinun ei tarvitse huolehtia, mutta ehdottomasti suosittelen että harvennat yhteydenpitoa johonkin kerran / 2kk tms.
Toisaalta suosittelen myös whatsapp-ryhmän perustamista, meillä on niitä eri kaveriporukoilla muutama ja ne on loistavia tapoja jakaa ja kysyä kuulumisia, ja vastaus- ja juttelu"vastuu" jakautuu. Tällöin jos ei itse jaksa vastata ei tarvitse kokea siitä huonoa omaatuntoa, koska aina joku ryhmästä jaksaa.
Onhan uusien ystävien saaminen aikuisiällä kinkkistä.
Viesteihin vastaamattomuus on kyllä jonkinasteista välinpitämättömyyttä, en viitsisi pitää tuollaisiin enempää yhteyttä.
Minulla on usea ystävyyssuhde päättynyt siihen, että en kertakaikkiaan enää jaksa vastaamattomuutta ja sitä, että joudun aina ottamaan yhteyttä. Vaikka vastaus sitten joskus tulisikin, se ei nyt vaan riitä. Ja minäkin olen masentunut ja sairas - jaksan silti kysellä kuulumisia ja huomioida. Oletan siis, että ignooramiseni ja viivyttely kertoo prioriteeteista; en ole tärkeä. Sellaisia suhteita en halua enää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on usea ystävyyssuhde päättynyt siihen, että en kertakaikkiaan enää jaksa vastaamattomuutta ja sitä, että joudun aina ottamaan yhteyttä. Vaikka vastaus sitten joskus tulisikin, se ei nyt vaan riitä. Ja minäkin olen masentunut ja sairas - jaksan silti kysellä kuulumisia ja huomioida. Oletan siis, että ignooramiseni ja viivyttely kertoo prioriteeteista; en ole tärkeä. Sellaisia suhteita en halua enää.
Minusta tuo on myös kiusaamista.
Mä en jaksaisi jos joku sama joka viikko lähettäisi mitä kuuluu viestin. Tai soittaisi. Useimpia ihmisiä ahdistaa tuollainen nykyään.
up