Lue keskustelun säännöt.
Deittailu tuntuu työnhaulta
11.02.2021 |
Jo pelkän deittiprofiilin luominen tuntuu kuin kirjoittaisi työhakemusta. Vakuuta lukija jo ensimmäisessä lauseessa!
Sitten kun sun hakemus on ignoorattu ja ghostattu tarpeeks monta kertaa saatat jopa päästä treffihaastatteluun, jossa pitää samaan aikaan antaa itsestään tosi napakka kuva kuitenkin pienellä rennolla huumoritwistillä, ettei homma mene liian vakavaksi. Toisin sanoen enemmän sosiaalista naurua kuin aitoa naurua.
Lopulta kun olet suurin piirtein myynyt sielusi s*atanalle ja jos oikein lykästää saatat joskus päästä... (tähän kohtaan rumpujen pärinää).... MÄÄRÄAIKAISEEN PARISUHTEESEEN!!!
.
.
.
Juuh... En jaksa. En tiedä onko tää vain oman pääni sisäinen ongelma vai laajempi ongelma kun tuntuu ihan työn hakemiselta.
Kommentit (65)
[quowte=Vierailija]Minä uskon, ettei sitä ihanaa ihmistä todellakaan etsimällä löydä vaan häneen törmää täysin sattumalta.[/quote]
Klisee, jota hokevat ne, jotka nuorena tavanneet puolisonsa ennen lapsia ja työelämää. Kolmivuorotyössä yh-äitinä ei liiemmin kohtaloita tule vastaan samoin kuin alle 35-vuotiaana. Etenkin, kun ei huoli varattuja, kun niitä Tinder täynnä. Kannattaa käydä joskus vilkaisemassa tarjonta, niin ehkä ymmärtää, miksi kohtalo ei ketään vastaan tuo tietyn iän jälkeen, vaikka olisit menneiden vuosien Miss Suomi ja edelleen timmissä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakeen toimeen, eikä se perinteinen parisuhde ole mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoisempia ja "häviäjiä" on ne, jotka sen perinteisen parisuhteen haluaisi ja haluaisi sen perheen. Jotenkin näille "häviäjille" pitäisi saada omat markkinat, kun nettideittailu suosii ennenmään tätä kertakäyttökultuuria.
Sosiaaliturvajärjestelmä takaa sen, että köyhänä kituutellenkin pärjää. Siksi ihmiset voivat olla kertakäyttötavaraa.
Sosiaaliturvajärjestelmä takaa sen, että pienituloisellakin on mahdollisuus pariutua ja saada perhe.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on noin hankalaa, silloin ei ehkä tuollainen deittailu ole itselle sopivin tapa. Minä taas koin sen helpoksi, koska osasin ilmeisesti hyvin kirjoittaa kiinnostavia esittelytekstejä, ja treffeillä pystyin olemaan ihan luonteva ja ilmeisesti monen mielestä ihan kiinnostava, ja olen myös sitä kautta löytänyt seuraa. Mutta jos kokee uusien ihmisten tapaamisen noin hankalaksi, silloin tuo ei liene itselle se luontevin tapa pariutua.
Jotenkin ärsyttävää, että aina jonkun pitää päästä tällaiseen keskusteluun pätemään "kyllä mulla ainakin toimi, varmaan siks ku mä oon niin luonteva ja ihana ja kaikki on musta kiinnostuneita."
Vierailija kirjoitti:
[quowte=Vierailija]Minä uskon, ettei sitä ihanaa ihmistä todellakaan etsimällä löydä vaan häneen törmää täysin sattumalta.
Klisee, jota hokevat ne, jotka nuorena tavanneet puolisonsa ennen lapsia ja työelämää. Kolmivuorotyössä yh-äitinä ei liiemmin kohtaloita tule vastaan samoin kuin alle 35-vuotiaana. Etenkin, kun ei huoli varattuja, kun niitä Tinder täynnä. Kannattaa käydä joskus vilkaisemassa tarjonta, niin ehkä ymmärtää, miksi kohtalo ei ketään vastaan tuo tietyn iän jälkeen, vaikka olisit menneiden vuosien Miss Suomi ja edelleen timmissä kunnossa.
Eipä meitä vapaitakaan tunnuta huolivan😂
M38
Euroopan alueella on maita missä mies nähdään sosiaaliturvana. Eli suuntaisin niihin.