Lue keskustelun säännöt.
Deittailu tuntuu työnhaulta
11.02.2021 |
Jo pelkän deittiprofiilin luominen tuntuu kuin kirjoittaisi työhakemusta. Vakuuta lukija jo ensimmäisessä lauseessa!
Sitten kun sun hakemus on ignoorattu ja ghostattu tarpeeks monta kertaa saatat jopa päästä treffihaastatteluun, jossa pitää samaan aikaan antaa itsestään tosi napakka kuva kuitenkin pienellä rennolla huumoritwistillä, ettei homma mene liian vakavaksi. Toisin sanoen enemmän sosiaalista naurua kuin aitoa naurua.
Lopulta kun olet suurin piirtein myynyt sielusi s*atanalle ja jos oikein lykästää saatat joskus päästä... (tähän kohtaan rumpujen pärinää).... MÄÄRÄAIKAISEEN PARISUHTEESEEN!!!
.
.
.
Juuh... En jaksa. En tiedä onko tää vain oman pääni sisäinen ongelma vai laajempi ongelma kun tuntuu ihan työn hakemiselta.
Kommentit (65)
Muistan nuorempana vastanneeni tuhansiin ja miljooniin kysymyksiin keskusteluissa keskustelun vuoksi (ilman deittiäpalstaakin). Älkää ryhtykö siihen lainkaan, se kuluttaa osan ajasta, ihan turhaan. Känniääliöiden ja pelimiesten kysymyksiin turha vastailla aikaavievästi, vaikkei toki kaikista aiheista vastannutkaan. Sitä ehkä ajatteli että vastapuolena on fiksu henkilö, eikä alkoholiin menevä seksistinen tyyppi tai vastakohtaisesti elävä, ajatteleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ilmankos on joskus tullutkin joitakin ilmeisesti vikittelymielessä lähetettyjä viestejä, jotka on vaikuttaneet ihan työhakemuksilta. Voi tietysti olla, että ovat tulleet väärään numeroon ...
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakeen toimeen, eikä se perinteinen parisuhde ole mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoisempia ja "häviäjiä" on ne, jotka sen perinteisen parisuhteen haluaisi ja haluaisi sen perheen. Jotenkin näille "häviäjille" pitäisi saada omat markkinat, kun nettideittailu suosii ennenmään tätä kertakäyttökultuuria.
Niille on omat markkinat, uskovaiset jotka menevät neitsyenä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
On siis olemassa "pomoja" ja "alaisia" deittailussa, miten tällainen oikein määräytyy?
Se joka haluaa toista/suhdetta enemmän, on alainen. Se, joka vähemmän, on pomo.
No sitähän se tavallaan onkin. Sinä markkinoit itseäsi muille. Siksi kaikista ei olekaan siihen. Itse en osaa edes töitä hakea koska en osaa markkinoida itseäni ollenkaan. Enkä varsinkaan kehua itseäni. Onneksi olen kuitenkin saanut töitä suhteilla. Ekaan työpaikkaan pääsin tätini kautta, toiseen kaverin kautta ja viimeiseen (jossa olen ollut jo yli 10 vuotta) vanhempani kautta. Toivon etten joudu enää koskaan työttömäksi. Etenkin kun niitä suhteitakaan ei kauheesti enää ole kun sukulaiset alkaa olla kaikki jo eläkkeellä ja kaveritkin asuu nykyään kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun on oltava valmis maksamaan toisen tupakat kaljat taxit ja muut
relaa heeei
😁
Vierailija kirjoitti:
Mitä toisesta edes tarvitsee tietää, ennen kuin uskaltaa tavata julkisella paikalla arki-iltana? Nimen, summittaisen iän ja yhden valokuvan? Mitä muuta?
Pirun hyvä kommentti! Moni tuntuu olevan niin arka tapaamaan uusia ihmisiä, ettei edes viikon "puhejudon" jälkeen uskalleta lähteä tapaamiseen. :D No jokainen tietysti tavallaan, mutta ei siihen ensitapaamisen kannata ladata hirveästi paineita tai odotuksia.
Eli matalalla kynnyksellä vaan suht nopeasti tapaamiseen, sillä livenä se kemia (tai sen puute) parhaiten selviää. Mikäli viihtyy toisen seurassa ja tunne on molemminpuolinen, niin eikun vaan uutta tapaamista suunnittelemaan.
Siitä ne asiat sitten lähtee etenemään, mikäli niin on tarkoitettu.
Ihmiset, olkaa rohkeampia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä toisesta edes tarvitsee tietää, ennen kuin uskaltaa tavata julkisella paikalla arki-iltana? Nimen, summittaisen iän ja yhden valokuvan? Mitä muuta?
Pirun hyvä kommentti! Moni tuntuu olevan niin arka tapaamaan uusia ihmisiä, ettei edes viikon "puhejudon" jälkeen uskalleta lähteä tapaamiseen. :D No jokainen tietysti tavallaan, mutta ei siihen ensitapaamisen kannata ladata hirveästi paineita tai odotuksia.
Eli matalalla kynnyksellä vaan suht nopeasti tapaamiseen, sillä livenä se kemia (tai sen puute) parhaiten selviää. Mikäli viihtyy toisen seurassa ja tunne on molemminpuolinen, niin eikun vaan uutta tapaamista suunnittelemaan.
Siitä ne asiat sitten lähtee etenemään, mikäli niin on tarkoitettu.
Ihmiset, olkaa rohkeampia!
Ei tuollainen vaan toimi kaikilla. Jotkut on "hitaampia", enkä tarkoita tällä välttämättä juuri älykkyyttä, vaikka monilla varmasti nousee seinä vastaan senkin takia. Mutta varautuneemmilla tyypeillä ei vaan toimi tämä nykyajan meininki, että tavallaan tapaillaan paljon ihmisiä ja sitten tehdään valinta. Hienoa että se toimii joillekin, mutta moni on ihan onneton näissä jutuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä toisesta edes tarvitsee tietää, ennen kuin uskaltaa tavata julkisella paikalla arki-iltana? Nimen, summittaisen iän ja yhden valokuvan? Mitä muuta?
Pirun hyvä kommentti! Moni tuntuu olevan niin arka tapaamaan uusia ihmisiä, ettei edes viikon "puhejudon" jälkeen uskalleta lähteä tapaamiseen. :D No jokainen tietysti tavallaan, mutta ei siihen ensitapaamisen kannata ladata hirveästi paineita tai odotuksia.
Eli matalalla kynnyksellä vaan suht nopeasti tapaamiseen, sillä livenä se kemia (tai sen puute) parhaiten selviää. Mikäli viihtyy toisen seurassa ja tunne on molemminpuolinen, niin eikun vaan uutta tapaamista suunnittelemaan.
Siitä ne asiat sitten lähtee etenemään, mikäli niin on tarkoitettu.
Ihmiset, olkaa rohkeampia!
Kyse ei ole rohkeudesta vaan siitä mihin haluaa käyttää aikansa. Tuntematon ihminen harvoin saa aikaan mitään kiinnostusta, ainakaan minulle pelkkä ulkonäkö ei sitä saa aikaan, joten tuollainen sarjatreffailu olisi vain ajantuhlausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siis olemassa "pomoja" ja "alaisia" deittailussa, miten tällainen oikein määräytyy?
Se joka haluaa toista/suhdetta enemmän, on alainen. Se, joka vähemmän, on pomo.
Paitsi että deittailussa osat voivat yhtäkkiä vaihtua.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun vaan pitäs mennä sinne baariin kun korona tästä vähän laimenee.
Oma kokemus 4v sinkkuilusta, että kyllä on muuttunut tuo seuranhaku yöelämästä. Tuntuu, että täysin siirtynyt tinderiin sun muihin ja baareissa ollaan vain nauttimassa kaverien seurasta. Ennen koronaa siis jo.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep! Mielenkiintoiseksi homma menee siinä vaiheessa kun ei onnistu löytämään ensimmäistä työpaikkaa jo teininä. "Jaahas, yli 30v eikä vieläkään töissä! Selkeä mt-tapaus, EI meillekään töihin!".
Etenkin naisena saa kuulla, että häh - nainenhan saa AINA työpaikan, riittää vaan kun lähtee kotoaan ulos ja menee mihin tahansa työhaastatteluun!
Totuus on kuitenkin toinen. Ensinnäkin, on meitä naisia, joita yksinkertaisesti ei palkata vaikka päällämme seisottaisiin. On ykköset päällä, itsevarma esiintyminen haastattelussa, osataan tuoda älyä ja innokkuutta esiin, jopa nauretaan ja on hyvä yhteys siinä... Mutta silti aina kilahtaa viesti, "Valintamme ei kohdistunut juuri sinuun. Olisiko se sun vaaleatukkainen kaveri kuitenkin työttömänä? Voisitko antaa meidän numeromme hänelle?".
Ja toiseksi, ei kai nainenkaan ihan mihin tahansa työhön halua. Jos menee täysin ummikkona mihin tahansa tänään pidettävään työhaastatteluun, eihän ole mitään takeita että minä sopisin työhön ja että työ sopisi minulle! Sekö sitten tekisi onnelliseksi että tekisin euron tuntipalkalla työtä jota en osaa enkä halua tehdä, "kato ole vain onnellinen että sait jotain työtä! Tiedätkö kuinka monet miehet ovat koko ikänsä työttömiä kun työnantajat ovat niin nirsoja!".
Olen tullut siihen tulokseen että itse itseni työllistäminen lienee se paras vaihtoehto ;).
:D
Ja sitten jos sattuukin työpaikan saamaan, koeajalla tulee kuitenkin potkut vaikka ihan kaiken olet tehnyt hyvin ja ahkerasti. Vieläpä kehtaavat sanoa että "ei sinussa ole mitään vikaa, emme vain tarvitsekaan työntekijää juuri nyt", mutta seuraavalla viikolla sama paikka on taas julkisessa haussa! Joskus jopa samana päivänä, tai uusi kandidaatti oli jo palkattu ennen kuin saat potkut!! Edes koeajan jälkeen ei ole mitään takeita, että paikka olisi oikeasti sinun, kun irtisanomisaika on noin 5 minuuttia tai jopa 1 tekstiviesti.
Se on vain "kemia", jolla on väliä. Unohda kaikki muu. Ulkonäkö ohjaa sinut oikean kemian jäljille, koska ihmisen luonteesta voi päätellä paljon ulkonäön perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se on noin hankalaa, silloin ei ehkä tuollainen deittailu ole itselle sopivin tapa. Minä taas koin sen helpoksi, koska osasin ilmeisesti hyvin kirjoittaa kiinnostavia esittelytekstejä, ja treffeillä pystyin olemaan ihan luonteva ja ilmeisesti monen mielestä ihan kiinnostava, ja olen myös sitä kautta löytänyt seuraa. Mutta jos kokee uusien ihmisten tapaamisen noin hankalaksi, silloin tuo ei liene itselle se luontevin tapa pariutua.
Kuulostaa... autistiselta?
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan löytäminenkin on helpompaa kuin normaalin suomalaisen naisen.
Miksi jäätte Suomen puolelle? Tinderin avulla pääsee minne vaan.
Haluatko oikeasti kumppanin, joka hakee "kriteerejä" enemmän kuin ihmistä? Sehän kuulostaa aika vammaiselta. Tai, niin laskelmoivalta, että muulla ei pitäisi paljon olla väliä, kuin varallisuudella. Mistä haluat kumppanin olevan sinussa eniten kiinnostunut? Mikä tekee juuri sinusta hyvän, mitä sinä pystyt tarjoamaan toiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siis olemassa "pomoja" ja "alaisia" deittailussa, miten tällainen oikein määräytyy?
Se joka haluaa toista/suhdetta enemmän, on alainen. Se, joka vähemmän, on pomo.
Paitsi että deittailussa osat voivat yhtäkkiä vaihtua.
Siis deittailusta nimenomaan puhutaan. Kun yritetään vasta ottaa selvää, ryhdytäänkö suhteeseen ja millaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakeen toimeen, eikä se perinteinen parisuhde ole mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoisempia ja "häviäjiä" on ne, jotka sen perinteisen parisuhteen haluaisi ja haluaisi sen perheen. Jotenkin näille "häviäjille" pitäisi saada omat markkinat, kun nettideittailu suosii ennenmään tätä kertakäyttökultuuria.
Sosiaaliturvajärjestelmä takaa sen, että köyhänä kituutellenkin pärjää. Siksi ihmiset voivat olla kertakäyttötavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, ettei sitä ihanaa ihmistä todellakaan etsimällä löydä vaan häneen törmää täysin sattumalta.
Minäkin uskon näin! Tapaat oikean kun uskot, että olet siihen valmis. Ja se tapahtuu täysin vailla suunnitelmia. Se on oikeasti kuin ihme.
Riippuu varmaan mitä hakee. Kun olin työtön naputin satoja hakemuksia sillä mielellä että kunhan jotain saisi. Jatkuvasti kyttäämässä ilmoituksia ja hiomassa omaa hakemusta. Kunhan nyt joku tärppäisi!
Nyt katselen välillä työpaikkoja jos sattuisi jotain mielenkiintoista olemaan. Ennen kuin menen haastatteluun pitää myös tietää perusasiat kuten palkka ja työajat. Jos ne ei ole itselle mieleiset kiitän ja kerron ettei työ ole sitä mitä hain. Ei ole rankkaa. Sillä tavoin myös käytin tinderiä.