Mitkä asiat lapsiperheissä ovat muuttuneet sitten oman lapsuutesi? -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapset  laittaa TikTokkiin videoita jooissa pyörittää peppua pelkissä pikkareissa,  kiusaavat opettajia koska tietävät että heitä ei saa siitä rangaista esim. käytävään komentamalla, kuvaavat ventovieraita.... Lapsista on tullut inhottavia pikku diktaattoreita.

Minä jouduin koulussa pari kertaa nurkkaan enkä siitä rikki mennyt, en myöskään siitä että  ventovieras aikuinen tuli huomauttamaan kun heitin karkkipaperin maahan. 

Väitän kyllä näin erityislapsen vanhempana että toimivampaa (mutta myös rankempaa) on nykyään. Veljeni on olleet samanlaisia kuin oma lapseni ja heidän koulunsa menivät aivan penkin alle noilla ”käytävään vaan hetkeksi niin kyllä se siitä” nikseillä. Vanhemmilla on kyllä ollut helpompaa, eivät ole edes tienneet miten huonosti koulussa menee. Omasta lapsestani tulee jatkuvasti negatiivista palautetta wilmaan, mikä on oikeasti aika hiton raskasta. Onneksi muutakin tapahtuu. On kouluavustajaa ja pienryhmää ja tukiopetusta. Ymmärretään että sille on joku syy jos lapsi ei pysty keskittymään koulussa niin kuin suurin osa. Eikä se syy ole lapsen ilkeys.

Nykyään jo vauvoille isketään eteen/käteen tabletti viihdykkeeksi. Mielestäni ihan hirveetä...lapsi ei osaa olla ilman pilipali musavideoita hetkeäkään. Miten mahtaa vaikuttaa kehitykseen? Itse en ikimaailmassa tekisi noin vaan vauvan pitäisi ottaa kontaktia ihmisiin ja ihan perus leluihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea. Ihmiset olisivat pitäneet hulluna, jos joku olisi käynyt liimailemassa kaupan ilmoitustaululle kuvia lapsistaan kylpemässä, ensikakan ihastelua tai muuta vastaavaa, mitä somessa nykyään näkee.

Ennemmin some ja oma valinta siitä, katsoiko niitä kuvia vai ei. Aikoinaan koko kyläily saattoi mennä siihen, että katsottiin lomakuvia Teneriffalta ja kuvia pojan tyttären ristiäisistä. Parhaimmilla oli jopa diaprojektorit kotona, niin näkyi kunnolla. Noita kuvasulkeisia ei päässyt pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ei ollut juurikaan oikeuksia. Toinen puoli tätä "lapset eivät koko perheen elämää määränneet"-havaintoa on se, että lapset jäivät monessa asiassa täysin huomiotta ja jalkoihin.

Meitä lapsia peloteltiin namusedillä ja sieppaajilla, ja yksi lapsi koulustamme todella siepattiin ja raiskattiin koulumatkalla 90-luvulla. Ei aiheuttanut pikkupaikkakunnalla mitään toimenpiteitä, yksin kuljettiin edelleen pitkähköjä koulumatkoja, eikä koulun jälkeen ollut tarjolla mitään kerhoja tai yhteistä toimintaa. Lasten kanssa tästä ei puhuttu juurikaan, sanottiin vaan että asiasta ei saa "Liisalta" kysellä. Kotonakaan ei osattu asiasta puhua, sanottiin vain että ei saa mennä tuntemattoman kyytiin. Me lapset pelkäsimme yksin olemista, ja siihen aikaan oli vielä kaikenlaisia epämääräisiä kierteleviä kaupustelijoita iltapäivisin ovikelloa soittelemassa.

Oliko tuo raiskaus Nastolassa vuonna 1999 ja uhrina 7-vuotias tyttö? Jos oli tuo Nastolan tapaus, niin sehän ei tähän päivään edes selvinnyt ja syyllinen vapaana :(

Pahoittelut, menee ohi aiheesta, mutta noin sairaan teon tehnyt rikollinen, on varmasti myös rikoksen uusia. Omituista, että ketään ei ole pystytty yhdistämään tapaukseen myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään jo vauvoille isketään eteen/käteen tabletti viihdykkeeksi. Mielestäni ihan hirveetä...lapsi ei osaa olla ilman pilipali musavideoita hetkeäkään. Miten mahtaa vaikuttaa kehitykseen? Itse en ikimaailmassa tekisi noin vaan vauvan pitäisi ottaa kontaktia ihmisiin ja ihan perus leluihin.

Jos annat lapselle kuvakirjan hän alkaa tökkiä kuvia, ihmettelee kun ne eivät muutu.

Mua alkoi ahdistamaan, että en kykene kasvattamaan lastani tähän aikaan. Lapsi on nyt 2 v. Ei paljon vielä vaadi varsinkaan korona -aikana, mutta ei kauaa kun pitäisi jo olla ties mitä härpäkettä ja menoja ja taitoja ja ihmissuhteita joka suuntaan. kaipaan todella 90 -luvun kasvatustyyliä ja muitakin tapoja.

- Vanhemmista on tullut vanhempia. Toki aina on ollut ja aina on myös uusavuttomia ja uushaluttomia äitejä ja isiä. Vanhemmuus on heille epämiellyttävä ja vaikea tehtävä, jota laiminlyödään eri tavoin.

- Kotiäidit ja koti-isät ovat ylpeitä kotiäitiydestään ja koti-isyydestään. Kotiäitiys ja koti-isyys on valinta ja nimenomaan ARVOvalinta!

- Monet isät ovat ottaneet isyyden ja vanhemmuuden haltuun. Isät pärjäävät lastensa kanssa.

- Lakisääteinen hoitovapaa ja Kelan kotihoidontuki. Hyviä asioita! Monet kunnat maksavat kuntalisää omia lapsiaan kotona hoitavalle vanhemmalle.

- Vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen ja oikeus lyhentää työaikaansa, kun lapsi on 1- ja 2-luokalla.

- Oikeus hoitaa äkillisesti sairastunutta lastaan kotona ja olla pois töistä.

- Pienet lapset eivät ole oman onnensa nojassa kotona ja ulkona.

- Nykyään on keskusteluryhmiä, vertaistukiryhmiä ja chatteja vanhemmille.

- Äidit - järkevät äidit - imettävät lapsiaan lapsentahtisesti. Täysimetykseen saa ohjausta ja tukea. Äideille on imetyksen vertaistukiryhmiä. Vauvoille ei tuputeta tuttia, tuttipulloa ja korviketta.

- Äideillä on oikeus hyvään synnytyskokemukseen. Isä on yleensä mukana synnytyksessä tai äidillä on mukana tukihenkilö eli doula.

- Perheet - äidit ja usein myös isät - käyvät äitiysneuvolassa ja lastenneuvolassa.

- Kouluterveydenhuolto ja opiskelijaterveydenhuolto on kehittynyt.

- Lasten ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla 1980-luvulla.

- Vanhempi valvoo omia lapsiaan sisällä, ulkoleikeissä ja pihalla.

- Vanhempi valvoo uimataidotonta lastaan uimarannalla.

- Kodeissa ei tupakoida sisällä. Julkisissa tiloissa, kouluissa, kirjastoissa ja työpaikoilla on tupakointikielto.

- Lapsia ei hylätä mummoloihin ja sukulaisille hoitoon koulun lomilla ja koko kesäksi.

- Isovanhemmat eivät ole  päätoimisia, ilmaisia ja jatkuvia 24/7 lastenhoitajia. Jos lapsen äiti ja isä käyvät töissä, niin alle kouluikäiset lapset ovat hoidossa päiväkodeissa tai perhepäivähoitajalla tai perhe palkkaa kotiin lastenhoitajan. Sukulaiset eivät ole automaattisia ja ilmaisia lastenhoitajia.

- Pienille alakouluikäisille lapsille on kouluissa iltapäiväkerhot. Eka- ja tokaluokkalaiset lapset eivät kuljeskele avaimet kaulassa yksin pitkin pihoja.

- Perhepäivähoitajilta vaaditaan alan koulutus. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla moni pääsi yksityiseksi ja kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi, jos sattui olemaan kouluttamaton ja työtön nainen.

- Lapsia ei saa kurittaa fyysisesti kotona, koulussa eikä harrastuksissa. Tämä on ehdottoman hyvä asia!

- Köyhien lasten ei tarvitse enää nolata julkisesti itseään koululuokassa. Lapset eivät hae kunnan köyhien avustuslappua opettajalta kenkien ja vaatteiden ostoon. Nöyryyttävä käytäntö oli voimassa 1970-luvulla.

- Kouluissa ja oppilaitoksissa on vanhempainillat. Järkevät vanhemmat osallistuvat vanhempainiltoihin.

- Koulut ja oppilaitokset pitävät yhteyttä oppilaiden huoltajiiin muun muassa reppuvihkoilla ja sähköisillä ohjelmilla.

- Vanhemmat vaativat itseltään hyvää vanhemmuutta.

- Jos huoli herää lapsesta, niin kuka tahansa voi tehdä lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Muun muassa päivähoidolla, kouluilla, seurakunnilla, terveydenhuollolla ja poliisilla on jopa lakisääteinen velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen.

Harrastaminen. Mun lapsuudessa 80-luvulla lapset kyllä kävivät hiihtokilpailuissa ja joku kävi soittotunnilla tai ratsastustunnilla jne, mutta harrastaminen oli lasten juttu. Se ei ollut mitenkään erityisen tavoitteellista, eivätkä vanhemmat suhtautuneet siihen kunnianhimoisesti ja määrätietoisesti. Harvoja kuskattiin minnekään, harrastuksiin kuljettiin itse. Vanhemmat eivät olleet erityisen kiinnostuneita lastensa harrastuksista. 

Vanhempien ja lasten yhteinen aika. Mun lapsuudessa aikuisilla oli aikuisten jutut ja lapsilla lasten jutut. En muista, että aikuiset olisivat ikinä leikkineet lasten kanssa. Tietysti lomamatkoilla käytiin yhdessä kesällä ja lauantai-iltana saunottiin ja katsottiin teeveetä, mutta se oli tosi vähäistä. Ei olisi tullut mieleenkään, että äidit ja isät olisivat lähteneet lauantaina lasten kanssa pulkkamäkeen tai iltaisin rakennelleet legoja ja palapelejä. 

Vierailija kirjoitti:

Mua alkoi ahdistamaan, että en kykene kasvattamaan lastani tähän aikaan. Lapsi on nyt 2 v. Ei paljon vielä vaadi varsinkaan korona -aikana, mutta ei kauaa kun pitäisi jo olla ties mitä härpäkettä ja menoja ja taitoja ja ihmissuhteita joka suuntaan. kaipaan todella 90 -luvun kasvatustyyliä ja muitakin tapoja.

Tämä! Jos elettäis 80- tai 90- lukua olisin varmasti tehnyt lisää lapsia mutta ei mun pää varmaan kestäis enää kasvattaa lasta nykypäivänä.

Lapset mukana aikuisten juhlissa. Vanhemmillani oli iso ystäväpiiri, mutta kellään ei ollut vielä lapsia silloin, kun minä synnyin. Olin siis usein ainoana lapsena mukana tämän porukan illanistujaisissa, uuden vuoden juhlissa, yms. Ihmiset ovat varmasti olleet humalassa, mutta en itse muista tilanteita mitenkään ahdistavina, oli hauskaa ja sai valvoa myöhään. Myöhemmin kun porukkaan syntyi lisää lapsia, olivat nämäkin mukana juhlissa. Esimerkiksi juhannuksina meidät lapset käytiin laittamassa nukkumaan, kun me ei meinattu enää pysyä hereillä, ja juhlat jatkuivat sen jälkeen. Eikä kyseessä olleet mitkään alkoholistien kokoontumisajot, vaan ihan tavallisia työssäkäyviä keskiluokkaisia nuorehkoja aikuisia kaikkia.

Pakko sanoa, että nyt tuntuisi todella oudolta ottaa oma lapsi mukaan vajaa kolmekymppisten uuden vuoden juhliin, mutta toisaalta kaipaan tällaista vähän rennompaa otetta. Tuntuu, että on ihan mahdotonta järjestää mitään juhlia tai illanistujaisia, kun kaikilla on niin kiire ja pitää lähteä laittamaan lapset nukkumaan, koska Mikki-Petterin nukkumaanmenoaika on 19.47, muuten koko rytmi menee sekaisin ja elämä pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään jo vauvoille isketään eteen/käteen tabletti viihdykkeeksi. Mielestäni ihan hirveetä...lapsi ei osaa olla ilman pilipali musavideoita hetkeäkään. Miten mahtaa vaikuttaa kehitykseen? Itse en ikimaailmassa tekisi noin vaan vauvan pitäisi ottaa kontaktia ihmisiin ja ihan perus leluihin.

No tämä...tiedän perheen jossa 3 vee ei osaa enää olla ilman puhelinta/tablettia/pelikonsolia. Mitään rytmiä lapsella ei ole, ei päiväunia, nukkumaan mennään lapsen ehdoilla. Syödä ei voi ilman elektroniikkaa joka viihdyttäis samalla. Ja kaupan päälle vielä pelkkää huutoa jos ei saa mitä haluaa...puhuakaan ei osaa vielä sanaakaan. Aivan järkyttävää!

Näin 80-luvulla syntyneenä olen tehnyt valinnan olla hankimatta lapsia. Mun mielestä tässä ajassa on moni asia pahasti vinksallaan. En sano, etteikö omassa lapsuuden ajassa olisi ollut mitään ongelmia. Mutta silloin kuitenkin elämä oli jotenkin tervehenkisempää ja ”normaalia”. Ehkäpä nämä someajan lapset ja nuoret eivät vaan tiedä muusta. Mutta silti, musta olisi kamalaa, jos oma lapsi joutuisi pakolla kasvamaan tällaisessa ympäristössä, missä kiire, some, suorittaminen ja valtaosa uusavuttomia lapsiperheitä elää. Nytkin alkoi tämä Super Nannyn uusi kausi ja siinä on taas hyviä esimerkkejä tämän päivän lapsiperheistä. Jossa on kaikki palikat hukassa. Tällaisia perheitä on valtaosa. Missä elämä on kaaottista, laitteet ja lapset hallitsee elämää. Ei kiitos! Omaa lasta ei kuitenkaan voi kasvattaa kuplassa, joten joutuisi väkisin tekemisiin kaikkien näiden perheiden ja lasten kanssa. 70-80 luvulla syntyneet tietää mistä puhun. Se on varmaan iso syy, miksi monet esim. 80- luvulla syntyneet eivät lisäänny. Ja vaikka se olisi kuinka klisee, niin ennen oli moni asia paljon paremmin. Aikuisena onneksi voi aika pitkälle valita miten tahtoo elää tällaisessa yhteiskunnassa, mutta lapsen kanssa se olisi paljon vaikeampaa, ellei mahdotonta.

Valtavan moni asia on muuttunut lapsuudestani, osa hyvään, osa huonompaan suuntaan. Voin verrata asioita lähinnä itseni (s.-68) ja tyttäreni (s. -08) suhteen. Tässä selkeimpiä:

- itse olin todella kiltti ja hiljainen, siis aikuisille ei sanottu vastaan käytännössä missään asiassa.

Oma tyttäreni osaa kyseenalaistaa aikuistenkin tekemisiä ja sanomisia.

- tämä näkyi varsinkin koulussa, kun menin ala-asteelle, piti viitata ja nousta seisomaan vastatessaan. Tunnilla istuttiin hipihiljaa. Yläasteella oli rennompaa, mutta edelleen opettajilla auktoriteetti. Tytär meni kouluun -15 ja luokissa oppilaat pölöttävät opettajan puheen päälle ja pahimmillaan (sijaiset) vallitsee hulabaloo.

- itse olen saanut rangaistuksia "huonosta käytöksestä" vyöllä perseelle, tukkapöllyä, haukkumista, kiroilua... Useimmiten tekemiseni olleet varsin mitättömiä, niiden seuraukset ylimitoitettuja.

Tyttäreni ei ole koskaan saanut minkäänlaista fyysistä rangaistusta mistään, miksi olisikaan, kun ei todellakaan ole koskaan tehnyt mitään "pahaa".

- itse näin perheväkivaltaa säännöllisin väliajoin ja jouduin itsekin kohteeksi. Tyttäreni ei oli nähnyt/kuullut koskaan missään mitään muuta kuin sanallista riitelyä, sitäkin harvoin.

- itse opin tietokoneen käyttöä vasta ysärillä ja kännykän ostin -95. Tyttäreni itseäni taitavampi monessa asiassa jo nyt...

Voisin sanoa, että kaipaan kuitenkin lapsuudestani ja nuoruudestani monia asioita (paitsi Isäni mt-ongelmia), silloin elämä oli selkeämpää ja yksinkertaisempaa. Joissain asioissa taas olen suorastaan kateellinen tyttärelleni...

Lapset leikkivät aina vain keskenään ja liikkuivat omatoimisesti omakoti-tai kerrostaloalueella talosta toiseen kavereiden luokse miten halusivat. Aikuiset eivät viihdyttäneet lapsia tai leikkineet heidän kanssaan ja tämä oli täysin normaalia. Kouluun ja takaisin kotiin, rannalle, metsään, kavereille mentiin kävellen tai pyörällä ja harrastuksiin omatoimisesti bussilla, vanhemmat eivät kuskanneet tai passanneet. Kotona syötiin laitettua ruokaa, eikä lapsille koskaan kokattu eri ruokaa tai kyselty mitä he haluisivat syödä. Ei saanut puhua aikuisten päälle tai sanoa nenäkkäästi saati haistatella. Lapsiin ei 'panostettu' samoin kuin nykyään eivätkä vanhemmat yhtä hanakasti päteneet lastensa kautta, kukaan ei ollut erikoiskoulussa kuten engl. kielisessä tms. ja lapsia ei lennätetty lomille ympäri maailmaa. Vanhemmat eivät KOSKAAN soitelleet opettajille vaatien lapselleen parempaa arvosanaa, jos näin olisi edes tapahtunut lapsi tai teini olisi kuollut häpeästä ja ollut yleinen naurun aihe. Ylipainoisia lapsia ei yksinkertaisesti näkynyt koskaan.

Olen 60-luvulla syntynyt, jonka varmaan arvasikin tekstistäni.

Kuri ja järjestys unohtuneet, sängyt petaamatta, ruuat syömättä, siivoukset unohtuneet kuten muutkin kotityöt. Vanhemmista tullut holhoaisempia, ei päästetä yksin minnekkään, viedään harrastuksiin ja niistä päättää vanhemmat, Ostetaan heti kaikki vempeleet miellettyäkseen lapsiaan ja ihmetellään vielä mihin oma aika kuluu. Tällaista ei ollut vielä 80- luvulla.

Vastaan äitini puolesta. Hänen nuoruudessa hyväksyttiin paremmin ikäerot teinien seurustelussa. Äiti oli yläasteella (vai millä nimellä sitä silloin kutsuttiin) kun alkoi seurustella isäni kanssa joka oli jo täysi-ikäinen. Myös pari tätiäni on kokenut vastaavan ikäeron. Molemmilla heistäkin suhde eteni avioliittoon reilun 10 vuoden seurustelun jälkeen. Nykyään tällaisesta tulisi syyte lapseen sekaantumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset mukana aikuisten juhlissa. Vanhemmillani oli iso ystäväpiiri, mutta kellään ei ollut vielä lapsia silloin, kun minä synnyin. Olin siis usein ainoana lapsena mukana tämän porukan illanistujaisissa, uuden vuoden juhlissa, yms. Ihmiset ovat varmasti olleet humalassa, mutta en itse muista tilanteita mitenkään ahdistavina, oli hauskaa ja sai valvoa myöhään. Myöhemmin kun porukkaan syntyi lisää lapsia, olivat nämäkin mukana juhlissa. Esimerkiksi juhannuksina meidät lapset käytiin laittamassa nukkumaan, kun me ei meinattu enää pysyä hereillä, ja juhlat jatkuivat sen jälkeen. Eikä kyseessä olleet mitkään alkoholistien kokoontumisajot, vaan ihan tavallisia työssäkäyviä keskiluokkaisia nuorehkoja aikuisia kaikkia.

Pakko sanoa, että nyt tuntuisi todella oudolta ottaa oma lapsi mukaan vajaa kolmekymppisten uuden vuoden juhliin, mutta toisaalta kaipaan tällaista vähän rennompaa otetta. Tuntuu, että on ihan mahdotonta järjestää mitään juhlia tai illanistujaisia, kun kaikilla on niin kiire ja pitää lähteä laittamaan lapset nukkumaan, koska Mikki-Petterin nukkumaanmenoaika on 19.47, muuten koko rytmi menee sekaisin ja elämä pilalle.

No meillä oli juuri tuollaista. Tuohon aikaanhan lapset myös hankittiin nuorempana, isäni oli syntyessäni 22-vuotias ja äitini jo 25 - hyvä tavaton kuinka vanha! ja kyllä oltiin mukana juhlissa, joissa ryypättiin, esim. vanhempani työkavereitteinsa kanssa. Ja tosiaan ihan tavallista työssäkäyvää keskiluokkaa olivat minunkin vanhempani, valtion virkamiehiä.

Sitä on ketjussa valitettu, kuinka koulussa lapset nykyään hyppivät silmille, mutta toisaalta minun kouluaikoinani 70-luvulla opettajilla saattoi olla todella huonot tavat. Ihan avoimesti pilkkasivat heikompia oppilaita, luokan edessä lukivat koepapereista "parhaat palat", ja usein ne paperit piti käydä sieltä edestä hakemassa ja opettaja samalla julisti arvosanan. Itse sentään pärjäsin koulussa, mutta tunsin opettajan käytöksen takia myötähäpeää. Liikuntatunnit vasta nöyryytystä olivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahoitus on muuttunut,

70-luvulla syntyneenä muistan kuulleeni että lapsilisä oli noin 100 mk ja se maksettiin kaksi kertaa vuodessa

4 kertaa vuodessa ja summa oli jonkun nelisensataa markkaa. 16-vuotiaaksi maksettiin. T. 60-luvulla syntynyt

Noiden vuosikymmenten rahasummia muistellessa kannattaa muistaa sellainen asia kuin inflaatio, joka tuolloin vielä oli olemassa. Lapsilisän nimellisarvo kasvoi vuosikymmenen aikana huimasti, ostovoima ei niinkään.

1994-1995 lapsilisän ostovoima oli huipussaan, sen jälkeen on laskenut. Vaikka ennen rahaa oli niukemmin niin myös kaikki hinnat olivat matalampia. Suomalaisten ostovoima palkkoihin suhteutettuna oli huipussaan 1980-luvun loppupuolella ennen lamaa ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin paikkeilla ennen finanssikriisiä.

Lapsilisän ostovoiman heikentyminen pitänee paikkansa, mutta palkkojen ei kyllä todellakaan. Suomalaisten ostovoima palkkoihin suhteutettuna on kasvanut melkein joka vuosi. Lamavuosien jälkeen on ollut yksittäisiä vuosia, joissa kehityt on ollut hetkellisesti negatiivista, mutta nyt ollaan paljon korkeammalla tasolla kuin joskus 1980-luvulla. Keskipalkka nousee lähes joka vuosi paljon enemmän kuin kuluttajahintaindeksi.

Lapsilisien ongelma on tosiaan se, että lapsilisiä ei ole haluttu nostaa samalla vauhdilla kuin kulut kasvavat, vaan on haluttu lisätä perheiden omaa vastuuta sosiaalitukien kasvattamisen sijaan.

Minun lapsuudessa perheet olivat perinteisiä, eli yleensä vaimo oli onnellinen kotirouva, joka piti kodista ja lapsista huolta, kun isä kävi töissä. Naiset olivat normaalipainoisia tai hoikkia ja lihavia oli harvassa. Myöskään kouluissa ei juurikaan näkynyt mitään ihratiinuja. Kyläiltiin toisin kuin nykyisin ja varsinkin kesät olisvat mahtavia, kun tuli serkkuja ja heidän perheitään lomailemaan ja tehtiin isolla porukalla kaikkea kivaa. Muistan myös sen, että vaikka lapswet olivat yleensä aina mukana erilaisissa juhlissa, missä oli myös alkoholia tarjolla, niin kukaan ei riehunut, eivätkä naiset juurikaan käyttäneet alkoholia.

Kaikki tuo ja moni muu asia saivat minutkin etsimään perinteisen vaimon ja mikäpä tässä on ollessa. Kaunis, mukava ja nuori vaimo rinnalla, niin kyllä kelpaa olla mies.

Muistan omasta lapsuudestani sen älyttömän maidon ja lihan tyrkytyksen. Nykyään on ihan ok olla vaikka kasvissyöjä ja vaihtoehtojakin on runsaasti! On oikeasti mukava ajatus että ei tarvitse väkisin syödä jotain josta ei pidä/mistä tulee kipeäksi. En vielä aikuisenakaan voi syödä monia ruokia sen takia että niitä oli joskus ihan pakko syödä.