Löysin sattumalta vanhempien ullakolta saman vyön, jolla minua kuritettiin lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Esim. puhelinkielto ja pelikielto ovat kuitenkin aivan ok.

Kuinka kauan ovat ok? 2030-luvun ihmisoikeusmieliset humaanit kasvattajat tuskin katsovat moisia hyvällä. Saattavat jopa todeta, että onko lapsella sitten oikeus isona ottaa äidiltä ja isältä puhelin?

60 luvunlapsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silmä silmästä ja hammas hampaasta, sanoo iso kirja. Nyt kun viimein siihen pystyt, palauta joka ikinen isku takaisin. Samalla remmillä, siinä on väkevä symboliikka. Se toimii puhdistavana terapiana ja antaa vanhemmillesi mahdollisuuden katua ja pyytää anteeksi pahuuttaan. 

Silmä silmästä kuuluu Hammurabin lakiin ei Raamattuun.

Suomessa kehitys meni näin (Wikipedia)

Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion kouluissa jo 6. kesäkuuta 1914. Suomessa keskustelua ruumiillisen kurituksen oikeutuksesta ja tarpeellisuudesta käytiin erityisen vilkkaana 1970-luvun lopussa. Suomessa vanhempien kuritusoikeus poistettiin rikoslaista 1979, ja vuonna 1984 alussa ruumiillinen kuritus kiellettiin kokonaan toisena maana maailmassa. Ruotsissa kuritus kiellettiin jo vuonna 1979, jota ennen sitä ei ollut kielletty yhdessäkään maassa.

Useimmissa Euroopan maissa ruumiillinen kuritus on täysin laillista nykyäänkin.

Hävitä se vyö jollakin tavalla. Miten itse haluat. Samalla visualisoi, että sinulla ja vyöhön liittyvällä asialla jotain katkeaa, päästä asiasta irti.

Mun isä sanoo, että hänen äitinsä itki lyödessään enemmän kuin ne lapset, joita löi rangaistuksena.

Lyönnit olivat keveitä. Ei sattunut ollenkaan.

Tuo oli tuon ajan tapa. Eri asia, jos tahallaan löi täysillä. Mun miestä remmitetty kunnolla ja hän olisi halunnut piiskata meidänkin lapsia. En kyl suostunut. Hän jatkuvasti valitti, että kasvatus menee pieleen, kun ei saa lyödä. Syytteli mua lepsuilusta. Häh. Ihan kilttejä lapsista tuli. Normaaleja.

Kaikki liha tottelee kuria

60 luvunlapsi kirjoitti:

Suomessakin alunperin näin

Alun perin rikoslaissa (39/1889) määrättiin, että jos 7–15-vuotias lapsi oli syyllistynyt rikokseen, vanhempain tahi sen, jonka hoidossa ja valloissa lapsi on, tai toimeenpanevan viranomaisen pitää sitä huoneessa toteensaatavasti kurittaa. Pahoinpitelyä koskevassa luvussa säädettiin, että jos kurittaja on kuritusvaltaansa käyttäessään saattanut kuritetulle ainoastaan vähäisen vamman tai ei vammaa ollenkaan, ei rangaistusta tullut tuomita. Siltä, joka kuritti aiheettomasti, voitiin riistää edusmiesoikeus.

Mikäköhän katsottiin vähäiseksi vammaksi. Joku ohimenevä vai?

Vierailija kirjoitti:

Häh. Ihan kilttejä lapsista tuli. Normaaleja.

Kiltteys ja tottelevaisuus ovat suhteellisia asioita. Tämän päivän yleinen käsitys siitä mikä on ok-tason kiltteyttä on täysin toinen kuin vaikka vielä 90-luvulla. Enää ei lasten tarvitse totella läheskään yhtä usein kuin silloin. Kun keinoja kitkeä lapsen uhma ei enää ole, niin uhmaa on alettu pitää jopa hyvänä asiana joka "parantaa lapsen itsetuntoa" tms.

Hyi kamala! Miten tuollainen on säästetty!

Nyt tee sille joku rituaalinen toimenpide, jolla päästät irti siitä esineestä ja siihen liittyvistä kokemuksista. Hyväksyt ne osaksi elämänkulkuasi, mutta enää kukaan ei tee sinulle niin, eivätkä ne määrittele sitä millainen ihminen olet nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin ymmärretään, että lapsen rankaiseminen on vihamielinen teko. Mikään ei oikeuta aikuista tuottamaan tahallaan pahaa oloa pienelle puolustuskyvyttömälle lapselle. Eikä lapsen käytös taatusti parane siitä, että lapsi huomaa vanhemman jonka tulisi rakastaa häntä toimiikin häntä kohtaan aivan päinvastoin.

On rangaistuksia ja sitten on rangaistuksia. Tutkimusten mukaan ruumiillinen kuritus, jäähyt ja arestit ovat vahingollisia lapsille. Esim. puhelinkielto ja pelikielto ovat kuitenkin aivan ok.

Kuritta kasvavista kakaroista kasvaa kurittomia kakaroita.

Siksi nykyaika on aivan pilalla, mitään ei totella ja aivan mitättömistä pahotetaan mieli.

Uimahallissa joku roiskuttaa vettä niin kauhea vollotus...

Vie vanhemmillesi ja kysy, että minkä vuoksi te löitte mua?

Väittäisin että lapset, joita fyysisesti kuritetaan, oppivat keksimään valeita välttyäkseen kuritukselta. Minä sain lapsena remmistä, sillä lailla vanhempani oli kasvatettu. Enpä voi sanoa, että välit varsinkaan isääni olisivat olleet  yhtään läheiset, se oli isä joka aina siihen remmiin tarttui, jos vaikka vahingossa pudotin maljakon tai sanoin jotain vastaan. Opin peittelemään ja valehtelemaan, että ei tulisi remmiä. Takapuoli oli välillä punaisilla juomuilla 3-vuotiaalla, tätini kauhistui kerran nähtyään peffani. Ja minä olin vain leikki-ikäinen taapero. Isä jäi vieraaksi tyypiksi, jonka kanssa mulla ei ollut mitään juteltavaa, ja sitten se otti ja kuoli pois kun olin 35 v enkä porannut. Äiti antoi tukkapöllyä, mutta lopetti sen kun olin 4 v. Siirsi kai rangaistusvastuun isälle. Joten ei ne välit äitiinkään niin läheiset ole, en paljon puhu hänelle omista asioistani. Miehellä sama tausta, sai aikoinaan faijaltaan nyrkistä kurituksen nimissä. No sen faija onkin pässinselvä narsisti, mitä sitä tunnen, kyläillään kerran vuodessa velvollisuudesta. 

Omia lapsiani en ole kurittanut, ja ihan kilttejä ja kunniallisia kansalaisia niistä on tullut. Otetaan nyt huomioon että yksi on ADD ja hiki valui monesti niiden keskittymisvaikeuksien ja päähänpistojen takia. Niin se vaan opiskeli itselleen ammatin ja on töissä. Suunnittelee nyt kotoa muuttamista, säästää omaan asuntoon rahaa ja olen luvannut auttaa. Ei se tiedä, että olemme säästäneet syntymästään lähtien  hälle ja sisaruksilleen kullekin pari tonnia, tallettaneet kolikoita ja lahjarahoja. Saapahan sitten kun muuttaa, huonekalurahaa. 

Ja ne juttelee mulle asioitaan, niitä arkojakin. Tyttären käytin hiljan ehkäisyneuvolassa, kun sillä on eka poikaystävä (17 v). Omalle äidille en olisi uskaltanut moista jutella. 

Älä pahoinpitele lapsiasi. Menetät lastesi luottamuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun isä sanoo, että hänen äitinsä itki lyödessään enemmän kuin ne lapset, joita löi rangaistuksena.

Lyönnit olivat keveitä. Ei sattunut ollenkaan.

Tuo oli tuon ajan tapa. Eri asia, jos tahallaan löi täysillä. Mun miestä remmitetty kunnolla ja hän olisi halunnut piiskata meidänkin lapsia. En kyl suostunut. Hän jatkuvasti valitti, että kasvatus menee pieleen, kun ei saa lyödä. Syytteli mua lepsuilusta. Häh. Ihan kilttejä lapsista tuli. Normaaleja.

Miksi tälle alanuoli. Oikeinhan tässä on nykynormienkin mukaan menetelty.

Mielestäsi maahan kaivaminen tai polttaminen olisi hyvä rituaali tuollaiselle.

Solki jää polttamisesta jäljelle. Sen kai voi heittää roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli tuon ajan tapa. Eri asia, jos tahallaan löi täysillä. Mun miestä remmitetty kunnolla ja hän olisi halunnut piiskata meidänkin lapsia. En kyl suostunut. Hän jatkuvasti valitti, että kasvatus menee pieleen, kun ei saa lyödä. Syytteli mua lepsuilusta. Häh. Ihan kilttejä lapsista tuli. Normaaleja.

Niin kuin tästäkin näkee, lyömällä lapsiaan saa opetettua heille sen, että lapsia täytyy lyödä.

Hakattu lapsi oppii myös sen, että pienempiä hakkaamalla saa heidät pakotettua ainakin tilapäisesti omaan tahtoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vie vanhemmillesi ja kysy, että minkä vuoksi te löitte mua?

Väittäisin että lapset, joita fyysisesti kuritetaan, oppivat keksimään valeita välttyäkseen kuritukselta. Minä sain lapsena remmistä, sillä lailla vanhempani oli kasvatettu. Enpä voi sanoa, että välit varsinkaan isääni olisivat olleet  yhtään läheiset, se oli isä joka aina siihen remmiin tarttui, jos vaikka vahingossa pudotin maljakon tai sanoin jotain vastaan. Opin peittelemään ja valehtelemaan, että ei tulisi remmiä. Takapuoli oli välillä punaisilla juomuilla 3-vuotiaalla, tätini kauhistui kerran nähtyään peffani. Ja minä olin vain leikki-ikäinen taapero. Isä jäi vieraaksi tyypiksi, jonka kanssa mulla ei ollut mitään juteltavaa, ja sitten se otti ja kuoli pois kun olin 35 v enkä porannut. Äiti antoi tukkapöllyä, mutta lopetti sen kun olin 4 v. Siirsi kai rangaistusvastuun isälle. Joten ei ne välit äitiinkään niin läheiset ole, en paljon puhu hänelle omista asioistani. Miehellä sama tausta, sai aikoinaan faijaltaan nyrkistä kurituksen nimissä. No sen faija onkin pässinselvä narsisti, mitä sitä tunnen, kyläillään kerran vuodessa velvollisuudesta. 

Omia lapsiani en ole kurittanut, ja ihan kilttejä ja kunniallisia kansalaisia niistä on tullut. Otetaan nyt huomioon että yksi on ADD ja hiki valui monesti niiden keskittymisvaikeuksien ja päähänpistojen takia. Niin se vaan opiskeli itselleen ammatin ja on töissä. Suunnittelee nyt kotoa muuttamista, säästää omaan asuntoon rahaa ja olen luvannut auttaa. Ei se tiedä, että olemme säästäneet syntymästään lähtien  hälle ja sisaruksilleen kullekin pari tonnia, tallettaneet kolikoita ja lahjarahoja. Saapahan sitten kun muuttaa, huonekalurahaa. 

Ja ne juttelee mulle asioitaan, niitä arkojakin. Tyttären käytin hiljan ehkäisyneuvolassa, kun sillä on eka poikaystävä (17 v). Omalle äidille en olisi uskaltanut moista jutella. 

Älä pahoinpitele lapsiasi. Menetät lastesi luottamuksen. 

Pitääkö lasta sitten rangaista vain hyvin hellästi ja lievästi, jotta lapsella ei ole motivaatiota keksiä valeita välttyäkseen rangaistukselta? Vai mikä on tämän tarinasi opetus?

Ties vaikka tuo vyö olisi joku samaan tarkoitukseen useinkin käytetty perintövyö.

Jos vanhemmat on elossa ehdit vielä kostaa samalla mitalla. Muista käskeä heitä hakemaan vyö.

Vierailija kirjoitti:

60 luvunlapsi kirjoitti:

Suomessakin alunperin näin

Alun perin rikoslaissa (39/1889) määrättiin, että jos 7–15-vuotias lapsi oli syyllistynyt rikokseen, vanhempain tahi sen, jonka hoidossa ja valloissa lapsi on, tai toimeenpanevan viranomaisen pitää sitä huoneessa toteensaatavasti kurittaa. Pahoinpitelyä koskevassa luvussa säädettiin, että jos kurittaja on kuritusvaltaansa käyttäessään saattanut kuritetulle ainoastaan vähäisen vamman tai ei vammaa ollenkaan, ei rangaistusta tullut tuomita. Siltä, joka kuritti aiheettomasti, voitiin riistää edusmiesoikeus.

Mikäköhän katsottiin vähäiseksi vammaksi. Joku ohimenevä vai?

Mietin samaa. Minua hakattiin 4-vuotiaana risulla alavartaloon kymmeniä kertoja, haavoja ja ihorikkoja tuli todella runsaasti. Lyönnit tulivat täydellä voimalla. Muistan kun sydämeni hakkasi ja silmissä pimeni. Pissat tulivat housuun. Pahoipitelyn jälkeen nukuin tajunnan rajamailla useamman tunnin. Syynä pahoipitelyyn oli äitini mustasukkaisuus johtuen isäni minuun kohdistaman pitkään jatkuneen vääränlaisen "huomion" aiheuttama KATEUS. Tokihan tälle hakkaamiselle tekosyy keksittin, mutta tämä oli todellinen syy. Oli vanhemmilla tällainen diili. Isä teki minulle mitä teki ja äiti hakkasi. Molemmat saivat toteuttaa toiveitaan eikä kumpikaan puuttunut toisen tekemisiin. Tämä ei kuulemma aiheuttanut minulle mitään traumoja. Nyt aikuisuudessa lääkärit, psykologit ja terapeutit ovatkin sitten toista mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60 luvunlapsi kirjoitti:

Suomessakin alunperin näin

Alun perin rikoslaissa (39/1889) määrättiin, että jos 7–15-vuotias lapsi oli syyllistynyt rikokseen, vanhempain tahi sen, jonka hoidossa ja valloissa lapsi on, tai toimeenpanevan viranomaisen pitää sitä huoneessa toteensaatavasti kurittaa. Pahoinpitelyä koskevassa luvussa säädettiin, että jos kurittaja on kuritusvaltaansa käyttäessään saattanut kuritetulle ainoastaan vähäisen vamman tai ei vammaa ollenkaan, ei rangaistusta tullut tuomita. Siltä, joka kuritti aiheettomasti, voitiin riistää edusmiesoikeus.

Mikäköhän katsottiin vähäiseksi vammaksi. Joku ohimenevä vai?

Mietin samaa. Minua hakattiin 4-vuotiaana risulla alavartaloon kymmeniä kertoja, haavoja ja ihorikkoja tuli todella runsaasti. Lyönnit tulivat täydellä voimalla. Muistan kun sydämeni hakkasi ja silmissä pimeni. Pissat tulivat housuun. Pahoipitelyn jälkeen nukuin tajunnan rajamailla useamman tunnin. Syynä pahoipitelyyn oli äitini mustasukkaisuus johtuen isäni minuun kohdistaman pitkään jatkuneen vääränlaisen "huomion" aiheuttama KATEUS. Tokihan tälle hakkaamiselle tekosyy keksittin, mutta tämä oli todellinen syy. Oli vanhemmilla tällainen diili. Isä teki minulle mitä teki ja äiti hakkasi. Molemmat saivat toteuttaa toiveitaan eikä kumpikaan puuttunut toisen tekemisiin. Tämä ei kuulemma aiheuttanut minulle mitään traumoja. Nyt aikuisuudessa lääkärit, psykologit ja terapeutit ovatkin sitten toista mieltä. 

Mitä mustasukkaiset ja kateelliset äidit tänä päivänä tekevät? Sanoittavat tunteita niin kuin muutkin vanhemmat?

Elääkö vanhempasi? Sitten kun ovat jossakin palvelutalon sängynpohjalla ja pyytävät käymään katsomassa, niin käyt antamassa samaa remmiä.

Jos vanhemmista toinen tai molemmat olisivat vielä elossa, niin veisin remmin niille, sanoisin, että "minun ollessani lapsi olit / olitte todella tuhma / tuhmia", sinua / teitä pitää varmaan vähän rangaista. Ja antaisin remmin viuhua.

Jos kuolleita, veisin remmin hautakivelle koristeeksi.