Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset säilyttävät haarukoita, veitsiä ja lusikoita väärässä järjestyksessä?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haarukat vasemmalla, lusikat keskellä ja veitset oikealla. Samalla tavalla kuin kattauksessakin.
Olet väärässä. Alkukeittolusikka tulee oikealle puolelle lautasta laitaan ja toisaalta jälkiruokahaarukka taas keskelle eli yläpuolelle ruokailijasta katsottuna.
Haa-vei-lu sopii siis yhtä hyvin kattaukseen, mutta on oikein muista eri syistä. Ensinnäkin haarukat ja veitset otetaan parina, joten ne on kätevä pitää rinnakkain. Toisekseen muistisääntönä haaveilu on kätevämpi kuin haaluvei tai muu vastaava. Kolmanneksi sokkona sekä nopeasti silmäiltynä veitsen erottaa helpoiten painosta ja muodosta muista aterimista, joten on helpompi olla ottamatta erehdyksessä kiireessä lusikkaa haarukan sijaan tai toisinpäin, kun ne ovat kauempana toisistaan, laidoilla, ja ne erottaa helposti tunnistettava veitsikolo.
Minun on helppo ottaa oikea aterin siten, että katson sinne aterinlaatikkoon.
Ja helppoa on myös ajaa Tokmannille ostamaan uusi aterinsetti.
Nyt ei ollut kyse siitä mikä on helppoa vaan mikä on helpointa. Kaikki turha vaivannäkö on turhaa. Katsominen tiedonkäsittelyineen katkaisee toiminnan ja ajatuksen sekunniksi. Toistettuna kymmeniä kertoja päivässä sinä tuhlaat elämästäsi merkittävän osan aterimien toljottamiseen ja oikean valinnan pähkimiseen. Niiden sekuntien aikana voi ruoka palaa tai lapsi kaatua tuolilta. Huomiosi kun oli täysin toisaalla typerässä perusasiassa joka ei sitä vaatisi.
En ole autisti, löydän oikean aterimen yhtä helposti vaikka ovat vei-haa-lu järjestyksessä. Jos sulla noin pienestä asiasta herpaantuu keskittyminen sun ei kannata lisääntyä.
Itse asiassa tuollainen aggressiivinen reagointi ja kyvyttömyys ymmärtää toisia näkökulmia tai erilaisia tilanteita ja kokemuksia viittaa autistisuuteen ennemmin kuin normaaliuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ihan näen missä lokerossa ne haarukat ja lusikat ovat, ei tarvitse loruja lukea ennen kuin hahmotan. Lisäksi on vielä pikkulusikat, terävät veitset, juustohöylät,
Jos olisin näkövammainen, niin sitten varmaan tunnustelisin, enkäl edelleenkään lukisi loruja.
Jännä juttu mutta näkövammaisetkin yleensä muistaa oman järjestyksensä laatikossa ilman mitään loruja. En montaa näkövammaista tunne mutta yksi heistä on hyvinkin tarkka keittiön tavaroista jotta löytää ne heti mutta ei hänelläkään ole "haaveilu"-järjestystä.
Näkövammaisilla nyt onkin erityisen harjaantunut muisti ja tilannhahmotus sekä tavarat aina säntillisesti paikoillaan. Ihan ymmärrettävistä syistä. Se ei tarkoita etteikö näkevä voisi ottaa opikseen ja hyötyä samoista ratkaisuista ja rutiineista.
Helppo muistisääntö toimii varsinkin silloin jos perheessä on useampia sekoittamassa pakkaa, esim lapsia. Näiden voi olla mahdotonta oppia mielivaltaista oikeaa järjestystä mutta helppo loru auttaa muistamaan tehokkaasti. Olen elänyt aikuisenkin kanssa, jolle oli ylittämättömän vaikeaa käsittää että järjestyksen tulisi olla vakioitu eli aina sama. Lappasi tiskistä tulevat aterimet miten sattuu milloinkin ja se oli varsin ärsyttävää, kun järjestyksen pitäminen vaatii nollan verran vaivaa mutta säästää paljolta harmilta.
Ok, eli loru/muistisääntö on luotu niitä vähäjärkisempiä varten, no ilmankos tällä palstalla närkästytään jos jollain on eri järjestys.
On vähäjärkistä tuhlata resursseja triviaalien asioiden loputtomaan uudelleen pähkimiseen. Fiksumpi standardoi ja automatisoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin tämän muistisäännön idean, jos olisi vaikka kymmenen erilaista ruokailuvälinettä, joiden järjestys pitäisi muistaa, mutta että kolme. KOLME. Miten pärjäätte elämässä, jos ette kolmen jokapäiväisessä käytössä olevan esineen järjestystä opi muistamaan?
Kyse ei ole vain muistamisesta vaan myös kommunikoinnista ja yhteistyöstä. Lisäksi myös järjestyksen käytännöllisyydestä. Toki sitä voisi jemmata lusikat sohvatyynyn alle, haarukat siivouskomeron ylähyllylle paitsi keskiviikkoisin alahyllylle ja veitset narulla roikkumaan liesituulettimesta. Tuokin olisi tosi helppo oppia muistamaan, mutta epäkäytännöllisempää.
Mutta eihän tuo teidän haaveilujärjestyksenne ole millään tavalla käytännöllisempi kuin mikä tahansa muu järjestys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ihan näen missä lokerossa ne haarukat ja lusikat ovat, ei tarvitse loruja lukea ennen kuin hahmotan. Lisäksi on vielä pikkulusikat, terävät veitset, juustohöylät,
Jos olisin näkövammainen, niin sitten varmaan tunnustelisin, enkäl edelleenkään lukisi loruja.
Jännä juttu mutta näkövammaisetkin yleensä muistaa oman järjestyksensä laatikossa ilman mitään loruja. En montaa näkövammaista tunne mutta yksi heistä on hyvinkin tarkka keittiön tavaroista jotta löytää ne heti mutta ei hänelläkään ole "haaveilu"-järjestystä.
Näkövammaisilla nyt onkin erityisen harjaantunut muisti ja tilannhahmotus sekä tavarat aina säntillisesti paikoillaan. Ihan ymmärrettävistä syistä. Se ei tarkoita etteikö näkevä voisi ottaa opikseen ja hyötyä samoista ratkaisuista ja rutiineista.
Helppo muistisääntö toimii varsinkin silloin jos perheessä on useampia sekoittamassa pakkaa, esim lapsia. Näiden voi olla mahdotonta oppia mielivaltaista oikeaa järjestystä mutta helppo loru auttaa muistamaan tehokkaasti. Olen elänyt aikuisenkin kanssa, jolle oli ylittämättömän vaikeaa käsittää että järjestyksen tulisi olla vakioitu eli aina sama. Lappasi tiskistä tulevat aterimet miten sattuu milloinkin ja se oli varsin ärsyttävää, kun järjestyksen pitäminen vaatii nollan verran vaivaa mutta säästää paljolta harmilta.
Ok, eli loru/muistisääntö on luotu niitä vähäjärkisempiä varten, no ilmankos tällä palstalla närkästytään jos jollain on eri järjestys.
On vähäjärkistä tuhlata resursseja triviaalien asioiden loputtomaan uudelleen pähkimiseen. Fiksumpi standardoi ja automatisoi.
Öö okei, väitätkö, että vain haaveilu järjestys on standardoimista? Tässähän oli kyse siitä, että joku järjestys on oikea ja toinen väärä. Argumentti standardoimisesta ei päde siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin tämän muistisäännön idean, jos olisi vaikka kymmenen erilaista ruokailuvälinettä, joiden järjestys pitäisi muistaa, mutta että kolme. KOLME. Miten pärjäätte elämässä, jos ette kolmen jokapäiväisessä käytössä olevan esineen järjestystä opi muistamaan?
Kyse ei ole vain muistamisesta vaan myös kommunikoinnista ja yhteistyöstä. Lisäksi myös järjestyksen käytännöllisyydestä. Toki sitä voisi jemmata lusikat sohvatyynyn alle, haarukat siivouskomeron ylähyllylle paitsi keskiviikkoisin alahyllylle ja veitset narulla roikkumaan liesituulettimesta. Tuokin olisi tosi helppo oppia muistamaan, mutta epäkäytännöllisempää.
Kommunikoinnista? Käytännön syistä pidän aterimet kyllä laatikossa mutta eri järjestyksessä kuin sinä ilmeisesti. Turhaa liioittelua tuo aterimien ripottelu pitkin asuntoa, edelleen keskusteltiin vain tietyn laatikon järjestyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut järjestyksessä: lusikat, haarukat ja veitset.
Näin on minullakin, pidän juuri tästä järjestyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ihan näen missä lokerossa ne haarukat ja lusikat ovat, ei tarvitse loruja lukea ennen kuin hahmotan. Lisäksi on vielä pikkulusikat, terävät veitset, juustohöylät,
Jos olisin näkövammainen, niin sitten varmaan tunnustelisin, enkäl edelleenkään lukisi loruja.
Jännä juttu mutta näkövammaisetkin yleensä muistaa oman järjestyksensä laatikossa ilman mitään loruja. En montaa näkövammaista tunne mutta yksi heistä on hyvinkin tarkka keittiön tavaroista jotta löytää ne heti mutta ei hänelläkään ole "haaveilu"-järjestystä.
Näkövammaisilla nyt onkin erityisen harjaantunut muisti ja tilannhahmotus sekä tavarat aina säntillisesti paikoillaan. Ihan ymmärrettävistä syistä. Se ei tarkoita etteikö näkevä voisi ottaa opikseen ja hyötyä samoista ratkaisuista ja rutiineista.
Helppo muistisääntö toimii varsinkin silloin jos perheessä on useampia sekoittamassa pakkaa, esim lapsia. Näiden voi olla mahdotonta oppia mielivaltaista oikeaa järjestystä mutta helppo loru auttaa muistamaan tehokkaasti. Olen elänyt aikuisenkin kanssa, jolle oli ylittämättömän vaikeaa käsittää että järjestyksen tulisi olla vakioitu eli aina sama. Lappasi tiskistä tulevat aterimet miten sattuu milloinkin ja se oli varsin ärsyttävää, kun järjestyksen pitäminen vaatii nollan verran vaivaa mutta säästää paljolta harmilta.
Ok, eli loru/muistisääntö on luotu niitä vähäjärkisempiä varten, no ilmankos tällä palstalla närkästytään jos jollain on eri järjestys.
On vähäjärkistä tuhlata resursseja triviaalien asioiden loputtomaan uudelleen pähkimiseen. Fiksumpi standardoi ja automatisoi.
Miten niin uudelleen pähkimiseen? Aterimet ovat olleet laatikossa aina siinä järjestyksessä kuin ovat nytkin, siitä huolimatta että muuttoa on tehty useamman kerran. Kun järjestys pysyy samana ei ole tarvetta pähkäillä erikseen. En silti aio muuttaa haa-vei-lu järjestykseen. Edelleen on itse laitettava ja otettava aterimet laatikosta koska en ole keksinyt vielä miten niitä automaattisesti lennättäisin sinne. Salli mun nauraa standardisoinnillesi.
Mä olen nähnyt yhdellä tutulla että samassa lokerossa on ruokailuvälineitä jopa niin,että ovat toiset väärinpäin🤪esim haarukoita piikkiosaa ylös-ja alaspäin.todella vulgaaria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ihan näen missä lokerossa ne haarukat ja lusikat ovat, ei tarvitse loruja lukea ennen kuin hahmotan. Lisäksi on vielä pikkulusikat, terävät veitset, juustohöylät,
Jos olisin näkövammainen, niin sitten varmaan tunnustelisin, enkäl edelleenkään lukisi loruja.
Jännä juttu mutta näkövammaisetkin yleensä muistaa oman järjestyksensä laatikossa ilman mitään loruja. En montaa näkövammaista tunne mutta yksi heistä on hyvinkin tarkka keittiön tavaroista jotta löytää ne heti mutta ei hänelläkään ole "haaveilu"-järjestystä.
Näkövammaisilla nyt onkin erityisen harjaantunut muisti ja tilannhahmotus sekä tavarat aina säntillisesti paikoillaan. Ihan ymmärrettävistä syistä. Se ei tarkoita etteikö näkevä voisi ottaa opikseen ja hyötyä samoista ratkaisuista ja rutiineista.
Helppo muistisääntö toimii varsinkin silloin jos perheessä on useampia sekoittamassa pakkaa, esim lapsia. Näiden voi olla mahdotonta oppia mielivaltaista oikeaa järjestystä mutta helppo loru auttaa muistamaan tehokkaasti. Olen elänyt aikuisenkin kanssa, jolle oli ylittämättömän vaikeaa käsittää että järjestyksen tulisi olla vakioitu eli aina sama. Lappasi tiskistä tulevat aterimet miten sattuu milloinkin ja se oli varsin ärsyttävää, kun järjestyksen pitäminen vaatii nollan verran vaivaa mutta säästää paljolta harmilta.
Ok, eli loru/muistisääntö on luotu niitä vähäjärkisempiä varten, no ilmankos tällä palstalla närkästytään jos jollain on eri järjestys.
On vähäjärkistä tuhlata resursseja triviaalien asioiden loputtomaan uudelleen pähkimiseen. Fiksumpi standardoi ja automatisoi.
Miten niin uudelleen pähkimiseen? Aterimet ovat olleet laatikossa aina siinä järjestyksessä kuin ovat nytkin, siitä huolimatta että muuttoa on tehty useamman kerran. Kun järjestys pysyy samana ei ole tarvetta pähkäillä erikseen. En silti aio muuttaa haa-vei-lu järjestykseen. Edelleen on itse laitettava ja otettava aterimet laatikosta koska en ole keksinyt vielä miten niitä automaattisesti lennättäisin sinne. Salli mun nauraa standardisoinnillesi.
"Minä kyllä ihan näen missä lokerossa" = pähkimistä. Se on aktiivista tiedon prosessointia. Sama kuin vaikkapa liikennetilanteen hahmottaminen risteyksessä. Pitää katsoa, tehdä havaintoja ja aivoilla kuluu aikansa käsitellä tietoa. Jos pidät järjestyksen vakiona, miksi sitten joudut joka kerta katsomaan erikseen? Olet ristiriitainen itsesi kanssa nyt.
Mikä vaan järjestys toimii tietysti silloin, jos se pysyy samana ja koko prosessiketjua hallitsee ja toteuttaa yksin. Homma ei vaan toimi, jos on vaihtuvaa porukkaa jotka eivät jaa samaa käsitystä ilman eri sopimista. Silloinkin se pitää jokaisen opetella ensi alkuun.
Sallin toki sinulle kaiken. Vähäjärkisille on tyypillistä tyhjännauraminen, silloin kun he eivät ymmärrä kehittyneempää ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin tämän muistisäännön idean, jos olisi vaikka kymmenen erilaista ruokailuvälinettä, joiden järjestys pitäisi muistaa, mutta että kolme. KOLME. Miten pärjäätte elämässä, jos ette kolmen jokapäiväisessä käytössä olevan esineen järjestystä opi muistamaan?
Kyse ei ole vain muistamisesta vaan myös kommunikoinnista ja yhteistyöstä. Lisäksi myös järjestyksen käytännöllisyydestä. Toki sitä voisi jemmata lusikat sohvatyynyn alle, haarukat siivouskomeron ylähyllylle paitsi keskiviikkoisin alahyllylle ja veitset narulla roikkumaan liesituulettimesta. Tuokin olisi tosi helppo oppia muistamaan, mutta epäkäytännöllisempää.
Kommunikoinnista? Käytännön syistä pidän aterimet kyllä laatikossa mutta eri järjestyksessä kuin sinä ilmeisesti. Turhaa liioittelua tuo aterimien ripottelu pitkin asuntoa, edelleen keskusteltiin vain tietyn laatikon järjestyksestä.
Miksi vetää ahtaat rajat yhteen laatikkoon? Voit ajatella laatikon ulkopuoleltakin, jos keran mikä tahansa on yhtä helppoa ja sujuvaa ja olet itsenäinen ja luova keittiössä (tai sen ulkopuolella) niin että muun maailman parhaaksi toteamaa standardia ei kannata omaksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ihan näen missä lokerossa ne haarukat ja lusikat ovat, ei tarvitse loruja lukea ennen kuin hahmotan. Lisäksi on vielä pikkulusikat, terävät veitset, juustohöylät,
Jos olisin näkövammainen, niin sitten varmaan tunnustelisin, enkäl edelleenkään lukisi loruja.
Jännä juttu mutta näkövammaisetkin yleensä muistaa oman järjestyksensä laatikossa ilman mitään loruja. En montaa näkövammaista tunne mutta yksi heistä on hyvinkin tarkka keittiön tavaroista jotta löytää ne heti mutta ei hänelläkään ole "haaveilu"-järjestystä.
Näkövammaisilla nyt onkin erityisen harjaantunut muisti ja tilannhahmotus sekä tavarat aina säntillisesti paikoillaan. Ihan ymmärrettävistä syistä. Se ei tarkoita etteikö näkevä voisi ottaa opikseen ja hyötyä samoista ratkaisuista ja rutiineista.
Helppo muistisääntö toimii varsinkin silloin jos perheessä on useampia sekoittamassa pakkaa, esim lapsia. Näiden voi olla mahdotonta oppia mielivaltaista oikeaa järjestystä mutta helppo loru auttaa muistamaan tehokkaasti. Olen elänyt aikuisenkin kanssa, jolle oli ylittämättömän vaikeaa käsittää että järjestyksen tulisi olla vakioitu eli aina sama. Lappasi tiskistä tulevat aterimet miten sattuu milloinkin ja se oli varsin ärsyttävää, kun järjestyksen pitäminen vaatii nollan verran vaivaa mutta säästää paljolta harmilta.
Ok, eli loru/muistisääntö on luotu niitä vähäjärkisempiä varten, no ilmankos tällä palstalla närkästytään jos jollain on eri järjestys.
On vähäjärkistä tuhlata resursseja triviaalien asioiden loputtomaan uudelleen pähkimiseen. Fiksumpi standardoi ja automatisoi.
Öö okei, väitätkö, että vain haaveilu järjestys on standardoimista? Tässähän oli kyse siitä, että joku järjestys on oikea ja toinen väärä. Argumentti standardoimisesta ei päde siihen.
Haaveilu on yleinen standardi. Vakiointi muilla tavoin toimii tietysti myös pienemmässä yksikössä, mutta sitten täytyy varmistaa ettei yksikön yli tapahdu tietosiirtymiä, mikä rikkoo yhteensopivuuden. Yleensä standardeja käytetään erityisesti vaihtokelpoisuuden vuoksi. Ennen muinoin joka kansalla oli omat hassut mittayksikkönsä ja kaikki tulivat kyllä toimeen omillaan, mutta rajat ylittävä kanssakäyminen tuotti turhia haasteita. Ne ratkaistiin standardein. Standardin idea on juuri se, että yksi tietty monista yhtä hyvistä vaihtoehdoista on oikea ja muut vääriä.
Haaveilu on valikoitunut standardiksi kuitenkin siksi, että se on vaihtoehdoista paras. Tämä on jo selitetty ketjussa aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin tämän muistisäännön idean, jos olisi vaikka kymmenen erilaista ruokailuvälinettä, joiden järjestys pitäisi muistaa, mutta että kolme. KOLME. Miten pärjäätte elämässä, jos ette kolmen jokapäiväisessä käytössä olevan esineen järjestystä opi muistamaan?
Kyse ei ole vain muistamisesta vaan myös kommunikoinnista ja yhteistyöstä. Lisäksi myös järjestyksen käytännöllisyydestä. Toki sitä voisi jemmata lusikat sohvatyynyn alle, haarukat siivouskomeron ylähyllylle paitsi keskiviikkoisin alahyllylle ja veitset narulla roikkumaan liesituulettimesta. Tuokin olisi tosi helppo oppia muistamaan, mutta epäkäytännöllisempää.
Mutta eihän tuo teidän haaveilujärjestyksenne ole millään tavalla käytännöllisempi kuin mikä tahansa muu järjestys.
Kyllä on. Se on helpoin muistaa sekä muistisäännön vuoksi että kattamisen yhteneväisyyden vuoksi. Tämä toimii kaksisuuntaisesti. Kattauksen oikea järjestys palautuu mieleen aterinten järjestyksestä laatikossa ja päin vastoin. Molemmat tietenkin liittyvät myös vakiintuneisiin pöytätapoihin ja siihen, missä kädessä mitäkin pidetään. Haarukka oikealla olisi kaikin tavoin nurinkurista. Lisäksi haarukan ja veitsen paritus on luonteva syy pitää ne vierekkäin. Veitsi muodollaan on selkein erotin samankaltaisten haarukan ja lusikan välillä fyysisessä ja visuaalisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haarukat vasemmalla, lusikat keskellä ja veitset oikealla. Samalla tavalla kuin kattauksessakin.
Kerettiläinen!
Järjestys on haarukat, veitset, lusikat, eli haa-vei-lu.Millä perusteella tällainen haaveilu on oikein?
Raamattu sanoo niin.
"Herra Sebaot sanoi Hesekielille : Totisesti, sinun on aterimesi pitämän oikeassa järjestyksessä, joka on vasemmalta lukien haarukoitten, veitsein ja lusikoittein paikka. Tämä olkoon järjestys ja se olkoon merkkinä sukusi ja Herran liitosta aikojen loppuun saakka. Marinadi".
Uusi testamentti komppaa myös tätä.
Ja hän laskekoon kätensä aterimien päälle, jotka haarukka, veitsi ja lusikka järjestyksessä ovat. Se on oleva otollinen ja tuo hänelle sovituksen.
Enpä viitsi ronata edestakaisin, pidän veitset, haarukat ja lusikat kipoissa ruokapöydällä. Yksi kippo veitsille ja haarukoille, toinen lusikoille. Saa suoraan pesukoneesta pöytään, eikä tarvitse kattaa. Tulee vielä bistrotunnelmaa kotiin.
Mulla on vaan tärkeää että haarukka ja veitsi on vierekkäin. Helppo siitä napata molemmat. Ihan sama lusikan sijainnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haarukat vasemmalla, lusikat keskellä ja veitset oikealla. Samalla tavalla kuin kattauksessakin.
Kerettiläinen!
Järjestys on haarukat, veitset, lusikat, eli haa-vei-lu.Millä perusteella tällainen haaveilu on oikein?
Raamattu sanoo niin.
"Herra Sebaot sanoi Hesekielille : Totisesti, sinun on aterimesi pitämän oikeassa järjestyksessä, joka on vasemmalta lukien haarukoitten, veitsein ja lusikoittein paikka. Tämä olkoon järjestys ja se olkoon merkkinä sukusi ja Herran liitosta aikojen loppuun saakka. Marinadi".Uusi testamentti komppaa myös tätä.
Ja hän laskekoon kätensä aterimien päälle, jotka haarukka, veitsi ja lusikka järjestyksessä ovat. Se on oleva otollinen ja tuo hänelle sovituksen.
Olikos tuo Napostelijoiden Teoissa? Vanhan Testamentin käsky ainakin oli Juomareiden Kirjassa.
Mulla on haarukat vasemmalla, matalat lautaset keskellä, veitset oikealla ja lusikat keittolautasten yläpuolella.
Viisi sivua keskustelua aterinten järjestyksestä...
Ja minä luen sitä.
Voi elämä.
Sinulla on luetunymmärtämisessä jotain pahasti vialla, jos kuvittelet minun väittäneen tuollaista.
Muistisäännöt helpottavat ja nopeuttavat arkea kaikissa tapauksissa. Olipa erikoisia kykyjä tai ei.