13v lapsi, voiko nämä piirteet olla autismin kirjoon kuuluvia (asperger)?

Mitä ihmettä? Ihan normaaliahan tuo on.

Tietämilläni aspergereilla on juuri tuollaisia piirteitä.

Nuo kuvailemasi asiat menevät ihan normaalin vaihtelun piikkiin. Jos lapsen tilanne huolettaa, kannattaa hakea apua.

Useimmat tuntemani lapset ovat ainakin jossain vaiheessa keräilleet jotain. Monet tietämäni pojat karttavat ruotsin kielen opiskelua asenteensa vuoksi (tätä kannattaa miettiä, mistä se johtuu, jos tästä on kyse).

Monilla on sisällä kuuma, samaan aikaan kun toiset palelevat. Ei ole sairasta.

Lakanoiden osalta en osaa sanoa. Opeta hänet silittämään lakanat, sillähän ne pehmenevät.

Autismi on paljon muutakin kuin sarja hieman muista poikkeavia käytöstapoja. Nykyään pitää vaan saada joku leima lapsen otsaan. Juttele ja vietä aikaa lapsesi kanssa niin hänen sisäinen maailmansa tulee tutuksi ja kirkastuu sinulle. Jos lapsi on autistinen, voit olla varma, että hukkuisit koulusta/harrastuksista tulevaan postiin.

Kuka vaihtaa lakanat kerran viikossa? Lapsi ei ole ainoa aspergeri tuossa perheessä, se on periytyvää.

Lapsesi on ihan normaali teini! Ihana tyttö tai poika. Läsnäoloa ja kuuntelua. Anna hänen jo vähän itsenäistyä - tervettä kapinaa!

Kuulostaa normiteiniltä. Ei hän ole assi. Hullua, et edes kyselet.

Meillä on teinille kahdet samanlaiset (!!) pussilalakanat, joita vaihdetaan parin viikon välein!

Apua, jos kaverit luulee ettei koskaan vaihdeta lakanoita.

Oma teinityttäreni tykkäsi olla kotona sortseissa ja isossa hupparissa. Lempivaatteita oli muutamia ja halusi näyttää hyvältä. Annoin jo 12- vuotiaasta valita vaatteet itse.

Lakanat viikottain? Miksi ihmeessä? No tyynyliinan ehkä voi vaihtaa mutta muiden lakanoiden vaihtaminen noin usein on typerää ja epäekologista.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa normiteiniltä. Ei hän ole assi. Hullua, et edes kyselet.

Meillä on teinille kahdet samanlaiset (!!) pussilalakanat, joita vaihdetaan parin viikon välein!

Apua, jos kaverit luulee ettei koskaan vaihdeta lakanoita.

Oma teinityttäreni tykkäsi olla kotona sortseissa ja isossa hupparissa. Lempivaatteita oli muutamia ja halusi näyttää hyvältä. Annoin jo 12- vuotiaasta valita vaatteet itse.

Varmaan t-paita ja shortsit ovat lempivaatteita.

Ehkä hän tykkää vain yhdestä pussilakanasta (kivannäköinen, pehmeä) ja muut ovat esim. ”rumia” tai ”lapsellisia”?

Jos lapsella on harrastuksia, extra-kieli voi olla liikaa - ja ruotsia vihaavat kaikki!

Juttele normaalin teinisi kanssa - suosittelen.

Teinit haluavat päättää asioista itse. He kapinoivat monin eri tavoin.

Suosittelen samaa kuin ed. vastaaja: jututa teiniä ja lähde yhdessä vaate- ja pussilakanaostoksille!

Tuon tyyppisiä piirteitähän autismissa on, mutta noitahan voi olla kenellä vaan, varsinkin teini-iässä.

Syndroomahan tarkoittaa oireyhtymää, josta on merkittävää haittaa.

Tuskinpa noilla diagnoosikriteerit täyttyvät...

Onko aistiyliherkkyyttä ollut aiemmin? Onko hän erityisherkkä?

Kahden as-piirteisen koululaisen (ylä- ja alakoululainen) äitinä en kyllä yhdistäisi noita autismiin jos sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ei ole mitään puutteita.

Autismin piirteet ei yhtäkkiä ilmaannu, joten ei ole pojalla autismin kirjoa.

Kiitos vastauksistanne!

En ole itsekään ajatellut lapseni olevan autistinen. Ystäväni sanoi minulle, että lapseni on asperger, koska ei pitänyt karkeista lakanoista. Latasi sitten loputkin piirteet esiin, mitkä mainitsin ensimmäisessä viestissäni.

Ap

Öö ei. Ensimmäinen voisi olla jotain aistiyliherkkyyttä, mutta jos on tullut vasta äskettäin niin kuulostaa joltain mitättömältä oikulta.

Tuollaisia piirteitä autismikirjossa on. Teini-ikä on sellainen ajankohta jolloin lievimmät autismitspaukset tulevat ilmi. He ovat yleensä niitä "high functioning" tyyppejä,.

Oma lapsi sai 13-vuotiaana diagnoosin. Se tuli meille puskista. Ihan tavallinen koulussa hyvin menestyvä lapsi alkoi yhtäkkiä oireilemaan vähän niinkuin AP:n lapsi. Aistiyliherkkyydet alkoivat yhtäkkiä korostumaan vaikka sellaisia ei edes tiedetty aiemmin olleen.

Olin todella hämmentynyt kun lääkäri ilmaisi autismiepäilyn kun käytiin lääkärissä jonkun tapaturman takia. Jatkotutkimuksissa diagnoosi varmistui.

Siinä vaiheessa en ymmärtänyt mihin diagnoosia tarvitaan kun mitään ongelmaa ei näyttänyt olevan. Ne ongelmat olivat kuitenkin olemassa, lapsi vain piilotteli niitä. Ja kun ongelmiin sai apua, lapsen koulumenestys ja muukin pärjääminen parani entisestään. Enää hänellä ei mene energiaa siihen että yrittää esittää neurotyypillistä ja sietää turhaan aistikuormitusta, vaan voi suunnata energiansa muuhun tekemiseen ja olemiseen.

Omien kokemusten perusteella sanon, että kannattaa selvittää asiaa jos yhtään epäilyttää. Se kyllä selviää tutkimuksissa onko lapsella sellaista oireilua että diagnoosille olisi edellytyksiä. Ei hänelle turhaan diagnoosia tulla antamaan. Diagnoosin saaminen vaatii laaja-alaista oireilua.

Ap:n asenteen perusteella ("emme anna periksi") veikkaan, että itse on. Lapsiparka.

Kamalaa, jos yksilöllisyyteen tarvitaan LUPA.

Joo-o, selvä tapaus. Lapsi oli normaali ensimmäiset 12 vuotta, mutta sitten 13-vuotiaana puhkesi aspereger. Diagnoosin teki äidin kaveri, jolla on av-palstalta hankittu psykologian tutkinto.