Olen masentunut nuori nainen, kysy jotain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kertomuksessa on jotakin epäloogista, en nyt vaan osaa sanoa mitä se on.

Todella mielenkiintoista, kuulen mielelläni jos keksit mikä se epäloogisuus on. Ehkä voit itse kysyä jotain jos jokin on sinun mielestä epäselvää, jos voin jotain tarkentaa ettei olisi niin epäloogista?

Vai saanko veikata mikä se epäloogisuus on? Olisko sama kun jo joku aiemmin sanoi, että aloitustekstin perusteella jo pelkästään en vaikuta masentuneelta. Useinhan ihmisille tulee mielikuva että masentunut ihminen makaa sängyssä 24/7 itkemässä tai istuu jossain nurkassa lamaantuneena miettimässä synkkiä asioita. Kun olen tuonut ilmi että olen saanut vaikkapa jonkun kotityön tehtyä tai että minulla on kumppani tai että vaikkapa saan mielihyvää hyvästä sarjasta niin enhän minä voi olla masentunut. Totuus kuitenkin on että masentunutkin ihminen jopa nauraa, hymyilee ja saa asioita aikaiseksi. Minä olen muutakin kuin masennukseni, minullakin voi olla hyvä hetki tai hyvä päivä joskus. Se mitä päätän kertoa tai mitä joku näkee minusta, on vain pintaraapaisu. Kenenkään elämästä tai mitä joku tekee päivisin, ei voi kukaan tietää kaikkea. Mutta tämä oli tosiaan vaan veikkaus, ehkä tarkoitit jotain muuta. Tämä vaan tuntuu olevan kovin yleistä. "Ethän sinä voi olla masentunut kun huolehdit hygieniastasi ja sinulla on siistit vaatteet ja hiukset harjattu" on tullut kuultua niin lääkärin kuin erään sukulaisenikin suusta. Epäloogista siis jonkun mielestä sekin.

Musta sun kannattaisi tutustua krooniseen väsymysoireyhtymään. Olen kuullut masennusta määriteltävän niin ettei se ole niinkään negatiivisten tunnetilojen jatkuvaa läsnäoloa, vaan ennemminkin kykyä olla tuntematta positiivisia tunnetiloja. Ymmärrän tuota kirjoittajaa jonka mielestä asiat ei täsmää siltä pohjalta, että masennuksesta tuntuu tulleen diagnoosien kaatopaikka, jonne kipataan monenlaista jaksamattomuutta, uupumusta, liikaa kuormittuneisuutta ja kykenemättömyyttä.

En sano tuota sillä etteikö kokemyksesi siitä ettet jaksa olisi 100 % todellinen vaan sillä että olisi hyvä hoitaa oikeaa asiaa ja kokonaisuutta. Sen oivaltaminen että keho saattaa olla yhtä uupunut kuin mieli saattaa tuoda hyviä näkökulmia siihen miten tilanteesta voi päästä eteenpäin.

Olen miettinyt tuota väsymysoireyhtymään joskus itsekin. Nukun myös katkonaisesti joten olen miettinyt uniapneaa ja vaikka mitä. Ongelma on siinä että kun olet saanut masennus diagnoosin joskus, siinä myös pysytään. Oli todella suuren taistelun takana saada pari vuotta sitten edes traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi joka minulla kuitenkin ihan selkeästi on. Olen aivan samaa mieltä että masennus on kaikkien oireiden kaatopaikka ja se diagnoosi laitetaan liian helposti kun taustalla voi olla paljon muutakin. Olen kuitenkin täysin väsynyt vaatimaan itselleni tutkimuksia tai hoitoa. Minulla on tuon mahan kanssa jo niin paljon ongelmia ja sekin jo oli taistelun takana että pääsen ravitsemusterapeutille että en jaksa miettiä kaikki asioita samaan aikaan. Lääkärit on erittäin nihkeitä ja tylyjä kun näkevät sen masennus diagnoosin, sitten kaikki menee sen piikkiin tai aletaan pitää luulosairaana eikä mitään haluttaisi tutkia sen tarkemmin. Olen ollut lapsesta asti jo masentunut/oireillut joten on välillä itsekin vaikeaa hahmottaa mikä on normaalia ja missä vaiheessa esim tämä todella paha väsymys alkoi. Lääkärit haluaa kuitenkin pitää kaikkea oireilua vain masennuksena koska siihen voi määrätä lääkkeitä, se on helppoa ja nopeaa ja vaivatonta. Jos haluaa jotakin muuta hoitoa, että asioita tutkitaan, on hankala ja vastaanväittävä potilas, jopa hoitovastainen. Siinäpä vasta nurinkurinen ajatus... Kuinkahan moni syö turhaan masennuslääkkeitä ja on "masentunut" vaikka kyseessä olisi oikeasti joku fyysinen sairaus.

Ymmärrän ongelman, yleislääkäreistä on nurinkurisesti tehty terveydenhuollon kassan vartijoita ennemmin kuin terveyden edesauttajia.

Kuitenkin kun kyse on omasta elämästä, niin niissä puitteissa kun on mahdollista, kannattaa luottaa omaankin kykyyn löytää terveyttä tukevaa tietoa. Varsinkin jos on vielä niin nuori kuin sinä olet. Kaikki mitä opit terveydestä kulkee mukanasi mahdollisesti vielä vuosikymmeniä ja kantaa sinne asti kun näitä asioita ymmärretään jo paremmin.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisee jo nyt jatkuvasti artikkeleita aiheista jotka on ollut vuosikymmeniä mysteereitä. Mutta niin vain tuli sekin päivä että lehdestä saI lukea että allergialääke voi auttaa ärtyvän suolen oireyhtymään.

Tiedon omaksuminen väsyttää siinä missä kaikki muukin, mutta se että saa asioita korjattua pikkuhiljaa ja lisää energiaa käyttöön hyödyttää pidemmän päälle. Se on ikäänkuin lahja tulevalle itselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat kyllä ihan tolkun ihmiseltä ja olet hyvä vastauksissasi. Olet varmaankin hyvin analyyttinen persoona?

Harrastatko mitään liikuntaa tai kuntoilua?

Kerro koirastasi, millainen luonne ja mikä siinä (hänessä) on paras ominaisuus/parasta.

Onko koronavuosi vaikuttanut?

Mitä haluaisit tehdä, jos voisit ihan extempore vaikka huomenna tai viikon päästä?

Ihanalta ihmiseltä vaikutat.

En ehtinyt eilen enää vastaamaan mutta ehkä tämä vielä tavoittaa viestien laittajat. Voin meinaan sanoa etten ole hetkeen liikuttunut näin paljon. Kiitos muutenkin kaikille jotka on toivottanut tsemppiä tai muuta positiivista, se yllätti täysin, olin ihan varma että tämä ketju täyttyy vaan trolleista. Kiitos siis koko sydämestäni ihanista sanoista. :')

Kyllä olen erittäin analyyttinen ihminen, pohdiskeleva filosofi. :D

En ole pitkään aikaan harrastanut muuta liikuntaa kuin koiran tai kumppanin kanssa kävelyä. Joskus olen käynyt esim pelaamassa sulkapalloa mutta se on melkein ainoa laji joka ei tunnu ihan kamalalta. Joskus jaksoin jumpata tai tanssia kotona mutta sekin on jäänyt kun en väsymyksen takia meinaa pystyä lähtemään edes sinne lenkille.

Koiramme on varsin omalaatuisen hölmö tapaus, sen touhuja saa aina ihmetellen nauraa. Iloinen ja rauhallinen kaveri, vähän epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan. Parasta hänessä on se mikä koirissa yleensäkin, he elää hetkessä ja nauttii siitä eikä murehdi huomisesta.

Koronavuosi on vaikuttanut lähinnä paniikkihäiriööni. En voi enää niin paljon altistaa itseäni tilanteille mitkä jännittää kun esim leffaan ei pääse, en ole matkustanut muihin kaupunkeihin, käytän maskia mutta se pahentaa ahdistusta kun tuntuu ettei saa kunnolla henkeä jne. Kirjastoon ei pääse enää kuin nopeasti käymään, ei viitsi mennä turhaan vaan pyörimään kaupungille yms. Enkä näe kaikkia läheisiä kun osa asuu tosi kaukana ja matkustamisessa on omat riskinsä ja ongelmansa ja tietty ei halua esim isoäitiä tartuttaa.

Jos voisin tehdä mitä vaan extempore niin varmaan matkustaisin johonkin, ehkä jopa ulkomaille tai ihan vaan toiseen kaupunkiin.

Hei. Tässä eilinen kysyjä. Kiva kun jaksoit vastata. Minulla on samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Olen itse hyvin pohdiskeleva ja ylianalyyttinen huonolla itsetunnolla varustettu mies. Tämä on nuorempana estänyt minua jopa tekemästä asioita, koska mietin syy- seuraussuhteella melkeinpä kaiken.

Lähinnä vain olin väsynyt ja vuosia meni tehdessä mitä milloinkin.

Masennus ei todellakaan näy välttämättä päällepäin tai jatkuvasti. On hyviä ja huonoja kausia.

Tässä keski-iän kynnyksellä olen oppinut ottamaan hieman rennommin ja tullut tulokseen, että pitää vain uskaltaa.

Mulle on ollut viimeisen vuoden aikana voimia antavaa muunmuassa ihastua erääseen naiseen (ilman vastakaikua tosin).

Liikunnan ilonkin olem löytänyt jälleen ja fyysisesti olo on mainio nyt normaalipainoisena.

Sulle haluaisin sanoa, että ota vastaan pienikin apu tai jonkun halu auttaa, ihan vaikka se olisi jotain mikä ei sinua nappaa tai kiinnosta. Siis jos suinkin vain jaksat. Jos et jaksa, niin sekin on ihan ok.

Suurin osa ihmisistä haluaa hyvää.

Ota päivä kerrallaan rauhassa, tee pieniä juttuja kun jaksat tai haluat.

Ennustan sulle, että sulla tulee olemaan vielä hyvä elämä. Anna asioille aikaa. Näin minäkin tein, ja aloittelen elämääni tässä pikkuhiljaa.

Muista, maailma ei tule olemaan koskaan valmis, vaikka sananlaskussa niin sanotaankin.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kertomuksessa on jotakin epäloogista, en nyt vaan osaa sanoa mitä se on.

.. jatkan..

Tämä on siis todella heikolla pohjalla oleva arvaus. Olet jonkinlaisessa transitiovaiheessa, tekstisi kuvaa sitä miten elämäsi on mennyt viime kuukausina ja vuosina, mieli on jo tulevissa kuukausissa - eri moodissa. Onko mielesi kirkastumassa, en tiedä. Vaistoni sanoo että olet kuitenkin menossa kohti selkeämpää.