Olen masentunut nuori nainen, kysy jotain

Kuka tuon aloitustekstin on kirjoittanut puolestasi ? Hän nimittäin ei ole YHTÄÄN masentunut, se on luettavissa tekstin tyylistä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat kyllä ihan tolkun ihmiseltä ja olet hyvä vastauksissasi. Olet varmaankin hyvin analyyttinen persoona?

Harrastatko mitään liikuntaa tai kuntoilua?

Kerro koirastasi, millainen luonne ja mikä siinä (hänessä) on paras ominaisuus/parasta.

Onko koronavuosi vaikuttanut?

Mitä haluaisit tehdä, jos voisit ihan extempore vaikka huomenna tai viikon päästä?

Ihanalta ihmiseltä vaikutat.

En ehtinyt eilen enää vastaamaan mutta ehkä tämä vielä tavoittaa viestien laittajat. Voin meinaan sanoa etten ole hetkeen liikuttunut näin paljon. Kiitos muutenkin kaikille jotka on toivottanut tsemppiä tai muuta positiivista, se yllätti täysin, olin ihan varma että tämä ketju täyttyy vaan trolleista. Kiitos siis koko sydämestäni ihanista sanoista. :')

Kyllä olen erittäin analyyttinen ihminen, pohdiskeleva filosofi. :D

En ole pitkään aikaan harrastanut muuta liikuntaa kuin koiran tai kumppanin kanssa kävelyä. Joskus olen käynyt esim pelaamassa sulkapalloa mutta se on melkein ainoa laji joka ei tunnu ihan kamalalta. Joskus jaksoin jumpata tai tanssia kotona mutta sekin on jäänyt kun en väsymyksen takia meinaa pystyä lähtemään edes sinne lenkille.

Koiramme on varsin omalaatuisen hölmö tapaus, sen touhuja saa aina ihmetellen nauraa. Iloinen ja rauhallinen kaveri, vähän epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan. Parasta hänessä on se mikä koirissa yleensäkin, he elää hetkessä ja nauttii siitä eikä murehdi huomisesta.

Koronavuosi on vaikuttanut lähinnä paniikkihäiriööni. En voi enää niin paljon altistaa itseäni tilanteille mitkä jännittää kun esim leffaan ei pääse, en ole matkustanut muihin kaupunkeihin, käytän maskia mutta se pahentaa ahdistusta kun tuntuu ettei saa kunnolla henkeä jne. Kirjastoon ei pääse enää kuin nopeasti käymään, ei viitsi mennä turhaan vaan pyörimään kaupungille yms. Enkä näe kaikkia läheisiä kun osa asuu tosi kaukana ja matkustamisessa on omat riskinsä ja ongelmansa ja tietty ei halua esim isoäitiä tartuttaa.

Jos voisin tehdä mitä vaan extempore niin varmaan matkustaisin johonkin, ehkä jopa ulkomaille tai ihan vaan toiseen kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tuon aloitustekstin on kirjoittanut puolestasi ? Hän nimittäin ei ole YHTÄÄN masentunut, se on luettavissa tekstin tyylistä.

Haha, totta sen tekstin voi lukea myös sellaisella tekopirteällä äänellä. Ehkä sisälläni asuu joku touhukas ja pirteä Pirjo-Anneli joka pääsi hetkeksi valtaan. Hän saisi kyllä käydä useamminkin, hoitaisi kaikki kotityöt kun minä makaan eteisen lattialla enkä kykene nousemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tuon aloitustekstin on kirjoittanut puolestasi ? Hän nimittäin ei ole YHTÄÄN masentunut, se on luettavissa tekstin tyylistä.

Haha, totta sen tekstin voi lukea myös sellaisella tekopirteällä äänellä. Ehkä sisälläni asuu joku touhukas ja pirteä Pirjo-Anneli joka pääsi hetkeksi valtaan. Hän saisi kyllä käydä useamminkin, hoitaisi kaikki kotityöt kun minä makaan eteisen lattialla enkä kykene nousemaan.

Onko totta että olet joskus ollut tilassa että et jaksa/viitsi/halua siirtyä eteisen lattialta sänkyyn lämpimän huovan alle ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tuon aloitustekstin on kirjoittanut puolestasi ? Hän nimittäin ei ole YHTÄÄN masentunut, se on luettavissa tekstin tyylistä.

Haha, totta sen tekstin voi lukea myös sellaisella tekopirteällä äänellä. Ehkä sisälläni asuu joku touhukas ja pirteä Pirjo-Anneli joka pääsi hetkeksi valtaan. Hän saisi kyllä käydä useamminkin, hoitaisi kaikki kotityöt kun minä makaan eteisen lattialla enkä kykene nousemaan.

Onko totta että olet joskus ollut tilassa että et jaksa/viitsi/halua siirtyä eteisen lattialta sänkyyn lämpimän huovan alle ?

Kyllä olen tällaisessa tilassa melko usein. Pienikin tekeminen uuvuttaa välillä täysin, saan esim ruoan tehtyä ja sen jälkeen vaan makaan keittiön lattialla kun en kykene enkä jaksa tehdä muuta. Eteisen lattialla makaan usein ennen lenkkiä tai sen jälkeen. Se väsymys on jotain ihan käsittämätöntä, kuin keho painaisi tonneja ja en vaan pysty liikkumaan. Semmoinen kokonaisvaltainen fyysinen ja henkinen väsymys. Ei ole haluamisesta kiinni tai viitsimisestä, sitä se masennus on. Haluaisin tehdä ja mennä mutta kun ei vaan kykene ilman hirveää tsemppaamista tai monen tunnin itkua. Sitä on tosi vaikeaa käsittää jos ei ole itse kokenut samaa. Isäni minua aina sanoikin saamattomaksi ja laiskaksi, että esitän vaan ettei minun tarvisi tehdä mitään.

Mikä olisi pitänyt sun elämässä mennä toisin, ettet olisi masentunut?

Eteisen lattialla makaan usein ennen lenkkiä tai sen jälkeen

---

Millaisia ajatuksia päässä pyörii tuolla hetkellä ? Liittyykö huonoon oloon kehossa vai päässä ? Sattuuko johonkin paikkaan ? Ja onko niin että tuona päivänä mikään ei tuota mielihyvää ?

Miksi olet masentunut? Etkö tajua istuvasi pankin päällä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi pitänyt sun elämässä mennä toisin, ettet olisi masentunut?

Olisi pitänyt saada apua aikaisemmin. Jälkeenpäin kaikki hoitotahot on ihmetelleet ettei meidän perheessä käynyt ikinä mikään sosiaalityöntekijä tms kun toinen vanhemmistani sairastui vakavasti, sairasti monta vuotta ja lopulta menehtyi. Perheelläni oli aina semmoinen "kyllä me pärjätään" asenne eikä ulkopuolista apua otettu vastaan vaikka ei niitä asioita sitten mitenkään käyty yhdessäkään läpi enkä saanut kotona tukea kun kaikki vaan lakaistiin maton alle. Kun teininä hain itse apua olin ollut jo vuosia masentunut ja tilanne oli jo hyvin paha. Varhaisella avulla ja puuttumisella masennus olisi ehkä jäänyt lievemmäksi ja olisi helpompi hoitaa. Jonkun aikuisen olisi siis pitänyt ymmärtää minun hätäni mutta toisaalta jos kulissit pidetään valheilla pystyssä niin mistä kukaan voi tietää miten huonosti ne asiat siellä kodin seinien suojassa on.

Aloittajan kertomuksessa on jotakin epäloogista, en nyt vaan osaa sanoa mitä se on.

Vierailija kirjoitti:

Eteisen lattialla makaan usein ennen lenkkiä tai sen jälkeen

---

Millaisia ajatuksia päässä pyörii tuolla hetkellä ? Liittyykö huonoon oloon kehossa vai päässä ? Sattuuko johonkin paikkaan ? Ja onko niin että tuona päivänä mikään ei tuota mielihyvää ?

Päässä pyörii usein ajatuksia että "pitäisi jaksaa, hitto miksi minä en jaksa", itsesyytöksiä, ihan vaan se että olen aivan loppu, en jaksa. Ei satu mihinkään, huono olo on silloin hyvin kokonaisvaltaista, on henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Kyllä sellaisenakin päivänä saattaa jostain hetkeksi saada mielihyvää, useinhan koira tulee siihen viereen pomppimaan ja tuo leluja yms mikä väkisinkin ainakin toisinaan alkaa hymyilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet masentunut? Etkö tajua istuvasi pankin päällä?

Tähän olen jo ketjussa aiemmin vastannut. Sängyssä istun tällä hetkellä, täytyykin katsoa onko joku piilottanut patjan alle rahaa mutta muuten en tiedä voiko tätä pankiksi kutsua. Millaisestahan pankista mahtaa olla kyse?

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kertomuksessa on jotakin epäloogista, en nyt vaan osaa sanoa mitä se on.

Todella mielenkiintoista, kuulen mielelläni jos keksit mikä se epäloogisuus on. Ehkä voit itse kysyä jotain jos jokin on sinun mielestä epäselvää, jos voin jotain tarkentaa ettei olisi niin epäloogista?

Vai saanko veikata mikä se epäloogisuus on? Olisko sama kun jo joku aiemmin sanoi, että aloitustekstin perusteella jo pelkästään en vaikuta masentuneelta. Useinhan ihmisille tulee mielikuva että masentunut ihminen makaa sängyssä 24/7 itkemässä tai istuu jossain nurkassa lamaantuneena miettimässä synkkiä asioita. Kun olen tuonut ilmi että olen saanut vaikkapa jonkun kotityön tehtyä tai että minulla on kumppani tai että vaikkapa saan mielihyvää hyvästä sarjasta niin enhän minä voi olla masentunut. Totuus kuitenkin on että masentunutkin ihminen jopa nauraa, hymyilee ja saa asioita aikaiseksi. Minä olen muutakin kuin masennukseni, minullakin voi olla hyvä hetki tai hyvä päivä joskus. Se mitä päätän kertoa tai mitä joku näkee minusta, on vain pintaraapaisu. Kenenkään elämästä tai mitä joku tekee päivisin, ei voi kukaan tietää kaikkea. Mutta tämä oli tosiaan vaan veikkaus, ehkä tarkoitit jotain muuta. Tämä vaan tuntuu olevan kovin yleistä. "Ethän sinä voi olla masentunut kun huolehdit hygieniastasi ja sinulla on siistit vaatteet ja hiukset harjattu" on tullut kuultua niin lääkärin kuin erään sukulaisenikin suusta. Epäloogista siis jonkun mielestä sekin.

Onko sinulla ollut turvaton henkisen ja/tai fyysisen väkivallan kyllästämä lapsuus?

Hyvä että olet menossa ravintoterapeutille. Oman kokemuksen ja tiedon mukaan fyysiset ja psyykkiset asiat menee niin käsikädessä että johonkin fyysiseen tai psyykkiseen asiaan tehty muutos saattaa muuttaa jaksamista kokonaisuudessaan. Kaikki traumat, niiden pitäminen sisällä ja jopa käsittely terapiassa kuluttaa yhtälailla kehon voimavaroja, energiaa ja ravinteita kuin esimerkiksi liikkuminen.

Noita kun on ollut lapsesta asti ja jos on vielä vatsavaivoja, eli luultavasti myös imeytymisen ongelmia niin keho ei yksinkertaisesti saa tarvitsemaansa siinä jatkuvassa hälytystilassa elämiseen. Itselleni esimerkiksi oli uutta kuinka aminohapot (proteiini) vaikuttaa kaikkeen suolen seinämistä hermoston toimintaan ja on todellinen riski ettei niitä saa varsinkaan kuormittaneen kehon kasvaneisiin tarpeisiin jos on jotakin ruokarajoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kertomuksessa on jotakin epäloogista, en nyt vaan osaa sanoa mitä se on.

Todella mielenkiintoista, kuulen mielelläni jos keksit mikä se epäloogisuus on. Ehkä voit itse kysyä jotain jos jokin on sinun mielestä epäselvää, jos voin jotain tarkentaa ettei olisi niin epäloogista?

Vai saanko veikata mikä se epäloogisuus on? Olisko sama kun jo joku aiemmin sanoi, että aloitustekstin perusteella jo pelkästään en vaikuta masentuneelta. Useinhan ihmisille tulee mielikuva että masentunut ihminen makaa sängyssä 24/7 itkemässä tai istuu jossain nurkassa lamaantuneena miettimässä synkkiä asioita. Kun olen tuonut ilmi että olen saanut vaikkapa jonkun kotityön tehtyä tai että minulla on kumppani tai että vaikkapa saan mielihyvää hyvästä sarjasta niin enhän minä voi olla masentunut. Totuus kuitenkin on että masentunutkin ihminen jopa nauraa, hymyilee ja saa asioita aikaiseksi. Minä olen muutakin kuin masennukseni, minullakin voi olla hyvä hetki tai hyvä päivä joskus. Se mitä päätän kertoa tai mitä joku näkee minusta, on vain pintaraapaisu. Kenenkään elämästä tai mitä joku tekee päivisin, ei voi kukaan tietää kaikkea. Mutta tämä oli tosiaan vaan veikkaus, ehkä tarkoitit jotain muuta. Tämä vaan tuntuu olevan kovin yleistä. "Ethän sinä voi olla masentunut kun huolehdit hygieniastasi ja sinulla on siistit vaatteet ja hiukset harjattu" on tullut kuultua niin lääkärin kuin erään sukulaisenikin suusta. Epäloogista siis jonkun mielestä sekin.

Musta sun kannattaisi tutustua krooniseen väsymysoireyhtymään. Olen kuullut masennusta määriteltävän niin ettei se ole niinkään negatiivisten tunnetilojen jatkuvaa läsnäoloa, vaan ennemminkin kykyä olla tuntematta positiivisia tunnetiloja. Ymmärrän tuota kirjoittajaa jonka mielestä asiat ei täsmää siltä pohjalta, että masennuksesta tuntuu tulleen diagnoosien kaatopaikka, jonne kipataan monenlaista jaksamattomuutta, uupumusta, liikaa kuormittuneisuutta ja kykenemättömyyttä.

En sano tuota sillä etteikö kokemyksesi siitä ettet jaksa olisi 100 % todellinen vaan sillä että olisi hyvä hoitaa oikeaa asiaa ja kokonaisuutta. Sen oivaltaminen että keho saattaa olla yhtä uupunut kuin mieli saattaa tuoda hyviä näkökulmia siihen miten tilanteesta voi päästä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ollut turvaton henkisen ja/tai fyysisen väkivallan kyllästämä lapsuus?

On ollut, fyysistä väkivaltaa en onneksi ole kokenut. Lapselle aiheuttaa turvattomuutta jo pelkästään muuttuvat olosuhteet joihin ei voi vaikuttaa, esim tuo minun toisen vanhemman sairastuminen ja kuolema. Piti olla jatkuvasti (no lähinnä viikonloppuisin) huolissaan alkoholisti vanhemmasta ja olin paljon lapsena yksin esim viikonloppuja tai sitten ryyppybileiden keskellä. Pelkäsin että jään orvoksi, että tämä alkoholisti vanhempikin katoaa tai menehtyy jossain ryyppyreissulla, vaikka ei yleensä mitään sen kummemmin sekoillutkaan ja oli humalassa rauhallinen. Myös muilla minusta huolehtineilla aikuisilla on ollut mt-ongelmia ja olen ollut huolissani pikkusisaruksistani että miten he pärjää. Minulle tapahtui muutaman vuoden sisällä lapsena paljon muutoksia samaan aikaan, menetyksiä, eroja, muuttamista yms. Turvaton on siis todella hyvä sana kuvaamaan sitä tunnetta lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet menossa ravintoterapeutille. Oman kokemuksen ja tiedon mukaan fyysiset ja psyykkiset asiat menee niin käsikädessä että johonkin fyysiseen tai psyykkiseen asiaan tehty muutos saattaa muuttaa jaksamista kokonaisuudessaan. Kaikki traumat, niiden pitäminen sisällä ja jopa käsittely terapiassa kuluttaa yhtälailla kehon voimavaroja, energiaa ja ravinteita kuin esimerkiksi liikkuminen.

Noita kun on ollut lapsesta asti ja jos on vielä vatsavaivoja, eli luultavasti myös imeytymisen ongelmia niin keho ei yksinkertaisesti saa tarvitsemaansa siinä jatkuvassa hälytystilassa elämiseen. Itselleni esimerkiksi oli uutta kuinka aminohapot (proteiini) vaikuttaa kaikkeen suolen seinämistä hermoston toimintaan ja on todellinen riski ettei niitä saa varsinkaan kuormittaneen kehon kasvaneisiin tarpeisiin jos on jotakin ruokarajoitteita.

Olen samaa mieltä että tämä on hyvä asia. Olen laihtunutkin jonkin verran (tehty verikokeita, tähystykset molemmista päistä yms missän ei mitään vikaa, ei keliakiaa tms) joten tosiaan pelkään itsekin etten saa tarpeeksi energiaa/ravintoaineita. Toivon että saisin sen verran lisää energiaa paremmasta ruokavaliosta että jaksaisin liikkua enemmän, nythän se ei välttämättä edes olisi järkevää kun keho ei selkeästi toimi kuten pitäisi joten se liikunta tuskin edes piristäisi jos keho koittaa selvitä liiasta kuormituksesta ja on jotain mahdollisia imeytymisongelmia tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kertomuksessa on jotakin epäloogista, en nyt vaan osaa sanoa mitä se on.

Todella mielenkiintoista, kuulen mielelläni jos keksit mikä se epäloogisuus on. Ehkä voit itse kysyä jotain jos jokin on sinun mielestä epäselvää, jos voin jotain tarkentaa ettei olisi niin epäloogista?

Vai saanko veikata mikä se epäloogisuus on? Olisko sama kun jo joku aiemmin sanoi, että aloitustekstin perusteella jo pelkästään en vaikuta masentuneelta. Useinhan ihmisille tulee mielikuva että masentunut ihminen makaa sängyssä 24/7 itkemässä tai istuu jossain nurkassa lamaantuneena miettimässä synkkiä asioita. Kun olen tuonut ilmi että olen saanut vaikkapa jonkun kotityön tehtyä tai että minulla on kumppani tai että vaikkapa saan mielihyvää hyvästä sarjasta niin enhän minä voi olla masentunut. Totuus kuitenkin on että masentunutkin ihminen jopa nauraa, hymyilee ja saa asioita aikaiseksi. Minä olen muutakin kuin masennukseni, minullakin voi olla hyvä hetki tai hyvä päivä joskus. Se mitä päätän kertoa tai mitä joku näkee minusta, on vain pintaraapaisu. Kenenkään elämästä tai mitä joku tekee päivisin, ei voi kukaan tietää kaikkea. Mutta tämä oli tosiaan vaan veikkaus, ehkä tarkoitit jotain muuta. Tämä vaan tuntuu olevan kovin yleistä. "Ethän sinä voi olla masentunut kun huolehdit hygieniastasi ja sinulla on siistit vaatteet ja hiukset harjattu" on tullut kuultua niin lääkärin kuin erään sukulaisenikin suusta. Epäloogista siis jonkun mielestä sekin.

Musta sun kannattaisi tutustua krooniseen väsymysoireyhtymään. Olen kuullut masennusta määriteltävän niin ettei se ole niinkään negatiivisten tunnetilojen jatkuvaa läsnäoloa, vaan ennemminkin kykyä olla tuntematta positiivisia tunnetiloja. Ymmärrän tuota kirjoittajaa jonka mielestä asiat ei täsmää siltä pohjalta, että masennuksesta tuntuu tulleen diagnoosien kaatopaikka, jonne kipataan monenlaista jaksamattomuutta, uupumusta, liikaa kuormittuneisuutta ja kykenemättömyyttä.

En sano tuota sillä etteikö kokemyksesi siitä ettet jaksa olisi 100 % todellinen vaan sillä että olisi hyvä hoitaa oikeaa asiaa ja kokonaisuutta. Sen oivaltaminen että keho saattaa olla yhtä uupunut kuin mieli saattaa tuoda hyviä näkökulmia siihen miten tilanteesta voi päästä eteenpäin.

Olen miettinyt tuota väsymysoireyhtymään joskus itsekin. Nukun myös katkonaisesti joten olen miettinyt uniapneaa ja vaikka mitä. Ongelma on siinä että kun olet saanut masennus diagnoosin joskus, siinä myös pysytään. Oli todella suuren taistelun takana saada pari vuotta sitten edes traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi joka minulla kuitenkin ihan selkeästi on. Olen aivan samaa mieltä että masennus on kaikkien oireiden kaatopaikka ja se diagnoosi laitetaan liian helposti kun taustalla voi olla paljon muutakin. Olen kuitenkin täysin väsynyt vaatimaan itselleni tutkimuksia tai hoitoa. Minulla on tuon mahan kanssa jo niin paljon ongelmia ja sekin jo oli taistelun takana että pääsen ravitsemusterapeutille että en jaksa miettiä kaikki asioita samaan aikaan. Lääkärit on erittäin nihkeitä ja tylyjä kun näkevät sen masennus diagnoosin, sitten kaikki menee sen piikkiin tai aletaan pitää luulosairaana eikä mitään haluttaisi tutkia sen tarkemmin. Olen ollut lapsesta asti jo masentunut/oireillut joten on välillä itsekin vaikeaa hahmottaa mikä on normaalia ja missä vaiheessa esim tämä todella paha väsymys alkoi. Lääkärit haluaa kuitenkin pitää kaikkea oireilua vain masennuksena koska siihen voi määrätä lääkkeitä, se on helppoa ja nopeaa ja vaivatonta. Jos haluaa jotakin muuta hoitoa, että asioita tutkitaan, on hankala ja vastaanväittävä potilas, jopa hoitovastainen. Siinäpä vasta nurinkurinen ajatus... Kuinkahan moni syö turhaan masennuslääkkeitä ja on "masentunut" vaikka kyseessä olisi oikeasti joku fyysinen sairaus.