Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen masentunut nuori nainen, kysy jotain
08.02.2021 |
Päivän askareet tehty ja nyt voi taas selailla av palstaa. Aattelin ajankulukseni tämmöisen tehdä, kyselkää mitä mieleen tulee. Olen siis kuntoutustuella elävä 26v nainen näin alkutietona.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Miksi masennuit? Tai koetko, että asian laukaisi jokin tekijä, vai tuliko "yllättäen"?
Toinen vanhemmistani kuoli kun olin lapsi ja jäin sen asian kanssa aika yksin. Muutenkin perheessä alkoholismia ja jonkinlaisia (diagnosoimattomia) mt-ongelmia. Perus tarpeista (ruoka yms) huolehdittiin eikä ollut väkivaltaa mutta jäin henkisesti tosi yksin eikä minulla oikein ollut turvallista tai rakastavaa ilmapiiriä missä kasvaa. Täytyi kasvaa liian äkkiä isoksi ja kantaa huolta muista ja piilottaa omat tarpeensa kun ei ne ketään kiinnostanut tai aikuiset olleet niistä kykeneviä huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti masennukseen auttaa selkeä päivärytmi, josta pidetään kiinni. Ap. Onko sinulla katkeruutta, vihaa ja kaunaa joitakin ihmisiä kohtaan. Jos on, ne pitää selvittää itsellesi ja antaa anteeksi heille. Oletko käynyt lääkärissä että kaikki hormonaaliset asiat ovat kohdallaan esim kilpirauhanen ja estrogeenit. Näillä selviät jo pitkälle.
Kyllähän sitä vihaa ja kaunaa yms on jota nyt terapiassa koitetaan availla. Kilpirauhanen tutkittu monet kerrat, estrogeenistä en tiedä. Perus labroja otettu paljon, kaikki aina ok. Mulla on joitakin fyysisiä vaivoja jotka väsyttää paljon esim jatkuvat mahaongelmat/ripuli mutta niitäkin nyt yritetään selvitellä. Päivärytmi ihan ok kun on tuo koira ja menen avopuolison rytmin mukaan nukkumaan joka käy 8-16 töissä eli en valvo ihan miten sattuu. Toki välillä voisi mennä vähän aikaisemmin nukkumaan kumpikin meistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi masennuit? Tai koetko, että asian laukaisi jokin tekijä, vai tuliko "yllättäen"?
Toinen vanhemmistani kuoli kun olin lapsi ja jäin sen asian kanssa aika yksin. Muutenkin perheessä alkoholismia ja jonkinlaisia (diagnosoimattomia) mt-ongelmia. Perus tarpeista (ruoka yms) huolehdittiin eikä ollut väkivaltaa mutta jäin henkisesti tosi yksin eikä minulla oikein ollut turvallista tai rakastavaa ilmapiiriä missä kasvaa. Täytyi kasvaa liian äkkiä isoksi ja kantaa huolta muista ja piilottaa omat tarpeensa kun ei ne ketään kiinnostanut tai aikuiset olleet niistä kykeneviä huolehtimaan.
Voimia asian käsittelyyn ja terapiassa käymiseen!
Mitä ajattelet tulevaisuudesta? Siis oman elämäsi suhteen. Esim. se kuuluisa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä". Onko sinulla toiveita tai unelmia ja koetko ne realistisiksi toteuttaa? Entä pelkoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa sinulla ylellinen elintaso siihen nähden, että et ole töissä tai koulussa.
Kokoomuksen äänestäjä
Oletko kokeillut piirtää tai maalata tuntemuksiasi?
Itsestä on hauska katsoa maalaamiani tauluja pitkin masennusta ja lopulta toipumiseen. Vaikka alkupään taulut ovatkin todella ahdistavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkkeistä ollut apua?
Ei valitettavasti, niistä tuli tosi pahoja sivuoireita enkä monen kokeilun jälkeen halunnut niitä enää jatkaa. Koen että olen toimintakykyisempi ilman niitä kuin niiden sivuoireiden kanssa. Lisäksi koen että pystyn paremmin käymään niitä tunteita ja kokemuksia terapiassa läpi kun kaikkea ei turruteta lääkityksellä tunteettomaksi mössöksi. Jos paniikkihäiriö vielä joskus menee niin pahaksi etten selviä normaalista elämästä tai masennus menee niin pahaksi että menetän elämänhaluni niin olen niitäkin valmis vielä koittamaan.
Juoppotonttu kirjoitti:
Mitä ajattelet tulevaisuudesta? Siis oman elämäsi suhteen. Esim. se kuuluisa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä". Onko sinulla toiveita tai unelmia ja koetko ne realistisiksi toteuttaa? Entä pelkoja?
Haluaisin joskus vielä kuntoutua niin että voisin jatko opiskella ja tehdä työtä jossa auttaa muita ihmisiä. Toisaalta olisin tyytyväinen johonkin osa-aikatyöhön vaikka siivoojana jos siellä olisi hieman inhimillisemmät olosuhteet ja voisin sen lisäksi tehdä vapaaehtoistyötä enemmän (teen niitä nytkin voimieni mukaan). Pelottaa etten ikinä enää ole työkuntoinen enkä pysty elämään siinä mielessä normaalia elämää. Tuntuu että pitkään masentuneena oleminen vaikuttaa esim oppimis ja keskittymiskykyyn että tyhmenenkö tässä vaan vuosi vuodelta. Pelottaa että elän ikuisesti tämän kaiken ahdistuksen ja pelkojen ja pahan olon kanssa ja jotenkin sitä myötä epäonnistun ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut piirtää tai maalata tuntemuksiasi?
Itsestä on hauska katsoa maalaamiani tauluja pitkin masennusta ja lopulta toipumiseen. Vaikka alkupään taulut ovatkin todella ahdistavia.
En ole, mutta olen aina tykännyt kirjoittaa. Jotenkin sekin on vaan vuosien varrella jäänyt. Minulle on ehdotettu kuvataide terapiaa mutta sinne on valitettavasti yli vuoden jono. Se olisi varmaan tosi hyvä keino purkaa tuntemuksiaan.
Anna lääkkeille vielä mahdollisuus sitten, kun olet siihen valmis. Sivuvaikutukset ovat voimakkaimmillaan alussa. Niin moni masentunut ja ahdistunut on saanut lääkkeistä tukea terapian rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kysy mitään, mutta jos et ole kokeillut kalanmaksaäljy, niin testaa. Osa masennuksesta voi olla aivokemiaan pohjautuvaa, minulla on auttanut. Äläkä välitä näistä piristymistä ehdottavista, masennus ei aukea kuin niille jotka ovat sen kokeneet itse tai lähipiirissään.
Miksipä ei sitäkin voisi joskus testata. Täytyy kysellä kun menen ravitsemusterapeutille, siellä varmaan muutenkin mietitään saanko kaikkia ravintoaineita/vitamiineja yms. Ympäri vuoden kyllä syön d ja c-vitamiinia, maitohappoja ja sinkkiä.
Ei noista ravinteista oo mitään hyötyä. Mulla ainakin se auttanu ylittäny itsensä jotenkin sit tehny muihin vaikutuksen, niin masennus vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Juoppotonttu kirjoitti:
Mitä ajattelet tulevaisuudesta? Siis oman elämäsi suhteen. Esim. se kuuluisa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä". Onko sinulla toiveita tai unelmia ja koetko ne realistisiksi toteuttaa? Entä pelkoja?
Haluaisin joskus vielä kuntoutua niin että voisin jatko opiskella ja tehdä työtä jossa auttaa muita ihmisiä. Toisaalta olisin tyytyväinen johonkin osa-aikatyöhön vaikka siivoojana jos siellä olisi hieman inhimillisemmät olosuhteet ja voisin sen lisäksi tehdä vapaaehtoistyötä enemmän (teen niitä nytkin voimieni mukaan). Pelottaa etten ikinä enää ole työkuntoinen enkä pysty elämään siinä mielessä normaalia elämää. Tuntuu että pitkään masentuneena oleminen vaikuttaa esim oppimis ja keskittymiskykyyn että tyhmenenkö tässä vaan vuosi vuodelta. Pelottaa että elän ikuisesti tämän kaiken ahdistuksen ja pelkojen ja pahan olon kanssa ja jotenkin sitä myötä epäonnistun ihmisenä.
Ootko koittanut joskus siivoustyötä? ymmärsin et se on tosi rankkaa et jos on laiska niin ei taida sopia niihin hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna lääkkeille vielä mahdollisuus sitten, kun olet siihen valmis. Sivuvaikutukset ovat voimakkaimmillaan alussa. Niin moni masentunut ja ahdistunut on saanut lääkkeistä tukea terapian rinnalla.
Osaa lääkkeistä söin kyllä niin kauan että sivuvaikutusten olisi kuulunut jo moneen kertaan mennä ohi. Osan kanssa ei pystynyt elämään edes sitä paria viikkoa kun olisi pitänyt kyetä käymään koulussa. Osaan ei voi vaikuttaa ja kuuluu lääkkeen normaaliin toimintaan, esim tuo "zombi olo" josta en itse tykkää ja se haittaa vaan paranemista, mulla kun on taipumusta myös dissosiaatio oireiluun. Koen ahdistavana sen että myös kaikki hyvät tunteet laimenee ja kaikki on vaan tasaista välinpitämätöntä harmaata mössöä. Mutta tosiaan jos olo todella paljon pahenee enkä muusta saa apua niin voin niitä joskus vielä kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoppotonttu kirjoitti:
Mitä ajattelet tulevaisuudesta? Siis oman elämäsi suhteen. Esim. se kuuluisa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä". Onko sinulla toiveita tai unelmia ja koetko ne realistisiksi toteuttaa? Entä pelkoja?
Haluaisin joskus vielä kuntoutua niin että voisin jatko opiskella ja tehdä työtä jossa auttaa muita ihmisiä. Toisaalta olisin tyytyväinen johonkin osa-aikatyöhön vaikka siivoojana jos siellä olisi hieman inhimillisemmät olosuhteet ja voisin sen lisäksi tehdä vapaaehtoistyötä enemmän (teen niitä nytkin voimieni mukaan). Pelottaa etten ikinä enää ole työkuntoinen enkä pysty elämään siinä mielessä normaalia elämää. Tuntuu että pitkään masentuneena oleminen vaikuttaa esim oppimis ja keskittymiskykyyn että tyhmenenkö tässä vaan vuosi vuodelta. Pelottaa että elän ikuisesti tämän kaiken ahdistuksen ja pelkojen ja pahan olon kanssa ja jotenkin sitä myötä epäonnistun ihmisenä.
Ootko koittanut joskus siivoustyötä? ymmärsin et se on tosi rankkaa et jos on laiska niin ei taida sopia niihin hommiin.
Olen koittanut, kesätyö nuorempana pari kertaa oli ihan ok siedettävää mutta sitten olin melkein puoli vuotta sellaisessa paikassa jossa ei kyllä pärjää moni niistäkään jotka on hyväkuntoisia ja ahkeria. Kamalaa ja epäinhimillistä kohtelua ja työolosuhteet aivan kamalat. Yritin tunnollisena sinnitellä, onneksi oli vaan tuon aikaa se sopimus. Työn sisältö oli kyllä ihan miellyttävää mutta ei sitä kykene tekemään ellei halua hajottaa kehoa ja loppuja mielenterveydestään. Tiedän kyllä että vaihtelee paljon sen mukaan missä on siivous työssä. Jätti kuitenkin aika pahat traumat sekin kun joka päivä haukutaan täysin maan rakoon vaikka parhaasi yrität.
Vaikutat kyllä ihan tolkun ihmiseltä ja olet hyvä vastauksissasi. Olet varmaankin hyvin analyyttinen persoona?
Harrastatko mitään liikuntaa tai kuntoilua?
Kerro koirastasi, millainen luonne ja mikä siinä (hänessä) on paras ominaisuus/parasta.
Onko koronavuosi vaikuttanut?
Mitä haluaisit tehdä, jos voisit ihan extempore vaikka huomenna tai viikon päästä?
Ihanalta ihmiseltä vaikutat.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat kivalta ihmiseltä Ap. Paranemista 🙂
Voi kiitos, ihanasti sanottu. :)
Alue: Aihe vapaa
Tutkitusti masennukseen auttaa selkeä päivärytmi, josta pidetään kiinni. Ap. Onko sinulla katkeruutta, vihaa ja kaunaa joitakin ihmisiä kohtaan. Jos on, ne pitää selvittää itsellesi ja antaa anteeksi heille. Oletko käynyt lääkärissä että kaikki hormonaaliset asiat ovat kohdallaan esim kilpirauhanen ja estrogeenit. Näillä selviät jo pitkälle.