Karjalaismummot olivat parhaita. Kokemuksia!
Niin monta kertaa olen toivonut että omilla lapsilla olisi ollut sellainen mummo. Napakka ja kova tekemään. Omani oli Parikkalasta. Hän teki käsitöitä ja leipoi sekä kokkasi. Hoiti lapset. Piti kestejä. Mummo kuoli noin 70 vuotiaana, hänellä oli diabetes.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Meidän karjalaismummo teki mitä parhaimpia ruokia🤤 pääsispä vielä maistamaan niitä keittiöherkkuja..
Minun anoppini ei osannut kuin muutamaa ruokaa tehdä ja leipoa sekaleipää, vaikka oli maalta
Tunnen yhden karjalanmummon ja on ihan hirveä ihmishirviö.
Että ei se syntymäpaikka aina niin määrittele ihmistä. Vähän samaa settiä kuin "hesalaiset ovat ylpeitä". 🥱
Vierailija kirjoitti:
Mun mummoni oli luovutetusta Karlajasta ja loistava kokki. Hoiti meidät lapset vanhempieni toteuttaessa uraputkiaan. MUmmi piti kotimme puhtaana ja jaksoi touhuta meidän kanssa pelaten lautapelejä, heitellen tikkaa ja tarjotessa turvaa läsnäolollaan. Tiukka ja ankarakin välillä.
Mutta mummi piti rajansa. Hän tuoksi hyvältä, oli tyylikäs ja kävi omissa harrastuksissaan. Emme olleet hänelle kaikkea, vaan hänellä oli muutakin touhuamista. Opin mummolta huumorin, itsensä arvostamisen ja sen että oma elämä ei saa riippua muista. Se itsensä arvostaminen oli ehkä se paras perintö häneltä?
Omakin oli sieltä, mutta oli ihan päinvastainen kuin sinun mummosi
Tämä ei ollut minun mummoni, oli erään talon emäntä missä kävimme heidän hevostaan katsomassa.
Tästä mummosta on aika jättänyt jo kauan sitten. olen itsekin jo kuusikymppinen.
Hän oli suunnattoman lihava, aina hyväntuulinen ja kun sinne meni ruokaa oli pöydässä niin että se notkui.
Ja syötävä oli vaikka napa repesi. Varsinaisen ruoan lisäksi, jota oli otettava PALJON, oli jälkiruoka ja sitten jäätelö. Kaiken laista lisuketta ja leipää tyrkytettiin ruoan lisäksi. Ei kuuleviin korviinkaan ettet jaksa.
Ei ihme että mummo oli valtava. Muistan kun hän istui sellaisessa kahden istuttavassa keinutuolissa, oli Karjalasta tuotu, ja vei koko tilan yksin. Kotona pirtissä pystyi liikuskelemaan mutta ei ulos ei päässyt.
Mukava puhelias ihminen, kiva kuunnella hänen juttujaan.
Mummoni oli Laatokan Karjalasta ja hyvin tyypillinen karjalainen. Puhelias ja nauravainen. Hän oli tahtoihminen myös. Karjalaiset eivät nöyristelleet.
Minun mummoni oli karjalainen, paras mummo <3
Oma anoppi oli karjalainen. Sanoi heti lapsemme syntymän jälkeen että "jokainen hoitaa omansa ", niin teimme
Mitään ei antanut lapsenlapsilleen, arvosteli vaan hoidosta, kuten myös lapsen äidin ulkonäköä, hiusten väriä, kahvin juomattomuutta, ei karjalaisuutta jne. )
Asuimme samassa talossa