Lue keskustelun säännöt.
Karjalaismummot olivat parhaita. Kokemuksia!
08.02.2021 |
Niin monta kertaa olen toivonut että omilla lapsilla olisi ollut sellainen mummo. Napakka ja kova tekemään. Omani oli Parikkalasta. Hän teki käsitöitä ja leipoi sekä kokkasi. Hoiti lapset. Piti kestejä. Mummo kuoli noin 70 vuotiaana, hänellä oli diabetes.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän karjalaismummo teki mitä parhaimpia ruokia🤤 pääsispä vielä maistamaan niitä keittiöherkkuja..
Kova tekemään kaikkea, mutta kaikki oli aina vähän sinne päin. Hänen tekemiä villasukkia ei käyttänyt kukaan, olivat niin epämukavia. Kakut hieman rumia ja mauttomia. Jne.
Ihana ihminen kyllä. Kälätti koko ajan, ihan sama mitä.
Vierailija kirjoitti:
NILKKEJÄ ne on!
Voisitko tarkentaa? Onko tässä taas tää ihana suomalainen r*sismi jota omatkin evakkosukulaiset sai tältä p*skakansalta niskaansa, kun käskitte palaamaan sinne mistä on tulleet ja r*ssittelitte?
Mun mummoni oli luovutetusta Karlajasta ja loistava kokki. Hoiti meidät lapset vanhempieni toteuttaessa uraputkiaan. MUmmi piti kotimme puhtaana ja jaksoi touhuta meidän kanssa pelaten lautapelejä, heitellen tikkaa ja tarjotessa turvaa läsnäolollaan. Tiukka ja ankarakin välillä.
Mutta mummi piti rajansa. Hän tuoksi hyvältä, oli tyylikäs ja kävi omissa harrastuksissaan. Emme olleet hänelle kaikkea, vaan hänellä oli muutakin touhuamista. Opin mummolta huumorin, itsensä arvostamisen ja sen että oma elämä ei saa riippua muista. Se itsensä arvostaminen oli ehkä se paras perintö häneltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NILKKEJÄ ne on!
Voisitko tarkentaa? Onko tässä taas tää ihana suomalainen r*sismi jota omatkin evakkosukulaiset sai tältä p*skakansalta niskaansa, kun käskitte palaamaan sinne mistä on tulleet ja r*ssittelitte?
Kouluissakin opettajat v*ttuili jos pieni lapsi erehtyi sanomaan "mie" kun olisi pitänyt sanoa "minä" että "En ymmärrä, puhu Suomea."
Mulla on välillä ihan hirveä ikävä mummoa, kuoli jo 2006. Teki aina hyvää ruokaa, leipoi, paistoi lettuja ja oli ehkä maailman lempein ihminen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellääp pittää! Missä miun keissi o?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NILKKEJÄ ne on!
Voisitko tarkentaa? Onko tässä taas tää ihana suomalainen r*sismi jota omatkin evakkosukulaiset sai tältä p*skakansalta niskaansa, kun käskitte palaamaan sinne mistä on tulleet ja r*ssittelitte?
Kouluissakin opettajat v*ttuili jos pieni lapsi erehtyi sanomaan "mie" kun olisi pitänyt sanoa "minä" että "En ymmärrä, puhu Suomea."
Mun isältä koulukaverit vaati ettei evakon kanssa saa kaveerata ja kun se ei suostunut kiusaajien vaatimukseen, niin ne alkoi kiusata häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei puhunut koskaan pahaa kenestäkään, lempeä ja todella pidetty ihminen. Asuin nuorena aikuisena naapurissa ja mummon kanssa juotiin kahvit, melkein joka arkipäivä, kun pääsin koulusta ja juteltiin elämästä. Hän kertoi myös sota- ja evakkotarinoita. Ihailen, miten hän ei koskaan katkeroitunut elämässään, vaikka oli kokenut kovia. Ihan tuli tippa linssiin muistellessa mummoa.
Mun mummo oli syntynyt luovutetussa Karjalassa. Hän oli lyhyt ja leveä, tuiman näköinen mutta kiltti, hiukset pienellä nutturalla niskassa. Muistan kun hän pyörähteli leivinuunin edessä ja nosteli sieltä piiraita, perunapyöryköitä ja lanttu-ja sipulikukkoja. Ennen paistamista vedettiin hiillos pois ja pestiin uunin pohja varpuluudalla.
Mummolla oli 7 lasta joista vain nuorin syntyi sairaalassa, muut kotisaunassa, mm äitini, ja yksi jopa lypsyreissulla laitumella. Mummo kantoi vastasyntyneen ja maitokannun kotiin. Mummo rakasti potaattia, piiraita ja karjalanpaistia. Eli silti 87-vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miun mummot oli täl puol rajaa,toisen näjinkin.Kyllä on ikävä kaikkia ukkeja mummeja sukul. Päivittäin ajattelen.Minusta he isomenetys elämässä.Naapurini rva oli häissäni.Eli99v.ihan kuin uhallaan koitti 100v.nähdä.Näki sodan,koti meni,mies kuoli syöpään. Kävi päivittäin meillä kahvit aina tarjottiin.Onko kukaan ikinä miettinyt elämää,tavottelemme kaikkea ,turhaa..nyt kolme tuttua kuoli tammi,helmik.raskasta.Kaksi läksi ennen aikojaan,yhden vei ikä sydän.Mutta loppuun asti järjissään.Kun me lähdetään mitään mukaamme ei saada.Miten tää elämä pitäisi elää..ei ainakaan keräten mitään maallisia.
Minun mummo oli Viipurin mlk:sta. Teki maailman parhaat piirakat, ruuat ja kakut.
Juhlapyhinä taikoi pöydän koreeksi kun oli koko iso perhe koolla.
Mummo oli minulle erittäin läheinen koska hoisi minua lapsuuden ja ala-asteellakin menin aina ennen koulua ja koulun jälkeen mummolaan. Jos mummo oli omilla menoillaan kun pääsin koulusta, oli tehnyt mulle leivät ja maitolasin valmiiksi ja laittanut jääkaappiin, pöydällä oli lappu että ota jääkaapista, mummo on siellä ja siellä, t. Mummo.
Mummolla oli harrastuksia ja kavereita, kävi myös laivalla eläkeläisten kanssa ja toi sieltä aina nameja.
Mummo katseli usein ikkunasta ulos ja samalla naputteli sormilla ikkunanpuitetta, jutteli miten ihanaa oli Karjalassa ollut, kuuntelin lumoutuneena. Välillä mummo muljasi tekareita suussaan, siitä tuli jännä ääni.
Mummollani oli 11 lasta ja yli 22 lastenlasta. Minut mummo kaappasi aina riuskoin ottein kainaloon ja olin aina "mummon tyttö". Mummo tykkäsi jekkuilusta, sen olen häneltä perinyt, saattoi myös tökkiä ja kutitella. Se on minunkin huvia lasten kanssa. 😂
Mummo oli syntynyt 1910 ja kuoli syöpään 1990. Oli aina ollut terve jä energinen, loppu tuli aika äkkiä ja yllättäen.
Minua harmittaa vieläkin etten teininä käynyt enää mummolla joka päivä kuten lapsena en ollut mummon luona kun teki kuolemaa. Näen nykyään välillä samanlailla toistuvaa unta, jossa katson mummon ikkunoihin ulkoa, mutta en koskaan mene käymään. Tunnen huonoa omaatuntoa.
Mutta kävi mummo kuolemansa jälkeen minua unessa tapaamassakin js antoi hyvän neuvon, joka liittyi sen hetkiseen elämääni.
Nykyään vasta olen nähnyt noita unia joissa en pääse millään häntä näkemään vaan näen vain asuntonsa ikkunat.
Mummo❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️, on ikävä. Kuljet aina mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis yli 20 lastenlasta, piti kirjottaa. Muistaakseni 22-23.
Minun evakkomummoni ei kyllä valitettavasti ollut kovin kiva tyyppi. Hän oli kaiketi katkeroitunut kokemuksistaan ja kaipasi takaisin Karjalaan koko loppuelämänsä.
Näitä oli ihana lukea, terveisiä kaikille karjalasta polveutuneille❣️
Miksi muut kuin täydelliset unelmamummot saa alapeukkua? Antakaa kaikkien kukkien kukkia.
Niin ja unohdin mainita että maailman paras mummoni tietysti teki lapsenlapsilleen aina villasukat ja lapaset.
Ja mummolla oli paljon huonekasveja, ja kesällä sai parvekkeenkin kukkimaan kuin puutarhan.
Olohuoneen seinällä oli kuva mummon lapsuuden kotitalosta, se oli kuin satujen talo, seinää peitti köynnös, vain ikkunat ja ovi näkyivät.
Mummo haastoi karjalan murretta, ja kerran aloin ihmetellä kun mummo kertoi ettei kehtaa mennä johonkin, ihmettelin että mitä kehtaamista siinä on, kunnes tajusin että kehtaaminen tarkottaa eri asiaa karjalaksi kuin tässä mun murteessa.
t. 14
Parikkalalaiset ovat parhaita!