Naisiin tutustuminen on todella vaikeaa
Työpaikalla oli nainen jonka kanssa tultiin hyvin juttuun. Ikinä ei tullut sellaista oloa, että hänen kanssakäymisensä olisi jotenkin väkinäistä kanssani. En tosiaan ollut hänestä muuten kiinnostunut kuin kaverina niin uskomattomalta kuin se saattaa kuullostaa. Hänen työsuhteensa oli loppumassa joten kysyin häneltä kiinnostaisiko joskus viettää aikaa yhdessä työpaikan ulkopuolella. Hän vastasi, että emmä ku mulla on miesystävä. Vastasin hänelle, että en mä sillä tarkoittanut. Siihen nainen vastasi "no emmä nyt kuiteskaan." No ei hänellä mitään miesystävää oikeasti ollut.
Toinen nainen johon minulla oli vastaavanlainen suhde kuin tuohon aikaisemmin mainitsemaani puolestaan sanoi ensin, että ei kiitos kun kysyin vietettäisiinkö aikaa yhdessä. Sanoin etten pyytänyt häntä treffeille vaan vain juttelemaan kaverina. Nainen sanoi ettei hänellä ole aikaa. Okei.
Missä vika? Jos pelkän kaverisuhteen muodostaminen suominaisen kanssa on näin jumalattoman vaikeaa niin en yhtään ihmettele ettei suomalaiset juuri lisäänny. Missä vika?
Kommentit (67)
Itse suhtaudun torjuvasti tuontapaisiin kaveruuslähestymisiin, koska oma kokemus tähän asti on että 100% kaveruuden kautta lähestyneistä miehistä onkin halunnut seksiä ja/tai parisuhdetta kun taas itse olen alusta asti tiennyt etten tästä tyypistä haluaisi muuta kuin korkeintaan kaverin. Jotkut vielä jaksaa kauan esittää kaveria, jopa vuodenkin, ennen kuin alkaa tosimotiivien paljastaminen.
Kiva siinä kun olet ollut jonkun kanssa olevinaan KAVERI, sitten löydät seurustelukumppanin ja kerrot tästä iloisena kaverille, jonka kanssa on juteltu kaikesta, ja kaveri ottaakin jonkun mustasukkaisuus/kiukkukohtauksen, jonka mukaan mun olisi pitänyt tietää että hän on ihastunut ja että oikeastaan me seurustellaan ja olen pettänyt häntä ja satuttanut syvästi. Että raukka on uhrannut x kuukautta / vuotta aikaa minun liehittelemiseen, ja tämä on kiitos! Olisi ollut kiva kun olisi edes kertonut, että on edes kiinnostunut muussa kuin kaveerimielesssä, mutta kun ei, enkä osaa lukea ajatuksia, niin en voinut tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kahvikutsu koetaan deittikutsuksi.
Niinpä. Ärsyttävää. Pitääkö olla homomies että ymmärtää että kahvittelu on kahvittelua ja juttelua, ei mikään romanssin yritys.
Kyllä se vaan usein on romanssin yritys, aivan sama mitä väität. Ainakin se ajatus on siellä taustalla.
Kerronpa oman kokemukseni. Harrastuksen kautta tutustuin erääseen mieheen. Ystävystyimme ja olimme kavereita. Alusta saakka oli selvää, että minulla on oma mies, joka myös osallistui jonkin verran samaan harrastukseen. Tämä ystävä alkoi kokeilla rajoja viestitellen kaksimielisesti vihjaillen. Tein selväksi suhteemme laadun ja etten halua häneltä tällaisia vihjailuja. Ystävyys taas palautui ja luulin kaiken olevan ok kunnes hän alkoi tunnustaa rakkauttaan ja ihastumistaan viestein, kuvin ja kännisin puheluin. Se tuntui tosi ahdistavalta ja epämiellyttävältä. Oli aika työ tehdä hänelle selväksi, ettei meidän välillämme ole jatkossa mitään. Ei edes ystävyyttä. Harrastamme edelleen samassa porukassa ja hän on nyt ihan ok, mutten todellakaan enää päästä häntä lähelleni.
Vierailija kirjoitti:
'Tää on vähän sama kuin baarissa annetaan ymmärtää, mut oikeesti oltiinkin vaan nukkumapaikkaa vailla. Nähty ja koettu'
Moni viestisi paljastaa mitä oikeasti haet. Olet siis juurikin tälläinen 'väsyttäjätyyppinen' ihailija, joka esiintyy kaverina kunnes alkaa hitaasti muuvittelemaan. Olen joskus ollut kaveria tälläiselle miehelle kunnes selvisi mitä oikeasti haluaa. Kesti pari vuotta päästä eroon, kun 'ystävyys' muuttui ahdistavaksi stalkkaamiseksi. Oikeasti halusin vaan olla ystävällinen. En ole sen yhden virheen jälkeen tätä toistanut.
Mullakin on vuosien takaa tuollaisista hepuista kokemusta, onneksi ei kuitenkaan stalkkaamiseen asti (tietääkseni) ole mennyt. Olen saattanut ensin pitää miestä kivana tyyppinä eikä ole tullut mieleenkään että hänellä olisi mielessä jotain enemmän kuin kaveruutta. Mutta aina vaan ne todelliset tarkoitusperät ovat tulleet esille, ennemmin tai myöhemmin. Kaikkiin miesten tutustumisyrityksiin suhtaudun noiden kokemusten jälkeen eri tavalla ja torppaan ne välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo naiset vaan eivät olleet kiinnostuneita sinusta. Mutta ethän voi luovuttaa vaan sen jälkeen kun olet pyytänyt kahta naista ulos.
Avaat tinderin ja pyydät sataa naista ulos. Jos siis naisen haluat.
Miksi tolle pitäisi antaa nainen? Puhuu kuin fiftari jonka isovanhemmat menivät naimisiin järkisyistä.
En edes tiedä miksi vaivaudun vastaamaan noin vähä-älyiseen kommentiin. Ensinnäkin minä en halua naista vaan naisesta kaverin. Toisekseen minulle ei pidä antaa naista. Nainen ei ole mikään kiertopalkinto.
No minä en ole rikas enkä koulutettu. Sen nuo kaksi naista tiesivät. Komeaksi kutsuttu läpi koko elämän. Kouluttamaton, mutta sivistynyt. Soitan instrumenttia jonka soittamisen opettelin itse. Teen kappaleita toistaiseksi pöytälaatikkoon. Olen ajatteleva, keskustelutaitoinen ja empaattinen ihminen. On se kumma kun ei seura kelpaa.
Ja kuitenkin, "vaikka omet tuollainen helmi", valitat täällä, että naiset eivät halua viettää vapaa-aikaansa kanssasi.
Kyllä aika selkeästi paistaa läpi että ap kaveruuden varjolla yrittää uida liiveihin, eikä onnistu niin sitten pitää avautua palstalla :D
Itelläki tullu nuita niin paljon vastaan, aina joutuu hivuttautumaan irti. Nykyään kaikki miespuoliset kaverit on naispuolisten kavereiden puolisoita, niillä ei yleensä oo haku päällä.
'Tää on vähän sama kuin baarissa annetaan ymmärtää, mut oikeesti oltiinkin vaan nukkumapaikkaa vailla. Nähty ja koettu'
Moni viestisi paljastaa mitä oikeasti haet. Olet siis juurikin tälläinen 'väsyttäjätyyppinen' ihailija, joka esiintyy kaverina kunnes alkaa hitaasti muuvittelemaan. Olen joskus ollut kaveria tälläiselle miehelle kunnes selvisi mitä oikeasti haluaa. Kesti pari vuotta päästä eroon, kun 'ystävyys' muuttui ahdistavaksi stalkkaamiseksi. Oikeasti halusin vaan olla ystävällinen. En ole sen yhden virheen jälkeen tätä toistanut.