Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytää tahdikkaasti naisystävää osallistumaan taloudellisesti vihki/kihlasormuksen hankintaan?
07.02.2021 |
Olemme puhuneet naimisiin menosta ja ajattelin kosia pian. Kuitenkin mielestäni vähän epäreilua että sormusten kustannukset kaatuvat miehen niskaan. Reiluinta olisi luonnollisesti, että molemmat osallistuisivat 50/50.
M33
Kommentit (283)
Tätä ketjua lukiessa hämmästelen, että tähänkö maailma on oikeasti mennyt, että naimisiin mennessäkin mies saattaa kosia, mutta naisen pitäisi itse maksaa sormuksensa? :D Älkää kosiko, jos ei ole sormukseen itsellä varaa. Tosin enemmän mulla huolestuttaisi miehen elämänhallinta, jos ei saa säästetyksi muutamia satasia naisensa sormusta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla minä (nainen), joka meillä kosinnan tekee. Ajattelin, että maksan itse sormukseni ja ukkeli maksaa omansa. Tiedän millaisen sormuksen mies haluaa niin käyn yllärinä ostamassa molemmat valmiiksi meille ja mies saa maksaa omansa minulle takaisin. Mielestäni tällainen järjestely on reilu nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihla/vihkisormus on kuitenkin pohjimmiltaan lahja: asia, jonka toiselle haluaa vapaaehtoisesti antaa. Eihän muidenkaan lahjojen kohdalla menetellä niin, että käsketään lahjan vastaanottajaa maksamaan lahjasta puolet. Jos budjetti on tiukka, niin sitten voi ihan hyvin sanoa, että voin käyttää sormukseesi/sormuksiisi X euroa ja jos haluat kalliimman, niin erotuksen voit maksaa itse enkä siitä pahastu.
No se nainenko ei anna miehelle sitä sormusta lahjaksi? Vaan mies joutuu maksamaan "oman lahjansa".
minusta kihlasormukset ostetaan niin, että mies naiselle ja nainen miehelle.
Jos kihlasormus on lahja puolisolta, niin miksi mies maksaa nyös omansa? Eikä sen pitäisi olla lahja morsiammelta?
En missään vaiheessa sanonut, että miehen pitäisi maksaa omansa. Jos miehelle hankitaan sormus/sormukset, niin toki nainen maksaa ne ja sitten taas päinvastoin. Lahjojahan ne miehenkin saamat sormukset ovat.
T. Se aiempi kommentoija
Vastaus aloittajan kysymykseen:
Kysyt, että olisiko aika avata yhteinen taloustili. Sitten laskette, paljonko sinne kummankin pitäisi kuukaudessa laittaa ja tämän jälkeen sovitte, mitä sieltä maksetaan.
Ja nyt, tadaa, kun ylläoleva tilanne on käsitelty, voit kysyä, että mitäs jos siltä taloustililtä budjetoitaisiin vielä sormuksiin!
Noin. Jos keskustelu 1 ei onnistu, niin keskustelu 2 ei ole ollenkaan tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Asioin syksyllä kultasepänliikkeessä, jossa käy paljon vihkipareja. Kyllä tuntui pahalta, kun eräs mies voivotteli viereisellä kassalla tulevan morsiamen kallista sormusta (oli reilusti alle tonnin sormus) ja kyseli myyjältä, eikö voisi vielä saada ylimääräistä alennusta alesormuksesta. Morsian siinä seisoi hiljaa vieressä. Mahtoi olla arvostettu olo, että on rakkaalleen maailman tärkein ihminen...
On myös mahdollista että morsian elää eri universumissa kuin sinä. Kaikki kun eivät mittaa kiintymyksen tai tärkeyden määrää rahassa. Onneksi.
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksoin oman kihlasormukseni itse. Ei ole kyllä vaikuttanut välillämme mihinkään.
Tosin hukkasin sen sormuksen aikanaan ja tilalle ostettukin katosi. Olen ostanut kihlasormuksen siis kolmeen kertaan.
Yksi ja sama hailee. Sormuksen pitämiseen on tottunut ja esimerkiksi työpaikalla alkaisi juorukoneisto jauhaa, jos sormus sormesta puuttuisi.
Missä työkaverit seuraa noin tarkasti mitä kenelläkin on sormissa ja vielä päivittäin? Vaikea uskoa. Itse otan sormuksen pois, kun leivon tai siivoan jotain tosi likaista enkä aina muista laittaa sitä takaisin. En ole edes ajatellut, että joku voisi siitä kuvitella mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mieheltä mieluummin vaikka itsetehdyn tuohisormuksen mieluummin kihlasormukseksi kuin "osallistuisin kuluihin".
Maailman epäromanttisin ajatus. Miehen pitää haluta lahjoittaa minulle sormus, kun kosii. Onhan miehet yleensä valmiit lahjoittamaan itselle kalliita autoja ja vekottimia, mutta elämänsä naiselle ei muka halua lahjaa antaa? Säälin naista, joka tuollaisen itsekkään möllin huolii riesakseen.
Vihkisormuksia voi sitten miettiä yhdessä riippuen suhteen tyylistä.
Itse taas halusin ehdottomasti valita oman sormuksen. Sovittiin naimisiinmenosta yhdessä, mutta jos mies olisi kosinut yllärinä, olisin toivonut, että olisin saanut valita sormuksen itse, jollei tiedossa olisi ollut tarkkaa kuvausta siitä, minkälaisen haluan. En esimerkiksi pidä keltakullasta, joten olisi harmittanut, jos mies olisi valinnut keltakultaisen.
Toivottavasti naiset, jotka odottavat mieheltä kalliita sormuksia lahjaksi, myös ostavat puolisolleen itse kalliita lahjoja, jos tulot ovat suunnilleen yhtä suuret. Tiedättekö, mistä se vanha sääntö, että naisen sormuksen tulee vastata miehen kolmen kuukauden palkkaa, tulee? Se oli naiselle taloudellinen turva, jos miehelle sattuu jotain. Aika kun oli eri, eivätkä naiset tienanneet. Sormuksen pystyi muuttamaan rahaksi puolison menehdyttyä.
Nykyään tuntuu, että osa naisista haluaa itselleen kaikki edut; halutaan tasa-arvoinen tulotilanne ja mahdollisuus käydä töissä, mutta silti tahdotaan pitää kiinni siitä, että mies maksaa treffit, illalliset ja sormukset. Ja sitten mies on moukka, jos ei näin tee. Anteeksi, mutta minusta nainen on moukka, jos maksattaa toisella kulunsa, jos niihin on itselläkin varaa. On kaunis ele joskus tarjota toiselle jotain tai ostaa lahjoja, mutta oikeasti: miksi nykypäivänä miehellä olisi joku lähtökohtainen velvollisuus maksaa asioista enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta toisensa jälkeen näissä provoissa mies ihan itse valitsee sen kiiltävän perään olevan harakan, jolla ei ole varaa johonkin (kas kun naisen koulutuksella ja ammatillahan ei tunnetusti näissä ketjuissa ole merkitystä).
Minulla ei ollut naimisissa ollessani lainkaan sormusta (ei myöskään kihlasormusta). Nykyisen puolison kanssa tuskin mennään naimisiin mutta vaikka menisimme niin tuskin hankkisimme sormuksia. Jos jostain syystä päättäisimme hankkia, niin hankkisimme kierrätyssormukset/-materiaalin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa hämmästelen, että tähänkö maailma on oikeasti mennyt, että naimisiin mennessäkin mies saattaa kosia, mutta naisen pitäisi itse maksaa sormuksensa? :D Älkää kosiko, jos ei ole sormukseen itsellä varaa. Tosin enemmän mulla huolestuttaisi miehen elämänhallinta, jos ei saa säästetyksi muutamia satasia naisensa sormusta varten.
Itse en todellakaan halunnut mitään ”muutamien satasten kihlasormusta”, mies kosi kysymällä pitäiskö mennä naimisiin ja itse halusin tietyn sormuksen niin hankin sen omilla rahoillani. Ei ole kuin yksi sormus, miehellä ei ole sormusta lainkaan. Sormukseni maksoi noin 4000€ ja kun en normaalisti käytä sormuksia ei olisi ollut mitään järkeä antaa miehen vaan ostaa jotain ja hankkia normaaliksi koruksi tuo ihailemani sormus. En todellakaan olisi kehdannut vaatia miestä ostamaan minulle 4000€ sormuksen.
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä iltana sohvalla kysyin, mentäisiinkö naimisiin. Käytiin yhdessä ostamassa kihlasormukset, jotka maksettiin yhteiseltä tililtä. Miehen sormus oli vähän kalliimpi, koska se oli isompi ja paksumpi. Vihkisormusta hän ei itselleen halunnut. Minun vihkisormus ostettiin samalta yhteiseltä tililtä, kun löytyi sopiva ja sopivan hintainen.
Jos teidän tuloissa ei ole isoa eroa, ja arvelet naisen suuttuvan jos pyydät osallistumaan kustannuksiin, mieti vielä kannattaako tämän kanssa mennä naimisiin ollenkaan. Ennen oli eri asia, kun mies kävi töissä ja nainen hoiti kodin, sormuksen osto oli miehelle tavallaan sijoitus tulevaisuuteen. Sillä sai kodinkoneen ja lasten synnyttäjän ja hoitajan. Nykyään yleensä molemmat käyvät töissä ja osallistuvat kotitöihin.
Niin nykyään mies saa sillä kihlasormuksella(jota sen ei tarvitse edes itse maksaa, kun nainen ostaa sen itselleen) kodinkoneen/lasten synnyttäjän/lastenhoitajan ja vieläpä se tuo rahaa kotiinkin kun käy töissä.
Reilua eikö vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Olen surullinen sinun puolestasi, jos onnekkuus merkitsee sinulle ennen kaikkea rahaa.
No on se nyt kumma, kun ennen mies elätti perheensä ja se oli ihan ok, mutta jos nykyään mies haluaa elättää perheensä, niin se ei muka käy.
Onko siinä nyt sitten mitään pahaa, jos mies maksaa, kun kerran haluaa? Keneltä se on pois?
No ei ainakaan meiltä muilta ja vähiten vaimolta.
Eri asia olisi, jos miehen olisi pakko elättää, kun vaimo ei suostuisi kustannuksiin mukaan, mutta koska on miehen oma tahto, niin miksipä ei.
No eihän kukaan ole sanonut että siinä olisi jotain pahaa. Mutta hassua pitää itseään sillä perusteella poikkeuksellisen onnekkaana. Minusta kun elämässä on tärkeämpiäkin asioita, ja onnekkaimpia ovat ne joilla nämä asiat ovat osuneet nappiin.
Sileät kultasormukset eivät paljon maksa. Ei tarvitse olla timantteja.
Ostakaa kihlasormukset toisillenne ja käyttäkää samoja vihkisormuksina.
Ostele niitä timanttikoruja sitten vaimollesi kun joskus rikastut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja. Tämän päivän "miehet"! 🙄
Sinun tulee kalliilla sormuksella osoittaa, että pystyt tarjoamaan hänelle häntä miellyttävän elämän. Ilmeisesti sinä et pysty? Päästä tuo nainen vapaaksi, hän ansaitsee parempaa!
Miksi ihmeessä naiset haluavat pitää kiinni perinteistä, jotka ovat peräisin ajalta, jona naiset eivät tienanneet, eikä ollut kunnollista sosiaaliturvaa? Nykyään naisillakin on mahdollisuus käydä töissä, ja nainen voi tienata puolisoaan enemmänkin, mutta miehen pitäisi silti maksaa naiselle kallis sormus. Miksi?
Itse maksoin oman kihla- ja vihkisormukseni. Ei olisi tullut mieleenkään maksattaa niitä miehellä - omalle tililleni kun kilahtaa kuukausittain enemmän rahaa kuin miehen.
Avioliitto itsessään on jäänne muinaisuudesta. Nykyaikainen nainen ei naimisiin hingu.
Avioliitto on yhä edelleen juridinen sopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mieheltä mieluummin vaikka itsetehdyn tuohisormuksen mieluummin kihlasormukseksi kuin "osallistuisin kuluihin".
Maailman epäromanttisin ajatus. Miehen pitää haluta lahjoittaa minulle sormus, kun kosii. Onhan miehet yleensä valmiit lahjoittamaan itselle kalliita autoja ja vekottimia, mutta elämänsä naiselle ei muka halua lahjaa antaa? Säälin naista, joka tuollaisen itsekkään möllin huolii riesakseen.
Vihkisormuksia voi sitten miettiä yhdessä riippuen suhteen tyylistä.
Itse taas halusin ehdottomasti valita oman sormuksen. Sovittiin naimisiinmenosta yhdessä, mutta jos mies olisi kosinut yllärinä, olisin toivonut, että olisin saanut valita sormuksen itse, jollei tiedossa olisi ollut tarkkaa kuvausta siitä, minkälaisen haluan. En esimerkiksi pidä keltakullasta, joten olisi harmittanut, jos mies olisi valinnut keltakultaisen.
Toivottavasti naiset, jotka odottavat mieheltä kalliita sormuksia lahjaksi, myös ostavat puolisolleen itse kalliita lahjoja, jos tulot ovat suunnilleen yhtä suuret. Tiedättekö, mistä se vanha sääntö, että naisen sormuksen tulee vastata miehen kolmen kuukauden palkkaa, tulee? Se oli naiselle taloudellinen turva, jos miehelle sattuu jotain. Aika kun oli eri, eivätkä naiset tienanneet. Sormuksen pystyi muuttamaan rahaksi puolison menehdyttyä.
Nykyään tuntuu, että osa naisista haluaa itselleen kaikki edut; halutaan tasa-arvoinen tulotilanne ja mahdollisuus käydä töissä, mutta silti tahdotaan pitää kiinni siitä, että mies maksaa treffit, illalliset ja sormukset. Ja sitten mies on moukka, jos ei näin tee. Anteeksi, mutta minusta nainen on moukka, jos maksattaa toisella kulunsa, jos niihin on itselläkin varaa. On kaunis ele joskus tarjota toiselle jotain tai ostaa lahjoja, mutta oikeasti: miksi nykypäivänä miehellä olisi joku lähtökohtainen velvollisuus maksaa asioista enemmän?
No vaikka siksi, että lähtökohtaisesti miehille edelleen maksetaan huomattavasti parempaa palkkaa, vaikka naiset on paremmin koulutettuja. naisten ammatteja/töitä ei arvosteta ja mies tienaa helposti muutaman tonnin kuussa enemmän huonommallakin koulutuksella.
Jos nainen vaatii miestä maksamaan jopa sormuksen, nii se on jo valtava red flag. Tos tilantees pitää tehä nii, et jos joudut ostaa naiselle sormuksen, nii osta joku halpa 20 euron sormus. Hän pillastuu ja ostaa sit ite oman sormuksensa, niin kui hänen kuuluuki, tai sit lähtee ja ettii käsiinsä miehen, joka on nii tyhmä, et menee ostaa naiselle sen sormuksen. Miks et oo huomannu tota epätasa-arvoista käytöstä ja toisen hyväksikäyttöö jo aikaisemmi? :o Tollase pystyy näkee jo ekoilla treffeil, jos nainen vaatii miestä maksamaan. Tai jos yhteenmuuttaes nainen ei suostu maksamaa puolta vuokrasta.
Meillä on tasa-arvoinen parisuhde: tehdään molemmat kotitöitä aika 50/50, saadaan töistä suunnilleen samaa palkkaa ja nähdään yhdessä vaivaa perheen eteen. Molemmilla on omat autot, jotka on itse maksettu. Kulut maksetaan puoliksi tai suhteessa sen mukaan, kumpi tienaa enemmän (meidän parisuhteen aikana vaihdellut hieman työpaikan mukaan). En voisi kuvitellakaan, että kumpikaan eläisi toisen siivellä. Jos käydään ulkona syömässä, niin maksetaan yhteiseltä taloustililtä. Joskus toinen tarjoaa toiselle jotain pientä kahvilassa, seuraavalla kerralla on toisen vuoro. Sormukset maksettiin logiikalla mies osti mun sormuksen ja mä ostin miehen sormuksen. En ymmärrä, miksi kummankaan olisi pitänyt maksaa molempien sormuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa hämmästelen, että tähänkö maailma on oikeasti mennyt, että naimisiin mennessäkin mies saattaa kosia, mutta naisen pitäisi itse maksaa sormuksensa? :D Älkää kosiko, jos ei ole sormukseen itsellä varaa. Tosin enemmän mulla huolestuttaisi miehen elämänhallinta, jos ei saa säästetyksi muutamia satasia naisensa sormusta varten.
Tän alapeukuttajien logiikalla mies voi siis esim. ehdottaa yhteen muuttoa, mutta hänen ei tarvitse maksaa yhteisestä kämpästä vuokraa, jos talous on huonoissa kantimissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Olen surullinen sinun puolestasi, jos onnekkuus merkitsee sinulle ennen kaikkea rahaa.
No on se nyt kumma, kun ennen mies elätti perheensä ja se oli ihan ok, mutta jos nykyään mies haluaa elättää perheensä, niin se ei muka käy.
Onko siinä nyt sitten mitään pahaa, jos mies maksaa, kun kerran haluaa? Keneltä se on pois?
No ei ainakaan meiltä muilta ja vähiten vaimolta.
Eri asia olisi, jos miehen olisi pakko elättää, kun vaimo ei suostuisi kustannuksiin mukaan, mutta koska on miehen oma tahto, niin miksipä ei.
No eihän kukaan ole sanonut että siinä olisi jotain pahaa. Mutta hassua pitää itseään sillä perusteella poikkeuksellisen onnekkaana. Minusta kun elämässä on tärkeämpiäkin asioita, ja onnekkaimpia ovat ne joilla nämä asiat ovat osuneet nappiin.
No kyllä se aika onnekasta on, jos saa käydä töissä vain ihan omaksi ilokseen, eikä sen takia, että on taloudellisesti pakko, niin kuin meidän useimpien on.
Elämässä on toki tärkeämpiäkin asioita, kuten terveys, mutta rahalla saat parempaa hoitoa, jos sairastut ja kun on rahaa pystyt pitämään itsestäsi alunperinkin parempaa huolta.
On myös tärkeätä olla lastensa kanssa, ja kun voit tehdä vaikkapa vajaata päivää, kun ei ole rahahuolia, voit omistautua paremmin lapseíllesi /ystävillesi/sukulaisillesi/vanhemmillesi jne.
Raha ei tuo onnea, mutta rikkaana/hyvin toimeentulevan on kyllä helpompi olla onnellinen kuin ilman rahaa.
Rahalla kun pystyt hankkimaan niitä asioita, jotka tuovat elämääsi onnea.
No se nainenko ei anna miehelle sitä sormusta lahjaksi? Vaan mies joutuu maksamaan "oman lahjansa".
minusta kihlasormukset ostetaan niin, että mies naiselle ja nainen miehelle.
Jos kihlasormus on lahja puolisolta, niin miksi mies maksaa nyös omansa? Eikä sen pitäisi olla lahja morsiammelta?