Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytää tahdikkaasti naisystävää osallistumaan taloudellisesti vihki/kihlasormuksen hankintaan?
07.02.2021 |
Olemme puhuneet naimisiin menosta ja ajattelin kosia pian. Kuitenkin mielestäni vähän epäreilua että sormusten kustannukset kaatuvat miehen niskaan. Reiluinta olisi luonnollisesti, että molemmat osallistuisivat 50/50.
M33
Kommentit (283)
Ottaisin mieheltä mieluummin vaikka itsetehdyn tuohisormuksen mieluummin kihlasormukseksi kuin "osallistuisin kuluihin".
Maailman epäromanttisin ajatus. Miehen pitää haluta lahjoittaa minulle sormus, kun kosii. Onhan miehet yleensä valmiit lahjoittamaan itselle kalliita autoja ja vekottimia, mutta elämänsä naiselle ei muka halua lahjaa antaa? Säälin naista, joka tuollaisen itsekkään möllin huolii riesakseen.
Vihkisormuksia voi sitten miettiä yhdessä riippuen suhteen tyylistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä mitenkään voi ymmärtää, miten niiden kulujen puolittaminen avioliitossa on noin tärkeää. Ihan oikeestiko liitto pistetään koetukselle laskemalla, kumpi on maksanut mitäkin. Onko silloin edes järkeä mennä naimisiin. Miten esim. mitataan se työpanos, joka lapsiin ja kotiin uhrataan? Jos menot tasataan, niin silloin pitää myös työt tasata ja maksaa äitiysloman ajalta tasinkoa jne.
Tämä on moderni Pohjoismainen parisuhde. Haloo! Tätähän feministit halusivat. Ja nyt ei olekkaan kliffaa?
Se ei toimi yksinkertaisesti.
Sinä tietysti olet romanttinen ja perhekeskeinen mies joka elättää vaimon ja lapset sekä makselee rouvan kynnet ja hiustenpidennykset sekä hierojat että hän jaksaa olla äiti lapsille? Kummasti miehiäkin alkaa kiinnostaa tasa-arvo heti kun ne näkee että perheen elättäminen vaatii useita tuhansia euroja eikä heidän parin tonnin nettopalkalla eletä kuin toimeentulotuen rajalla.
Nehän ovat kalliita. Eihän sulla ole varaa kuin vaatimattomiin sormuksiin, jos joudut yksin maksaan. Siinä on maksamista helposti liikaa kahdellekin. Mihin tarvitaan joku kosinta, alkakaa järjestellä asioita jos olette jo puhuneet että menette naimisiin.
Yhtenä iltana sohvalla kysyin, mentäisiinkö naimisiin. Käytiin yhdessä ostamassa kihlasormukset, jotka maksettiin yhteiseltä tililtä. Miehen sormus oli vähän kalliimpi, koska se oli isompi ja paksumpi. Vihkisormusta hän ei itselleen halunnut. Minun vihkisormus ostettiin samalta yhteiseltä tililtä, kun löytyi sopiva ja sopivan hintainen.
Jos teidän tuloissa ei ole isoa eroa, ja arvelet naisen suuttuvan jos pyydät osallistumaan kustannuksiin, mieti vielä kannattaako tämän kanssa mennä naimisiin ollenkaan. Ennen oli eri asia, kun mies kävi töissä ja nainen hoiti kodin, sormuksen osto oli miehelle tavallaan sijoitus tulevaisuuteen. Sillä sai kodinkoneen ja lasten synnyttäjän ja hoitajan. Nykyään yleensä molemmat käyvät töissä ja osallistuvat kotitöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä sitä että ootte puhuneet menevänne naimisiin ja nyt aiot kosia. Siis mitä kosimista tuossa enää tarvii? Senkun sovitte koska meette ostaan sormukset ja kuka maksaa mitäkin.
Tätä minäkin ihmettelen. Olen useamman tytön kuullut vinkuvan naimisiin ja jälkeenpäin ilmoittivat että mies on nyt kosinut (?)
:D
Mä olen ymmärtänyt niin, että monesti naimisiinmenosta on puhuttu tavallaan yleisellä tasolla aiemmin. Eli siis ehkä jo suhteen alkuvaiheessa puhuttu että molemmat haluavat joskus naimisiin. Pyörä pyörähtää kunnolla käyntiin vasta sitten, kun mies (tai nainen) kosii ns. virallisesti. Eli jollain tavalla kysyy mennäänkö naimisiin.
Totta kai tavallaan ollaan kihloissa jo silloin ku on ekan kerran puhuttu että joskus mennään. Mutta en tiedä monessako suhteessa oikeasti ei sanallakaan mainita avioliiton mahdollisuutta ennen kun jompi kumpi sitten järjestää jonkun spektaakkelin ihan puskista ja kysyy asiaa.
15
Niin siis tämähän on täysin turha vaihe. Sitä tässä ihmetelläänkin, ei keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja. Tämän päivän "miehet"! 🙄
Sinun tulee kalliilla sormuksella osoittaa, että pystyt tarjoamaan hänelle häntä miellyttävän elämän. Ilmeisesti sinä et pysty? Päästä tuo nainen vapaaksi, hän ansaitsee parempaa!
Miksi ihmeessä naiset haluavat pitää kiinni perinteistä, jotka ovat peräisin ajalta, jona naiset eivät tienanneet, eikä ollut kunnollista sosiaaliturvaa? Nykyään naisillakin on mahdollisuus käydä töissä, ja nainen voi tienata puolisoaan enemmänkin, mutta miehen pitäisi silti maksaa naiselle kallis sormus. Miksi?
Itse maksoin oman kihla- ja vihkisormukseni. Ei olisi tullut mieleenkään maksattaa niitä miehellä - omalle tililleni kun kilahtaa kuukausittain enemmän rahaa kuin miehen.
Avioliitto itsessään on jäänne muinaisuudesta. Nykyaikainen nainen ei naimisiin hingu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Olen surullinen sinun puolestasi, jos onnekkuus merkitsee sinulle ennen kaikkea rahaa.
Höpö höpö, kuka tahansa olisi onnellinen, jos tietäisi, että mies pystyy elättämään perheensä niin halutessaan.
Tuo kirjoittaja on todellakin onnekas. Suurin osa joutuu pakosta käymään töissä, koska mies ei pysty perhettään elättämään vaikka tahtoisikin.
Ei se onni ole rahasta kiinni, vaikka olisikin niin, että saa oman palkkansa käyttää miten haluaa.
Voihan sen vaikka säästää pahanpäivän varalle.
Miten niin? Kyllä minä väitän, että useimmille se onnellisuus on kuitenkin ennen kaikkea rakkautta, ystävyyttä, terveyttä, lasten hyvinvointia jne. Raha on siinä vaan sivuseikka. Kuten sanonta kuuluu, käärinliinoissa ei ole taskuja.
Raha on sivuseikka silloin, kun sitä on tarpeeksi, ettei tarvii koko ajan miettiä jokaista ostosta ja riittääkö rahat pakollisiin menoihin.
No, minä metsästän perheelle ruokaa alelaarista ja puoliso on ulosotossa, mutta koen silti olevani onnekas, koska meillä on kolme kerubinkaunista tervettä lasta ja puolison kanssa edelleen hauskaa yhdessä. Ei tässä enää montaa vuosikymmentä ole edessä, kun tulee viimeistään elämään ne todelliset murheet joiden rinnalla rahavaikeudet kalpenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Olen surullinen sinun puolestasi, jos onnekkuus merkitsee sinulle ennen kaikkea rahaa.
Höpö höpö, kuka tahansa olisi onnellinen, jos tietäisi, että mies pystyy elättämään perheensä niin halutessaan.
Tuo kirjoittaja on todellakin onnekas. Suurin osa joutuu pakosta käymään töissä, koska mies ei pysty perhettään elättämään vaikka tahtoisikin.
Ei se onni ole rahasta kiinni, vaikka olisikin niin, että saa oman palkkansa käyttää miten haluaa.
Voihan sen vaikka säästää pahanpäivän varalle.
Pikkasen homehtuneet mielipiteet sulla.Itse ainakin haluan käydä töissä jotta olen taloudellisesti miehestä riippumaton eikä tarvitse olla taloudellisen väkivallan uhan alla himassa kärvistelemässäja passaamassa ukkoa alistettuna. No thanks noin vanhanaikaiselle ajattelulle.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja. Tämän päivän "miehet"! 🙄
Sinun tulee kalliilla sormuksella osoittaa, että pystyt tarjoamaan hänelle häntä miellyttävän elämän. Ilmeisesti sinä et pysty? Päästä tuo nainen vapaaksi, hän ansaitsee parempaa!
"Mies", joka tulee ennen kosintaa kysymään Vauvan aihevapaalle mielipiteen siitä, mites nää sormusten maksamishommat menikään? Hyi helv...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trollihan tämä on, mutta olen samaa mieltä olen minä, nuin tuo yksi kirjoittaja: jos raha- asioista ei ole sovittu, ei kannata mennä naimisiin, tai muuttaa yhteen asumaan. Lisäksi, kannattaa pitää naiset sitten mielessä, että pidätte huolen, että tasa- arvo toimii myös kotitöissä, jos mies vaatii tasa- arvon nimissä, éttä nainen maksaa oman sormuksensa.
Jos mies maksaa sormukset, niin eiköhän se ole ihan asiallista, että nainen ymmärtää kotitöiden kuuluvan hänelle. Ei parisuhde ole sellainen, missä toinen voi koko ajan noukkia rusinoita pullasta.
No ei se noin mene. Vuosikymmenten kuluessa naisen tekemien kotitöiden arvo ylittäisi moninkertaisesti sormusten arvon. Mikä stanan misogynisti riistäjä sä olet?
Pissisten tasa-arvo kirjoitti:
50/50-naisen pitää silti
-käydä töissä
-hoitaa lapset
-maksaa ruoat puoliksi ja pahimmillaan myös lasten ruoat
-valmistaa ruoat
-suunnitella arjen pyöritys
-siivota kotikun mies käy vain töissä ja säästää. näin mies hyötyy tasa-arvosta.
Miten niin pitää? Taas-arvoon kuuluu myös se, että kotityöt ja arjen vastuu jaetaan, jos molemmat ovat töissä. Ongelma on miehessä, jos hän ei suostu kotitöitä puolittamaan.
Meillä mies tekee enemmän ruokaa kuin minä, siivoaa vähintään puolet, käy kaupassa, hoitaa minunkin asioita tarvittaessa. Lapsia ei ole. Jos olisi ja hoitaisin niitä kotona, mies maksaisi silloin kuluista enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman epäromanttisin ajatus.
Pienipalkkaisena tavallisena työntekijänä ei ole varaa toimia kaikenlaisten romantiikan sääntöjen mukaan. En ole koskaan omistanut autoa, eikä ole sellaista varaa itselle lahjoittaa. Kaikki hankinnat on tehtävä yhdessä ja harkitusti. Yllätyksiä voi välillä olla, mutta muutaman kympin hintaisia.
Me päätimme yhdessä kihloihin menosta, ei ollut kosintaa. Kultaiset kihlasormukset ostettiin, minä maksoin miehen sormuksen ja mies minun. Miehen sormus oli kalliimpi, koska hinta määräytyi painon mukaan.
Vihkisormukseni maksoi mies, hän myös sen valitsi (sain tietenkin sanoa mielipiteeni), joten ei tarvinnut ostaa omasta mielestään liian kallista. Oli kyllä paljon kalliimpi kuin olisin itse tullut valinneeksi.
Se on ollut tosi mieleinen jo 32 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mentiin kihloihin ja sovittiin yhdessä, ettei hankittu kihlasormuksia. Sen sijaan hankittiin molemmille yhdet vihkisormukset naimisiin mennessä. Mentiin koruliikkeeseen tietoisesti alennusmyyntien aikaan, kun niitä on usein. Kumpikin sai valita sormuksen logiikalla, mikä on itselle mieluisa sormus ja hintaa ei tarvitse kummankaan tuijottaa. Maksoimme toistemme sormukset, mies minun ja minä miehen. Oma sormukseni oli kalliimpi kuin miehen, mutta ei silti mikään tuhansien eurojen hintainen. Mies olisi toki voinut valita kalliimmankin, mutta hän piti valitsemastaan sormuksesta eniten. Rehellisesti sanottuna olisin kokenut loukkaavana, jos mies olisi vaatinut minua laittamaan laskun sormuksista puoliksi. Olemme samalla alalla, mutta tienaan itse hieman vähemmän kuin mieheni. Meidän parisuhteessa ei ole ollut tapana hankkia koruja, joten vihkisormuksella on itselleni iso merkitys. Plus emme järjestäneet mitään isoja häitä ja sormus on pysyvä asia, joka jää muistuttamaan hääpäivästä ja avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä sitä että ootte puhuneet menevänne naimisiin ja nyt aiot kosia. Siis mitä kosimista tuossa enää tarvii? Senkun sovitte koska meette ostaan sormukset ja kuka maksaa mitäkin.
Tätä minäkin ihmettelen. Olen useamman tytön kuullut vinkuvan naimisiin ja jälkeenpäin ilmoittivat että mies on nyt kosinut (?)
:D
Mä olen ymmärtänyt niin, että monesti naimisiinmenosta on puhuttu tavallaan yleisellä tasolla aiemmin. Eli siis ehkä jo suhteen alkuvaiheessa puhuttu että molemmat haluavat joskus naimisiin. Pyörä pyörähtää kunnolla käyntiin vasta sitten, kun mies (tai nainen) kosii ns. virallisesti. Eli jollain tavalla kysyy mennäänkö naimisiin.
Totta kai tavallaan ollaan kihloissa jo silloin ku on ekan kerran puhuttu että joskus mennään. Mutta en tiedä monessako suhteessa oikeasti ei sanallakaan mainita avioliiton mahdollisuutta ennen kun jompi kumpi sitten järjestää jonkun spektaakkelin ihan puskista ja kysyy asiaa.
15
Niin siis tämähän on täysin turha vaihe. Sitä tässä ihmetelläänkin, ei keskustelua.
Kenelle se sitten on turha ja kenelle ei.
15
Kihla/vihkisormus on kuitenkin pohjimmiltaan lahja: asia, jonka toiselle haluaa vapaaehtoisesti antaa. Eihän muidenkaan lahjojen kohdalla menetellä niin, että käsketään lahjan vastaanottajaa maksamaan lahjasta puolet. Jos budjetti on tiukka, niin sitten voi ihan hyvin sanoa, että voin käyttää sormukseesi/sormuksiisi X euroa ja jos haluat kalliimman, niin erotuksen voit maksaa itse enkä siitä pahastu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Olen surullinen sinun puolestasi, jos onnekkuus merkitsee sinulle ennen kaikkea rahaa.
No on se nyt kumma, kun ennen mies elätti perheensä ja se oli ihan ok, mutta jos nykyään mies haluaa elättää perheensä, niin se ei muka käy.
Onko siinä nyt sitten mitään pahaa, jos mies maksaa, kun kerran haluaa? Keneltä se on pois?
No ei ainakaan meiltä muilta ja vähiten vaimolta.
Eri asia olisi, jos miehen olisi pakko elättää, kun vaimo ei suostuisi kustannuksiin mukaan, mutta koska elättäminen on miehen oma tahto, niin miksipä ei.
Asioin syksyllä kultasepänliikkeessä, jossa käy paljon vihkipareja. Kyllä tuntui pahalta, kun eräs mies voivotteli viereisellä kassalla tulevan morsiamen kallista sormusta (oli reilusti alle tonnin sormus) ja kyseli myyjältä, eikö voisi vielä saada ylimääräistä alennusta alesormuksesta. Morsian siinä seisoi hiljaa vieressä. Mahtoi olla arvostettu olo, että on rakkaalleen maailman tärkein ihminen...
Vierailija kirjoitti:
En kyllä mitenkään voi ymmärtää, miten niiden kulujen puolittaminen avioliitossa on noin tärkeää. Ihan oikeestiko liitto pistetään koetukselle laskemalla, kumpi on maksanut mitäkin. Onko silloin edes järkeä mennä naimisiin. Miten esim. mitataan se työpanos, joka lapsiin ja kotiin uhrataan? Jos menot tasataan, niin silloin pitää myös työt tasata ja maksaa äitiysloman ajalta tasinkoa jne.
No meillä on itsestäänselvää että työt tehdään puoliksi. Mies ei maksanut mitään tasinkoa äitiyslomilta, kun minun äitiyspäivärahani oli suurempi kuin hänen palkkansa. Ei meillä toki puoliksi lasketakaan, vaan molemmat laittaa sen mukaan mitä pystyy. Itse maksoin sormukseni ja se oli minulle täysin ok.
Miksi ihmeessä naiset haluavat pitää kiinni perinteistä, jotka ovat peräisin ajalta, jona naiset eivät tienanneet, eikä ollut kunnollista sosiaaliturvaa? Nykyään naisillakin on mahdollisuus käydä töissä, ja nainen voi tienata puolisoaan enemmänkin, mutta miehen pitäisi silti maksaa naiselle kallis sormus. Miksi?
Itse maksoin oman kihla- ja vihkisormukseni. Ei olisi tullut mieleenkään maksattaa niitä miehellä - omalle tililleni kun kilahtaa kuukausittain enemmän rahaa kuin miehen.