Voiko mielenterveysongelmainen olla hyvä äiti ja kumppani?

Synnytyspsykoosi ja raskauden jälkeinen masennus voivat tulla myös mieleltään täysin terveelle ihmisille, joten noiden suhteen en maalailisi piruja seinille. On tietysti erinomaisen hyvä asia tunnistaa riskit jo etukäteen.

Sitä ei aavista, kuinka haastavaa lasten kanssa voi olla.. vauvat on helppoja.. Jaksatko vauva ja taapero ajan jälkeen vielä:

Riehuvat leikki-ikäiset

Uhmailevat koululaiset

Sikailevat esiteinit

Ja viimein se karsea teini-ikä..?

Ja vielä tänkään jälkeen lapsi ei ehkä vielä itsenäisty vaan saattaa venyttää sen parikymppiseksi? Sulla ikää kertyy myös koko ajan ja tulee sairauksia lisää?

Mieti kahdesti.. T. 32v 9v 6v ja 3v lasten äiti jolla on myös fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia.

Noin mäkin aattelin parikymppisenä.. vauvakuume alkoi 20-vuotiaana ja alettiin yrittää, viimein lapsettomuushoidoilla saatiin lapset. Kun olin 28v, kas kummaa, ero tulikin ja turvaverkko petti.

Riippuu mikä sairaus, miten vaikuttaa muihin ja onko perinnöllinen

Riippuu ongelmasta, sulla on sen verran vakava diagnoosi ja kova lääkitys etteivät raskaus ja äitiys ole hyviä ideoita monestakaan syystä (lääkkeiden vaikutus lapseen, hormonitoiminta, mahdollinen hoitotasapainon järkkyminen tulevaisuudessa mikä voi olla traumaattista lapselle, jaksamisen ongelmat jne.).

Lapsen etu tulee näissä asioissa aina ennen vanhemmat etua, ja vaatii ihan äärettömän paljon sellaiseltakin, jolla ei ole muita vaikeuksia.

Hyvä ja tasavertainen kumppani voit varmasti olla, jos hoitotasapaino on kunnossa!

Kissa tai koira voisi olla kiva, mutta älä lapsia koskaan hanki.

Äidilläni oli psykoosis ja kaikkea muuta, joutui aina välillä laitokseen oli ihan sekaisin, ja jäänyt hirveät traumat nykyään en koskaan ole ihmisten kanssa tekemisissä joilla on jotain tuollaisia sairauksia

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ongelmasta, mutta sinä et kuulosta hyvältä tapaukselta. Pysyisin helvetin kaukana. Älä vaan lisäänny!

Huh huh. Mitä aivopierua sieltä leijuu. Näin kauempaa katsottuna en lisääntyisi tällaisen kommentin laittajan kanssa. Hyh.

Aapee, ehkä voisit kysyä muutamalta asiaa tuntevalta.

Varmaan tärkeintä on, että pidät itsestäsi hyvää huolta ja ne lääkkeet mitkä pitää. Liikut, syöt, nukut hyvin. Hoidat perusasiat.

Lapsi siinä sitten tulee mukana.

Lapsen saaminen ja kasvattaminen on pitkä työläs antoisa hieno prosessi. Se vaatii sinulta ensin oman huolenpidon, että et unohda itseäsi ja lapsi vaatii paljon.

Kyllä mielenterveys keikkuu monilla vanhemmilla.

Etsi vastauksia. Mikä sinulle olisi sopivin. Aika näyttää. Ota selvää.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä kärsimystä elää skitson muijan kanssa. Odotan vaan että lapset on isompia ja lähden.

Jos lääkkeensä syö, niin pitäisi olla Ok. Useilla on se, ettei syö ja on sekaisin sen takia.

Olen itse äiti jolla keskivaikea masennus ja tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö. Elämä lapsen kanssa ei ole helppoa etenkin jos sillä on samanlaisia piirteitä kuin itsellä. Olemme molemmat impulsiivisia ja räjähdysherkkiä ihmisiä. On hankala kasvattaa lasta kun itselläkin tunteiden hallinta on haastavaa. Kaikista parasta on kuitenkin se että pystymme olemaan omia itseämme ilman mitään teeskentelyä jne. tottakai erimielisyydet käydään läpi, pyydetään anteeksi jne. Rakastan lastani todella paljon enkä vaihtaisi häntä mitenkään. Vaikeuksia tulee silloin kun minulla on vaiheita kun olen täysin pohjalla ja lapsikin hämmentyy kun ei ymmärrä miksi käyttäydyn niin. Mielenterveysongelmat on sellainen aihealue lapsella että se voi olla liian suuri taakkaa kannettavana etenkin kun sitä on niinkin rakkaalla ihmisellä kuin äidillä. Siksi tärkeintä on sanoa selkeästi lapselle että "nyt äidillä ei mene hyvin, se ei johdu sinusta vaan että on ongelmia itsellään. Voidaan palata takaisin kun olen paremmassa kunnossa". Näin lapsi ei ajattele että äiti oireilee hänen takiaan.

Psyykkiset ongelmat eivät ole tabu nykyään vaan voisi verrata ihan mihin tahansa fyysiseen sairauteen mutta se on vain vika henkisessä puolessa. Se on hoidettavissa lääkkeillä ja terapialla. 

28=Jemina

Suosittelen menemään ensin pariksi vuodeksi töihin. Jos jaksat ja selviydyt siitä hyvin, voit varmaankin melko turvallisin mielin hankkia lapsen.