Yliopisto-opiskelu + vauva, kokemuksia?

Täällä eräs yliopisto-opiskelija. Lapseni täyttää toukokuussa 2 vuotta ja aion laittaa sen nyt päiväkotiin. Etäopiskelusta tai muustakaan opiskelusta ei olisi tullut yhtään mitään, jos ei mummo olisi hoitanut. Mummo on hoitanut lasta silloin tällöin pari kertaa viikossa. 

Nyt odotan, että saisin opintoja eteenpäin, kun saan lapsen päivähoitoon. Jos minulta kysytään niin ihan täysi mahdottomuus opiskella ja hoitaa alle 2-vuotiasta samaan aikaan. Onhan siinä ne kahden tunnin päiväunet, jolloin kerkee hetken, mutta mulle se on liian lyhyt hetki opiskeluun.. sitä paitsi sillon on se hetki, kun kerkee joskus levätä, siivota tai laittaa ruokaa... 

Ne vapaat hetket on niin lyhyitä, ettei siinä ehdi opiskeluihin syventyä. Ainakin itse tarvitsen mieluiten kokonaisen päivän, jotta saisin tuloksia aikaan. Vauvavuoden aikana minulla oli käytännössä jatkuvasti univelkaa varsinkin ekan puolen vuoden aikana, vaikkei ollut edes koliikkitapaus. Yöimetykset jatkui yksivuotiaaksi. 

Jos onnistuu opiskella niin että lapsi on päivähoidossa niin sehän voi jopa helpottaa ja nopeuttaa opiskelua. Opiskelee sen kahdeksan tuntia päivässä. 

Riippuu paljolti laitoksesta, jossa sattuu opiskelemaan. Itse sain hyvitettyä opintoja tenteillä ja tehtävillä, joita tein öisin kun puoliso nukkui vauvan kanssa. Tossa auttoi parikymppisen fysiikka, en vanhempana kyllä olisi lähtenyt tohon säätöön.

Itse opiskelin oikiksessa ja olin täysipäiväisesti töissä samaan aikaan. Ei ollut ongelmia ja valmistuin tavoiteajassa ja siitä suoraan töihin. Nyt tavoitteena tehdä tohtorintutkinto loppuun vauvavuoden aikana. Työnantaja maksaa kuudelta kuukaudelta täyden palkan. Joten etköhän itsekin onnistu opintojen ja lapsen yhdistämisessä. Paljolti se on itsestä ja turvaverkoista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mun vastaukseni tuskin on kovin arvokas, koska olin aika löperösti opiskellut yliopistossa biotieteitä ja lähinnä bilettänyt siihen mennessä, kun sain tietää olevani raskaana... Mutta kyllä mä sitten pärjäsin. Aluksi avokin kanssa vuoroteltiin vauvan hoidossa, kun molemmat opiskeltiin. Lapsi meni päiväkotiin 1v8kk vanhana, ja sitten tietysti elämä rytmittyi eri tavalla ja pystyttiin tekemään ihan oikeita työpäiviäkin. Väittelin tohtoriksi, kun lapsi oli alakouluiässä. Nyt olen hyvin työelämässä ja toinen lapsikin jo maailmassa :)

Minä opiskelin humanistisella alalla, tulin raskaaksi ensimmäisenä opiskeluvuonna. Suoritin raskausaikana mahdollisimman paljon pakollisia kursseja. Yhden lapsen kanssa oli minusta melko helppo opiskella. Luennoilla kävin pari kertaa viikossa, palkkasin lastenhoitajan muutamaksi tunniksi kotiin. Joskus kokeilin käydä jollain luennolla vauvan kanssa, mutta se vei liikaa huomiota, ei ollut hyvä ratkaisu. Sitten tuli toinen lapsi. Gradua kirjoittelin iltaisin ja viikonloppuisin. Lapset olivat 4 ja 2 kun valmistuin maisteriksi. Jatkoin suoraan tohtoriopintoihin, tohtoriopintojen aikana kävin töissä ja lapset olivat päiväkodissa. Miehen kanssa tuli ero ja jäin yh:ksi. Väittelin tohtoriksi kun lapset olivat 7 ja 5. Olen edelleen työelämässä. 

Voin kertoa, että lääkis + pieni lapsi on aika palapeli, vaikka vauvavuoden olinkin kotona välivuodella. Nyt poissaolojen kanssa aina ongelmaa, ja lapsi kuitenkin luonnollisesti sairastelee, on päiväkotilakkoja jne. Eikä toinen vanhempi voi olla aina pois töistä, kun toisen täytyy jäädä kotiin, joten poissaoloja tulee välttämättä itsellekin. Mutta eiköhän tästäkin selvitä! Kuitenkin helpompi olisi ollut tehdä lapsi vasta myöhemmin, tai en minä tiedä olisiko työelämässä sen helpompaa olla lapsellinen 😄

Hyvin pärjää, jos oma asenne kohdillaan, eikä vaadi itseltään liikaa. Itse olin yliopistossa 5v  ja sain sinä aikana kaksi lasta ja luin itseni maisteriksi. Olihan se rankkaa, mutta lapset pienellä ikäerolla ja hyvin pärjäsimme.  Mies oli töissä kun hoidin lapsia kotona ja opiskelin.

Tsemppiä ja onnea sinulle!

Minun opiskelukaverini sai opiskeluaikana vauvan ja vauva oli hänellä sitten mukana luennoilla aika monesti. Meni aina istumaan takariviin, ettei häiritsisi. Vauva oli tosi suloinen ja iloinen olen kaverini puolesta, mutta kyllä siitä oli häiriötä muille kun vauvan kitinät ja äidin hyssyttelyt kuuluivat kesken luentojen. Eli älä tää tätä. 

Kaikki tuntemani ihmiset, joiden äiti opiskellu heidän ollessaan vauvoja, ovat häiriintyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani ihmiset, joiden äiti opiskellu heidän ollessaan vauvoja, ovat häiriintyneitä.

Opiskelu vauvasta huolimatta kertoo huonosta itsetunnosta, ja siten myös vauvan haasteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani ihmiset, joiden äiti opiskellu heidän ollessaan vauvoja, ovat häiriintyneitä.

Opiskelu vauvasta huolimatta kertoo huonosta itsetunnosta, ja siten myös vauvan haasteista.

Tai ehkä äidin nuoresta iästä?

Kun näitä kommentteja lukee niin saattaa lukija saada sellaisen käsityksen, että se olisi jotenkin yleistä, että yliopisto-opiskelijalla on lapsi. Sanoisin, että se on ennemminkin äärimmäisen harvinaista.

Minulla ei ole ehkä kaikkein laajin tuttavapiiri yliopistolla, koska olen alusta asti etäopiskellut paljon. Mutta ei tule yhtäkkiä mieleen ketään toista alle 30-vuotiasta opiskelijaa, jolla olisi lapsi. Ehkä ihan syystäkin ihmiset hankkii lapsia vasta opintojen jälkeen. Ei ole mikään tuttu näky lapset luennolla, vaikka se nykyään olisikin sosiaalisesti hyväksyttävää. En haluaisi ottaa sinne pikkuvauvaa mukaan oman ja muiden luentorauhan takia.

Ei ole helppoa, vaikka jotkut superihmiset näköjään on saanut pari lasta ja valmistuneet 5 vuodessa ja väitelleet sen jälkeen tohtoriksi... Uskon, että se on joillekin mahdollista, mutta kyllä lähtökohtaisesti opiskelu on mahdotonta, jos lapsia kotona. 

Lisäksi lapsi saattaa sairastella. Jos vie lapsen päiväkotiin tosi pienenä, hän saattaa haluta olla sylissä/tissillä koko sen ajan kun ei ole päiväkodissa.. ainakin alle 1,5 vuotias..  Lapsenhoitajan palkkaaminen esim. luennon tai seminaarin takia ei ole monelle kovin realistinen mahdollisuus.

Toisaalta valmistumiselle saa jatkoaikaa ainakin 1,5 vuotta ja opintotukeen tulee korotus. Lapsen hankkiminen opiskeluaikana voi olla hyvä ajatus, mutta joidenkin vastauksista saa kuvitelman, että elämä ei muutu siitä mihinkään. Päiväkoti on ratkaisu, mutta kyllä siinä tauko tulee opiskeluihin. Aina voi olla monta muutakin muuttujaa elämässä kuten lapsen sairastuminen tai ero tms. 

Ja varmaan jotkut vauvojen ja taaperpiden superäidit bilettääkin entiseen tahtiin, harrastuksiakin on vaan lisää tullut. :) 

En nyt argumentoi myöskään sen puolesta ettei kannata lapsia hankkia. Ehkä vähän negatiivinen tämä vastaukseni. Oman kokemukseni mukaan vauva-aika oli melko raskasta ja kaikki muu elämä jäi siinä lähes kokonaan sivuun. 

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä kommentteja lukee niin saattaa lukija saada sellaisen käsityksen, että se olisi jotenkin yleistä, että yliopisto-opiskelijalla on lapsi. Sanoisin, että se on ennemminkin äärimmäisen harvinaista.

Minulla ei ole ehkä kaikkein laajin tuttavapiiri yliopistolla, koska olen alusta asti etäopiskellut paljon. Mutta ei tule yhtäkkiä mieleen ketään toista alle 30-vuotiasta opiskelijaa, jolla olisi lapsi. Ehkä ihan syystäkin ihmiset hankkii lapsia vasta opintojen jälkeen. Ei ole mikään tuttu näky lapset luennolla, vaikka se nykyään olisikin sosiaalisesti hyväksyttävää. En haluaisi ottaa sinne pikkuvauvaa mukaan oman ja muiden luentorauhan takia.

Ei ole helppoa, vaikka jotkut superihmiset näköjään on saanut pari lasta ja valmistuneet 5 vuodessa ja väitelleet sen jälkeen tohtoriksi... Uskon, että se on joillekin mahdollista, mutta kyllä lähtökohtaisesti opiskelu on mahdotonta, jos lapsia kotona. 

Lisäksi lapsi sa

Tarkoitan siis, että todennäköisesti 1,5 vuoden tauko tulee opiskeluun. Opiskelu ja pikkulapsiaika on todennäiköisesti jopa helpompi yhdistää kuin työelämä ja pikkulapsiaika. Opiskelu on monesti joustavampaa kuin työelämä. Tämä on hyvä puoli.

Mä pidin vuoden taukoa ja keskityin vaan vauvaan. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja, halusin ihan täysillä nauttia vauva-ajasta. Oli elämäni upein ja ihanin vuosi tähän mennessä. Vähän päälle vuoden ikäisenä lapsi meni osa-aikaisesti perhepäivähoitajalle ja jatkoin opintojani samaan tahtiin kuin ennenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä pidin vuoden taukoa ja keskityin vaan vauvaan. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja, halusin ihan täysillä nauttia vauva-ajasta. Oli elämäni upein ja ihanin vuosi tähän mennessä. Vähän päälle vuoden ikäisenä lapsi meni osa-aikaisesti perhepäivähoitajalle ja jatkoin opintojani samaan tahtiin kuin ennenkin. 

Huomionarvoinen näkökohta, sanoisin neljää vauvaa hoitaneena. Vauvanhoito imettämisineen ja toistuvine rutiineineen vaatii rutkasti oksitosiinia veressä, se buustaa meidän vaistomaisia mielentilojamme ja toimintojamme. Älyllinen työskentely vie äitiä etäämmälle niistä, se ei vaadi oksitosiinia, joka vain haittaa loogista ajattelua. Loogisella ajattelulla on oma aikansa, mutta se ei ole imetettäessä.

Oksitosiini auttaa meitä sietämään toistuvuutta ja jopa nauttimaan siitä, ns. vauva-arjesta. :)

Tajusin tämän, itse intellektuaalisena ihmisenä, kun vein eka vauvaani neuvolaan, istuttiin siinä hiljaa muiden äitien ja vauvojen kanssa odotushuoneessa. Yksi vauva makasi sohvalla ja äiti sen vieressä liikutti hitaasti puolelta toiselle helistintä vauvan yläpuolella viihdykkeeksi. Vauva oli "hyptonisoitu", niin minäkin. :) Helistiminen klak-klak -ääni oli älyttömän meditatiivinen, oli vain tässä ja nyt, ei mitään muuta.

Olin ollut kovasti ajatteluun sidoksissa oleva ihminen, vauvanhoito ja lasten kanssa oleminen ylimalkaan opetti minua olemaan tässä hetkessä eikä omien ajatusteni parissa. Luulen, että toiminnalliset, käsillä tekemiseen erikoistuneet naiset ovat luonnostaan parempia tässä kuin abtstraktiin ajatteluun erikoistuneet naiset.

korjaus: hypnotisoitu, ei hyptonisoitu :)

Minusta kannattaisi nuorten äitien ottaa huomioon sekin, että lapsen saanti ja sen pienenä oleminen ovat lyhytaikaisia tapahtumia naisen elämässä eikä niitä ole usein.

On kuin olisi käymässä maassa, johon ei enää lasten kasvettua koskaan pääse takaisin. Siksi kannattaa tutkia se maa ja löytää sen ilot. Se voi olla työlästä aluksi, mutta koska psyyke mukautuu ja muuttuu, niin kyllä se siitä. Työ tekijäänsä neuvoo, vauva opettaa äitiään.

Työelämää ja opiskelumahdollisuuksia riittää sen jälkeenkin vuosikausia, mutta vauva-aikaa ei saa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Työelämää ja opiskelumahdollisuuksia riittää sen jälkeenkin vuosikausia, mutta vauva-aikaa ei saa takaisin.

 

Ei mulla olisi mikään kiire valmistua, mutta koululla on...

Keskity vauvaan ja jatka opiskelua myöhemmin. Ei ole mitään kiirettä. 

Sanoisin et miksi ei voisi tehdä lasta opintojen keskellä? Voit jäädä äitiysvapaalle yhtälailla ja opiskelut hieman myöhästyy, mutta ahkera pystyy niitä siinä samalla hieman edistämään. Olisit sitten 4 vuoden päästä joka tapauksessa töistä pois äitiysvapaalla. 

Itse olisin halunnut tehdä noin, mutta mies ei ollut valmis 😄 Sun täytyy joka tapauksessa itse pohtia sulle hyvä vaihtoehto.