Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaisin pari tosi rankkaa viikkoa?
06.08.2006 |
Mies käy täyspäiväisesti töissä, nyt vielä 2 viikon ajan hänellä on lisäksi opinnoista tärkeä kurssi joka vie viikonloput ja illat. Kurssi on myös vaikea, vaikeus masentaa miestä ja minä yritän auttaa (tiedän asiasta jotain) mutta siitä tulee myös paljon riitaa.
Itse hoidan 1,5 -vuotiasta kotona ja olen raskaana rv 30. Gradu on vielä puolitiessä ja pitää palauttaa elokuun loppuun mennessä. Rinnalla pitää hoitaa omaa firmaa, jossa noin 20 työntekijää (osa uusia joita pitää opettaa) ja nyt yksi kiireisimmistä sesongeista, ja vielä kun äitiyslomakin häämöttää... (äitiysloma alkaa varmaan noin viikkoa ennen synnytystä realistisesti, viimeksi alkoi noin 12h ennen kuin synnytys alkoi...).
Kodinhoidosta olen jo luopunut, siivotaan päällisin puolin ja syödään mitä ehditään. Mitään petihommia ei ehdi harkitakaan.
Onko mammoilla jotain hyviä vinkkejä miten jaksan nämä pari todella rankkaa viikkoa? Tuntuu että olen itse nyt niin jumiutunut tähän kuvioon että todellinen väsyminen uhkaa.
Palkintoajattelu ei auta, kun näiden viikkojen jälkeenkään ei " helpota" , vaan ehkä tuo vaikeus putoaa 95 prossasta 80 prosenttiin, miehen opinnot jatkuvat mutta onneksi helpommilla kursseilla, omat taas jatkuvat ja gradua pitänee kirjoittaa uudelleen ja niin edelleen. Eikä tuo firma mihinkään katoa.
Kommentit (9)
ap joka kaipaisi vähän henkistä tukea, jotenkin en kavereille osaa valittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin miten ihmeessä voisit saada sen valmiiksi tuollaisella aikataululla?
Ehkä sun pitäisi nyt vaan osata luopua jostain? Mulle on tullut molempien raskauksien loppuvaiheessa sellainen olo, että on saatava kaikki mahdollinen keskeneräinen valmiiksi, ennen kuin vauva syntyy. Jotenkin olen kuvitellut, että nyt on viimeinen mahdollisuus tehdä sitä ja tätä... Mutta pikkuvauva-vaihetta kestää niin pienen hetken ja sen aikaa kyllä maailma ja tekemättömät työt odottaa... Ainakin minua ;)
Ja sitä paitsi tuollainen valtava " sauhuaminen" ja stressi on varmasti aika huono juttu sun syntymättömälle lapselle ja sulle itselles.
Ajattele nyt vaan niin,ettei sun tarvi juuri nyt jaksaa ja osata ja pystyä kaikkeen.
Gradu on siis " puolitiessä" , en osaa tarkkaan sanoa paljonko on tehty mutta kyllä se parin viikon aikataululla valmistuu jos on aikaa ja jaksua... Data on kerätty ja analysoitu, kirjallisuuskatsaus tehty. Pohdinta puuttuu sekä tulosten puhtaaksikirjoitus ja metodit on kirjoittamatta, mutta sehän on vain kirjoituskysymys.
Haluan (ja on pakkokin) palauttaa gradu siksi, että kahden lapsen JA firman kanssa mulla ei ole MITÄÄN mahdollisuutta saada sitä valmiiksi ainakaan kahteen seuraavaan vuoteen, ja mun on pakko valmistua ennen tutkinnonuudistusta (muuten joudun suorittamaan osan opinnoista uudelleen kun tutkintomme rakenne muuttuu). Firman työt vie päivittäin 2-8 h, oli lapsia tai ei...
Ja tiedän - todellakin! - että stressi on huono juttu. Olen huolehtinut siitä jo pitkään, onneksi kuitenkin voin hyvin. Mutta ei stressistä pääse eroon, kun en näe että voisin luopua lapsenhoidosta, yrityksen hoidosta tai opinnoista, jotain muuta helpotusta olisi keksittävä :( Optimaalista olisi saada vuorokauteen kuusi lisätuntia mutta se ei onnistu.
ap
osa-aikahoitoon. Kaikki pph:t eivät ota osa-aikaista lasta mutta jotkut ottavat. Mistä päin olet?
Tai jaa aika vieläkin piemempiin osiin, suunnittele työt (Esim. gradu) mahdollisimman pitkälti etukäteen, mitä minäkin päivänä teet. Voitko yrityksen asioita hoitaa enemmän joku luottohenkilö/työntekijä? Entä saisitko koululaisen kotiin lasta hoitamaan viikoksi ennen kuin koulu alkaa ja ehkä iltapäiviksi 2. viikolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos se gradu on saatava pois alta, niin hommaa lapselle hoitaja vaikka kotiin, MLL:sta tai muualta. Yritykseen sinulla on sitten vielä aikaa panostaa enemmän näiden parin viikon jälkeen ja samaten miehen pitää selviytyä itsekseen siitä kurssistaan...
Kuulostaapa helpolta =) Mutta tosissaan, älä stressaa kaikkien asioilla tuossa vaiheessa, itse olen itseni ajanut masennukseen ja vasta nyt oppinut tuon priorisoinnin kantapään kautta. Voimia koitokseen!
Voi olla että susta tuntuu, ettei kukaan muu kuin sinä kykene päätöksiin, mutta nyt alat delegoimaan niitä tehtäviä muille työntekijöille. Motivaatiokin paranee kun työntekijä huomaa että pomo luottaa tärkeämpiäkin tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitus onkin delegoida muille työntekijöille äitiyslomaa varten, mutta se sujuu hitaasti. Meillä on paljon hommia, joita yksinkertaisesti kukaan muu ei OSAA tehdä ja joiden opettelu vie vuosia. Pystyn itse kyllä tekemään nuo helpommiksi, mutta se helpottaminen taas on työtunteja minulle.
Mietin tuota hoitajajuttua vielä ja keksin yhden tuttavani jota aion pyytää lapsen kanssa olemaan. Se oli hyvä ajatus, kiitos siitä. Päivähoitoon en lasta halua viedä, sillä luulen että se ei tässä tilanteessa auttaisikaan koska hän ei juurikaan ole ollut hoidossa ja siitä olisi enemmän surua minulle ja hänelle kuin hyötyä (lapsi on myös aika arka vieraiden parissa).
Gradustakin piti sanomani että se on " pakollinen" siksikin, että en voi tehdä sen eli " oman" alan töitä ollenkaan ennen kuin gradun olen saanut valmiiksi. Vasta sen myötä saan pätevyyden. Eli en voi oikein jättää sitä roikkumaan hamaan tulevaisuuteen.
Oikeastaan vaikeinta kuitenkin tässä taitaa olla se, että miehen kanssa tulee riitaa... sitä kai tarkoitankin jaksamisella. Kun molemmat ovat väsyneitä niin tulee aivan pienestä kova riita. Mies stressaantuu paljon kun hän joutuu tekemään opintoja joista ei pidä - ja kun takana kuitenkin on 6v opiskeluja ja opinnot loppusuoralla, niin kesken jättäminenkään ei tunnu järkevältä. Luulen että hän tuntee huonommuutta siitä että opinnot ovat yhä kesken ja siksi hänelle tulee niin huono mieli, purkaa sitä sitten minuun. Ja kun itsellä on paljon kiirusta ja vielä herkkä mieli raskauden takia (ja kun pelkää stressin vaikuttavan vauvaan, huolettaa ennenaikainen synnytyskin, ja se miten jaksan vauvan tulon jälkeen kun en tahdo ehtiä levätä yhtään jne) niin en pysty olemaan " vastaanottajana" hänen purkauksilleen. Enkä toisaalta voi vaatia miestä olemaan hyvällä tuulellakaan ja purkamaan tuultaan muualle, kun en itsekään sitä jaksa. Eikä hänelläkään muita ole johon purkaa.
Ahdistaa sekin että yhtäkään ystävääni en ole ehtinyt nähdä koko kesänä näiden kiireiden vuoksi. Onneksi välissä oli parin viikon helpompi jakso, mutta aikamoista haipakkaa tämä on. Hämmästyttää se, kuinka tuo miehen koulu vaikuttaa ihan suoraan parisuhteeseen. Selvästi hänellä liittyy siihen muitakin asioita kuin pelkkä ajankäyttö.
ap
Mies soitti eilen äidilleen ja kysyi olisiko hänellä työstä vapaata, ja voisko tulla hoitamaan lasta pariksi päiväksi. Ei ollut vapaata, mutta tänään soitti että on järjestänyt koko viikon lomaa! :) :) :) :) MAHTAVAA!
Anoppi asuu siis 500 km päässä ja joutuu tulemaan meille asumaan, eli ihan pienestä vaivannäöstä ei ole kyse.
Nyt pitää kyllä muistaa anoppia jollain tosi kivalla lahjalla :) :) :)
Mutta joo siis kylläpäs helpottaa tilannetta. HUH! Aloin jo henkisesti luopua gradunteosta, kun tuo alunperin ajattelemani lapsenhoitaja ei innostunut.
ap