Tuntuu että pää hajoaa vammaistyössä, koska vammaisten elämä on niin hirveää ja säälittävää
Kenelle tästä voi edes ylipäätään puhua? Säälittää spasmeista kärsivät, päälleen kuolaavat, housuun kakkaavat aikuiset ihmiset joilla kuitenkin järki pelaa. Ei tämä ole ihmisen elämää.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda duunia. Olet väärällä alalla. Luonteesi on puistattava hoitotyöhön.
Meinaat, että kaikki hoitajat ovat joka päivä hymyssä suin auttamassa? Ongelma on siis se ettei näitä ajatuksia tai stressiä voi purkaa minnekään.
Työterveys? Jos ei masennusta ilmene, niin työ on joko tehtävä tai siirryttävä toisiin tehtäviin, jos ei jaksa tai pysty.
On varmasti surullista ja säälittää, mutta hoitajahan juuri auttaa siinä kurjuudessa. Tekee hyvää työtä. Ihan normaalia "viedä töitä kotiin" kuten sanotaan. Kaikki eivät pysty itseään täysin kovettamaan. Inhimillistä.
On muitakin raastavia ammatteja, kuten poliisi joka näkee rikospaikalla järkyttäviä tekoja ja pieniä lapsia, joille on tehty väkivaltaa yms. tai patologit jne.
Eipä ihme, että hoitoalaa kutsutaan kutsumusalaksi.
Sama vanhuspuolella, lisänä vielä muistisairaudet ja harhat. Potilas kuvittelee olevansa työikäisen ja rynkyttää ovea kun ei päästetä ulos. Vaipat vaihdetaan toisen tai kolmannen hoitajan pitäessä kiinni. En ikinä halua omalle kohdalle. Selviän työstä, kun ajattelen että mun sukupolvella tulee olemaan hoitotahdot ja eutanasia laillinen. Ihmisen ei kuulu elää niin vanhaksi että muistisairaus on siinä pisteessä että väkisin hoidetaan. Tai saa elää, mut minä en halua. En halua synnyttääkään koko ikääni, käytän ehkäisyä. Muistakaa, että sitäkin pidettiin vielä sotien aikana syntinä.
Mutta jospa oppisimme toisten kärsimyksistä. Toki autan vanhuksia niissä asioissa, missä voi auttaa, esim kipulääkkeet, asentohoito, keskustelu, mieliruokia tarjolle yms.
Vaihda duunia. Olet väärällä alalla. Luonteesi on puistattava hoitotyöhön.