Lue keskustelun säännöt.
Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?
Ketjussa ei ole tarkoitus pilkata ketään vaan ihan hyvällä mielellä muistella.
Itse luulin varmaan 9-vuotiaaksi asti että naiset eivät saa ajaa autoa. Jotenkin sen vaan käsitti niin, kun meillä ajoi aina isä ja jos (harvoin) kylään tuli äidin ystävättäriä, heidän miehensä ajoivat heidät perille ja hakivat. Asuimme metsän keskellä maaseudulla ja suurin "nähtävyys" oli kyläkauppa. Kaikki naapurit jotka siellä autolla kävivät, olivat miehiä. Sitten erään kerran mieslomittajamme lopetti ja tilalle tuli nainen. Olin aivan ällikällä lyöty kun hän ajoi itse meille ja takaisin :D
Kommentit (1226)
Se, että naisen tulee kyetä olemaan taloudellisesti itsenäinen. Koskaan ei kannata sekoitella raha-asioitaan puolison kanssa liikaa, sillä siinä onkin sitten eron tullessa probleemaa kerrakseen.
T. Entinen kotirouva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin kouluikään asti, että kaikkien vanhemmat soittavat jotain instrumenttia. Olen muusikkoperheestä ja kaikki sukulaiset ja ystäväperheiden aikuiset (ja usein lapsetkin) soittivat jotain.
Olin ihmeissäni, kun kysyin koulukavereilta, että mitä soittimia sun vanhemmat soittavat, ja vastaus oli, että ei mitään.
Se on just ku on nähnyt ympärillään vain jotain tiettyä asiaa, niin sitä alkaa elää siinä luulossa, että näin on kaikilla. Kun kaikki ystävät, sukulaiset ym. soittaa jotain instrumenttia, eikä ole nähnyt sellaista, joka ei soita mitään, niin alkaa elää luulossa, että kaikki nekin soittaa, joita ei ole koskaan edes nähnyt. Sitten ollaan huuli pyöreenä, kun selviää, että joku ei soita mitään.
Tai kun itellä on miljoonia ja koko perhe ja suku on miljonäärejä. Tutut on miljonäärejä jne., niin siinä voi olla vaikeuksia ymmärtää rahatonta ihmistä sitten kun sellainen jossain sattuu randomisti vastaan tulemaan. Niin se ihmismieli toimii. ☺
Tajusin vasta lukion alussa sen kuinka epävarma ja outo ihminen olen. Siihen asti pidin itseäni ihan ok:na. Tosin tähän paljon vaikutti kiusaaminen ja yksinäisyyskin ja kun lukio ei tuonutkaan muutosta elämääni ja kaikki jatkui samana toisten käytöksen osalta.
Nyt aikuisena olen vähitellen tajunnut sen millaista elämäni voi ikävässä mielessä tulla olemaan. Että voin olla yksin kokoelämäni ( ei kunnon ystäviä ikinä) ja parisuhteeseen minusta ei varmasti edes ole ( kiusaaminen, huono itsetunto, isän vaikutus lapsuudessa yms) . Samalla olen tajunnut kuinka vanhempani eivät pysty kunnolla empatiaan ja surullista aina lukea jostakin nuoresta jota on tuettu ja hyväksytty sellaisena kuin on. Minä kun olen se liian heikko, vaikka omasta mielestäni olen selvinnyt aika hyvin. Vielä pelko siitä, että voimat eivät riitäkään ja tulee jokin mielenterveydesongelma on mielessä usein. Aiemmin ajattelin vaan kestäväni elämää paremmin.
Lapsena ajattelin pitkään, että jos olen kiltti muita kohtaan ja en anna mitään aihetta kiusaamiseen niin muut kohtelevat hyvin. Eli kiusatuksi joutuisi vaan jos on itse kohdellut ensin muita huonosti. Totuuden tiesin sen jälkeen, kun alettiin kiusaamaan, vaikka en ollut tehnyt mitään pahaa tai sanonut ilkeästi toiselle. Tämänkin jälkeen ajattelen silti, ettei kiusaaminen pahene jos ei välitä siitä ja reagoi. Sain huomata, että tällä ei ollut vaikutusta ja kaikki paheni silti. Vielä tämän jälkeenkin mietin, että kyllä kaikki unohtuu ja muuttuu, kun ihmiset kasvavat ja ikää tulee, mutta olin taas väärässä. En myöskään uskonut ihmisetn lähteävän valheisiin niin helposti mukaan, mutta tajusin senkin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voittaa kyllä kaikki vastaukset :
Selvisi siinä 25 vuotiaana,että Kun jossakin urheilussa voittaa kultaa jne, esim. MM yleisurheilu kisat(onko semmoista?), olympialaisissa tai lätkän MM kultaa, niin siitä saa ison rahapalkinnon! :D tiedän, nyt tajuan asian ja onhan siinä järkeä enemmän!
mutta oikeasti luulin, että "urheiluhullu" tarkoittaa sitä, että tykkää urheilusta hulluna ja _kultamitalista_ ollaan iloisia vaan siksi kun ollaan parhaita.
En tajunnut sitäkään, että jääkiekkoilijat on rikkaita, ymmärrän nyt miksi ne on niin haluttuja miehiä.. Oisin kyllä sellaista nuotena metsästänyt.
Kaikki jääkiekkoilijat ei todellakaan ole rikkaita. Samoin kuin esimerkiksi näyttelijöissä, muusikoissa, kirjailijoissa ym, vain hyvin pieni murto-osa huipulla on rikkaita ja 99% on itse asiassa aika pienituloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mies voi vaan esittää rakastavansa. Itse en tähän kykenisi.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta vanhana ja paksukaisena, että jos olisi halunnut pyydystää itselleen miljonäärin, se olisi pitänyt tehdä silloin kun oli nuori nätti ja hoikka.
Ja olisko onnistunut silloinkaan? Rikkailla on tapana naida toisia rikkaita ja julkkiksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voittaa kyllä kaikki vastaukset :
Selvisi siinä 25 vuotiaana,että Kun jossakin urheilussa voittaa kultaa jne, esim. MM yleisurheilu kisat(onko semmoista?), olympialaisissa tai lätkän MM kultaa, niin siitä saa ison rahapalkinnon! :D tiedän, nyt tajuan asian ja onhan siinä järkeä enemmän!
mutta oikeasti luulin, että "urheiluhullu" tarkoittaa sitä, että tykkää urheilusta hulluna ja _kultamitalista_ ollaan iloisia vaan siksi kun ollaan parhaita.
En tajunnut sitäkään, että jääkiekkoilijat on rikkaita, ymmärrän nyt miksi ne on niin haluttuja miehiä.. Oisin kyllä sellaista nuotena metsästänyt.
Kaikki jääkiekkoilijat ei todellakaan ole rikkaita. Samoin kuin esimerkiksi näyttelijöissä, muusikoissa, kirjailijoissa ym, vain hyvin pieni murto-osa huipulla on rikkaita ja 99% on itse asiassa aika pienituloisia.
Joskus takavuosina alle kymmenen kirjailijaa Suomessa olisi elättänyt itsensä kirjatuloilla.
Tajusin vasta reilusti yli 50-vuotiaana, että kantopommi ei ole mikään salkkumallinen pommi, jota on helppo kantaa, vaan puunkantojen hävittämiseen tarkoitettu pommi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin eilen vuotta vanha, kun mulle kerrottiin että when this little piggy went to market,
Niin se ei mennyt sinne ostoksille. Olen perinjuurin järkyttynyt! Voiko olla niin, en edes saa sanottua. Onko suomeksi sama...*googlailee*
Siis miten tämä loru englanniksi menee? Suomeksihan se menee "tämä pikku possu meni ostamaan ruokaa, tämä pikku possu sanoi syökää ja juokaa.."
Tämä pikku possu kauppaan läksi, tämä pikku possu jäi kotiin emännäksi...
Luulin lapsena, että on olemassa erikseen murhaajia, niinkuin se olisi joku erillinen ammatti. Siis onhan niitä palkkamurhaajia kyllä mutta yleensä murhaaja on oma sukulainen tai tuttava. Se oli aika kova järkytys kun pikkuhiljaa tajusi, kun luki aina niitä juttuja lehdistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin aivan liian pitkään, että kaikista voi tulla musiikkineroja, kunhan vain harjoittelevat tarpeeksi.
Sama minulla! Kyllä on Aaronin pianokouluja soitettu satoja tunteja, ellei tuhansia.
Tajusin vasta yläasteen kasilla, että jaa, minusta ei taidakaan tulla musiikkineroa. Olin siinä vaiheessa soittanut pianoa 5 vuotta ja vinguttanut viulua 3 vuotta. Luokkakaveri oli aloittanut pianon vasta seiskaluokalla ja oli samassa taitoryhmässä kuin minäkin. En ole myöskään ikinä osannut luoda itse melodioita, ei taida olla luovuutta siihen. Kasiluokan jälkeen lopetin soittoharrastukset eikä ole tullut ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta vanhana ja paksukaisena, että jos olisi halunnut pyydystää itselleen miljonäärin, se olisi pitänyt tehdä silloin kun oli nuori nätti ja hoikka.
Mä taas tajusin nuorena, nättinä ja hoikkana, että millekään menestyville miehille me ei olla muuta kuin leikkikaluja, joilla leikitään hetki ja heitetään pois. Nimimerkillä hyvin menestyneen herrasmiehen on-off-leikkikaluna 4 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulin lapsena, että ihmiset automaattisesti viisastuu, kun ne vanhenee.
Luulin lapsena että aikuiset tietävät ihan kaiken ja osaavat mitä vain. Jos sain kysymykseen äidiltä tai isältä” en tiedä” niin luulin että minulle valehdellaan tai sitten lapselle ei voi kertoa.
Karu totuus paljastui vasta alakoulu iässä kun huomasin että eivät aikuiset olekaan kaikkitietäviä ja osaavia. En tiedä miksi luulin niin ja vielä melko pitkään.
Luulin pitkään, että kun mies saa siemensyöksyn, niin kiveksistä ovat sitten tyhjät spermasta eikä mies voi sen vuoksi saada uudelleen erektiota tai siemensyöksyä kuin vasta muutaman päivän päästä kun spermaa on kehittynyt lisää. Lisäksi luulin, että miehen kivekset jotenkin vähitellen täyttyvät spermasta ja kun ne ovat sitä tarpeeksi täynnä niin mies saa automaattisesti siemensyöksyn voimatta estää sitä itse. Olen siis itsekin mies mutta kun sain tietää totuuden näistä asioista, niin olin ehkä 14-15 vuotias poika.
- luulin rakastetuksi tulemisen vaativan ponnistelua
- luulin vapauden tunteen olevan mahdollista vain aivan yksin
haussa; kuinka omat rajat joka kerta
Käyttäjä36117 kirjoitti:
kaikkiookoo kirjoitti:
Se, että kannattaa alkaa sijoittamaan rahojaan pörssiin nuorena, tällöin olet alle 50v vapaaherra taikka -rouva.
No, saattaa pitää paikkansa, jos sijoittamisessa käy pullamunkki hillon kera eli helvetin hyvä säkä.
"Oman onnen sepät" ovat säkällä syntyneitä. Tästä ei ole poikkeusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmaisevin järkytykseni oli se, kun tajusin, että eronneena yli 35-vuotiaana naisena on käytännössä mahdotonta löytää enää puolisoa. Ja niillä, joille on siunaantunut lapsia, se puolison löytäminen on vieläkin vaikeampaa.
Jos olisin tämän tajunnut, olisin oikeasti panostanut kumppanin etsimiseen nuorena ja tehnyt asioiden eteen jotain (esim. käynyt viihteellä, laittanut deitti-ilmoituksen ym. sekä viritellyt ulkonäköni niin hyväksi kuin mahdollista).
Kukaan ei kertonut minulle totuutta, joten luulin, että voin ottaa ihan rennosti ja vain odotella ja "kyllä se oikea sitten joskus löytyy jostain" ja tulee tekemään aloitteen. Siis sellainen komea ja fiksu suunnilleen ikäiseni mies. No, eipä tullut koskaan ketään, eikä oikeaa löytynyt.
T. Noin nelikymppinen nainen, loppuelämän selibaatti ja ikisinkkuus edessä
Hmmm, minä löysin puolison 41-vuotiaana eronneena useamman lapsen äitinä. Samoin ovat löytäneet eronneet kaverini. Yhdistävä tekijänä meillä on ollut se, ettemme ole jääneet odottamaan, että joku tulee ja ottaa, vaan olemme olleet itse aktiivisia myös.
Ihanaa että olette löytäneet puolisot. Ehkä lapsellisena onkin lopulta helpompaa kuin näin lapsettomana?
Itselläni nimittäin samanlainen kokemus kuin tuolla alkuperäisellä kirjoittajalla. Erosin pitkästä suhteesta 35-vuotiaana ja ajattelin että kunhan tässä vuoden-pari totuttelee omaan elämään, niin uusi puoliso löytyy kyllä. Vaan eipä ole löytynyt näin viiden vuoden jälkeen. Oli järkytys kuinka omanikäiset (ja vanhemmatkin!) miehet etsivät usein max. 35 tai jopa 30-vuotiaita naisia.
Olen ollut aktiivinen, ollut monilla deittipalstoilla ja hionut profiilini kivoiksi ja positiiviseksi, kirjoitellut monenlaisten sopivan oloisten miesten kanssa ja treffaillut avoimesti. Olen tutustunut uusiin ihmisiin netin ulkopuolella (ennen koronaa) ja lähestynyt itse kiinnostavia miehiä.
Olen ihan tavallinen, mukava ja tuttavapiirissäni pidetty, itsestäni ja ulkonäöstäni huolehtiva nelikymppinen nainen. On työ ja harrastuksia, ei isoja elämänhallinnallisia ongelma (raha-asiat kunnossa, en juopottele ym), seuraan maailman menoa ja juttelen mielelläni monenlaisista asioista. Tarjolla on ollut vain täysin sopimattomia miehiä, joilla on isoja elämänhallintaongelmia (juomista, talouden kaatavaa uhkapelaamista ym) tai todella negatiivinen elämänasenne, elämän sisältö koostuu muiden mollaamisesta ja muusta negatiivisuudesta. Kuvittelin etten vaadi paljoa, kun halusin kaltaiseni noin omanikäisen kiltin ja kivan miehen, jolla on elämänhallinta suunnilleen kunnossa (töissä tai opiskelee, alkoholi tai muut päihteet ei ole keskeinen osa elämää, ei olla pikavippikierteessä tms) ja on positiivinen elämänasenne, sosiaaliset taidot kunnossa ja jotain kiinnostuksen kohteita elämässä. Tälläiset nelikymppiset miehet ovatkin todellisia harvinaisuuksia, jotka viedään käsistä saman tien kun ovat hetken sinkkumarkkinoilla.
Pariutuminen tosiaan alkaa näyttää mahdottomalta, joten viiden vuoden jälkeen olen päättänyt lopettaa yrittämisen ja keskittyä itseeni ja uraani.
Mä tajusin vasta vankilassa, 37-vuotiaana, että olen alkoholisti, jonka ei pidä juoda tippaakaan alkoholia. Merkit oli jo lapsena, että olen alkoholisti.