Oletko uskossa?

Olen. Ev.lut. Martti Lutherin jalan jäljissä. Yksin uskosta Jeesukseen,yksin armosta. Jeesus elämäni paras asia

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jonkinlaisessa uskossa. Haluaisin kyllä olla vielä enemmän tai varmemmin, ja nimenomaan uskossa Jeesukseen Kristukseen.

Kokeile vanhoillislestadiolaisuutta. En ole itse lestadiolainen, mutta jotkut tuntemani ihmiset ovat ja he kokevat olevansa lähellä Jeesusta Kristusta.

En ole kiinnostunut kokeilemaan vanhoillislestadiolaisuutta, tai muitakaan liikkeitä, joissa on jotain (selvästi) Raamatun kanssa ristiriidassa olevaa oppia. Olen kiinnostunut vain ja ainoastaan Raamatun mukaisesta uskosta.

Raamattua voi tulkita monin tavoin.

Saako nainen saarnata vai olla peräti pappi.

Joidenkin mielestä Raamatun mukaan voi.

Joidenkin mielestä Jumala Raamatussa kieltää tämän jyrkästi.

Pitääkö rukoukset osoittaa nimenomasn Jeesukselle vai voiko kääntyä suoraan Jumalan puoleen?

Toisten mukaan Raamattu selkeästi sanoo...

Pitääkä homoseksuaalit hyväksyä tasavertaisina seurakuntalaisina?

Toisten mielestä Raamattu sanoo, että pitää.

Toisten mielestä Raamattu sanoo selkeästi, että saman sukupuolen kanssa seksin harjoittamisesta pitää rangaista kuolemalla.

Jos näin ei tee, Jumala hylkää koko kansan, joka ei poista pahaa keskuudestaan...

Arvasin, että tuosta tulee jotain vänkäämistä ja sen takia laitoinkin tuon selvästi.

On nimittäin asioita, jotka ovat hyvin selkeitä ja on myös niitä asioita, joissa on tulkinnanvaraa. Raamattu tuleekin nähdä kokonaisuutena, mikä tarkoittaa sitä, että sieltä ei voi valkata vain niitä yksittäisiä mieleisiään jakeita, vaan pitäisi osata hahmottaa asiakokonaisuuksia. On nimittäin monia asioita ja aiheita, joista puhutaan useammassa kohtaa Raamattua. Ja kun sitä Raamattua lukee kokonaisuutena, niin sieltä saa noihin moniin sinunkin laittamiisi esimerkkeihin selvän vastauksen.

Tulee kommentistasi mieleen, että et ainakaan kovin hyvin Raamattua tunne. Ja uskallanpa väittää, ettei _kukaan_ kristitty tulkitse Raamattua niin, että homouden harjoittamisesta pitäisi tappaa.

Tunnen mielestäni aika hyvin.

Westboro-baptistit ainakin tulkitsevat asian näin jyrkästi.

Niin, tässähän onkin juuri se asioiden kokonaisuutena tarkastelu.

Kirjasta löytyy ohjeita ja määräyksiä joka lähtöön, näitä pitää yritä tulkita sitten, mitä ne merkitsevät tämän päivän ihmiselle.

Minulla oli aikanani oma käsitykseni kokonaisvaltaisesta tulkinnasta.

Kunnes älysin, että se ei ole sen parempi kuin jonkun toisenkaan omatani poikkeava tulkinta.

Lestadiolainen, helluntailainen ja jehovantodistaja kaikki sanovat noudattavansa Raamattua, ja laulavat toisensa suohon Raamatun vääristelystä.

Mutta en vänkää tästä enempää, en enää usko Raamatun olevan muuta kuin vanha kirjoituskokoelma, se ei ole minkääm superälyn sanaa ihmiselle.

Lumous on haihtunut.

Montakohan homojen rangaistusta nuo westboro-baptistit sitten ovat pistäneet täytäntöön. Nojoo... Tarkoitin nyt lähinnä suomalaisia kristittyjä, voihan sitä olla muualla maailmassa vaikka mitä itseään "kristityiksi" nimittäviä.

Jehovan todistajista olen lukenut ja kuullut, että heillä on ihan oma Raamatun versionsa käytössä, ei siis nämä kristittyjen yleisesti käyttämät käännökset.

Mielestäni UT:ssa ei ole montaa sellaista kohtaa, joita olisi vaikea tulkita tähän päivään. Ja UT:han on se, joka kristittyjä ohjaa, tai tulisi ohjata. Ja tiedän, että kyllähän esim jotkut evlut kirkon papitkin perustelevat esim homoliittojen vihkimistä lähimmäisen rakkaudella tms Raamatun kohdalla, ja se on heidän mielestään oikeaa tulkintaa. Mutta tämä tämmöinen "tulkitseminen" on oikeasti räikeää sanan väärentämistä omien mieltymystensä ja halujensa mukaan.

Harva asia siellä oikeasti vaatii kovinkaan voimakasta tulkintaa. Mutta moni asia on kuitenkin sellainen, että se ei ole aina ihmismielen mukaista, ja silloin niitä sanoja halutaan tulkita siihen omaan korvasyyhyyn sopivaksi. Ja tätä on juuri kaikki nämä perustelut, että "eihän nyt enää tänä päivänä voi päteä tuo ja tuo" ja "on ihan normaalia, että... ".

Joissain asioissa tulkinnoilla ei ole niinkään väliä, mutta sitten, kun mennään asioihin, jotka ovat ns pelastuskysymyksiä, niin en itse todellakaan halua olla osallisena liikkeessä, jossa tehdään liian pitkälle meneviä tai selvästi vääriä tulkintoja Raamatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Tieteellinen maailmankuva.

Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.

Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.

Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.

No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.

Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.

No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?

Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.

Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.

Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?

Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?

Suurin osa tutkimuksista on lääketieteellisiä, eli rukoilun parantavan vaikutuksen tutkintaa. Ja tätä vaikutusta ei siis ole milloinkaan pystytty osoittamaan. Kuten tietysti arvata saattaa, koska mielikuvitusolennot eivät tietenkään paranna ketään vaikka kuinka pyydettäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jonkinlaisessa uskossa. Haluaisin kyllä olla vielä enemmän tai varmemmin, ja nimenomaan uskossa Jeesukseen Kristukseen.

Kokeile vanhoillislestadiolaisuutta. En ole itse lestadiolainen, mutta jotkut tuntemani ihmiset ovat ja he kokevat olevansa lähellä Jeesusta Kristusta.

En ole kiinnostunut kokeilemaan vanhoillislestadiolaisuutta, tai muitakaan liikkeitä, joissa on jotain (selvästi) Raamatun kanssa ristiriidassa olevaa oppia. Olen kiinnostunut vain ja ainoastaan Raamatun mukaisesta uskosta.

Mikä usko on sellainen?

En nyt ymmärrä ihan kysymystäsi. Mutta vastaan, että sellainen usko, joka pohjautuu vain Jumalan sanaan, eli Raamattuun, ja pitää sitä korkeimpana auktoriteettina ja ohjenuorana.

Et ymmärrä kysymystä, että mikä usko on sellainen, joka on Raamatun mukainen, jos esim. lestadiolaisuus ei ole? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jonkinlaisessa uskossa. Haluaisin kyllä olla vielä enemmän tai varmemmin, ja nimenomaan uskossa Jeesukseen Kristukseen.

Kokeile vanhoillislestadiolaisuutta. En ole itse lestadiolainen, mutta jotkut tuntemani ihmiset ovat ja he kokevat olevansa lähellä Jeesusta Kristusta.

En ole kiinnostunut kokeilemaan vanhoillislestadiolaisuutta, tai muitakaan liikkeitä, joissa on jotain (selvästi) Raamatun kanssa ristiriidassa olevaa oppia. Olen kiinnostunut vain ja ainoastaan Raamatun mukaisesta uskosta.

Mikä usko on sellainen?

En nyt ymmärrä ihan kysymystäsi. Mutta vastaan, että sellainen usko, joka pohjautuu vain Jumalan sanaan, eli Raamattuun, ja pitää sitä korkeimpana auktoriteettina ja ohjenuorana.

Oletko siis omavanhurskainen, kehittänyt oman uskontosi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jonkinlaisessa uskossa. Haluaisin kyllä olla vielä enemmän tai varmemmin, ja nimenomaan uskossa Jeesukseen Kristukseen.

Kokeile vanhoillislestadiolaisuutta. En ole itse lestadiolainen, mutta jotkut tuntemani ihmiset ovat ja he kokevat olevansa lähellä Jeesusta Kristusta.

En ole kiinnostunut kokeilemaan vanhoillislestadiolaisuutta, tai muitakaan liikkeitä, joissa on jotain (selvästi) Raamatun kanssa ristiriidassa olevaa oppia. Olen kiinnostunut vain ja ainoastaan Raamatun mukaisesta uskosta.

Mikä usko on sellainen?

En nyt ymmärrä ihan kysymystäsi. Mutta vastaan, että sellainen usko, joka pohjautuu vain Jumalan sanaan, eli Raamattuun, ja pitää sitä korkeimpana auktoriteettina ja ohjenuorana.

Et ymmärrä kysymystä, että mikä usko on sellainen, joka on Raamatun mukainen, jos esim. lestadiolaisuus ei ole? 

Sanoin, että olen kiinnostunut vain Raamatun mukaisesta uskosta. Ja sitten kysytään erikseen, mikä on usko Raamatun mukainen usko. Niin johan se vastaus tuli sekä siinä kommentissani ennen kysymystä että itse kysymyksessä, mutta selvensin sitä kuitenkin sitten vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jonkinlaisessa uskossa. Haluaisin kyllä olla vielä enemmän tai varmemmin, ja nimenomaan uskossa Jeesukseen Kristukseen.

Kokeile vanhoillislestadiolaisuutta. En ole itse lestadiolainen, mutta jotkut tuntemani ihmiset ovat ja he kokevat olevansa lähellä Jeesusta Kristusta.

En ole kiinnostunut kokeilemaan vanhoillislestadiolaisuutta, tai muitakaan liikkeitä, joissa on jotain (selvästi) Raamatun kanssa ristiriidassa olevaa oppia. Olen kiinnostunut vain ja ainoastaan Raamatun mukaisesta uskosta.

Mikä usko on sellainen?

En nyt ymmärrä ihan kysymystäsi. Mutta vastaan, että sellainen usko, joka pohjautuu vain Jumalan sanaan, eli Raamattuun, ja pitää sitä korkeimpana auktoriteettina ja ohjenuorana.

Oletko siis omavanhurskainen, kehittänyt oman uskontosi? 

Tiedätkö ees mitä onavanhurskaus tarkoittaa? Ei, en ole kehittänyt mitään omaa uskontoani.

En ole uskossa. Usko on minussa.

On ihanaa tietää, että tässä alati muuttuvassa pelottavassa maailmassa on jotain pysyvääkin :Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Uskon Jeesukseen.

Kyllä Jeesus oli henkilö. Pontius Pilatus kirjoitti kirjeitä ryyppykaverilleen Roomaan ja valitti, miten tämä heppu tuottaa riesaa. On tietty muitakin lähteitä, mutta tämä on minusta hauskin. Crozier, kirjoitti kirjan.

Uskon ettet tule koskaan järkiisi vaan jatkat tätä soopaa loppuun saakka.

Tähänkin päivään olen lähtenyt pyytämällä Jumalan armoa ja apua alkavaan päivään.

En ole, mut haluisin varmaan olla. Elämä ois paljon jännempää, jos uskos oikeesti jonkun jumalan olevan olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Tähänkin päivään olen lähtenyt pyytämällä Jumalan armoa ja apua alkavaan päivään.

No, saitko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähänkin päivään olen lähtenyt pyytämällä Jumalan armoa ja apua alkavaan päivään.

No, saitko?

Kyllä.Päivä meni hyvin eikä mitään ongelmaa ollut.

Olen <3