Uskotko tasoihin? (liittyen viehättävyyteen ja pariutumiseen)

Tasoteoria pätee vain käyrän keskikohdalla. Kun mennään käyrän ääripäihin, se ei enää päde. Jos ihmisellä on mittaamattomasti rahaa ja statusta, hän ei silloin etsi enää kaltaistaan, vaan ihan jotain muuta. Hän ei tarvitse koulutettua kumppania tai rahaa lisää. Päinvastoin: viehättävää on jos kumppani on valinnut pois näistä. Olen kokenut tämän muutaman kerran elämässä.

Sitten taas keskikäyrän ihminen etsii vähintään samantasoista kumppania. Sama koulutus, samanlainen rahatilanne jne. Ei haluta heikentää taloutta.

Köyhä ottaa toisen köyhän tai mikäli mahdollista, itseään paremman.

Uskon siihen, että osa ihmisistä on suositumpia kuin toiset ja tiettyjä ominaisuuksia preferoidaan, populaation tasolla (=nuoruus, hoikkuus, hyvä ammatti, jne.). Toisaalta myös se on kiistatonta, että yksilötasolla valinnat ovat hyvin erilaisia ja ihmisillä on erilaisia makuja ulkonäön suhteen. Ihan jo yksi ihminenkin saattaa rakastua elämänsä aikana hyvin erityyppisiin partnereihin. Siksi ajattelen, että vaikka toiset yksilöt saattavat olla suositumpia kuin toiset (ja ovatkin), niin yksilön tasolla pariutumista ei voi kovin tarkkaan millään "tasoteorialla" ennustaa. Lisäksi omiin ominaisuuksiin voi monesti vaikuttaa tai ne muuttuvat ajan myötä.

Tasoluokittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Mutta ymmärrän myös, että tasot eivät ole absoluuttisia totuuksia tai kriteerit ja mieltymykset olisivat kaikilla samat. Ei, toisen 9 on toisen 5 jnpp.

Ymmärrän myös, että oma kokemus omasta tai toisen ihmisen "tasosta" saattaa muuttua vuosien ja kokemuksen saatossa. Myös kun oppii tuntemaan ihmisen, niin taso helposti muuttuu, eli kaunis mutta ilkeä: 10->6, ja taas aluksi- ei -niin -viehättävä onkin mukava ja ihana: 6->10.

Eihän tasoajattelu lähde yksilöllisistä eroista tai mieltymyksistä vaan keskimääräisyydestä suuressa massassa, jossa jollain on enemmän valinnan varaa kuin toisella. Yksilötasolla tietysti riittää, että on yksi kiinnostunut.

Miehet korostavat kyselyssä massan merkitystä, naiset yksilön mieltymyksiä.

Ok. No pitäiskö mun yrittää vaihtaa kyllä-vastaukseni sitten ei-vastukseksi? 

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria pätee vain käyrän keskikohdalla. Kun mennään käyrän ääripäihin, se ei enää päde. Jos ihmisellä on mittaamattomasti rahaa ja statusta, hän ei silloin etsi enää kaltaistaan, vaan ihan jotain muuta. Hän ei tarvitse koulutettua kumppania tai rahaa lisää. Päinvastoin: viehättävää on jos kumppani on valinnut pois näistä. Olen kokenut tämän muutaman kerran elämässä.

Sitten taas keskikäyrän ihminen etsii vähintään samantasoista kumppania. Sama koulutus, samanlainen rahatilanne jne. Ei haluta heikentää taloutta.

Köyhä ottaa toisen köyhän tai mikäli mahdollista, itseään paremman.

Joskus kirjoitin, että tapasin miehen, joka oli yhdestä Amerikan rikkaimmasta perheestä.

Hän ihastui minuun. Ympärillä oli kauniita tyttöjä huippuyliopistoista, jotka olisivat leikanneet pikkusormensa, jos olisivat voineet seurustella tuon miehen kanssa. Olin hotellissa töissä siivoojana. Kerroin tuon rehellisesti, kerroin myös ahdistuksesta johtuvasta vaeltelusta (mt-ongelmat). Tuotakaan mies ei pelästynyt. Ehkä se oli juuri rehellisyys ja siitä seurannut rohkeus, josta hän viehättyi. Edes ulkoisesti en ollut kaikkein viehättävin tyttö. Tähän samaan asiaan olen törmännyt myöhemminkin. Mitä aidommin tekee asioita, jotka ovat rahasta pois, sitä virhättävämpänä todella rikkaat sen kokevat. Miksi he haluaisivat rahaa tai koulutusta kumppanilta, kun heillä on jo kaikkea?

Keskiluokka taas ei voi hyväksyä sitä, koska se on liian vaikeaa. Elämää rakennetaan yhdessä rahallisesti ja muutoinkin.

Viehättävyys on toki ensimmäinen asia, johon uudessa tuttavuudessa kiinnittää huomiota. Mutta jos luonne ei miellytä, suhde ei etene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria pätee vain käyrän keskikohdalla. Kun mennään käyrän ääripäihin, se ei enää päde. Jos ihmisellä on mittaamattomasti rahaa ja statusta, hän ei silloin etsi enää kaltaistaan, vaan ihan jotain muuta. Hän ei tarvitse koulutettua kumppania tai rahaa lisää. Päinvastoin: viehättävää on jos kumppani on valinnut pois näistä. Olen kokenut tämän muutaman kerran elämässä.

Sitten taas keskikäyrän ihminen etsii vähintään samantasoista kumppania. Sama koulutus, samanlainen rahatilanne jne. Ei haluta heikentää taloutta.

Köyhä ottaa toisen köyhän tai mikäli mahdollista, itseään paremman.

Joskus kirjoitin, että tapasin miehen, joka oli yhdestä Amerikan rikkaimmasta perheestä.

Hän ihastui minuun. Ympärillä oli kauniita tyttöjä huippuyliopistoista, jotka olisivat leikanneet pikkusormensa, jos olisivat voineet seurustella tuon miehen kanssa. Olin hotellissa töissä siivoojana. Kerroin tuon rehellisesti, kerroin myös ahdistuksesta johtuvasta vaeltelusta (mt-ongelmat). Tuotakaan mies ei pelästynyt. Ehkä se oli juuri rehellisyys ja siitä seurannut rohkeus, josta hän viehättyi. Edes ulkoisesti en ollut kaikkein viehättävin tyttö. Tähän samaan asiaan olen törmännyt myöhemminkin. Mitä aidommin tekee asioita, jotka ovat rahasta pois, sitä virhättävämpänä todella rikkaat sen kokevat. Miksi he haluaisivat rahaa tai koulutusta kumppanilta, kun heillä on jo kaikkea?

Keskiluokka taas ei voi hyväksyä sitä, koska se on liian vaikeaa. Elämää rakennetaan yhdessä rahallisesti ja muutoinkin.

Käyrän alapään ja yläpään kohtaaminen on mielenkiintoinen. Mitä kukakin sinne luokittaa. Voisiko käyrän yläpää ja alapää pariutua keskenään? Heitä yhdistää kutakuinkin samat arvot, välinpitämättömyys rahasta. Toisella sitä on mittaamattomasti ja toisella ei yhtään. Tietysti on niitä käyrän yläpään ihmisiä, jotka haluavat pönkittää olemistaan statuskumppanilla. Mutta he eivät ole siellä huipulla.

Tasoluokittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Mutta ymmärrän myös, että tasot eivät ole absoluuttisia totuuksia tai kriteerit ja mieltymykset olisivat kaikilla samat. Ei, toisen 9 on toisen 5 jnpp.

Ymmärrän myös, että oma kokemus omasta tai toisen ihmisen "tasosta" saattaa muuttua vuosien ja kokemuksen saatossa. Myös kun oppii tuntemaan ihmisen, niin taso helposti muuttuu, eli kaunis mutta ilkeä: 10->6, ja taas aluksi- ei -niin -viehättävä onkin mukava ja ihana: 6->10.

Eihän tasoajattelu lähde yksilöllisistä eroista tai mieltymyksistä vaan keskimääräisyydestä suuressa massassa, jossa jollain on enemmän valinnan varaa kuin toisella. Yksilötasolla tietysti riittää, että on yksi kiinnostunut.

Miehet korostavat kyselyssä massan merkitystä, naiset yksilön mieltymyksiä.

Mitä merkitystä keskimääräisyydestä suuressa massassa on minulle yksilölle?

Eikö tasoteorian pitäisi helpottaa kumppasnin löytymistä?

Jos näin niin mistä ja miksi tulee se itku, "olen 6/10 ja 4/10 sekä 5/10 naiset vain kiinnostuvat minusta"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Mutta ymmärrän myös, että tasot eivät ole absoluuttisia totuuksia tai kriteerit ja mieltymykset olisivat kaikilla samat. Ei, toisen 9 on toisen 5 jnpp.

Ymmärrän myös, että oma kokemus omasta tai toisen ihmisen "tasosta" saattaa muuttua vuosien ja kokemuksen saatossa. Myös kun oppii tuntemaan ihmisen, niin taso helposti muuttuu, eli kaunis mutta ilkeä: 10->6, ja taas aluksi- ei -niin -viehättävä onkin mukava ja ihana: 6->10.

Mistä tulee käsitys, ettei ihmisen luonteenpiirteet ole juuri olennainen osa sitä tasoa?

Monet tuntuvat ajattelevan, että pystyt sanomaan ihmisen tason yhdellä silmäyksellä esim. ravintolassa. Tarkensin vain että niin en ainakaan itse ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria pätee vain käyrän keskikohdalla. Kun mennään käyrän ääripäihin, se ei enää päde. Jos ihmisellä on mittaamattomasti rahaa ja statusta, hän ei silloin etsi enää kaltaistaan, vaan ihan jotain muuta. Hän ei tarvitse koulutettua kumppania tai rahaa lisää. Päinvastoin: viehättävää on jos kumppani on valinnut pois näistä. Olen kokenut tämän muutaman kerran elämässä.

Sitten taas keskikäyrän ihminen etsii vähintään samantasoista kumppania. Sama koulutus, samanlainen rahatilanne jne. Ei haluta heikentää taloutta.

Köyhä ottaa toisen köyhän tai mikäli mahdollista, itseään paremman.

Joskus kirjoitin, että tapasin miehen, joka oli yhdestä Amerikan rikkaimmasta perheestä.

Hän ihastui minuun. Ympärillä oli kauniita tyttöjä huippuyliopistoista, jotka olisivat leikanneet pikkusormensa, jos olisivat voineet seurustella tuon miehen kanssa. Olin hotellissa töissä siivoojana. Kerroin tuon rehellisesti, kerroin myös ahdistuksesta johtuvasta vaeltelusta (mt-ongelmat). Tuotakaan mies ei pelästynyt. Ehkä se oli juuri rehellisyys ja siitä seurannut rohkeus, josta hän viehättyi. Edes ulkoisesti en ollut kaikkein viehättävin tyttö. Tähän samaan asiaan olen törmännyt myöhemminkin. Mitä aidommin tekee asioita, jotka ovat rahasta pois, sitä virhättävämpänä todella rikkaat sen kokevat. Miksi he haluaisivat rahaa tai koulutusta kumppanilta, kun heillä on jo kaikkea?

Keskiluokka taas ei voi hyväksyä sitä, koska se on liian vaikeaa. Elämää rakennetaan yhdessä rahallisesti ja muutoinkin.

Käyrän alapään ja yläpään kohtaaminen on mielenkiintoinen. Mitä kukakin sinne luokittaa. Voisiko käyrän yläpää ja alapää pariutua keskenään? Heitä yhdistää kutakuinkin samat arvot, välinpitämättömyys rahasta. Toisella sitä on mittaamattomasti ja toisella ei yhtään. Tietysti on niitä käyrän yläpään ihmisiä, jotka haluavat pönkittää olemistaan statuskumppanilla. Mutta he eivät ole siellä huipulla.

Niinkuin vaikka tuo hotellisiivoojan ja miljardööriperheen pojan kohtaaminen. Hänellä oli luultavasti huippukoulutus ja erittäin hyvät käytöstavat. Minulla on sosiaalisia fobioita ja huono englannin kielitaito. Erilaisia mt-häiriöitä. Juttelimme niitä näitä ja kerroin peseväni vessoja.

Ehkä juuri tuo tavallisuus, huumori ja aitous viehätti. Elämä on varmaan ollut hyvin rajattua kaikin puolin ja tavallisuus kiehtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Mutta ymmärrän myös, että tasot eivät ole absoluuttisia totuuksia tai kriteerit ja mieltymykset olisivat kaikilla samat. Ei, toisen 9 on toisen 5 jnpp.

Ymmärrän myös, että oma kokemus omasta tai toisen ihmisen "tasosta" saattaa muuttua vuosien ja kokemuksen saatossa. Myös kun oppii tuntemaan ihmisen, niin taso helposti muuttuu, eli kaunis mutta ilkeä: 10->6, ja taas aluksi- ei -niin -viehättävä onkin mukava ja ihana: 6->10.

Mistä tulee käsitys, ettei ihmisen luonteenpiirteet ole juuri olennainen osa sitä tasoa?

Monet tuntuvat ajattelevan, että pystyt sanomaan ihmisen tason yhdellä silmäyksellä esim. ravintolassa. Tarkensin vain että niin en ainakaan itse ajattele.

Keskiluokkaiset ajattelevat niin. Tietyt kansanryhmät ovat heti alempiarvoisia. Tämä taas osoittaa yksinkertaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria pätee vain käyrän keskikohdalla. Kun mennään käyrän ääripäihin, se ei enää päde. Jos ihmisellä on mittaamattomasti rahaa ja statusta, hän ei silloin etsi enää kaltaistaan, vaan ihan jotain muuta. Hän ei tarvitse koulutettua kumppania tai rahaa lisää. Päinvastoin: viehättävää on jos kumppani on valinnut pois näistä. Olen kokenut tämän muutaman kerran elämässä.

Sitten taas keskikäyrän ihminen etsii vähintään samantasoista kumppania. Sama koulutus, samanlainen rahatilanne jne. Ei haluta heikentää taloutta.

Köyhä ottaa toisen köyhän tai mikäli mahdollista, itseään paremman.

Joskus kirjoitin, että tapasin miehen, joka oli yhdestä Amerikan rikkaimmasta perheestä.

Hän ihastui minuun. Ympärillä oli kauniita tyttöjä huippuyliopistoista, jotka olisivat leikanneet pikkusormensa, jos olisivat voineet seurustella tuon miehen kanssa. Olin hotellissa töissä siivoojana. Kerroin tuon rehellisesti, kerroin myös ahdistuksesta johtuvasta vaeltelusta (mt-ongelmat). Tuotakaan mies ei pelästynyt. Ehkä se oli juuri rehellisyys ja siitä seurannut rohkeus, josta hän viehättyi. Edes ulkoisesti en ollut kaikkein viehättävin tyttö. Tähän samaan asiaan olen törmännyt myöhemminkin. Mitä aidommin tekee asioita, jotka ovat rahasta pois, sitä virhättävämpänä todella rikkaat sen kokevat. Miksi he haluaisivat rahaa tai koulutusta kumppanilta, kun heillä on jo kaikkea?

Keskiluokka taas ei voi hyväksyä sitä, koska se on liian vaikeaa. Elämää rakennetaan yhdessä rahallisesti ja muutoinkin.

Kaunis tarinan alku. Mut ruma loppu. Itse keskiluokkaisena en todellakaan arvota ihmisiä tai kumppaneita rahan tai statuksen perusteella, todella vastenmielinen ajatus.

Aitous, rehellisyys ja hyvät rakkaudelliset arvot ovat tärkeintä. Ja tunnen lukuisia samanlaisia kuin minä, eli älä yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Asiasta huvittunut kirjoitti:

Hassua kerrassaan. Äänestyksen mukaan 2/3 uskoo tasoteoriaan ja kommentoijista 90% ei usko. 😂

Mitä hassua tuossa on? Minä en äänestänyt, mutta kommentoin.

Samoin. Tottakai toiset ihmiset ovat kauniimpia, rikkaampia, mukavampia, sosiaalisempia w.e kuin toiset. Lapsetkin sen tajuaa. Mutta se on puppua, että jokin tasoteorian määräisi parisuhteiden muodostumisen. Ihminen on aina moniuloitteisempi kuin ulkonäkönsä, statuksensa tai varallisuutensa. Yksinkertaisesti ihmiset valitsee kumppaninsa pitkälti aivan muilla perusteilla . Harvoin paperilla sopiva tai "tasokkain" on se sopivin valinta.

Koko tasoteoriajankkaus on vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Viehättävyys on toki ensimmäinen asia, johon uudessa tuttavuudessa kiinnittää huomiota. Mutta jos luonne ei miellytä, suhde ei etene.

Viehättävyyskin on katsojan silmissä. Ja itsekin olen ihastunut hyvin erinäköisiin, -pituisiin ja -painoisiin ihmisiin.

Taso on olemassa vain, jos siihen uskoo.

En usko, koska ei ole mitään universaalia totuutta sille, että ihmiset kuuluisivat johonkin tiettyyn tasoon. Tai jos kuuluu, näitä tasoja on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Kaikilla on kaikista oma mielipide ja oma maku.

Tasoteoria sisältää myös sen ajatuksen, että ihminen etsisi koko ajan tasokkaampaa ja tasokkaampaa partneria, eli myös parisuhteessa ollessaan olisi valmis vaihtamaan, jos "tasokkaampi" potentiaalinen partneri osoittaisi kiinnostusta. Näinhän ei kuitenkaan käy, jos sellainen hassu ilmiö kuin "rakkaus" tulee kuvaan mukaan. Parinmuodostus ei ole pelkkää ominaisuuksien optimointia, vaan siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät.

Miksi ne jankkaavat ei sitten hyväksy sitä , että oma taso=se millaisen kumppanin on saanut? Ellei saa ketään, taso on nolla.

Huvittavaksi ne jankkaajat käyvät sitten, kun kuvittelevat itse voivan päättää muiden puolesta, kuinka kiinnostavia he ovat.

Rautalanka: saat 5 naisen, olet tasoa 5. Ja selittelyt pois. :)

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että tiettyjä ominaisuuksia ihmisissä arvostetaan enemmän kuin toisia. Jos näitä ominaisuuksia on jossakin henkilössä enemmän kuin toisessa, hän on käytännössä tasokkaampi. Asia voidaan esittää myös hieman korrektimmin sanomalla, että "ihastuin x:n älykkyyteen ja energisyyteen". Älykkyys ja aikaansaava luonne ovat yleisesti arvostettuja ominaisuuksia, joita omalle kumppanilleen ilman muuta toivoo. Mitä älykkäämpi olet, sitä enemmän todennäköisesti myös arvostat kumppanin älykkyyttä. 

Olet väärässä. Moni toivoo, että kumppani ei ole itseä älykkäämpi ainakaan. Myös hitaus on hyvä ominaisuus, jos itse on laiska. Tai sitten uraihminen haluaa vähän vastakohtaisen ihmisen, rauhoittamaan itseään, olemaan kotona lasten kanssa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se partneri mikään näyttelyesine ole. Vai onko?

Naisille ainakin tuntuu olevan.

Kerrattaisiinko vielä mihin tasot perustuu kummankin sukupuolen kohdalla? 😊