Miten hyväksyä se, että teini pilaa elämänsä pelaamalla?

Antaa niitten nyt vaan pelata, ehtii sitä myöhemminkin jotain muuta tekemään.

Aikuinen on vastuussa. Pelit pois. Sovitte peliajaksi 2h arkisin ja 3-4h viikonloppuina?

Minun on vaikea käsittää, miksi aikuiset ei pysty laittamaan teineille rajoja. Totta kai siitä tulee kiukkua ja rähinää, mutta se on meidän aikuisten hommana. Meidän tehtävänä ei ole olla kiva, vaan vastuullinen aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelit voi olla ainoa keino paeta sitä todellisuutta ettei saa tyttöystävää. Elämä työttömänä virtuaalimaailmassa paossa vai haudassa?

Lapsen elämä työttömänä virtuaalimaailmassa on sama vanhemmalle kuin lapsi haudassa. Yhtä surullisia tilanteita molemmat. Ei peliaddikteihin mitään kontaktia saa.

Heihin ei saa kontaktia, koska pelit ovat seuraus, ei syy. Yritäpä keskutella ja kysyä onko kaikki hyvin elämän eri osa-alueilla. Veikkaan, että sieltä se syy pelaamiselle löytyy.

Tänään alkoi yhteishaku ja meijän teini vaan arpoo ja arpoo. On vuoden nyt vaan ollut peruskoulun jälkeen. Mitä näistä voi tulla!!

Vierailija kirjoitti:

Peruskuvio. Vanhemmat tekee kaikkensa lastensa eteen, että ne saisi hyvän elämän, mutta lapset ei sitä arvosta. Vanhemmat stressaantuvat, sairastuvat ja lopulta kuolevat.

Jos lapsi menee oikikseen niin muuttuvatko vanhemmat kuolemattomiksi?

Nuorilla ylipäätään on niin ankeat tulevaisuudennäkymät, ettei ihme että pelien tarjoama eskapismi maistuu.

Mutta joo, olisi paljon parempi jos katselisi televisiota 5 tuntia päivässä kuten kunnon ihmiset, eikä pelaisi mitään lapsellisia videopelejä.

Vierailija kirjoitti:

Kun rajat ja säännöt ovat jääneet tähän asti lapselle antamatta, niin tässä tulos.

Miten se on niin vaikeeta laittaa lapselle SÄÄNNÖT jo taaperosta alkaen ! Ja ei sekään yksin riitä, vanhemmat pitävät kiinni annetuista säännöistä.

Joka rajoittaa kasvaa, rajat asettaa kyllä muu taho elämänsä aikana.

Pelkkä raja ei auta vielä paljoakaan. Tarvitaan myös kuri, jotta lapsi alkaa noudattaa sitä rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Pelaavatko RuneScapea, kuten Aaron..

Aaron? Kuka Aaron?

Eipäs nyt liioitella. Eiköhän jokaisen etäkouluun/-töihin joutuneen motivaatio ole ollut enemmän tai vähemmän vaakalaudalla. Aivan varmasti kaikki ovat eksyneet joutessaan kaiken maailman sivustojen ja pelien ääreen, eikä ap taida olla sen parempi kun täällä kirjoittelee keskellä tiistaita. Rauhassa vain, jos runsas pelailu riittäisi tuhoamaan nuoren elämän, olisivat suomalaiset kuolleet sukupuuttoon ammoisina aikoina.

Ei tarvitse hyväksyä. Tee winwin sopimus. Tunti pelaamista, tunti läksyjä ja kokeisiin lukemista. Kokeiltu ja toimii. Poika kirjoitti pari vuotta sitten eximan paperit. Aloitti opinnot intin jälkeen Treen yliopistossa.

Monikaan ei täällä nyt ymmärrä mitä on peliriippuvuus. Ei se todellakaan ole teinille hyväksi pelata 24/7. Kyllä enkkua oppii paremmallakin tavalla. Itse en ole koskaan tavannut nuorta, jonka elämä olisi korjaantunut noin vaan hyväksi pelejä pelaamalla. Kyllä näistä tulee niitä syrjäytyneitä aikuisia. Mutta itse ottaisin netin, tietokoneen ja pelit pois. Siinä hyvä alku.

Mitään et voi.

Itselläni meni nuoruus pelatessa koska olin yksinäinen ja ainoat kaverit oli nettipeleissä. Kadun sitä kyllä koska koulu meni huonosti mutta olin niin masentunut yksinäisyyteeni että ehkä ilman pelikavereita saattaisin olla kuollut. Pelatessa ei tarvitse miettiä oikeaa elämää ongelmineen vaan vain pelihahmon ongelmia ja monelle se on ikäänkuin pakokeino ja terapia oikean elämän kurjuudesta.

Sovit pelaamiseen rajat esim. 2 tuntia päivässä ja sitten virtapiuha takavarikkoon jos ei tottele 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelit voi olla ainoa keino paeta sitä todellisuutta ettei saa tyttöystävää. Elämä työttömänä virtuaalimaailmassa paossa vai haudassa?

Lapsen elämä työttömänä virtuaalimaailmassa on sama vanhemmalle kuin lapsi haudassa. Yhtä surullisia tilanteita molemmat. Ei peliaddikteihin mitään kontaktia saa.

Oikeasti, täällä palstailee myös paljon nuoria, työttömiä, pelaajia – josko et lapioisi heidän päällensä sellaista p**kaa, että he ovat vanhemmilleen yhtäkuin kuolleita. Vähän voisit miettiä, aikuinen ihminen.