Kokemusasiantuntija on kirosana ammattipiireissä

Kehnosti palkatut alemman keskiluokan "asiantuntijatko" ne täällä oksentaa pahaa oloaan? Te olette ihan samaa sakkia oman alanne kokemusasiantuntijoiden kanssa, vaikka kuinka itkisitte täällä muuta ja oli koulutuksenne mikä tahansa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon mistä roikkuu... Ystäväni on kokemusasiantuntija omasta harvinaisesta sairaudestaan, ja auttaa tällä perheitä joihin syntyy samalla tavalla vammainen lapsi. Käy puhumassa "lääkäripäivillä" ja toimii monenmoisessa käyttäen hyväksi kokemustaan vammansa kanssa elämisestä.

Aivan mahtavaa ihan kaikkien mielestä, myös hoitajien ja muun sairaanhoidon.

Sitten on humehilla päänsä sotkenut ja muka mt-sairaudesta parantunut herra joka halusi kokemusasiantuntijaksi vain siksi ettei pitänyt siitä että osastolla jossa hän oli, oli tietyt säännöt. Ainoa sairaus tuossa tyypissä on persoonallisuushäiriö, eikä hän ole saanut kuin sotkettua oikeasti sairaiden ihmisten elämiä mm. lääkekielteisyydellä, ja hän on lietsonut myös paranoidikoiden vainoharhoja ja pelkotiloja väittämällä mm. että hoitajat haluavat sairaalle pahaa. 

Eiköhän taustat tutkita ennen kuin kokemusasiantutijaksi (palkalliseksi) pääsee? Aika erikoiselta kuulostaa nyt kuvauksesi jossa jälkimmäinen on "sotkenut humehilla päänsä" ja "parantunut muka mt-sairaudesta", mutta sitten on kuitenkin ollut sairaalassa ja yhtäkkiä ainoa ongelma on "persoonallisuushäiriö". Tietysti jos se ainoa ongelma todella on persoonallisuushäiriö jota on lääkitty vaikkapa skitsofreniana, niin on ymmärrettävää että  hänelle on lääke- ja lääkärivastaisuus kehittynyt. Tai kehitetty. 

Ammattilaisten kannattaisi pysähtyä toviksi seuraavan kerran kun on se "vaikea" potilas ja miettiä että ihmisellä kuitenkin on yleensä taustalla jokin syy asenteilleen ja ehkäpä siellä taustalla on ihan oikea hoidollinen trauma, jota kannattaisi lähteä purkamaan, eikä vaan syytellä? Joskus ne teidän kollegat kun aivan oikeasti tekee isojakin virheitä. Esim. itse en olisi tässä enää kirjoittamassa jos en olisi ollut se "hankala" potilas kun lääkäri koetti lähettää minua kotiin todella kipeänä ja mitatut tulehdusarvotkin oli reilusti yli 300 ja kyllä tämäkin lääkäri teki hyvin selväksi miten vittumainen ja ikävä asiakas olen ja vaadin turhia. Verenmyrkytykseksihän se paljastui sitten.

Narsistin uhrin, ellei peräti hovin jäsenen, puhetta. Halutaan vaan ymmärtää, halata ja rakastaa, vaikka toinen tuhoaa kaikkien ympärillä olevien elämään. Tässä tapauksessa muiden potilaiden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon mistä roikkuu... Ystäväni on kokemusasiantuntija omasta harvinaisesta sairaudestaan, ja auttaa tällä perheitä joihin syntyy samalla tavalla vammainen lapsi. Käy puhumassa "lääkäripäivillä" ja toimii monenmoisessa käyttäen hyväksi kokemustaan vammansa kanssa elämisestä.

Aivan mahtavaa ihan kaikkien mielestä, myös hoitajien ja muun sairaanhoidon.

Sitten on humehilla päänsä sotkenut ja muka mt-sairaudesta parantunut herra joka halusi kokemusasiantuntijaksi vain siksi ettei pitänyt siitä että osastolla jossa hän oli, oli tietyt säännöt. Ainoa sairaus tuossa tyypissä on persoonallisuushäiriö, eikä hän ole saanut kuin sotkettua oikeasti sairaiden ihmisten elämiä mm. lääkekielteisyydellä, ja hän on lietsonut myös paranoidikoiden vainoharhoja ja pelkotiloja väittämällä mm. että hoitajat haluavat sairaalle pahaa. 

Tämä varmaan häiritseekin monia kokemusasiantuntijoiden käytössä. Ikinä ei voi olla varma siitä, onko asiantuntija pätevä, osaava ja tuoko uutta näkökulmaa omalle "osaamisalalleen". Parhaimmillaan kokemusasiantuntijuus on huippujuttu, josta hyötyvät sekä kohderyhmä, alan muut ammattilaiset että asiantuntija itse. Pahimmillaan se tarjoaa persoonallisuudeltaan häiriintyneille kanavan levittää omaa agendaansa tai päästä käyttämään haavoittuvassa tilanteessa olevia ihmisiä hyväkseen.

Varmasti tämmöisiäkin on, ihan niin kuin on hoitajienkin keskuudessa. Tällaiset yksilöt pitäisi kyeta seulomaan jo ennakkoon pois, tai siirtää muihin hommiin viimeistään sen jälkeen kun oikea karva on paljastunut.

Valitettavasti myös hoito-alalle välillä päätyy yksilöitä, joita tuntuu vetäneen puoleensa vain se ajatus, että kerrankin edes jossain voivat kokea olevansa jonkun yläpuolella, eikä tällaisen kynsiin joutuminen ole mikään leikin asia. Tyypillisesti käyttäytyvät täysin eri tavalla kollegojensa seurassa, joten asiakkaita ei uskota. Näitä on myös sossussa. Tiedän, koska tuttu on edunvalvojana ja joutuu näiden yksilöiden kanssa vääntämään ihan työkseen asiakkaittensa puolesta.

Kokemusasiantuntijana voin todeta, etten ole tarvinnut autossa eläessäni turvavyötä. 20+ vuotta itse ajanut ja pidempään ollut kyydissä. Miettikää mitä olisin sillä kaikella ajalla voinut tehdä, minkä olen tuhlannut turvavyön kiinnittämiseen ja avaamiseen vuosien aikana? Kaikki aika käytetty turhaan. 

Usko minua kokemusasiantuntijaa, sinäkin voit säästää aikaasi lopettamalla turhan turvavyönkäytön....

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni, 10 vuoden lääke- ja päihdekierteestä raitistunut nuori nainen, on kokemusasiantuntija. Pahan lapsuuden jälkeen hänellä mielenterveys hajosi teininä. Kymmenen vuotta meni sekoillessa, muttanyt hän voi olla auttamassa muita, ja sillä lailla saa jotain merkitystä noille kokemuksilleen, se ei olekaan hukattua aikaa.

Minusta on hyvä, että mielenterveyden häiriöistä ja riippuvaisuuksista puhuvat myös ihmiset, jotka ovat niitä kokeneet, ei vain ihmiset, jotka ovat lukeneet niistä kirjoista. Omat elämänkokemukset lääkäreillä saattavat olla aika kapea-alaiset kun on keskitytty opiskeluun ja uran rakentamiseen. Kokemuksellinen kuilu asiakkaisiin voi olla iso jossain päihdehoidossa. Esim. psyykenlääkkeiden sivuvaikutuksesta tietävät paljon juuri kokemusasiantuntijat, koska ne ovat päänsisäisiä asioita.

Kokemusasiantuntijan rooli onkin parhaimmillaan toimia vähän niin kuin sillanrakentajana asiakkaan/potilaan sekä ammattihenkilöstön välillä. Asioita ei tosiaan pysty täysin sisäistämään pelkästään oppikirjojen avulla mutta toisaalta kyllä esimerkiksi lääkäreissä on heitä, joilla on omakohtaista kokemusta vaikkapa päihdeongelmasta ja sen selättämisestä.

Kokemusasiantuntijan pitäisi kuitenkin olla tasapainossa menneisyytensä kanssa sekä ymmärtää, ettei hän pysty yleistämään omia kokemuksiaan asiakkaisiin. Asiakas pitää kohdata yksilöllisenä ihmisenä eikä oman itsen jatkeena. Ainakin päihdepuolella kokemusasiantuntijuuteen on liittynyt se ongelma, että moni heistä on pitkän päihderiippuvuuden seurauksena jäänyt persoonaltaan keskeneräiseksi ja tämä aiheuttaa herkästi ongelmia asiakastilanteissa. Jos päihdekierrettä on jatkunut 13-vuotiaasta 43-vuotiaaksi, niin siinä emotionaalinen, sosiaalinen ja henkinen kehitys jäävät usein varhaisteinin tasolle. Tällaiselta ihmiseltä uupuu hienotunteisuutta, luotettavuutta ja sosiaalista tajua, mitä kokemuusasiantuntijuus vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon mistä roikkuu... Ystäväni on kokemusasiantuntija omasta harvinaisesta sairaudestaan, ja auttaa tällä perheitä joihin syntyy samalla tavalla vammainen lapsi. Käy puhumassa "lääkäripäivillä" ja toimii monenmoisessa käyttäen hyväksi kokemustaan vammansa kanssa elämisestä.

Aivan mahtavaa ihan kaikkien mielestä, myös hoitajien ja muun sairaanhoidon.

Sitten on humehilla päänsä sotkenut ja muka mt-sairaudesta parantunut herra joka halusi kokemusasiantuntijaksi vain siksi ettei pitänyt siitä että osastolla jossa hän oli, oli tietyt säännöt. Ainoa sairaus tuossa tyypissä on persoonallisuushäiriö, eikä hän ole saanut kuin sotkettua oikeasti sairaiden ihmisten elämiä mm. lääkekielteisyydellä, ja hän on lietsonut myös paranoidikoiden vainoharhoja ja pelkotiloja väittämällä mm. että hoitajat haluavat sairaalle pahaa. 

Tämä varmaan häiritseekin monia kokemusasiantuntijoiden käytössä. Ikinä ei voi olla varma siitä, onko asiantuntija pätevä, osaava ja tuoko uutta näkökulmaa omalle "osaamisalalleen". Parhaimmillaan kokemusasiantuntijuus on huippujuttu, josta hyötyvät sekä kohderyhmä, alan muut ammattilaiset että asiantuntija itse. Pahimmillaan se tarjoaa persoonallisuudeltaan häiriintyneille kanavan levittää omaa agendaansa tai päästä käyttämään haavoittuvassa tilanteessa olevia ihmisiä hyväkseen.

Se on juuri näin!

Kokemusasiantuntijuus on parhaimmillaan hieno juttu, mutta valitettavasti en ole kohdannut yhtään ammattitaitoista kokemusasiantuntijaa. Työntekijöinäni on siis ollut paljon oman kokemuksen omaavia henkilöitä. Kaikilla on ollut todella mustavalkoinen ja suvaitsematon kuva toipumisesta. Vain se oma toipumispolku on nähty oikeana ja halveksuttu kaikki muita hoitomuotoja.

Kokemusasiantuntijuus on ehdottoman välttämätöntä päihdehoidossa. Ajatelkaapa vaikka tilannetta kun alkaa kesken kaiken tehdä huikkaa mieli, niin siinä on kokemusasiantuntija vierellä joka heti kertoo lähimmän pisteen mistä sitä saa. Loistavaa!

^ tämä on munkin kokemus näistä asiantuntijoista. Kokemusasiantuntijalla pitäisi mielestäni olla oma "kokemus" jo takana päin ja tällä hetkellä omat asiat kunnossa. Silti tuntemani kaksi kokemusasiantuntijaa elävät sitä omaa helvettiään ja yrittävät vielä auttaa muita. Toinen narkomaani, joka näennäisesti kuivilla, mutta aina välillä hakeutuu korvaushoitoon uudelleen, että pääsee pirikoukusta eroon, toinen skitsofreenikko, joka ainakin viimeksi tavatessani näytti aika huonokuntoiselta.

Vai onko kokemusasiantuntijan tarkoituskin olla edelleen keskellä sitä omaa sairauttaan?

Vierailija kirjoitti:

^ tämä on munkin kokemus näistä asiantuntijoista. Kokemusasiantuntijalla pitäisi mielestäni olla oma "kokemus" jo takana päin ja tällä hetkellä omat asiat kunnossa. Silti tuntemani kaksi kokemusasiantuntijaa elävät sitä omaa helvettiään ja yrittävät vielä auttaa muita. Toinen narkomaani, joka näennäisesti kuivilla, mutta aina välillä hakeutuu korvaushoitoon uudelleen, että pääsee pirikoukusta eroon, toinen skitsofreenikko, joka ainakin viimeksi tavatessani näytti aika huonokuntoiselta.

Vai onko kokemusasiantuntijan tarkoituskin olla edelleen keskellä sitä omaa sairauttaan?

Varmasti ihanteellista olisi, että kokemusasiantuntijan oma elämä on järjestyksessä. Psyykensairauksien kohdalla voi kuitenkin tulla uudestaan huonompia jaksoja, vaikka olisi aiemmin ollut hyvä hoitotasapaino. Elämässä vastaan tulevat vastoinkäymiset ja stressiä aiheuttavat kuormittavat tilanteet voivat saada sairauden oireet pahenemaan. Viisainta silloin voisi kyllä olla vetäytyä kokemusasiantuntijana toimimisesta siksi aikaa, että oma elämä on taas tasapainossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä "ammattipiireissä"? Kokemusasiantuntijahan on ammattinimike siinä missä mikä tahansa muukin.

Ettei nyt vain olisi "ammattilaisella" kova hätä identifioida itsensä kokemusasiantuntijaa ylempään kastiin?  

Kokemusasiantuntija ei todellakaan ole mikään ammattinimike. Haloo..

Kokemusasiantuntijoita on palkattuna työsuhteeseen kyseisellä nimikkeellä, joten se todellakin on ammattinimike.

"Ammattinimike on työnantajan työtekijälle antama tehtäväkuvaus. Ammattinimikettä kutsutaan joskus myös työ-, tehtävä- tai virkanimikkeeksi. Ammatteja tilastoidaan ryhmittelemällä ammattinimikkeitä ammattiluokkiin. Ammattinimikkeellä ei siis tarkoiteta ammattiluokituksen ammattiluokkaa tai -ryhmää."

Höpönlöpö ja hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä "ammattipiireissä"? Kokemusasiantuntijahan on ammattinimike siinä missä mikä tahansa muukin.

Ettei nyt vain olisi "ammattilaisella" kova hätä identifioida itsensä kokemusasiantuntijaa ylempään kastiin?  

Kokemusasiantuntija ei todellakaan ole mikään ammattinimike. Haloo..

Kokemusasiantuntijoita on palkattuna työsuhteeseen kyseisellä nimikkeellä, joten se todellakin on ammattinimike.

"Ammattinimike on työnantajan työtekijälle antama tehtäväkuvaus. Ammattinimikettä kutsutaan joskus myös työ-, tehtävä- tai virkanimikkeeksi. Ammatteja tilastoidaan ryhmittelemällä ammattinimikkeitä ammattiluokkiin. Ammattinimikkeellä ei siis tarkoiteta ammattiluokituksen ammattiluokkaa tai -ryhmää."

Höpönlöpö ja hohhoijaa.

Oletko lukutaidoton vai muuten vain tyhmä? Uskotko maapallon olevan litteä, vaikka sinulle osoitetaan, että se ei ole?

Tottakai. Kokemusasiantuntija tietää oikeasti miten asiat menee ja millaista pskaa ammattilaiset ovat täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusasuantuntijoilla on oma rooli ammattilaisen rinnalla. Eivät he luule olevansa ammattilaisia hoidossa tms. He tuovat oman kokemuksensa mukaan, ovat vertaistoimijoita, kertovat omaa tarinaansa, arvioivat palveluita ym.

Näinhän se parhaimmillaan toimii. Ikävä kyllä itse olen ammattilaisena törmännyt liian usein ammattilaisen teoria- ja työkokemuspohjan dissaamiseen kokemusasiantuntijan taholta, ts. koska en ole juonut ja narkannut itseäni katuojaan tai multa ei ole huostaanotettu lapsia suoraan synnäriltä, en voi mistään mitään tietää enkä ketään auttaa.

Vierailija kirjoitti:

^ tämä on munkin kokpemus näistä asiantuntijoista. Kokemusasiantuntijalla pitäisi mielestäni olla oma "kokemus" jo takana päin ja tällä hetkellä omat asiat kunnossa. Silti tuntemani kaksi kokemusasiantuntijaa elävät sitä omaa helvettiään ja yrittävät vielä auttaa muita. Toinen narkomaani, joka näennäisesti kuivilla, mutta aina välillä hakeutuu korvaushoitoon uudelleen, että pääsee pirikoukusta eroon, toinen skitsofreenikko, joka ainakin viimeksi tavatessani näytti aika huonokuntoiselta.

Vai onko kokemusasiantuntijan tarkoituskin olla edelleen keskellä sitä omaa sairauttaan?

Tämä on mielestäni usein se ongelma erityisesti päihdehoidossa. Päihdeongelmasta toipuminen on niin pitkä prosessi, että on todella riskinä, että kokemusasiantuntija on itsekin sairas.

Toinen haaste on myös aiemmin mainittu, että kokemusasiantuntija yleistää oman kokemuksen kaikkien kokemukseksi. Ylipäätään hirvittävä negatiivisuudessa rypeminen ja kaiken/kaikkien haukkuminen on vaarana vähän kaikenlaisessa vertaistuessa.

Vierailija kirjoitti:

Asenneongelmaa on terveydenhoidossa monella asiakkaita kohtaan. Valitettavasti. 

En väitä, että jokainen kokemusasiantuntija tietäisi kaikkea kaikista tapauksista, mutta näiltä ammattipiireiltä unohtuu turhan usein että hekään eivät tiedä aivan kaikkea, eivätkä etenkään potilasta paremmin tunne hänen elämäänsä ja tiedä hänen asioitaan. Osalla tämä häiritsee vakavasti ammattitaitoa, osa taas kykenee yhdistämään sekä kirjoista opitun tietonsa, että asiakkaitten kokemukset toimivaksi kokonaisuudeksi. 

Aika hiton raskasta kuunnella miten lääkärit ja hoitajat kertoo mitä sivuoireita en vaan ole voinut saada, kun niitä ei papereissa lue. Tai miten ongelmani johtuvat asioista joita en tunnista. Onneksi nyt viimeinkin edes joku kunteli ja saatiin diagnoosia ja lääkitystä eteenpäin 15 vuoden ammattiegoilun jälkeen. Diagnoosi tosiaan oli aivan hutelikossa, enkä ole edes ainoa tapaus jolle tiedän käyneen näin.

Totta. Kokemusasiantuntijuus pitäisi nähdä yhtenä ja arvokkaana näkökulmana sairauden hoidossa. Sillä tavoin koulutettu asiantuntija saa mahdollisesti uutta tietoa sairaudesta tai sen hoidosta. Tietoa mitä ei välttämättä kirjoista löydy. Toisaalta kokemusasiantuntijan tieto on nimenomaan kokemalla hankkittua eikä perustu mihinkään tieteelliseen näyttöön. 

Jos työtiimissäsi on kokemusasiantuntija, olette kollegoita, samaa porukkaa ja samalla viivalla, koulutustaustasta riippumatta. Vain itsetunto-ongelmainen vertailee koulutustaustaansa työkavereihinsa.

Vierailija kirjoitti:

tiedän yhden kokemusasiantuntijan joka on ex-nisti ja narsisti, valtava ego tyypillä ja saa tyydytystä kun tunkee väkisin joka paikkaan puhumaan sanotaanko suoraan PASKAA!

Tai sitten hän puhuu oikeaa asiaa, joka muiden kuin samassa tilanteessa olleiden mielestä ei ole asiaa.

Itse olen paljon oman sairauteni kautta eri tilanteissa keskustelemassa "asiantuntijoiden" kanssa. Usein huomaan, että oma tietotaitoni on parempi ja varsinkin taustojen tunteminen ja sairauden historian tunteminen. Olen elänyt sairauteni kanssa paljon kauemmin, kuin lääkäri on ollut lääkärin ammatissa. Tavannut eri maiden asiantuntijoita yms. Perspektiivin on usein paljon laajempi kuin keskiverto ammattilaisella. Ja ainakin asia on minulle tärkeämpi, kuin useimmille ammattilaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ tämä on munkin kokpemus näistä asiantuntijoista. Kokemusasiantuntijalla pitäisi mielestäni olla oma "kokemus" jo takana päin ja tällä hetkellä omat asiat kunnossa. Silti tuntemani kaksi kokemusasiantuntijaa elävät sitä omaa helvettiään ja yrittävät vielä auttaa muita. Toinen narkomaani, joka näennäisesti kuivilla, mutta aina välillä hakeutuu korvaushoitoon uudelleen, että pääsee pirikoukusta eroon, toinen skitsofreenikko, joka ainakin viimeksi tavatessani näytti aika huonokuntoiselta.

Vai onko kokemusasiantuntijan tarkoituskin olla edelleen keskellä sitä omaa sairauttaan?

Tämä on mielestäni usein se ongelma erityisesti päihdehoidossa. Päihdeongelmasta toipuminen on niin pitkä prosessi, että on todella riskinä, että kokemusasiantuntija on itsekin sairas.

Toinen haaste on myös aiemmin mainittu, että kokemusasiantuntija yleistää oman kokemuksen kaikkien kokemukseksi. Ylipäätään hirvittävä negatiivisuudessa rypeminen ja kaiken/kaikkien haukkuminen on vaarana vähän kaikenlaisessa vertaistuessa.

Paljon vertaistukea kokeneena sanoisin, että yleensä kaikki henkilöt siinä tietävät olevansa "sairaita" ja myös toisten olevan "sairaita". Ja vertaistuessa tulee esiin negatiivisia asioita ja helpottaa suuresti, kun toisillakin on negatiivisia asioita. Usein joka paikassa joutuu olemaan niin positiivinen ja kannustetaan vain siihen. Jos sanot tyhmän negatiivisen asian, niin vertaistuessa toisilla on usein sama tyhmä asia olemassa. Muualla se tyhmä asia kuitataan tyhmäksi, jota ei kannata ajatella. Vertaistuessa saa juuri olla kaikki yhdessä negatiivisia ja se luo oikeaa positiivisuutta ja oikeasti tien pois negatiivisuudesta.

No mitäpä minä tiedän, koska olen vain kokemusasiantuntija tässä asiassa.

Minä tunnen yhden kokemusasiantuntijan. Kyseessä on mielenterveysongelmista pitkään kärsinyt ihminen, joka on päässyt hoitotasapainoon JA suorittanut kokemusasiantuntijan koulutuksen. Itse uskoisin, että kokemusasiantuntijat voivat olla hyvä lisä mt-potilaiden hoidossa. Eivät he missään nimessä korvaa lääketieteen asiantuntijoita, mutta voivat esimerkiksi auttaa potilasta saamaan kaiken hyödyn irti saatavilla olevasta hoidosta, erityisesti motivoida hoitoon sitoutumisessa. Ymmärtääkseni myös ainakin näkövammautuneiden sopeutumisessa alkuvaiheessa on mukana hommaan koulutettuja näkövammaisia, en tosin tiedä onko heillä tuota kokemusasiantuntija-nimikettä. Mutta joo, muodollisen koulutuksen lisäksi tuo monien parjaama elämämkoulu tarjoaa heille eväitä auttaa. Itse kuvittelisin, että jos olisin sokeutunut tai sokeutumassa, olisi toisen sokean vertaistuki todella tärkeää mielenterveydelleni. Miksipä hyötyä ei olisi muissakin sairauksissa.